IRC-Galleria

Daealis

Daealis

In nomine Anton Lavey, et Nietsche et Lucifer. Ramen

Selaa blogimerkintöjä

Näin kulutat aikaaTiistai 06.01.2009 07:43

Näinpä erään videon, joka kertoi hauskan pienen tarinan jumalasta. Jumala oli todella omituinen heppu. Siinä mielessä, että hän oli näkymätön, pystyi mihin vain, näki tulevaisuuteen ja osasi kaiken. Eräänä päivänä hän oli todella pirullisella tuulella ja päätti, että hänpä tekaisee maailmankaikkeuden, loi sinne galakseja, planeettoja ja tähtiä, muisti myös luoda niiden valoa kuljettavat hiukkaset, fotonit, sinkoilemaan joka puolelle avaruutta, että miljoonienkin valovuosien päässä olevat otukset voisivat nauttia näistä tähdistä jo satojen vuosien päästä luomisesta. Sitten hän oli todella ovela ja loi eräälle siniselle planeetalle kuun, jonka hän asetti juuri niin kauas, että se aiheuttaa täydellisen auringonpimennyksen, jos sitä katsellaan maasta.

Vai laittoiko sittenkään? Video siis väitti yhtenä erityisen luomisen argumenttina olevan kuun etäisyyden ja koon. Kuu hänen mukaansa sopii täydellisesti auringon ja maan välille, jolloin koko maailma näkee täydellisen auringonpimennyksen. Etäisyys on juuri oikea, joten DESIGN!

Noh, sisäinen insinööri heräsi, kaivoin vanhat algebran kaavastot esille ja aloin tuhertelemaan paperille hassuja kuvioita. Kuva ilmestyy johonkin päin tätä päiväkirjamerkintää.

Kuvassa on mittasuhteet päin helvettiä, tiedetään, tarkoitus onkin saada kaikki oleellinen näkymään kuvassa. Kuvassa siis lasketaan Auringon ja kuun tangenttien leikkauspisteen etäisyyttä vaikkapa kuun keskipisteestä. Tämä piste on siis kaukaisin piste, missä olisi mahdollista nähdä täydellinen auringonpimennys maata kiertävän kuun vaikutuksesta.

Noh, meillä on kaksin kappalein suorakulmaisia kolmioita, joista saadaan yksinkertaista trigonometriaa käyttäen pian esiteltävä lauseke.

x = Etäisin piste, missä voidaan nähdä maapalloa kiertävän kuun aiheuttama täydellinen auringonpimennys.
y = Kuun ja auringon keskipisteiden etäisyys toisistaan(laskettuna maan auringonkiertoradan lähimmästä kohdasta, ja kuun ollessa kierrossa maan ja auringon välissä, lähinnä maata.
rA = Auringon säde
rK = Kuun säde

Silloin voidaan todeta, että
x = (rA*y) / (rA-rK)

Tähän kaavaan kun räknäilin lukuja, sain sellaista tulosta, että kuulla on varaa kiertää 701 523 kilometrin etäisyydellä maasta, ja silloin maassa olisi vain yksi piste, missä voitaisiin nähdä täydellinen auringonpimennys. Kun kuun nykyinen kiertorata on 360 000 ja 400 000 kilometrin välissä, riippuen hetkestä, niin siinä on melkoisesti liikkumavaraa.

No miksi ihmeessä laskin moista, voisi joku ihmetellä. Tarkoitukseni oli vain todentaa vääräksi toteamus, että maailma olisi luotu täydelliseksi meidän ihailtavaksi. Se on joidenkin uskovien mielessä oleva egosentrinen illuusio, kaikki mitä on, on luotu vain meitä hämmästyttämään. Tämä on yksi perinteisimmistä 'fine-tuned universe'-argumenteista, eikä eroa mitenkään yksinkertaisista "katsele pilviä ja kukkasia niin tiedät jumalan olevan olemassa"-kaltaisissa hippihöpinöistä.

Maailmankaikkeus on uskomaton paikka, sieltä löytyy uskomattomia asioita, joita voi aluksi olla vaikea ymmärtää, mutta kuten ihmiset ajan myötä oppivat olemaan pelkäämättä auringonpimennyksiä on moderni tiede jo onnistunut selittämään monet näistä ihmeistä. Ei se niiden upeutta vähennä, vain tarvetta yliluonnolliseen selitykseen. Jos sitä tarpeeksi enään valveutuneessa ajassa voi sanoa.

Mikäli räknäilyt eivät kuulosta oikealta, voi tarkistaa, selitin luullakseni riittävän hyvin miten päädyin numeroihini. Kello lähestyy jo aamun puolta, ei sitä välttämättä olla ihan terävimmillään.

Kristinuskosta AteismiinMaanantai 05.01.2009 04:39

Luovuin kristinuskosta tuossa syksyn aikana. Käytin sanaa luovuin paremman sanan puutteessa. Tulin järkiini voisi olla yksi tulkinta, hylkäsin jumalan voisi olla melko klassinen paniikkihuudahdus tietyiltä tahoilta. Sama se miksi sitä kutsuu, maailma on vain tuntunut paljon paremmalta paikalta sen jälkeen. Värit näyttää kirkkaammilta ja omat ajatukset selkeämmät. Tältäkö se tuntuu kun murrosiän aivopesusta herää?

Kristillisessä valtiossa(ainakin suomen takapajuisimmat kylät ovat sitä vielä) lapsikin useimmiten vieritetään väkisin samaan uskontoon, mitä itse seurataan. Yleensä se johtuu jo uskontoihin sisäänrakennetusta vastakkaisasettelusta, missä kaikki, jotka eivät ole täsmälleen samassa leirissä, ovat joko menossa suoraan heitä varten valmisteltiin ikävään paikkaan kuoltuaan, tai sitten he ovat jo tässä elämässä jotenkin pahoja, ilkeitä, tai muuten vain "harhaanjohdettuja". Siinäpä varmaankin ne syyt, joiden takia itsekin kasvatuksen sivussa sain kristillistä opetusta, iltarukouksia, leikkikoulutkin taisivat olla seurakunnan järjestämiä ja eihän sielläkään lastenlauluissa eroon enkeleistä päästy. Teininä vähän kapinoitiin ja oltiin väkisin keräilemässä merkkejä ennen riparia, missä sitten aivopesu napsahti kohdalle oikein osuvasti. Usko tuli ja jäi melkein 10 vuodeksi.

Perinteistä kristinuskon aatemaailman junttausta, eikä siinä välttämättä mitään pahaa olekkaan. Onhan siinäkin kirjassa jotain hyviä ideoita. Siihen aikaan hiljaisella ja syrjäänvetäytyvällä oli mukava löytää paikka, missä *kaikki* olivat keskenään tuttuja ja mukavia. Löytyipä sieltä ensimmäinen emännyskin... Tarkemmin ajatellen seuraavakin tyttöystävä löytyi samaisten riparitouhujen kautta. Ylistaron kristillisten nuorten piiri oli omialtaan kasvattamaan itsetuntoa ja opetella muuten vain elämää, kun ei oma identiteetti ollut tiedossa sen enempää kuin minne lähtisi opiskelemaan. Koko lukion ajan olin vahvasti mukana nuorisotyön parissa ja vanhemmat ja mumma sitä jo vitsailivat että sukuun saataisiin ensimmäinen pappi.


Oppineisuus tappaa taikauskon

Sitten päädyttiin Tampereelle opiskelemaan. Ilmapiiri muuttui täysin. Lukiossa omissa pienissä, toistensa kanssa sodassa olevista porukoista päästiin toisiaan tukevaan, yhdessä huomattavasti suurempia aitoja ylittävään ryhmähenkeen, joka tuki toisiaan ja veti perässään jälkeenjääviä. Opiskelujen alusta alkaen huomasin(huomasin, mutta en tajunnut ennenkuin vasta myöhemmin), että kaikki kaverini olivat vähintäänkin agnostikkoja uskon asioihin katsottaessa. Muutama joka avoimesti ateisteja.

Kyllä, se on vieläkin suomessa melko tabu puheenaihe, vain koska se on useimmille melko henkilökohtainen aihe. Ja ateismia usein karsastetaan koko termin negatiivisväritteisen sävyn takia.

Erään ateistisen kaverini kanssa sitten joidenkin juhlien jälkeen tuli asia oikein puheeksi, kun hän näki jo yläasteelta "tuotemerkikseni" tulleen reppuni, missä oli noin 20 jumalaa ylistävää pinssiä. Keskustelun alkaessa siitä, onko tämä jokin vitsi, päätyen lopulta mukavaan argumentointiin maailmankaikkeuden luomisesta(nyt kun muistelen takaisinpäin, niin taisin silloin olla järkeillyt itselleni jonkinlaisen fine-tuned-universe -argumentin, kuinka jumala laittoi kaiken alulle alkuräjähdyksessä ja on ohjannut kehitystä siitä eteenpäin). Tämän keskustelun jossain vaiheessa kaverini sanoi lauseen jonka vieläkin muistan elävästi, vaikka siitä on kohta jo neljä vuotta:

"En vain voi uskoa että noin älykäs ihminen uskoo jumalaan."

Silloin varmaan otin sen lievänä loukkauksena, mutta asia ei vaivannut ennenkuin vasta pari vuotta myöhemmin. Vuosien saatossa olin useampaan otteeseen nauranut jo fundamentalisteille, jotka väittivät raamatun olevan totta. Olen aina pitänyt ihmistä, joka kuvittelee luomiskertomuksen ja Nooan arkin ja muiden tarinoiden raamatussa olevan totta, hieman yksinkertaisina. Noihin aikoihin olin netissä jo ajautunut Youtube-sivustollakin useamman creationistin videoiden kimppuun, jotka väittivät mitä huvittavimpia väitöksiä fossiileista tai maapallon iästä(joka voidaan raamatun sukutaulut ynnäilemällä saada noin kuuteen tuhanteen vuoteen). Olin näille videoille naureskellut ja alkanut kommentoida yksinkertaisia vastaväitteitä linkittämällä esimerkiksi suoraan tieteellisiä artikkeleja, jotka kumoavat tällaiset väitteet. Tämä on edelleen yksi mukava harrastus, koska siinä yhdistyy useampi asia, mitä itse pidän tärkeänä: Useimmat väitteet vaativat jonkun verran asiaan perehtymistä, joten joudun opiskelemaan aiheesta, ja sen lisäksi vielä voin ainakin kuvitella myös tiedottavani vastapuolta asioiden oikeasta laidasta, näin ollen ehkä vähentävän maailmasta yhden tietämättömän ihmisen.


Herääminen todellisuuteen

Tämä kreationistien kanssa keskustelu(ehkä oikeammin väittely, useimmat heistä puolustavat kantaansa pelkästään haukkumalla takaisin järjettömillä väitöksillä, joten keskustelua on hyvin vähän) on nyt jatkunut tähän päivään asti ja jatkuu yhä, mutta siinä samalla olen hiljalleen oppinut kaikista niistä luonnon asioista, jotka ennen olen pitänyt selkeinä merkkeinä, "jumalan sormenjälkinä" luomisesta. Monimutkaiset konseptit, kuten evoluutiot ja galaksien synnyt ovat avautuneeet aivan toisella tavalla. Olen aina ollut sitä mieltä että luonto on täynnä monimutkaisia rakenteita ja ihmeellisiä asioita. Ennen pidin niitä jotenkin päin jumalan aikaansaannoksina. Nyt omaan hataran käsityksen siitä, miten ne kaikki ovat kehittyneet vuosimiljoonien aikana menetelmien avulla, joiden monimutkaisuus edes yksinkertaisimmin selitettynä ylittää kaikki aikaisemmat ajatukseni monimutkaisista, luonnollisista asioista. Heitettyäni jumalan romukoppaan, tajusin maailman olevan paljon uskomattomampi kuin mitä kristittyjen egosentrinen maailmankatsomus tarjoaa. KAIKKI tämä, on syntynyt yksinkertaisten luonnonlakien voimasta, kehittyen tomusta planeetoiksi, planeettojen sulasta massasta ja myrkyllisistä kaasuista aminohapoiksi, niistä yksinkertaisiksi alkusoluiksi, joista edelleen kaikeksi nykyään nähtäväksi monisoluiseksi elämäksi.

Ajatus jumalan tarpeettomuudesta on hyvin usein kreationismia tyrmäävissä videoissa, vaikka joukossa onkin lukuisia teistisen evoluution tukijoita. Ateismi on vain tavallista, kun edetään korkeammin koulutettuihin yhteisöihin. Evoluution puolustavat tahot ovat hyvin usein vähintäänkin yliopisto-opiskelijoita, jotkut valmistuneita professoreja biologian alalla. Aloin itsekin aluksi huomaamattomasti hivuttautua agnostikoksi kreationistejä tyrmäillessäni. Jossain vaiheessa kiinnostuin jopa tutkimaan kristinuskon historiaa pintapuolisesti, josta johtuen hyllyssäni on kaksi opusta aiheesta(Helvetin lyhyt historia ja A history of the Devil, selvittäen kuinka helvetti-käsitys ja paholainen adoptoitiin vanhoista paikallisista kulteista ja tarinoista). Huomasin ettei kristinuskolla ole juuri mitään omaa, juhlapyhät ovat siirtyneet jopa useilla kuukausilla alkuperäisistä että ne saatiin päällekkäin vanhojen pakanakulttuurien juhlien kanssa, tarinat ovat samanlaisista sumerilaisista ja egyptiläisistä tarinoista versiointeja, jopa eräs jeesuksen "titteli" on varastettu vanhemmilta aurinkojumalilta.

Vuonna 2006 ilmestyi The God Delusion. Olin jo aiemmin kuullut ohimennen nimen Richard Dawkins, nähnyt muistaakseni videon tai pari miekkoselta. Löysin kirjan läheisestä akateemisesta ja noukin pokkarin kouraani. Kirjan tiivistelmät tuntuivat summaavan juuri sen kaiken, mitä sillä hetkellä mielessäni pyöri kristinuskosta, joten ostin kirjan. Alkupuheessaan Dawkins sanoo: If this book works as I intend, religious readers who open it will be atheists when they put it down. Mikäli tämä kirja tekee sen mitä pyrin saada sen tekemään, uskonnollinen lukija laskee kirjan ateistina. Täsmälleen tämä tapahtui omalla kohdallani. Myöhemmin olen ollut kiitollinen sille, että luin sen alkuperäiskielellään englannilla, sillä kuulemma Dawkinsin nerokas huumori ei näy läpi suomennokseen asti.


Kristinusko irtaantuneen silmin

Aluksi en oikein uskaltanut myöntää itsellenikään, että melkein vuosikymmenet joidenkin vakaumusteni pohjana ollut usko oli vetäisty juuri kaiken sen päälle rakentamani alta. Mutta kuten muidenkin uskomusten kanssa käy, todellisuus ei muuttunut mihinkään, vain se väritetty lakana, mikä on taikausko, kiskaistiin kaiken alta pois. Moraalini oli rakennettu vahvan oikean ja väärän tunnon päälle jo ennen uskoa ja olin aina katsellut maailmaa tieteellisesti todistettujen teorioiden kanssa(big bang ja evoluutio). Poistin vain tarpeettoman taikauskon yliluonnolliseen keijukaiseen värittämästä todellisuutta. Tajusin ettei elämästäni jää puuttumaan mitään. Heikkoina hetkinä olen aina hakeutunut luottamieni ihmisten seuraan, en yksin kaappiin rukoilemaan. En ole koskaan tukeutunut yliluonnolliseen(paitsi ehkä ala-asteikäisenä, kun olin varma, että tarpeeksi keskittymällä oppisin telekinesiaa. Viikon tuijottamisen jälkeen, ei riisimuro tai kynä ollut liikkunut senttiäkään, ja luovuin ajatuksesta), eivätkä ystäväni katoaisi mihinkään, vaikka maailmankatsomukseni muuttuukin. Tai jos katoaa, niin näkisinpä sitten kuinka tekopyhiä ovat nämä käskyt.

Osaksi luulen, että voin myös syyttää irtaantumistani kristinuskosta sillä, etten ole tampereella ollessani käynyt ainoassakaan hengellisessä tapahtumassa. Luulen kristinuskossa pysyvien olevan toisessa kahdesta ryhmästä: Joko he käyvät säännöllisesti kirkossa/raamattupiireissä/hengellisissä tapahtumissa, tai he eivät yksinkertaisesti ajattele asiaa, koska aina kun he miettivät asiaa, sen järjettömyys tuntuu kiusalliselta. Hengellisten tapahtumien massahurmio luultavasti oli verrattavissa perinteiseen adrenaliiniaddiktioon, tai sitten endorfiinipilveen: Voimakas hyvänolontunne. Samanlaisen tuntemuksen olen kokenut lähes joka kerta ollessani tanssimassa klubilla yön yli. Reiveissä itselläni ensimmäisen pari tuntia saattaa kädet ja selkä olla kipeinä(selkä on kiero joka suuntaan synnynnäisesti, helposti kipeytyvää sorttia), mutta tunne lakkaa muutaman tunnin tanssimisen jälkeen. Tilalle jää eräänlainen transsi, tunnet että voisit jatkaa loputtomiin tanssimista. Tähän tunnetilaan on helppo jäädä koukkuun, varsinkin kun se on vielä täysin laillistakin.

Kristinuskon juhlien siirtyminen pakanallisten juhlapäivien päälle ja tarinoiden omaksuminen saa koko homman näyttämään epäilyttävältä ulkoapäin. Joissain kirjoituksissa on sanottu alkukirkon juhlineen jessen syntymäpäivää vasta niinkin myöhään kuin maaliskuussa. Tätä teoriaa tukee myös evankeliumit, koska ei kukaan vie lampaitaan keskellä talvea laitumille yön kylmyyteen(ei vielä tänäkään päivänä). Mutta kappas kummaa, euroopassa olleiden erillisten kulttuurien juhlapäivänä käytetty Yule(Joulu, kuulostaako tutulta), oli talven taittumisen kunniaksi vietetty juhla, jota vietettiin talvipäivän seisauksen aikoihin, joten hoplaa, jessen synttärit siirtyivät muutaman kuukauden peittämään vanha pakanafestivaali. Joulupukit sun muut sentään säilyivät.

Samaa kikkaa käytettiin myös myöhemmin historiassa, kun raamatun perkeleen kuvaksi omaksuttiin kelttiuskomuksissa ollut Cernnunnos, neowiccalaisuuteen omaksuttu nimellä The Horned God. Sarvipäinen ihmishahmo, jolla oli pukin jalat kuten satyyreillä, eikö kuulostakkin vain tutulta...

Tällaisen väkisin kulttuurinhajottamisen lisäksi raamatuntulkinnassa itseäni on aina häirinnyt valkkaaminen. Kirja on kirjoitettu 2000 vuotta sitten, sen aikaiseen kulttuuriin, se on selvä. Naiset olivat vain karvan verran paremmassa asemassa kuin orjat, lapset eivät orjasta juuri eronneetkaan, kaikki lainkuuliaisen heteroseksuaalin laumaeläimen ulkopuolelle osuvat ihmiset kivitettiin tai tapettiin surutta. Vaan ei hätää, aavikkokultin jumala RAKASTAA meitä! Seuraavaksi hän käski teurastaa kokonaisen kaupungin, koska siellä oli kourallinen harhaoppisia. Muistattehan iskeä miekkanne odottavien naisten kohdun läpi, ettei edes syntymättömät lapset joudu kärsimään kaupungin jumalattomuudesta. Mutta ei hätää, koska hän on ANTEEKSIANNON jumala. Kivitetään homot, kivitetään vanhemmilleen niskuroivat lapset, hukutetaan kaikki maailman ihmiset 8 lukuunottamatta. Kuitenkaan näistä asioista ei puhuta, vain 10 käskystä ja rakkauden kohdista VTssä. Orjien pitoon liittyviä raamatunlauseita käytettiin varmasti täysin luonnollisesti kunnes orjuus lakkautettiin. Naisten ja lasten kurituksesta puhuttiin normaalisti kunnes tuli tasa-arvot ja vapaat kasvatukset. Vuosikymmen takaperin homous oli kuuma peruna ja osaltaan se on vieläkin. Itsekin muistan että vielä yläasteella siteerasin näitä homojen vastaisia pätkiä onnessaan(Onneksi nyt on järki päässä). Eli käskyistä otetaan sitä mukaa sopivia kohtia pois, kun kulttuurin kehitys ajaa niiden ohi. Voisiko olla, ettei raamattua itse asiassa kukaan käytä moraalin pohjana, vaan ne tulevat jostain ihan muualta kuin uskon johdannaisena?

Uuden testamentin jumala ei paljon loogisempi tai moraalisesti rikkaampi ole kuin vanhan testamentin sadistinen egolomaanikko. Kun kansa alkoi kyllästyä näihin massamurhiin mitä VTn aikana tehtiin sarjatulella, niin silloin jumala vasta ässän hihasta vetikin ja tappoi itsensä. Jep. Jeesus oli jumalan poika ja samalla jumala, koska isä, poika ja pyhä henkihän ovat yhtä. Jumala, joka kaikkivoipaisuudessaan siis näki jo ennalta kaiken, ei pystynyt kehittämään parempaa suunnitelmaa, vaan päätti symbolisesti tehdä itsemurhan ja väitti näin sovittaneen uhrauksella koko maailman synnit. Teknisesti ottaen se ei edes ollut "suurin uhraus", koska jumalahan oli suunnitellut kaiken ja tiesi näin käyvän. Ihmisten vapaasta tahdosta on turha puhua, jos kerran jumala on KAIKKIVOIPA, kaikentietävä. Silloin se, mitä me luulemme vapaaksi tahdoksi, onkin vain jumalan ovela suunnitelma, joka näyttää meistä vapaalta valinnalta, mutta hänhän suunnitteli koko elämäsi siihen pisteeseen, joten oikeasti tanssit vain hänen pillinsä mukaan. Jumala siis tiesi että jesse tulee kuolemaan ristillä, joten se oli tietoinen, harkittu päätös, ei mikään suuri uhraus.



Mitä jää käteen?

Kristinuskon vaikutusta omassa elämässäni en voi väheksyä millään tavalla. Retrospektiivisesti asioita katsellessa tuntuu uskomattomalta, että olen joskus onnistunut selittämään itselleni kristinuskon niin, että se on tuntunut mukavalta ja järkevältä. Uskonkin, että massan painostus on tehnyt tässä suurimman työn ja koska halusin vain viettää aikaa näiden ihmisten seurassa ja koska kaikki muutkin uskoivat, työnsin epäluulot syrjään ja halusin kuulua johonkin suurempaan. Sisäsiittoisen takapajulan yläaste on yhtä suvaitsematon kuin missä tahansa, missä pienet ryhmittymät puhuvat vain keskenään, ja hiljaisien nörttien sopeutuminen sinne oli lähes mahdotonta. Seurakuntanuoret tarjosi turvallisen sisäpiirin, missä kanssakäymistä pystyi harjoittamaan jopa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lukioon mennessä olisin ollut jo täysin valmis heittämään uskon sivuun, mutta ajatus uskon katoamisesta ei käynyt jotenkin vanhoilliseksi kasvaneeseen mieleen. Onneksi päädyin opiskellessani sen aikaista itseäni valaistuneenpaan seuraan ja pääsin tuosta viimeisestä ihmiskuntaa piinaavasta taikauskon rievustakin eroon ja voin nauttia maailmasta sellaisena kuin se oikeasti on.

Tulevia elokuviaSunnuntai 04.01.2009 22:50

Race to Witch Mountain
Disney tuo uuden koko perheen elokuvalta näyttävän toimintapätkän, jossa on kaksi lasta(todellisuudessa muukalaisia toiselta planeetalta), joilla on kaikenlaisia funkyjä kykyjä(telekinesiaa, pyrokinesiaa, seinien läpi kävelemistä, teräsmiehen leikkimistä(seisotaan keskellä tietä ja päälle ajava auto ruttaantuu ja heittää voltin kuin olisi törmännyt seinään), jnejnejne. Nämä kaksi kakaraa pitää sitten saada pois planeetalta ennenkuin koko maailma tuhoutuu invaasiossa. Heitä luonnollisesti avustaa sattumalta paikalle sattunut taksikuski, The Rock. No arvaahan sen että luvassa on efektikomedia.

Watchmen
DC Comicsilta, eli olettaisin että uusi sarjakuva-filmatisointi. Ulkoasullisesti jotain X-Menin näköistä supersankarijengiä, mutta arkisemmalla otteella. Vaihtoehtoisessa menneisyydessä supersankarit ovat arkipäivää. Suojelevat kansaa, käyvät töissä ja syövät donitsinsa kahvin kera. Watchmen on supersankarien liittoutuma joka älähtää kun joku alkaa tappaa supersankareita yksitellen. Näyttää tyylikkäältä, eikä karkkiselta scifi-romulta.

Knowing (tai Know1ng, tiedä sitten kumpi tulee olemaan 'virallisempi')
Nicholas Cage, matemaatikko, pääsee maailmanpelastuspuuhiin. Hän huomaa että aikakapselista(50 vuotta sitten saman koulun oppilaiden hautaama) hänen pojalleen annettu kirje, joka on täynnä numeroita, sisältääkin kaikkien suurten katastrofien tarkat päivät ja kuolinmäärät täydellisessä sekvenssissä. Teaserista voisi kuvitella elokuvan olevan lähinnä apokalyptinen trilleri, mutta trailerista kävi ilmi että ilmeisesti taustalla onkin jokin pahansuopa taho. Aivan sama, näyttää hyvältä.

Terminator Salvation
Noh, se on terminaattoria! Nuf' Said. Eikä se nyt voi enään paljon huonommaksi mennä kuin mitä kolmosen päätön huumori meni. Mitänyt ehkä ollessaan liian tosissaan, mutta toivottavasti se ei ole sitä. Ei mikään terminaattorileffa ole ollut kovin ryppyotsaisesti katseltava moralisointi vaan huvittava toimintamättö.

Harry Potter & The Half-blood Prince
Kolmannen osan jälkeen Potterit ovat olleet huomattavasti miellyttävämpiä katsella. Enkä nyt tarkoita Emma Watsonin puberteettiä, vaan kun ensimmäisten elokuvien taioilla leikkiminen ja kirkkaat värit ovat menneet vauhdilla synkempiin sävyihin kuten Matrixissä konsanaan. Trailerit tästä elokuvasta ovat jo niin synkän näköisiä että luultavasti on jälleen tulossa paras Potter pihalle.

Inkheart
Brendan Fraser löytää kirjan, jota lukemalla tarinat muuttuvat todeksi. Näyttäisi että vähän Ozissa ainakin käydään ja joitain muitakin kirjaklassikoita hyödynnetään.

Onhan siinä taas listaa. Ja tuossa nuo joista on trailerit nähty hiljattain. Transformers 2, Crank 2 ja Hellraiserin remake ovat myös listalla, mutta tulevat kun tulevat

Guitar Heroa, whooo!Sunnuntai 28.12.2008 23:53

Melkoinen järkytys, Dragonforce alkaa jo sujua hardillakin. Ennen aina tyssänny alun rallattelussa jo, jonnekkin 2-3% välille. Tänään mentiinkin jo 85% hujakoille parhaimmillaan, tilusooloissa alkoi liukuja olla ihan liikaa.
Kyllä se siitä.

[Ei aihetta]Sunnuntai 28.12.2008 18:35

Ensi kerralla sushiriisiin vähemmän tai miedompaa etikkaa.

Myös hitusen pitää petrata rullailua. Jämäkämpi rulla pitäisi tuottaa, tiiviimmäksi pakata.

Muuten bueno.

HuolestuttavaaSunnuntai 28.12.2008 03:18

Kultsi sai joululahjaksi tanssipelin PS2lle. Pohkeet paskana ja japanilainen piripolkka soi päässä. Ainakin yhtä addiktiivista shittiä kuin Guitar Herot.

Mutta parempaa kunnolle. Tai ehkä huolestuttavampaa. Meinaa henki mennä kun pistää pari pirteintä piisiä putkeen matolla hyppien. Luultavasti pitäisi vain hankkia kunto.

Se on joulu sitte.Tiistai 23.12.2008 01:27

Joulu on taas kolkuttelemassa parin päivän päässä. Päivä jolloin kristityt halki maailman kokoavat perheensä kirkkoihin kuulemaan sanomaa Jeesuksen syntymästä. Päivänä jolla ei ollut mitään tekemistä syntymän kanssa.

Päivästä ollaan aina oltu yhtä mieltä. Jeesuksen syntymäpäivänä on lähes kaikkien kirjoitusten mukaan ollut 25. päivä. Kuukausi taasen heittelee joulukuusta maaliskuuhun.

Joulukuun 25. päivä roomalaiset juhlistivat talven taittumista juhlassaan Dies Natalis Solis Invicti, "voittamattoman auringon syntymäpäivä". Juhla aurinkojumalalle siis. Tämän pakanajuhlan korvaaminen kristillisellä korvikkeella on yksi selitys miksi joulu on silloin kun on.

Talvipäivän tasauksen aikaan on lähes kaikissa pakanauskonnoissa juhlistettu pimeyden vähenemistä ja juhlia on näin ollen ollut ympäri maailman. Niin wicca kuin asatru kuin kaikki muutkin vähemmän tunnetut perinteiset eurooppalaiset uskontojärjestelmät juhlistavat päivien pitenemistä(ja miksipä eivät, viljemällä ja metsästämällä ruokansa saavat heimot eivät varmasti olleet suuria talven faneja jo ihan vain ruoan niukkuuden vuoksi). Yule on ollut yksi suurimmista juhlista ja kuinka paljon tuo sana muistuttaakaan joulua. Sieltä wanhoista pakanauskonnoista on peräisin myös joulukuuset, joulusaunat ja joulupukit.

Toinen selitys joulun osumiselle juuri tälle päivälle on, että se on tarkalleen 9 kuukautta katolilaisten juhliman marianpäivän jälkeen, jolloin he uskovat Jeesuksen saaneen alkunsa. Siitä huolimatta että ihmisillä raskaus ei kestä yhdeksää kuukautta, vaan jossain 37 ja 42 viikon välillä. Toki tämä nyt ei ollut ainoa ristiriita, esim. miten paimenet olivat yötä myöten laitumillaan lampaiden kanssa, mikä ei kyllä talvella ollut tapana missään päin maailmaa?

Näyttääkö nykyinen joulu perinteiseltä humalaiselta nuuttipukilta, joka pukeutuu eläinten nahkoihin ja kulkee talosta taloon juoden tarjotut viinat, pelotellen lapsia ja jopa tuoden lahjoja kilteimmille heistä(pakanasuomalainen esiversio nykyisestä amerikkalaistuneesta pukista)? Lähimmäksi varmaankin päälleliimattua kristittyä juhlaa päästään Joulukuusen latvatähdellä ja joulukirkolla. Silloinkin tosin käydään muistamassa kuolleita ja saavutaan kotiin lahjojen ääreen, jotka ovat molemmat kätevästi jälleen vanhoista pakanaperinteistä omaksuttuja tapoja.

Mutta onko sillä sitten niin väliäkään? Näkyypä se joulun hyvän mielen sanoma olevan siellä reippaana tuntumassa mukana. Ei siihen uskonnollisia ikoneja tarvikaan päälle liimata että siitä saataisiin silti hyväntahdon juhla.

[Ei aihetta]Keskiviikko 17.12.2008 19:49

[Ei aihetta]Tiistai 16.12.2008 16:15

Mmm, kuumetta. Kyllä sitä ottais ja tekis muttei jaksa nousta sängystä.

TulvateorioitaSunnuntai 14.12.2008 16:03

Taas ollaan yhden hauskimmista harrastuksista parissa, eli tarkastellaan hieman kristittyjen teorioita.

Tänään ihmetellään miten Nooan tulva teki mitä teki.

Merenpohjassa on pari kilometriä paksu kivettynyt kerros, mistä kaikki fossiilit löytyvät. YECit(Young Earth Creationist) väittävät tämän syntyneen Nooan tulvan aikana. Tulvassa hukkui kaikki muut eläimet paitsi ne, jotka Nooa otti mukaansa, tulvavesien raju nousi pyyhkäisi rantaviivalta kaiken elollisen mukaansa ja hydrostaattinen paine lajitteli eliöt ja kasvit siihen järjestykseen missä ne nykyään näkyvät fossiilirekisterissä ja eri kerroksissa.

Sitten se hienompi osio, eli ne tieteelliset todisteet asiasta. Tai tässä tapauksessa, sitä vastaan, koska puoltavia todisteita ei ole löydetty. Vielä. Luultavasti ei löydetäkään.

-Kaikki maalla oleskeleva elämä keskittyy noin pari metriä paksun elämää ylläpitävän maakerrostuman syvyydelle. Tämä muutama metri multaa ja savea onnistui merenpohjalle liukuessaan muodostamaan pari kilometriä paksun kerroksen.

-Agressiivinen tulva lajitteli alle vuodessa pari kilometriä maata ja eläinten ruhoja merenpohjalle
ja onnistui silti kovettumaan niin nopeasti, että hitaat siimajalkaiset ehtivät kävellä sen päälle ja kiinnittyä kiviin ja pohjaan.

-Tietyn lajin fossiilit löytyvät aina samasta kerroksesta. Ilmeisesti tämä hydrostaattinen lajittelu ei siis välittänyt siitä, oliko äyriäinen yhden senttimetrin vai yhden metrin läpimitaltaan.

-Spiraalikotilot, joissa on useita kelluntakammioita ja jotka kuollessaankin kelluvat, ovat hautautuneina pohjakerrostumissa.

-Tulva ei onnistunut yllättämään ensimmäistäkään sairasta, rannan läheisyydessä asunutta yksilöä niin että se olisi hautautunut nopeammin kuin muut saman lajin edustajat.

-Lentoliskot löytyvät puolivälistä tätä parin kilometrin syvyistä kerrosta. Onko mahdollista ettei yksikään lentolisko onnistunut lentämään tulvavesiä pakoon korkeammalle vuorille?

-Miekkakalat, jotka yleisesti viihtyvät syvissä vesissä, ilmestyvät vasta Triaskauden jälkeisiin kerrostumiin. Ne olivat kömpelöitä kaloja joilla ei ollut mitään kellumisominaisuuksia, ja silti onnistuivat uimaan paremmin tulvan maavyöryjä pakoon kuin monet ketterämmät kalat.

-Ketterät lihaa syövät dinosaurukset, velociraptorit esimerkiksi, ovat jotenkin onnistuneet juoksemaan hitaampaa kuin nykyiset laiduntavat eläimet, kuten lampaat.
Muutamat ihan veden tuntumassa elävät kasvit, kuten pajut, olivat nopeampia juoksemaan agressiivista tulvaa pakoon kuin suuri osa eläimistä.

-Merikilpikonnat yleensä elävät meressä ja ovat äärimmäisen kömpelöitä maalla. Ne myös uppoavat nopeasti kuollessaan. Kuitenkin tulvassa ne ovat päätyneet lajitelluiksi korkeammalle kuin jotkin meduusat ja merilevät(jotka molemmat kelluvat melko tehokkaasti). Tarpeen vaatiessa ne ovat myös äärimmäisen ketteriä juoksemaan, koska ne ovat hautautuneet ylempiin kerroksiin kuin sapelihammastiikerit tai hevoset.

-Mikäli kerrokset hautautuivat yhden vuoden kestäneen tulvan aikana, olivat lihansyöjät melko nopeita toimissaan, sillä monet luut ovat täynnä merkkejä siitä, että niitä on syöty.

Ja tietenkin kermana kakussa:
-Nyt on jo todettu, että tämä hydrostaattinen lajittelu, mitä tällainen tulva vaatisi, ei lajitellut eläimiä niiden ketteryyden(nopeat juoksivat korkeammalle karkuun), painon, kelluvuuden tai koon mukaan. Silti eräs johdonmukainen piirre löytyy. DNA-vertailu ja lajien kehittyminen, minkä keksiminen vei ihmisiltä useita tuhansia vuosia, oli ilmeisesti se periaate, millä mutainen vellova tulvavesi lajitteli kuolleet ruumiit merenpohjalle.



Ja tässä siis vasta merenpohjan fossiilikerrostumista löytyneet ongelmat. Kunhan tästä hieman saan aihetta lueskeltua, niin kirjoittelen täydellisemmän tyrmäyksen näille fossiilikerrostumille, mutta sen lisäksi myös ongelmia tuottaa:
-Itse tulvavesi. Oliko maapallon ilmakehän yllä leijuva vesikerros, oliko mannerlaattojen alle jemmattu useita vedenalaisia vesitaskuja? Kuinka paljon sitä vettä pitäisi olla, vaikka annettaisiin esimerkiksi sellainen pieni kriteeri kun vain lähi-idän alueiden hautautuminen?
-Maan muuttuminen elinkelvottomaksi tulvan nostaessa suolaisen meriveden siihen päälle. Vuodeksi.
-Itse arkki. Raamattuun kirjoitettujen mittojen mukaan se on jo noin 40 metriä pidempi kuin mikään moderneinkaan työkaluin rakennettu puurunkoinen laiva, eivätkä nekään ole käytännössä edes merikelpoisia rungon taipumisten, vuotojen ja muiden lukuisien ongelmiensa kanssa.
-Logistiikka. Mahtuisiko arkkiin kaikki ne elukat? Kuinka paljon eläimiä edes arkkiin tuli? Miten paljon niistä lähtisi paskaa, miten paljon ne tarttisivat ruokaa? Pystyisivätkö kaikki maailman kasvit elämään vuoden verran puisella aluksella/suolavedessä siemeninä kelluen, kuolematta?

Ja tähän vielä uskoo verrattain suuri osa kreationisteista. Huolestuttavaa.