IRC-Galleria

Perjantaina oli Sierijärvellä ja Tivolissa töissä ihan kivaa joo. Dippadai. Lauantaina olin Pyhällä töissä ku sielä oli Kaija Koo esiintymässä. Steppailin tiskin takana tangon tahtiin ja väitän oppineeni viimeinkin ne perkeleen askeleet! Asiakkailla ainakin riitti ihmeteltävää.

Sunnuntaina pidettiin ohjaajan luona teatteripalaveri. Puhuimme valkoisesta väristä ja kukostamme Albertista, joka ei saanut koskaan naista, joi elämänsä aikana yhdet kännit, oli kaksi viikkoa krapulassa ja ammuttiin. Olimme kaikki sitä mieltä, että Albertin kohtalo oli kovin karu.

Tänään oli englannin oral pleasures-kurssin aloitus. Tai oral skills whatewa. Sit menin kampaajalle. Sain ihan uudet hiukset ja hienot kulmat. Tykkään taas hetken aikaa itsestäni niin paljon että hirvittää. Huomenna saan Mixistä ja Espritiltä vaatteet perjantain muotinäytöstä varten. Jänskättää jo vähäsen. Tulkaa katsomaan Dorikseen siis tänä perjantaina 20:30! Secret agents on stage!

Ulkona paistaa aurinko, taitaa olla vuoden viimeisiä päiviä, kun voi käyttää aurinkolaseja näyttämättä idiootilta. Vois mennä pousaileen ihan vain siitä riemusta. Ja katteleen pissiksiä.
Tai solariumiin.

Muutaman viikon päästä pääsen vkonlopuksi Turkuun ja Helsinkiin JEE! :)
Pussaus ja halaus vain ja menoksi!

Tänään kulttuuriantropologian luennolla opittiin että suppilovahveroita ei kasva näin pohjoisessa, sukkahousut ovat tylsiä ja kun lenkkitossuja tarkastelee kulttuuriglobalismin näkökulmasta niin ne ei näytä kaikki ihan samoilta, jos on kenkäkauppias. Kukkakauppias sen sijaan... ööö... Sit katottii joku dokumentti käsivarakameramummosta joka kuvas ranskalaisia dyykkareita. En nähny spektaakkelia maailmoja järisyttävään loppuun saakka, kun oli tapaaminen teollisen muotoilun laitoksen amanuenssin kanssa. Se suositteli ehdottomati tekemään kandin täällä. Mun mielestä se ois kyllä voinu sanoo että "lähe vaa menee!" ...Vähä niinku mun laulunopettaja. Mut meillä oli kyllä hauskaa ja samanväriseksi lakatut kynnetkin! Nii'in!

Laulutunti alkaa kahenkymmenen minsan päästä. Oi voi sentään! Ja illalla ainaki Karo ja Jossu ja Raita tulee kyläilemään. Jos sinusta - rakas lukijani - tuntuu siltä, että tahtoisit tulla kylään, niin ole toki tervehditty ja tervetullut. Muinakin päivinä kuin tänään.

Vaihteleva määrä sekalaisia ajatuksia ailahtelevaisessa mielessä vaarantaa mielenterveyden ja vähentää siittiöiden määrää. Älä aloita.

Mun ylinopeussakosta on vielä 80€ maksamatta... Perkeles!

Kylläpä taas on vierähtänyt edelliskerrasta. Kuulin just että mun pitäis kuulemma olla kulttuuriantropologian tunnilla, mutta ehtinee kait tuota. Ote arkeen ja siitä irtautumiseen on ollut tasapainossa. Tänään pitää ehtiä olla vielä kamalan reipas ja täytellä lappusia ja rientää paikasta toiseen.

Tänään oli fuksimessut Yliopistolla. Mä olin mysteerihenkilö meidän ylioppilasteatterin esittelypöydällä. Siis sen päällä. Seisoin vähä vajaat kolme tuntia liikkumatta pipo silmille vedettynä pöydällä yliopiston aulassa. Oli veikeää kun ihmiset säikähti tajutessaan että olinki elävä. Olo ei muuten ole hirveän eloisa. Tekis mieli päästä päiväunille.

Eilen kinasteltiin työkaverin kaa siitä, kumpi pieras eka. Sitte ällötti ku kuulin, että kiveksille tarvitaan viidenkymmenen kilon paino per neliösentti, ennenku se rutsahtaa rikki. Olisin ollu onnellisempi ilman tuota tietoa. Tein jonku drinksun tai montaki ihan päin helevettiä mutta ei palio napannu. Hauskaa tuntu olevan.

Kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen heräsin kampaajalle ja siitä tuli niin hyvä mieli, että ostin turkoosin hupparin ku oli halvennuksessa. Matkalla yliopistolle mulle soitti mies, joka kauppasi kirjasarjaa, joka maksoi ainoastaan vähän päälle 300€ joten tokihan minä nyt semmoisen tilasin. Mutta se on oikeasti tosi hieno ja hyödyllinen kerta se on Suomalaisen muotoilun historia kolmissa kansissa. Ei siis mitään humpuukia tyyliin "Tilaatko Aku Ankalle housut?" (mitkä tilasin viimeviikolla... No ei ne housut ollu mut joku lisäosa kuitenki). Catab brassaili venäjän kieliopillaan ja Hanna lähti amputoitavaksi ja minä viemään freelancer-verokorttiani ylioppilaskunnan toimistolle. Mun pitää maksaa niille jäsenmaksu ja ne maksaa mun liksan. Hassua.

Kohta tulee kyllä kiirus ku pitää lähtee Kaupunginteatterilta lunastaan liput ku päätettiin sittenkin mennä mennä lauantaina kattoon Suurenmoista! -musikaali kun saatiin hyvä jengi kasaan ja sillai. Kylppärin pistorasia hylki pyykkikoneen töpsöliä (töpsöli on lypsyn ja suppilovahveron jälkeen ehkä oudoimpia suomen kielen sanoja) ja koska en jaksanut nojata pistorasiaan puoltatoista tuntia, minkä pesuohjelma olisi vaatinut. Mun ihanaiset kauluspaidat ja monenkirjavat alusvaatteet lillui sielä liki vuorokauden ennenku sain ne tänään survottua taloyhtiön pyykkikoneeseen. Ja siihen helvetinkoneeseen piti panna RAHAA että se toimi! :O Kyllä oli hirveä vastoinkäyminen!

Tulin yliopistolle. En saa meidän amanuenssia enkä opintopäällikköä kiinni, ja kaikki on jumissa niin kauan kunnes saan ne kiinni. Ilmoittautumisajat lukukaudelle ja eri kursseille umpeutui sillon ku olin kertausharjotuksessa ja ennen sitä mulla ei ollu nettiä (mitä ei ole vieläkään) enkä tiennyt että tulenko kouluun ollenkaan. Näytän ihan tosi eksyneeltä Pikku Myy -pipossani täällä tiedekunnan käytävillä harhaillessani.

En tiiä mistä aloittaisin. Tässä laitoksessa ei ole tällä hetkellä juuri mitään, mikä motivois mua tekemään yhtään mitään. Sain eilen uuden työn. Tuntuu vähän yksinäiseltä. Luokan liitutaululla lukee "Mene sinä laiska muurahaisen tykö ja katso kuinka hän ahertaa." Onpa masentavaa.

Sunnuntain heksubileissä oli mukavaa. Oltiin keilaamassa. Se oli eka kerta ikinä. Katin kanssa oltiin samalla radalla enkä tajunnu ees heti et keilaus ei ookkaa joukkuelaji. Katin Ice Man vei voiton mun Purppuranpunaisesta Kostajastani, mut mä olin kyllä just alkamassa voittaan sitä, mut sit piti lähtee syömään ja sit saunaan ja sit baariin. Ei siitä sen enempää.

Heräsin ennen puoltapäivää, kun isoveli soitti mökiltä. Olivat kavereineen viettämässä venetsialaisia. Mukavaa. Vaatteet sain päälle ja ulos lähdettyä kuitenkin vasta nyt, nukutti kovasti eilisen työillan jälkeen.

Olin keskellä korpea karhupuku päällä makaamassa laavulla ja sitten heiluin sokkona kun Punahilkka talutti. On mulle itseasiassa oudommistakin asioista maksettu. Sit kuoriuduin otsokostyymistani ja alta paljastui (asiakkaan mukaan) "söpö tonttupoika". Sitte tarjoilin ruokaa ja juomaa ja ihmisillä oli hyvä tahto.

Tulin taas Kauppayhtiölle, kun omaan nettiin en pääse ku kännykkä on vieläkin hoidossa. Ihan suoraan sanottuna en pidä kahvista kovin paljon. En juo sitä nauttiakseni siitä. Kahvi on välikappale - tekosyy - pukeutua, lähteä ulos ja keskustella ihmisten kanssa. Nerokasta. Entä jos satoja vuosia sitten joku ei olisikaan keksinyt, että juuri k a h v i on juuri se asia, jonka varjolla tavataan ihmisiä ja myydään seksiä? ...Hassua. Mikähän se sitten olisi? Jospa se olisi vaikka kynsien lakkaus tai pikkulintujen kiduttaminen? "Moi, käytsä usein täällä? Kuule lähtisitsä joku päivä mun kaa vaikka rääkkäämään punatulkkuja? Tohon ihan kulmille on avattu tosi kiva paikka, siel niitä saa kivittää ja antaa sähköiskuja..."

Hmm... taitaa olla hieman liian varhaista Einon pohtia mitään vaahtokarkkia syvällisempää.

Merkittävää, että istun taajamajunassa. Ikkunasta ulos katsottaessa taajamaa näkyy yhtä taajaan kuin Ase & Erä -lehden kestotilaajia Vegaaniliiton vuosikokouksessa. Ennen Rovaniemeä on niin paljon korpea, että mieleen pälkähtää väistämättä ajatus: "Mitä helvetin asiaa ihmisillä on voinut olla tänne tuhansia vuosia sitten?" Pieni annos pöpelikköä on silti ajoittain hyväksi. Normaalisti tunnen oloni sorsaksi jahdin aloituspäivänä, jos Vagabondin alla ei kopise öljysora, mutta sekin on kai asennekysymys. Junan ikkunassa tällä(kin) hetkellä juokseva maisema nimittäin tarjoaa edellytyksiä vaikka ja mihin eheyttävään aktiin.

Minä tykkään hakata halkoja.

Halot taas kasvavat puissa - siis metsässä. Hiljattain kertausharjoituksessa järjestettiin kenttäjumalanpalvelus (onko kenttäjumala eri kuin asutuskeskusjumala?) Ensinnäkään en ole järin uskonnollinen tapaus, mutta etenkään en pidä siitä, että valtiolliset ja uskonnolliset asiat sekoitetaan toisiinsa. Papin -sinänsä oivaltavaa ja ennenkaikkea lyhyttä- puhetta mättäällä istuen kuunnellessani koin maanpuolustusrauhaani häirittävän. Tuntuvasti hurskaammaksi olisin tullut ryhmäteltan edustalle kasaamani alttarin, eli halonhakkuupölkyn, puupinon ja kirveen kanssa touhutessani.

Köyliöjärven jäällä ja laajemmaltikin kirveellä on ollut suorastaan uraauurtava rooli kristittyjen historiassa siinä missä miekoilla, ristiinnaulitsemisilla, anekaupalla ja inkvisitiollakin. Toteutanko minä siis itseasiassa vain varhaiskristillistä vaistoani tarttumalla kirveeseen ja ajattelemalla henkeviä? Sielunhoidolliselta vaikutukseltaan halonhakkuu joka tapauksessa vastaa patikointia Nepalin ympäri Maarit Tastula reppuselässä (lainaus Tuomas Toloselta).

Eikä kenenkään ajattelunvapaus tule loukatuksi.

Isi ja äiti kävi tänään sienessä. Mä vein sillä aikaa isosedälle makkaraa. Vähä niinku punahilkka. Kävin heippaamassa myös mummoa, höpötettiin molemmat vähän aikaa omiamme ja kaikilla oli hyvä mieli. Oli hassua huomata, miten hyvä tarjonta Nivalassa oli vaatekaupoissa. En ostanut mitään vaikka mieli teki.

Sit näin S-marketin parkissa Anttia ja Nettaa ja Tiina-Matiasta ja käytiin katsastaan Antinporukoiden uus mökki. Meidän äiti tekee tosi hyvää sienisalaattia, oon syönyt sitä tänään ehkä aika tosipaljon. Huomenna ennen puoltapäivää pitää lähteä kotiin. Aamulla olis mukava nähdä Lauriziota. Seuraavasta kerrasta ei taas tiedä, koska pääsee täällä käymään. Ensi kerralla kun on aikaa niin meen Helsinkiin. Oon käynyt siellä viimeksi... TODELLA kauan sitten. En ees muista koska. Huhtikuussa vissiin.

Isin ja äitin digikamera on hukassa.
Varmaan sienessä.

Isi ja äiti kävi tänään sienessä. Mä vein sillä aikaa mummolle perunoita. Vähä niinku Punahilkka. Ostin Nivalan S-marketista edukkaasti Vuokko Hovatan "Lempieläimiä" -albumin, sen lisäksi tarttui mukaan karkkia. Sit kävin viemässä Sinin haudalle kynttilän ja Anttia ja Mattia tervehtimässä Haapaperällä. Kahviakin oli ja kirsikkakeksejä.

Reija viettää viimeisiä päiviään Suomessa ennen vaihtoon lähtöä, niin mentiin Ylivieskan Kärkkäiselle hengaileen. Ajatus Kärkkäisestä veti ensin mielen epäileväksi, mutta itseasiassa kokemus oli aika hauska. Turon pukuja oli hyvä valikoima, ja palvelu asiantuntevaa. Mukaan tarttui kostuumin asemesta kuitenkin vain pari kynsilakkaa (väritöntä kynsien vahvistamiseksi ja mustaa jos tekee mieli olla tosi rok), kajali (en tahdo teatterilla silmätulehdusta yhteiskalajeista), kynsiviiloja (hink hink hink), hienot rallisormikkaat (wrummm wwrrummmm!!!) ja pinkkivalkoruudullinen vyö (siis ihqDAA!), joka kestää kovempaakin käyttöä... ehkä viikon. Näin naapurin tätiä ja vertailtiin luontaispillereitä. Mä tykkäsin eniten niistä purkeista, joissa oli Tri Tolosen kuva. Tri Tolonen on mielestäni Veikko Neuvosen ja Aulis Gerlanderin jälkeen Suomen luotettavimpia miehiä.

Hyvää iltaa.

Oli vähän ankea päivä. Päätin, että siitä tulee parempi jos iloitsen enemmän. Ensinnäkin otsikon sana "ilot" kuulostaa väärinpäin olevalta sanalta, vaikkei se sitä ole. HAH! Eilen töissä oli kauhean kova kiire, kun yliopiston avajaisväki janoitsi päihteitä Tivolissa. Iloiseksi teki se, että illan myynti oli hyvä. Aamulla heräsin selittämättömään kiputilaan. Olin siis elossa, siitä pisteet kotiin. Olin lähdössä Pohjanmaalle ja myöhästyin junasta, mutta minulla kävi niin hyvä tuuri, että juna ei ollut päivän viimeinen, vaan ehdin aivan mainiosti seuraavaan! Unohdin ilmoittaa äidille, että olen junassa, mutta ilokseni äiti oli intuitionomaisesti tullut minua hakemaan Ylivieskan juna-asemalta.

Täällä etelässä on lämpöisempää kuin pohjoisessa, mikä sinänsä on perin tavallista, mutta sai minut silti iloiseksi... Tai no vitut. Sää on ehkä maailman turhin valivali-aihe. Koskaan sei oo kaikille hyvä.
Sitten otin kameran ja lähdin ottamaan kuvia lapsuusmaisemista. Onneksi olin liikkeellä autolla, niin minulla ei kestänyt kauhean kauan lähteä viiden kilometrin päästä hakemaan lisää paristoja kameraan, kun ne kahden kuvan jälkeen loppuivat. Sitten katsottiin kummipoikani Laurin kans Muumilaakson tarinoita.

Sitten oli äitin poimimia vadelmia ja vaniljakastiketta.
Niin se vain on, kyllä pienet asiat tekevät iloiseksi.
Vaikka sitten ilman paristoja!