IRC-Galleria

Halusin istahtaa tähän Ylioppilasteatterin toimiston koneelle hetkeksi ihan vain kertoakseni, että on tekemsitä. Byäääh jee! Tänään hankittiin suurin osa tarpeistosta kasaan. Waltava kaappi, 12 pulloa holitonta skumppaa, kimaltavia pikkuasioita ja sensellaista. Enää tarvitaan marmeladia päälle niin jo on herkkua! Mitä mainioimman lavastusassistenttini Suvin kanssa oltiin värkkäämässä kattokruunua meidän taloyhtiön askarteluhuoneessa. Ei satutettu itseämme yhtään, vaikka meillä oli kuviosaha. Jäätiin oven taakse kun oltiin maalaamassa sitä pihalla kullanväriseksi. Taloyhtiön huoltomies päästi takaisin kotiin Suomen Pankin Suomen setelipainolla painattaman kahdenkymmenen (20) euron arvoista stipendiä vastaan. Myös housujeni etumus sai osaavissa käsissä spraymaalilla kukkean kullituksen.

Sitten oltiin Shakespearen koottujen ekoissa lukutreeneissä. Nyt tulin teatterille seuraamaan treenejä. Tästä seuraavaksi kotiin viimeistelemään kattokruunua, jonka pitää olla iltapäivään mennessä valmis. Siltä varalta, että jo ennestään iso pääni turpoaa muistettavien asioiden painosta niin suureksi, että kupsahdan sen painosta katukivetykseen ja minut viedään isolla rekalla Muurolaan niin kerron lyhyesti, mitä minun oli tarkoitus tehdä:

Nyt heti seuraavaksi kattokruunu valmiiksi (Toivottavasti en unohtanut kotoa lähtiessäni kuumaliimapistoolin töpsöliä seinään.), sitten ysiksi traagisen muotoilun palaveriin, iltapäivällä kotiin hakemaan kattokruunu ja tuomaan se teatterille ja toteamaan sen toimivuus ennen laulutuntia. Laulutunnin jälkeen tuottajan kanssa viimeinen ostosreissu ja tarkistus siitä, että budjetti pitää ennen vaateliike Mixin torstain muotinäytöksen harjoituksia (Tulukaa kahtomaan jee!). Harjoituksen jälkeen takaisin teatterille. Illalla pitää ehtiä nähdä kavereita ku entinen keittiöpäällikkö on käymässä. Torstaina pitää etsiä kampaamo, joka tekee mulle hiukset illan näytökseen, sitten meikkiin ja vedetään show. Muotinäytöksen jälkeen teatterille, jossa alkaa Ei kenenkään maan ennakkonäytös klo 20:00:01) Perjantaina klo. 11 teen tilataideteoksen Vanhantorin leikkipuistoon ennen ensi-iltaan valmistautumista. Välittömästi näytöksen jälkeen on Vilpertti-teatterin improilta kauppayhtiöllä, jossa käyn esiintymässä ennen töihin lähtöä. Tulen kotiin aamuviiteen mennessä ja ajattelin ajatella imuroimista, ruokakaupassa käyntiä, rästitöiden tekemistä ja rakkaitani.

Puss!

Raitan kanssa junailtiin viime torstaina Nivalaan. Nukuttiin päiväunet ja illalla Night Club 46:ssa Antti-Ollin ja Antin kanssa pohdittiin, liekö meistäkin olisi tullut samanlaisia kuin viereisestä pöytäseurueesta, jos oltais jääty ikuisiksi ajoiksi Nivalaan. Pilottitakkiset mustapipoiset pillunnälkäiset nuorukaiset kruunasivat iltamme. Nivala on hieno paikka, mutta aina sinne mentyään mieleen palaa hyvin äkkiä vaikka kuinka monta syytä, miksi olen muuttanut pois.

Perjantaina rentouduin Helsingissä. Kävin isosiskoa heippaamassa Eduskunnassa, se oli jännää. Sielä oli sellaisia salaovia ihan niinku Tylypahkassa! Sit Kiasmassa sain vatsanväänteitä yhdestä taideteoksesta jota sai syödä. Alkuillasta join kuohuviiniä ja söin mansikoita kylpyhuoneessa. Denniksen Pizza Hamburgerin ja punaviinilasin jälkeen nukahdin kesken James Bondin seikkailujen herätäkseni aamulla kasvokuorintaan ja savinaamioon. Oli ehkä ihkuinta ikinä.

Turku oli aivan yhtä jännittävä paikka kuin viime kerrallakin siellä vieraillessani. Häät oli perinteiset, mutta hyvällä tavalla. Syötävää ja juotavaa oli viljalti ja valokuvamateriaalia illan tapahtumista ehkä vähän liikaakin. Vinokinon jatkoilla Klubilla oli myöskin oikein hauskaa. Saara oli siellä ja vaikka ketä muitakin. Sunnuntaina takaisin Helsinkiin päiväunille. Juna oli ihan täynnä ja heti tuli kamala ikävä Eetua.

Juna oli tositosi täynnä. Bläääh! Olin tänä aamuna Rovaniemellä ja nyt alkaa lehdistötilaisuus teatterilla!

Muotipäivien isäntänä toimiminen oli yllättävän kuluttavaa puuhaa, varsinkin kun on vielä yöt töissä ja saattaa neitoja kotiin ja kavereita lentokenttätaksiin. Ritarillisuus koituu ehkä kohtalokseni vielä joku päivä. Heräteostin helvetinkalliin mineraalipuuterin ja tulin hyvin tyytyväiseksi. Se on ihmeellistä ainetta! Eräässä paikallisessa kenkäkaupassa en aio enää asioida. Myymälästä annettiin muotipäivien ajaksi mulle kengät, jotta mainostaisin heidän liikettään. Näytösten jälkeen minulta vaadittiin niistä kengistä liki 50€, koska kenkiä oli "käytetty".... En ollu ihan varma itkeäkö vai nauraa.
"Ai kappas olen mainostanut liikettänne kaksi päivää käyttämällä teidän kenkiänne ja mainitsemalla sen joka näytöksessä ja nyt ne ovat KÄYTETYT!!! No enpä olisi ikinä arvannut!!!" Lätkäisin popot tiskiin ja totesin että voivat tehdä niillä mitä parhaaksi katsovat, kävelin poispäin ilman ollessa sakeana happamista katseista ja selkääni tiuskaistiin että "Ei näillä voi tehdä enää mitään!" Voi hitsi voi harmi.

Sunnuntaina oli työkaverin läksiäiset, oli ihkua tanssahdella oikeustieteilijöiden saunatiloissa Koottujen Teosten tahdissa. Jussi, Jarno, Karoliina ja Peksi ne sitten osaavat. Aamulla meinas olla hätä, mut kohtapa sitte kaikki kääntyikin parhain päin. Oltiin portsareiden kaa jatkoilla oltu mutta mua oli alkanut nukuttaa.

Eilen törmäsin Kellarissa huvittavaan tyttöön, joka sydämistyi minulle koska kehtasin viedä tuolin SAKSALAISELTA!!! Se oli melkein itkun paikka. Hih.

"Apua, en tiiä missä oon! En uskalla liikkua!" :D

Heräsin ja menin Sampokeskukseen ja ostin Turo Tailorin liituraitapuvun. Se on kukkeampi kuin myyjän palvelualttius minua kohtaan oli. Kostoksi ostin siltä sitten vielä pipon ja huivin. Ompelija lupasi, että puvun hihat on pidennetty, perse kavennettu ja lahkeet lyhennetty huomiseen puoleenpäivään mennessä, niin totesin kaikkein matalimmalla äänelläni "hyvä", käännyin kannoillani ja marssin ulos liikkeestä. Annastiinan olis pitänyt olla minulle kaupustelemassa.

Enlannin tunnilla oltiin tosi järkeviä. Puhuttiin huumeista ja tekstuureista. Tunnit aiottiin pitää putkeen, mutta minä aloin vinkumaan tuplasuklaamuffinssin perään niin pidettiin tauko.
Sitten mentiin Hannan kanssa alakerran pianoluokkaan laulaa loilottamaan. Hanna oli mainio säestäjä ja minäkin osuin monesti lähelle oikeaa nuottio. Kamalan ymmärrettävää ettei se jaksanut kuunnella mua hirmu kauan niin jäin sinne yksin soittaan Finlandia hymniä.

Tuomas on edelleen vierailulla täällä. Ne suunnitteli menevänsä tänään paariin, mutta minä en kyllä aio ehkä lähteä yhtään mihinkään :D

Perjantain Huumor' hommia -komediaklubi oli menestys. Tupa oli ihan täynnä yleisöä ja ollaan saatu aivan hyvää palautettakin. Sitte olin töissä ja sillai. Sitte lauantaina oli taas töitä. Lopetin jo duunit ja muistin sitte että bäkkäri oli unohtunu siivota ja sillai. Sitte istuskeltiin työkavereiden kans ja puhuttiin syvällisiä. Sunnuntaiaamu valkeni Kemijoen rannassa ja Tuomas liittyi myös seuraan. Sinänsä sofistikoitunut ja glamorööri käyttäytyminen saa arveluttavia piirteitä ulos luontevasta kontekstistaan irrotettuna. Emme jaksa olla asiasta pahoillamme. Pitäähän tarjoilijoidenkin saada joskus pitää vapaata! Pistosta rullakebabin kautta kotiin tekemään välikuolemaa. Jos rullakebabin syö keskeltä alkaen, voi kohtapuoliin ihmetellä pöydällään alumiinikäärössä olevaa teurastettua avaruusolentoa. Lauloin karaokea, mistä olen pahoillani. Tuomas pakotti.

Nyt pitäisi tehdä yksi koulujuttu ennen kirppiskierrosta. Tämän viikon aikana olisi tarkoitus saada kasaan lavastusta ja tarpeistoa Ei kenenkään maata varten. Ensi-iltaan reilu pari viikkoa aaargh! Kangasta pitäisi ostaa myös ehkä kilometri.

Ilta meni siinä touhutessa. Bar&Grill ZoomUpin pasta on parasta pastaa mitä oon syönyt miesmuistiin (sen pituudesta on tehty erinäisiä tutkimuksia, yleensä noin 6-9kk). Maukasta ja sopivan epäterveellistä ja vain hieman kuivakkaa. Ja ne valkosipulisuolakirsikkatomaattikuivapatonkisysteemit on ihkuja mitä tarjoillaan aluksi. Oon alkanut tykätä siitä ravintolasta.

Yöllä töissä oli sillai kivaa, että oli suht. vilkasta. Kukaan ei vaan halunnu tilata multa niitä juomia mitä mä halusin tehä, ja sitte ne kitisi ku tein niitä väkisin ja sanoin että "juo pois seon hyvää!"
"Illan asiakas" -tittelin voitti tällä kertaa siististi pukeutunut ja kaikinpuolin miellyttävästi käyttäytyvä henkilö, joka tuli tiskilleni aikomuksenaan hintojen tiedustelun jälkeen tilata virvokkeita. Kerrottuani, että tuoppi maksaa euron, lonkero, salmari, pehmikset ja siiderit kaks ja puoli rahaa, asiakas kysyy: "Ai eikö teillä oo mitään tarjouksia tänään?" Mutta hatunnosto joka tapauksessa asiakkaillemme, jotka lähes poikkeuksetta ja imetyn keiton määrästä huolimatta viljelevät henkilökunnan kanssa asioidessaan sanoja "saisinko", "kiitos" ja "ole hyvä". Keski-ikäisiä öykkymöykkyjä palveltuaan sitä oppii arvostamaan oman ikäluokkansa hyviä tapoja.

Siitä tietää, että on nukkunut liian vähän, ku töistä kotiin kävellessä näkee kadulla höyryäväntuoreen oksennusrieskan ja matkalla kouluun tuo värikäs yskä näyttää edelleen ihan juuri ryityltä. Voisi luulla ettei potentiaalinen buliimikko ole ehtinyt seuraavaa kadunkulmaa kauemmas.
Muutamaa korttelia edempänä pääsin taas todistamaan, kuinka huonosti vanhat ihmiset käyttäytyvätkään (kyllä, yleistän, mutta eikö "nuorisoa" sitten?). Kävelin yksin kevyen liikenteenväylän oikeaa laitaa, kunnes takaani tullut pyöräilijä ohitti minut niin läheltä, että tönäisi minua kyynärpäällään. Arviolta nuijasodanaikainen ämmä jatkoi taakseen vilkaisematta ja puhisi mennessään kuin olisi ollut pusertamassa käpyä ulos ahteristaan. Vitun ämmä!

Saatiin palaverissa ihan kohtuullisen hyvin kaikkia juttuja aikaiseksi aamupäivällä. Nyt pitää rientää englannin oral pleasures -tunnille ja sitte Mikon ja Santun tykö treenaamaan huomista improkeikkaa Kauppayhtiöllä.

Whiuuuuuh!

Tänään luennolla jollain videolla nainen sanoi, ettei taiteessa sovi näkyä yrittäminen. Se on kyllä ihan totta. "Onhan tuossa yritystä" on masentava kommentti. En tavoittanut luennon jälkeen mun ryhmätyökavereita, keitten kans pitää tehä pari jotain juttua. Sain kyllä idean vehnäjauhoinstallaatiosta leikkipuistossa, enää pitäisi ehtiä toteuttaa se.

Eilen puhuttiin teatterilla taiteesta ku teen lavastusta näytelmään. Sain pari aika kivaa ideaa, näin itse itseäni kehuen. Kaikki pitää tehdä itse. Kehuminenkin. Ohjaajan kanssa Kurkeen kaljalle lähtiessämme moitin ystäväni autoa epäseksikkääksi, mutta puolustukseksi sanottiin että siinä on iso perätila, jossa on esimerkiksi lapsen hyvä olla. Se oli päivän hauskin letkautus. Hihhih!
Vieläkin naurattaa!

Tänään olis taas laulutunti jee! Sitte illalla pitää väsätä teatterilla lavastuksen pienoismalleja ja luoda surrealistinen, krapulainen, konservatiivinen sekä ylellinen tila. En ollut eilen ihan varma alanko maailman parhaaksi lypsykoneenkorjaajaksi vai maailman parhaaksi lavastajaksi. Onneksi on ainaki yks kenen mielestä mä olen maailman paras Eino <3 Ihhh!

Aamulla torkutin 18 minuuttia ja ehdin siinä välissä nähdä unta kolmesta mustasta hikoilevasta pahvilaatikosta, jotka avautuessaan muuttuivat itkeviksi rammoiksi joutseniksi. Kuva oli kaunis, mutta hämmentävä.

"Taide on subjektiivinen, ajassa ja ja tilassa voimakkaasti kiinni oleva kokemus."

Taide on paskaa.

Mun läppäri ei halua vieläkään leikkiä mun puhelimen kans, joten en pääse kotona nettiin. Kuitenkin se näytti mulle eilen tosi pelottavan (K13) leffan, missä joku mattieskohytönen söi New Yorkin ja olin yöllä melko varma, että kohta se tulee tuolta Kemijoesta ja kaataa meijän talon ja heittelee autoja Ranualle ja ehkä jopa Tornioon asti.

Unohdin aamun muotoilun tutkimuksen luennon, mutta toisaalta olin kyllä niin väsynyt, oon paljo enempi tyytyväinen siihen, että oon nyt yliopistolla täysissä ruumiin ja sielun voimissa, kuin että olisin aamulla tullu tänne zombeileen. Tänään on siivouspäivä ja tiskauspäivä ja tavaroiden järjestelypäivä ja lukuilta. Aion lukee ainaki Ergonomics for beginners, Suomalaisen muotoilun historia ykkösen, viime viikon Aku Ankan ja Koraanin. Ehkä.

Viime perjantaina olin Doriksessa Secret Agents -muotinäytöksessä mallina. Oli kyllä ihan hulppean hauskaa. Arctic Day Span tekemät hiukset ja meikki säväyttivät ainakin pankkiautomaatilla jonossa edessäni olleen naisen, joka vaivihkaa veti lapsensa sivuun kun steppailin paikalle.

Sunnuntaina oltiin Irenen, Kefen ja Aatun kanssa makkaran paistossa Ounasvaaran näköalatornin laavulla. Perille kilometritolkulla ylämäkeen tarvottuamme huomattiin, ettei laavulla ollut yhen yhtä polttopuuta. Mutta tosi eräjorma kun olen, en hätääntynyt epätoivoisen oloisessa tilanteessa, vaan soitin Sky-hotellin respaan että "nyt minä tuun hakemaan teiltä halakoja ku täällä ei oo!" Meillä oli aika kivaa. Ja sieltä tornista näky hirmusen kauas.

Perjantaina oli Sierijärvellä ja Tivolissa töissä ihan kivaa joo. Dippadai. Lauantaina olin Pyhällä töissä ku sielä oli Kaija Koo esiintymässä. Steppailin tiskin takana tangon tahtiin ja väitän oppineeni viimeinkin ne perkeleen askeleet! Asiakkailla ainakin riitti ihmeteltävää.

Sunnuntaina pidettiin ohjaajan luona teatteripalaveri. Puhuimme valkoisesta väristä ja kukostamme Albertista, joka ei saanut koskaan naista, joi elämänsä aikana yhdet kännit, oli kaksi viikkoa krapulassa ja ammuttiin. Olimme kaikki sitä mieltä, että Albertin kohtalo oli kovin karu.

Tänään oli englannin oral pleasures-kurssin aloitus. Tai oral skills whatewa. Sit menin kampaajalle. Sain ihan uudet hiukset ja hienot kulmat. Tykkään taas hetken aikaa itsestäni niin paljon että hirvittää. Huomenna saan Mixistä ja Espritiltä vaatteet perjantain muotinäytöstä varten. Jänskättää jo vähäsen. Tulkaa katsomaan Dorikseen siis tänä perjantaina 20:30! Secret agents on stage!

Ulkona paistaa aurinko, taitaa olla vuoden viimeisiä päiviä, kun voi käyttää aurinkolaseja näyttämättä idiootilta. Vois mennä pousaileen ihan vain siitä riemusta. Ja katteleen pissiksiä.
Tai solariumiin.

Muutaman viikon päästä pääsen vkonlopuksi Turkuun ja Helsinkiin JEE! :)
Pussaus ja halaus vain ja menoksi!

Tänään kulttuuriantropologian luennolla opittiin että suppilovahveroita ei kasva näin pohjoisessa, sukkahousut ovat tylsiä ja kun lenkkitossuja tarkastelee kulttuuriglobalismin näkökulmasta niin ne ei näytä kaikki ihan samoilta, jos on kenkäkauppias. Kukkakauppias sen sijaan... ööö... Sit katottii joku dokumentti käsivarakameramummosta joka kuvas ranskalaisia dyykkareita. En nähny spektaakkelia maailmoja järisyttävään loppuun saakka, kun oli tapaaminen teollisen muotoilun laitoksen amanuenssin kanssa. Se suositteli ehdottomati tekemään kandin täällä. Mun mielestä se ois kyllä voinu sanoo että "lähe vaa menee!" ...Vähä niinku mun laulunopettaja. Mut meillä oli kyllä hauskaa ja samanväriseksi lakatut kynnetkin! Nii'in!

Laulutunti alkaa kahenkymmenen minsan päästä. Oi voi sentään! Ja illalla ainaki Karo ja Jossu ja Raita tulee kyläilemään. Jos sinusta - rakas lukijani - tuntuu siltä, että tahtoisit tulla kylään, niin ole toki tervehditty ja tervetullut. Muinakin päivinä kuin tänään.

Vaihteleva määrä sekalaisia ajatuksia ailahtelevaisessa mielessä vaarantaa mielenterveyden ja vähentää siittiöiden määrää. Älä aloita.

Mun ylinopeussakosta on vielä 80€ maksamatta... Perkeles!