IRC-Galleria

Sairastuminen ja vammautuminen vaikuttavat ihmiseen monella tasolla, riippuen sairauden tai vamman laadusta. Identiteettiin liittyvien vaikeuksien lisäksi erilaiset hoidot, toimenpiteet ja osa lääkkeistä aiheuttaa myös selkeitä seksin toiminnallisia häiriöitä. Seksuaalisuudesta kuten myös seksistä saattaa tulla sairauden myötä suhteen vaikein ongelma. Psyyke on kovilla ja itsetuntoa ravistellaan. Mielessä käy monenlaisia ajatuksia: ”En ole kelvollinen. Olen vain holhottava tai olen vain hoitaja, en puoliso, en rakastaja, en nainen tai mies.” Syyllisyyden ja syyllistämisen rikkaruoho rehottaa. Mielessä käy kysymys ”Olenko taakkana toiselle?” Mustasukkaisuus on yleinen vieras parisuhteessa, jossa toinen sairastaa. Pelko ja toivottomuus ovat tuttuja tunteita, kuten myös itsearvostuksen puute sekä kelpaamattomuus. Tekee mieli kapinoida, mutta huomaakin jo seuraavassa hetkessä tarvitsevansa apua toiselta, tilanne on hämmentävä. Seksitoimintojen häiriöt lisäävät tätä tunnetta. Olenko enää haluttava? Itsesyrjintä näkyy ajatuksena, ettei ei-täydellisellä ihmisellä ole lupaa olla seksuaalinen tai edes harrastaa seksiä. Surutyö on osa elämää, se on oikeus.

Jatkossa tulee vahvistaa myönteisyyttä, nähdään tilanne realistisesti. Uusi tilanne antaa myös aikaa, tilaa ja mahdollisuuden tarkastaa mitä olen kieltänyt tai vaatinut itseltäni. Seksuaalinen nautinto on mahdollinen aina, oma tai yhteinen negatiivinen asenne on este nautinnolle. Naiset ovat helpommin sinut kremppojensa kanssa, miehen kanssa on toisin. Mies saattaa linnoittautua ongelmiensa kanssa.

Hankalassa tilanteessa seksistä puhuminen eli ”suuseksi” kannattaa ottaa käyttöön. Ihmiset harrastavat varsin paljon seksiä, vaikka seksistä ei juuri puhutakaan ja päinvastoin. Pystymme kyllä puhumaan pienistä ja suuremmistakin asioista, mutta tunteista puhuminen on useimmille vaikeaa. Toista ei voi myöskään pakottaa puhumaan. Selvittelemällä seksin merkitystä, ottamalla sairauden tai sen hoidon aiheuttamat vaikutukset puheeksi, selviää minäkuvan muutos. Väärinkäsitysten ja väärien uskomusten korjaaminen on myös tarpeellista. Kumppania ei saa koskaan unohtaa, onhan hänelläkin toiveita ja haluja - sekä menettämisen pelko.

Seksi saattaa sairauden myötä muuttua vähemmän suorituspaineiseksi ja yhdyntä voidaan korvata hyväilyillä, toisen kiihottamisella ja kaikella mielihyvää ja nautintoa tuottavalla tekemisellä.


Toisaalta käytös voi muuttua oudoksi. Epäsovinnainen käytös tai epätarkoituksenmukainen käyttäytyminen voi olla vahingollista henkilölle itselleen tai muille. Se voi järkyttää sekä hämmentää kanssaihmisiä. Puutu tilanteeseen, älä hyväksy väkivaltaa! Sairautta ei saa käyttää aseena eikä sairaan kumppanin yli saa kävellä, jättää huomiotta kuin tällä olisi paha vaiva korvien välissä. Sairastuminen tai vammautuminen sotkee usein roolikuviot. Aktiivisempi osapuoli onkin nyt passiivisempi ja kun siihen päälle lisätään seksuaalitoimintojen häiriöt tunne-elämän ongelmiin, on apu tarpeen.

Rakkauselämä on sallittua ja toivottua sekä turvallista, kunhan siitä löytyy tasapaino ja molempia kunnioittava tapa. Ettei elämä olisi pelkkää sairastamista ja hoitamista ja ettei hieno persoona häviäisi sairauden oireisiin tai niiden hoitamiseen, on syytä tiedostaa, että me kaikki olemme vain tavallisia ihmisiä, toisilla vain sattuu olemaan jokin erityislaatuinen ominaisuus, johon on syytä kiinnittää huomiota. On aivan liian paljon pareja, joilla seksi on puurtamista rakkaudentöissä, ilotonta, leikitöntä ja siitä on tullut riippakivi. Kannattaa aloittaa asennemuutos suhteessaan seksuaalisuuteen. Mutta muutoksen on lähdettävä ensisijaisesti omasta itsestä, ei kumppanista.

Vaikeissa tilanteissa, silloin kun omat keinot loppuvat on syytä hakea ammattiapua. Käynti urologin tai gynekologin vastaanotolla on suositeltavaa. Seksuaaliterapeutti, perheterapeutti tai pariterapeutti voi auttaa parisuhteeseen tai seksuaalisuuteen liittyvien esteiden voittamisessa. Uusi tai erilainen näkökulma ongelmatilanteessa saattaa olla ratkaisu luutuneeseen tapaan hoitaa ongelmia.