IRC-Galleria

Mie olen huono sietämään sitä, että osaamistani yhtään missään asiassa aliarvioidaan. Kun tarjoan puna- ja valkoviinä, ei tarvitse osoittaa sormella sitä lasia mihin se kuuluu kaataa. MIE JUMALAUTA EROTAN PUNAVIINILASIN VALKOVIINILASISTA! Riemua voi töissä tietysti aina repiä niistä, jotka ei erota. Ne on just niitä ihmisiä jotka "auttavat" tajoilijoita pinoamalla astioita päällekäin, jolloin niitä on mahdotonta kerätä pöydistä fiksusti pois.

"Siihenkö sinä sitä kaajoit?" -tuhahtaa viiksiensä alta herrasmies joka ottaa punaviiniä, mutta vetää pöydän reunalle "avuliaasti" valkkarilasin ja mie kurotan tyynesti sen yli ja kaadan litkut sinne mihin pitääki.

"Eihän täälä voi syyä ku pittää seisua!" -mutisee tuo seurapiirien Shakespeare coctail-tilaisuudessa. Juuri sen takia lautasten reunassa on pidike viinilasille. Sinä tosin pidät siinä PEUKALOASI koska et omaa edes sen vertaa käytöstapoja, että vilkaisisit mitä muut tekevät ja matki perässä. Ja viinilasejakin on kädessäsi kaksi, koska se on ILMAISTA ja saattaa loppua koska tahansa.

"Missä on kahavi!? -huutaa mies välittömästi saatuaan jälkiruokalautasen käteen, johon buffasta piti tietenkin haalia kaikkea niin paljon, että osa tippuu lattialle. Miestä se ei harmita, sillä "onhan täälä piikoja!". Niin ja sitäpaitsi kahvi ja avec tulevat yleensä jälkiruuan jälkeen!... Noh samapa tuo, jos tahdot kahvia nyt heti niin kahvibuffa on muuten ihan selkäsi takana.

"Onko tämä valkoviiniä?" KYLLÄ! Viinibuffassa punaviinien vieressä olevissa laseissa oleva kusenvärinen neste todellakin ON valkoviiniä urpo!

Muuten oli kyllä oikein mukava työkeikka. Kotimatkalla murhattiin pupu. Pupu hajosi kappaleiksi, mutta niin hajosi kyllä auton etumaski ja jäähdytinki. Vielä ku olis matkaviestin ollu pelikunnossa niin oisin ehtinyt tänäänki töihin, mutta aina ei voi onnistua. Osasyynä horrokseen oli ehkä myös se, että valvoin 45 tuntia putkeen ja tein sinä aikana neljä työvuoroa neljässä eri paikassa.