IRC-Galleria

En tajua taaskaan viikonpäivistä mitään ku on joka päivä näytöksiä ja kaikkea. Tuomas sano just että on maanantai. Oltiin Juhon kaa sen kämpillä yötä ku illalla syötiin hirvipaistia. Oli oivaa. Juho lähti jo töihin ja mä katon ku tuomas lajittelee vaatteitaan lattialla. Otin siltä yhet Dieselin farkut jotka ois muuten menny sekajätteeksi. Ekoteko.

Kohta pitäs jaksaa panna paita päälle ja pumpata ilmaa Raitan pyörään ja hurauttaa sillä alas kaupunkiin ja mennä töihin. Eka pitää ainaki juoda vähä jaffaa. Nyt se lykkäs mulle vielä yhen valkosen kauluspaidan, nahkaista vyölaukkua en uskonut tarvitsevani.

Oho, kello on jo aika paljon, pitäis lähteä. Harmi, että Nightwish on nykyään mun mielestä tosi huono. Se Anette kuulostaa niin kovin arkiselta ja kärsivältä kun se kiekuu siinä levyllä. Missä mun sukat?

Mulla ei oo kotona läppäriä ollenkaan nykyään koska siinä oli vika, jota Eetu ei saanut korjattua yhdessä illassa niin se vei sen sitten Helsinkiin hoitoon. Nyt se on kuulemma jo terve. Kone on luvattu myöskin palauttaa.

Viimeviikon maanantai oli kiva. Oltiin Miuan ja Jennin kans Kalajoella humpalla. Hurautettiin autolla Rovaniemeltä Kalajoen Dyyniin. Sitte seuraavana aamuna mentiin mun porukoiden luo aamupalalle, käytiin moikkaan isoveljeä ja lähettiin takasi Rovaniemelle kerta mulla oli taas näytös. Olo oli hieman voipunut, mutta onnellinen. Viikonloppu meni duunissa ja duunissa. Paras palaute kesäteatteriprokkiksesta on se, että katsomo on ollu täynnä myös vähä huonommallakin säällä. Tuntuu hienolta olla mukana prokkiksessa, joka tulee rikkomaan kaikkien aikojen katsojaennätyksen Konttisen kesäteatterissa jeee!

Tuomas tuli Norjasta kesätöistä. Lainasin Mikon autoa ja kävin hakeen sen Haaparannalta, Jossu oli mukana. Ihmeteltiin ulkomaan hampurilaisbaaria ja mietittiin että osataankohan sitä nyt tilata ollenkaan ruokaa. Paluumatkalla ajoin saakeli peltipoliisiin joka räpsäytti musta kuvan. Mikon typerässä ranskalaisautossa oli parittomat numerot joten seki vähä hämäs ja rajoitus oli just muuttunu satasesta kaheksaankymppiin enkä ollu kerenny hiastaa. Pikavoittoa siis odotellessa.

Tänään oli taas yli 300 katsojaa teatetrilla, sain illan vapaaks ja meen YUP:n keikalle jee! Nyt oon Juhon kämpillä toipumassa näytöksestä, pitää lähtä himaan suihkuun ja panna Tuomas tiskaamaan mun astiat että voin tehä Eikan Salaista Yllätyspastaa.

...on leipäni maailmalla.

Eilen menin puoliltapäivin hoitaan yhen aasialaisryhmän yhteen ravintolaan. Niiden ruumiinkulttuuri oli ihailtavan naturaalilla tasolla. Jos röyhtäyttää niin röyhtäistään ja jos vähän rupsuttaa, niin silloin on oikein ja arvollista nostaa toista kankkua vähän penkistä ja antaa soida! Ihastuttavaa. Sitten oli esitys täydelle katsomolle, isosiskokin oli poikakaverinsa kaa katsomassa. Sitte menin Tivoliin töihin. Rokkitorstai oli rauhallinen, mukava ja kahdelta päättyvä. Sitte käytiin vähä rimpsalla. Lordin aukiolla Mari soitti mulle ku neljän hengen porukassa käveltiin kohti Dorista. Muita kiukutti joku asia joka ratkaistiin heittämällä minut puskaan ja mätkimällä ympäri korvia jollain rehulla. Marilla oli kuitenkin niin jännittäviä uutisia etten oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota koko tapaukseen, vaan könysin ylös kukkapurkista ja matka jatkui. Kotimatkalla Pian kanssa pelkäsin lintuja ja söin hampurilaista.

Oikeaan kantapäähän sattuu. oon kävellyt vähä huonoilla työkengillä vähä paljo. Jos ei ibuprofeiini auta niin amputaatio sitten.

Kun opossumia kohtaa vaara, shokkireaktiona se vaipuu vikkelästi koomankaltaiseen tilaan ja sen anaalirauhaset alkavat erittää vihertävää pahanhajuista limaa, joka viestittää vaaranaiheuttajalle, että opossumi mätänee, eikä näinollen kelpaa ateriaksi. Eikä siinä vielä kaikki! Kyseisessä tilassa opossumi näyttää hävyttömän hassulta, kun sen kieli retkottaa ulkona. Ajatelkaapas jos evoluutio olisi ihmisellekin luonut moisen kyvyn. Olisipa se sitten hienoa ku baarissa joku tulee takaa ja sanoo "PÖÖ!!!" ja kaverilla kopsahtaa otsa tiskiin ja alkaa valumaan vihreää räkää ahterista.
Pitäisi käyttää vaippoja, jos ois säikky. Niin ja kypärää.

En tiedä miten tuo liittyi mihinkään. Tunnen itseni laiskiaiseksi, eikä opossumeja, laiskiaisia, vompatteja sen enempää kuin dodoja tai pussipirujakaan asu Suomessa. Laiskiaiseksi siksi, että nukuin pitkään, kävin kaupassa ja salilla ja tein ruokaa ja nyt on jo lähdettävä töihin. Mulla meni siis kokonainen päivä muutaman yksinkertaisen toimen suorittamiseen. Väsyttää ainakin vähemmän kuin eilen.

Muutto sujui yllättävän kivuttomasti. Kiitos kaikille ahkerille apureille! Välillä piti miettiä että miksi omistan kolme irtonaista wc-istuinta, lecaharkkoja, 160cm levetän massiivipuurunkoisen sängyn ja monia muita muuttamisen kannalta riemukkaita esineitä, mutta nyt se on taas ohi toivottavasti ainakin vuodeksi. Sitten on taas mielessä uusia kujeita. Hienoin asia uudessa kodissani on erillinen valoisa keittokomero, sekä lasitettu parveke varustettuna Rovaniemen kukkeimmalla vesistömaisemalla.

Mikäli et ole vielä käyny kattomassa Konttisen kesäteatterissa Lumikkia ja seitsemää kääpiötä niin nyt hopihopi! Enää 27 esitystä jäljellä! Tänään oli vähän koleaa kun tuuli kylmästi. Tunnin päästä alkaa työt ja oon hirmuisen väsynyt. Huomisen päivän oon päättänyt pyhittää tavaroiden järjestelemiselle, jospa tämä sotku alkaisi näyttää kodilta.

Eilen mentiin näytöksen jälkeen Irenen kaa mättöämään Raxiin ja sit Pahaan Kurkeen yhelle. Sielä oli paljo tuttuja. Päätettiin piipahtaa vielä Roy-clubissa. Sielä oli kauheasti sellasia valtavia pahiksen näkösiä motskarisetiä mustissa nahkaliiveissään. Sellasessa paikassa ei haluu kuulla lausetta "Löiksää mua!?" Onneksi se oli vaan Olli ja olin todellakin kopauttanut sitä nyrkillä kylkeen kun se käveli ohi. Vielä yksi tequila-slammer ja sitten kotiin.

Ajattelin huomauttaa naapuritaloyhtiön hallitukselle, että heidän lipputankonsa nuppi häiritsee maisemanautintoani. Se on suuri ja se on läpinäkyvää muovia!!! Vittu laittakaa nyt vielä joku led-valo sinne nokkaan keikkumaan niin näyttäisi vielä vähä mauttomammalta. MINUN kotini parvekkeelta ei pitäisi joutua tuijottelemaan moista ihmettä.

Äsken kävellessäni salilta kotiin, kuulostelin itseäni ja aakkostin ajatuksiani. Lopetin treeniohjelman tänään kevyeen loppuverryttelyyn juoksumatolla. Se tuntui niin hyvältä, että juoksin siinä reilut puoli tuntia välillä hikeä otsalta pyyhkien. Saunan jälkeen menin kauppaan, ostin hedelmiä ja vietin pitkän tovin lisäravinnehyllyn edessä. Vertailin eri proteiinipatukoiden hiilihydraatti- ja proteiinipitoisuuksia sekä pakkausten ulkonäköä ja hintaa. Karkkihyllyn kohdalla nyrpistin nenääni. "Vielä purkki rasvatonta maitoa".

Olenko mä nyt saavuttamassa sellaisen ruumiillisen kulttuurin tason, jossa raskas fyysinen ponnistelu tuottaa -jos ei nyt äärimmäistä niin- merkittävää hyvänolontunnetta? Ei kuulosta yhtään minulta. Nyt juon posket itsetyytyväisyyttä hehkuen, hiukset kosteana jotain vastustuskykyhässäkkää ja olen jo valmiiksi hieman pahoillani, ku huomenna ei ehdi salille ku on töitä.

HERRANTÄHEN VIEKÄÄ MINUT BAARIIN!

Huomasin eilen että "parin viikon päästä" on todellakin ainoastaan se yksi hetki, joka on tästä hetkestä tasan kaksi viikkoa eteenpäin. Oon viimeisen kuukauden ajan ollut muuttamassa "parin viikon päästä" ja eilen hoksasin että perskeles, se ois ylihuomenna. Raapustin äkkiä muuttoilmoituksen ja irtisanoin sähkösopimuksen. En löytänyt puhelinluettelosta "Rovaniemen muutto ja sutina Oy":n yhteystietoja, tarvitsisin sen firman palveluita nyt kipeästi.

Ojentajalihakset on kipeinä, lähen salille antamaan niille runtua. Saanpahan ainakin muutaman tunnin taas olla ajattelematta tekemättömiä töitä ja mitä mulla on ikävä.

Mun netti meni rikki. Juhannusviikko meni äkkiä. Treenattiin ahkerasti ja saatiin ennakkonäytökset siihen malliin hyvin vejettyä, että päästiin lusimaan juhannus pois alta.
Perjantaina oltiin Doriksessa, jatkoille mentiin teatterikaverin luo. Puhuttiin taiteesta ja tehtiin taikoja.

"Jos juhannusyönä juoksee vesisateessa munasillaan seitsemän kertaa taloyhtiön ympäri vastapäivään, oksentaa parvekkeelta ja heittää pallogrillin perään, saattaa nähdä unta lempikukastaan."

Vesisateessa näytteleminen voi olla hieman haasteellista, mutta vuosikymmenen raemyrskyssä näyttelemistä voisin luonnehtia jo vaikeaksi. Hyvä mieli kuitenkin jäi ja kritiikki oli lehdissä positiivista. Syötiin työryhmän kaa Fransmannissa ja tanssattiin Legendassa. Jatkoilla puhuttiin taas taiteesta. Tutustuin ihmisiin ja sensellaista. Kun tapaa uuden tyypin ja katsoo silmiin hieman liian pitkään, paras kohta on se, kun koskettaa sitä sohvalla istuessaan muka vahingossa jalalla, eikä se siirräkään omaa jalkaansa kauemmas. Pistosta aamulonkeron ja poronkäristyksen jälkeen kotiin uinumaan.

Seuraava esitys on vasta sunnuntaina. Oon miettinyt muuttoa, muuta en sit ookkaan sen eteen tehnyt paitsi miettinyt. Nyt oon tauolla Tivolin talkoista, huomiseksi pitäis saaha baari auki kuukauden remontin jälkeen. Ilimat vois lämmetä, mulla valuu räkä ja on ikävä.

Eilen oli Rovaniemellä markkinat, ja Lumikki, ilkeä äitipuoli, Taikapeili ja tietysti seitsemän kääpiötä oli promokeikalla. Oli kivaa. Sitten ajateltiin parin kaverin kanssa lähteä täksi päiväksi Nivalaan kattoon Joutilas Mies -oopperaa, mut sitte aateltiin et sinne on kauhean pitkä matka. Päätettiin lähtee sitte Särestöön mutta tänään sitte just ennenku piti lähtee niin että se onkin sitte kiinni sunnuntaisin. IHMISET KÄY MUSEOISSA SUNNUNTAISIN!!! Mikä ihmeen logiikka pitää museo kiinni sunnuntaisin? Pläh! Ihan huono museo!

Luin sit vähä aikaa Muumipappa ja meri -kirjaa, otin päiväunet, laitoin pyykkikoneen pyörimään ja aloin olemaan alasti. Vois olla koko päivän.

Tekemättä mitään.

NYT mä olen saavuttanut kaiken saavutettavissa olevan! Rovaniemellä ravintola Monte Rosassa mun roolihahmolla on oma nimikkoannos! Kaikki siis joukolla Monte Rosaan syömään Ujon pastaa! Hintaa kuus euroa ja sisältää kurkkua ja tomaattia ja salaattia. Niin siis kyse on lastenlistasta... Viisaan vilkas kala, Lumikin tipu, Jörön herkku, Lystikkään poro sekä Hyvän Prinssin lautanenkin lienee kokemisen arvoisia kulinaarisia elämyksiä pikkuväelle.

Tänään oon linkuttanut kyynärsauvan kanssa treeneihin, vastaan tuli sokea nainen opaskoiran kanssa ja pari mummoa kävelykeppeineen ja taluttajineen. Tunsin jonkinlaista sieluntoveruutta ja hetkellisen lämmöntunteen sisälläni: "Tiedän miltä sinusta tuntuu.".