IRC-Galleria

Jos huonoilla asioilla on tapana kasautua, niin toivottavasti myös hyvät asiat kasaantuvat. Tällaisia päiviä varmasti tarvitaan, että hyvät päivät tuntuu oikeasti hyviltä, eikä kaikki maistu aina samalta. Mulle tärkeille ihmisille on tapahtunut kamalia, oon suututtanut ihmisiä sillä, että oon pyyteettömästi yrittänyt olla avulias. Eräs henkilö haukkui mut eilisten bileiden järjestelyistä, vaikkei itse ollut edes paikalla. Myöhästyin myös töistä kun en herännyt puhelimen ääneen. Lavasteet vittuilee mulle. Hampurilainen maistui pahalta, silmät on turvoksissa itkemisestä, pää on kipeä ja mulla on kilo kiviä mikrossa. Kyllä.

Positiivista tässä on se, että Hannu on käymässä Rovaniemellä ja pitää mulle seuraa. Jäin kotiin kun se lähti kavereidensa kanssa ulos. Tarkotuksena oli mennä ajoissa nukkuun mutta tässäpä mie vielä istua napotan...

Aurinko näköjään kuiten nousi tänäänki.

Voi onnea, että mie en ole kriitikko. Jos kirjoittaisin kritiikin eilisestä oopperaesityksestä (paitsi että niinhän mie nyt teen), ei tarttis vissiin hirveesti naamaa näyttää Pohjanmaalla vähään aikaan. Ennenkuin kuitenkaan annan ymmärtää, että Joonas Kokkosen Viimeiset Kiusaukset Nivalan jäähallissa ois ollu ihan täyttä shaibaa, sanon että oli se oikeesti hyvä! Mie oon vain pirun kriittinen ja kohdistan huomioni epäoleelliseen. Ja koska en oopperasta taidemuotona hirveästi ymmärrä, on kritisointi karkean arvioni mukaan kolme ja puoli kertaa hauskempaa.

Pääosan esittäjä sortui ylinäyttelemiseen, herraa hyvää kiittäkää että se lauloi oivallisesti, koska eihän siitä muuten ois tullu lasta eikä paskaa koko kupletista. Tahatonta komiikkaa herätti se, että yhdessä kohtaa "Paavo" lauloi kävellessään ja spotti seurasi tähteä - reippaan metrin verran tämän etupuolella... Mainiota olisi, jos solistien mikit olisivat päällä repliikin (vai miksi ne niitä sanoo?) alusta alkaen. Kuoron hurmokselliset tyrkyt (joita ei onneksi ollut montaa) olivat kiusallisen huonoja, samoin sinänsä oivaltavien videoprojisointien toteutukset. Jos pitää saaha lavalle ISO maisema, sitä voi myös kuvata ISOSTI eikä niin, että kuvataan yhestä kohtaa metsää, ja sitte monistetaan se sama kuva neljään eri tykkiin. Välillä lavalla siis paistoi puiden lomasta neljä aurinkoa. Hohhoijaa...

Suurimman (sanan useammassa merkityksessä) naisroolin laulanut daami oli erinomaisen oivallinen. Paikat oli pudota hampaista kun kirkaistiin oikein kimakasti ja parhaillaan kuorosovituksetkin saivat sisäelimet hytkymään. Vihoviimeiseen virteen olisin halunnu paljo enempi lissää volyymia, jotta kaltaisiltani ihmisiltä - jotka eivät suhtaudu teokseen hengellisesti latautuneesti - otetaan luulot ja taju pois silkalla mätöllä. Tykkään nimittäin poistua taide-elämyksestä fiiliksellä "mikä v***u muhun iski!?" Nyt harmitti lähinnä se että kaupat oli menny kiinni eikä saanu enää karkkia.

Tää päivä on menny sukuloidessa. Kävin varalta Alkosta ostamassa pullon Chileläistä jos alkaa jotenki tuntumaan kauhean raskaalta tämä elo vielä illan mittaan.

Tällä hetkellä en oikein osaa kuvitella ärsyttävämpää fraasia kuin "Älä laita itseäs liian lujille!" Mutsi sanoo ton JOKA yhteydessä. Viimeksi äsken kun kerroin meneväni kummipojan kanssa leikkimään vasta hetken kuluttua koska järjestän nyt ensi sunnuntaille läksiäisjuhlia.

AAAARGH! Kiukuttaa! ...Kyllähän mie vuorokauden kestinki ihan kiitettävästi!

Lauantaina olin iloinen avoimien ovien päivänä, kun lapset tuli niin helposti tosi onnelliseksi. Tarvitsi vain sanoa PÖÖ ja sitten vähä hymyillä päälle. Yöllä töissä väsytti, aloitin loman jalosti jaloviinasnapsilla (tai kahdella) ja oluella. Sitten Ee ajoi Rovaniemelle mua heippaamaan ja käytiin syömässä ja kinasteltiin kaikesta ja katottiin leffoja ja nukuttiin pitkät päikkärit. Aamulla lähettiin ajamaan Pohjanmaalle. Kemissä vaihettiin kuskia, rengaspaineet jäi tarkistamatta ja take-awayt katolle. Ne kuppien kannet ei edes maadu, mistä tuli vähä huono omatunto. Onneksi en sentään tankannu bensaa kun se oli diesel Golf plus automatic dippadai trallallaa.

Musta oli ehkä hauskinta koko keväänä viiä eksä isille ja äitille syömään voileipiä. Kyllähän niitä nykyisiä ja tulevia ehtii, mutta mie toinki entisen. Jee. Sit Ee lähti ajaan etelään ja heitti mut matkalla isoveljen luo. Pelasin kummipojan kaa krokettia sen keksimillä värisäännöillä, sit lajiteltiin eläinfiguureita a i k a m o n e e n eri järjestykseen ja nukahettiin sohvalle kesken Smurffien. Unirytmi on sekaisin koska kello on puoli kymmenen ja tekee mieli mennä nukkumaan. Normaalisti herään päiväunilta tähän aikaan.

Mie olen huono sietämään sitä, että osaamistani yhtään missään asiassa aliarvioidaan. Kun tarjoan puna- ja valkoviinä, ei tarvitse osoittaa sormella sitä lasia mihin se kuuluu kaataa. MIE JUMALAUTA EROTAN PUNAVIINILASIN VALKOVIINILASISTA! Riemua voi töissä tietysti aina repiä niistä, jotka ei erota. Ne on just niitä ihmisiä jotka "auttavat" tajoilijoita pinoamalla astioita päällekäin, jolloin niitä on mahdotonta kerätä pöydistä fiksusti pois.

"Siihenkö sinä sitä kaajoit?" -tuhahtaa viiksiensä alta herrasmies joka ottaa punaviiniä, mutta vetää pöydän reunalle "avuliaasti" valkkarilasin ja mie kurotan tyynesti sen yli ja kaadan litkut sinne mihin pitääki.

"Eihän täälä voi syyä ku pittää seisua!" -mutisee tuo seurapiirien Shakespeare coctail-tilaisuudessa. Juuri sen takia lautasten reunassa on pidike viinilasille. Sinä tosin pidät siinä PEUKALOASI koska et omaa edes sen vertaa käytöstapoja, että vilkaisisit mitä muut tekevät ja matki perässä. Ja viinilasejakin on kädessäsi kaksi, koska se on ILMAISTA ja saattaa loppua koska tahansa.

"Missä on kahavi!? -huutaa mies välittömästi saatuaan jälkiruokalautasen käteen, johon buffasta piti tietenkin haalia kaikkea niin paljon, että osa tippuu lattialle. Miestä se ei harmita, sillä "onhan täälä piikoja!". Niin ja sitäpaitsi kahvi ja avec tulevat yleensä jälkiruuan jälkeen!... Noh samapa tuo, jos tahdot kahvia nyt heti niin kahvibuffa on muuten ihan selkäsi takana.

"Onko tämä valkoviiniä?" KYLLÄ! Viinibuffassa punaviinien vieressä olevissa laseissa oleva kusenvärinen neste todellakin ON valkoviiniä urpo!

Muuten oli kyllä oikein mukava työkeikka. Kotimatkalla murhattiin pupu. Pupu hajosi kappaleiksi, mutta niin hajosi kyllä auton etumaski ja jäähdytinki. Vielä ku olis matkaviestin ollu pelikunnossa niin oisin ehtinyt tänäänki töihin, mutta aina ei voi onnistua. Osasyynä horrokseen oli ehkä myös se, että valvoin 45 tuntia putkeen ja tein sinä aikana neljä työvuoroa neljässä eri paikassa.

Lavastuksen eri elementit alkaa olla valmiita. Oon syönyt viikon ajan käytännössä pelkästään hampurilaisia. Jos mun elintavoista veis paperiversion lääkärille tyyliin kuinka monta tupakkaa poltan viikossa, kuinka monta miljoonaa kilokaloria syön viikossa, kuinka monta tuntia nukunviikossa, kuinka monta annosta alkoholia nautin viikossa, tohtori kaivaisi todennäköisesti sekuntikellon esille kun alkais laskemaan paljonko mulla on elinaikaa jäljellä. Onneksi olen sitkeä ja harrastan hyötyliikuntaa!

Luolasta menin tänään Mikon kans Comicóon syömään, sit otin kotona päiväunet ennen töitä. Tulin sieltä tossa vajaa tunti sitte ja järjestelen tässä kamoja, ku tunnin päästä lähten Kittilään kultakaivoksen avajaisiin töihin ja sieltä yöksi Leville K5:een duuniin JEE! Sitte onkin ainaki kuuden tunnin tauko ennen seuraavan työvuoron alkua... siinä ajassa tosin pitää ajaa Kittilästä takasi Rovaniemelle. Onneksi ensviikko on lomaa. Eetu tulee sunnuntaina, laatuajan jälkeen se lupas kyyditä mut Nivalaan ja äiti on ostanut mulle lipun oopperan ensi-iltaan. Aion nukkua ehkä tuhatsatatuntia. Nyysin energiajuomaa töistä. Jos sen hörppäis Särestön risteyksen kohalla niin olisin ehkä suurinpiirtein tajuissani päivän ajan.

Hei ihmiset miks te ette tajuu, että jos kysyn teiltä (kun maksatte euron kaljaa visa electronilla) että mille summalle kirjotan, se ei tarkoita sitä, että perisin oluesta ilmoittamanne hinnan! Se tarkoittaa jumalauta sitä, että annan teille erotuksen käteisenä, jotta sitä perkeleen korttia ei tarvitsisi höylätä jokaisen euron ostoksen yhteydessä koska se on HIDAS!!! Ei vaikka kuinka väännän rautalangasta. Sitte vain katsotaan baarimikkoa kuin vajokkia ja tullaan minuutin päästä tilaamaan toinen ku "unohtu tilata kaverille"...

Eilen oli vapaapäivä ja mikäs auvoisempaa kuin viettää se muuttohommissa. Hanna muutti mun naapuriin, mikä on ehkä aika tosisiistiä. Pesukone painaa edelleen ihan perkeleesti ja sohva on yksi länsimaisen kalustekulttuurin suurista saatanoista. Mutta onnistumisen tunteen (ja muutto-oluttölkin sihahduksen) ja valmiin aikaansaannoksen tyytyväinen tuumailu saa minut tarttumaan pahvilaatikkoon, tuoliin, telkkariin ja sohvankulmaan, kun vain on ihmisillä muuttoja näköpiirissä.

Siinähän se helluntai sitten meniki ja jäin heilatta. Ei siinä ettei heilaa helluntaina, ei oo jonoo juhannuksenakaan ku oon duunissa. Harmittelin tätä facebookissa, mutta tuttava lohdutteli, että "Miksi tilaisin yhden lehden koko vuodeksi, kun voin ostella irtonumeroita mielenkiintoni mukaan?" Onhan siinäkin tietysti ajatusta. Kyllähän mulle Aku Ankka tulee säännöllisesti joka keskiviikko, mutta kyllä joku muukin (ilman housuja viihtyvä) kaksijalkainen olis tervetullut mun päivärutiineja sekoittamaan.

Leikkelin tänään reilut viiskymmentä parimetristä lehteä puuvillasta ja Mikon kaa ostettiin kolme kilsaa muovilistaa. En mie kyllä tarvii sitä ku satakunta metrii, mut sitä ei myyty vähempää kerralla ja onpahan nyt sitte 2900m ylimäärästä, jos jollaki sattuu tulemaan tarve.

Juttelin äitin kans oopperalippujen varaamisesta just ku ajettiin Santa Parkiin sisälle ja puhelu katkesi kunnes päästiin luolan sisäisen tukiaseman kuuluvuusalueelle. Soitin mutsille takasi ja se oli helpottunut ilmoituksesta että edelleen ollaan elossa. Se huolehtii kamalasti. Olin sielä tänään ekaa kertaa YKSIN. Väestönsuojaan rakennettu huvipuisto on muuten aika spuuki mesta chillailla ihan keskenään! Varsinki yks kolmimetrinen istuva teddy-karhu yhessä huoltotunnelissa on aika karu.

Nyt päiväunet ennen töitä!

Eilen töissä väsytti aivan sairaasti. Muutenki otsassa oli niin iso kyrpä että haittas ryhtiä. Lavastuksen osalta päivä oli aika turha. Pinnasta kovettunut uretaani tosin tuntui ihan tissiltä, niin sitä sitte santun kans puristeltiin ja nauru raikasi. Sementtiä ei saatu aikaiseksi. Pomo päästi lähteen aiemmin Tivolista töistä, vaihdoin tuttujen kaa kuulumiset ja lähin kotiin syömään lasagnea.

Mikko on vähän flunssassa niin se soitti aamulla, että miten ois vapaapäivä. Toisen nuha on toisen onni. Nukuin vartin yli viiteen, luin Nivala-lehden ja katselin ikkunasta ulos. Haluaisin käydä Pohjanmaalla.

Lauantaina meni töissä aikalailla aamuun asti. Viikonloppu oli suht. rauhallinen. Sunnuntaina oli Hannun läksiäiset, mun oli tarkotus liittyä seuraan vähä myöhemmin, mutta ulkona alkoi satamaan vettä, niin tyypit tuliki mun partsille grillaamaan. Ei siinä sitten auttanut ku panna housut jalkaan ja ottaa lonkero jääkaapista. Juhlat oli kyllä oikeastaan aika mainiot. Hannun oli ehdottomasti päästävä jossain vaiheessa uimaan kanadalaisen vaihtarin kanssa ja maattava alasti naapurin auton konepellillä valokuvattavana. Baariin saakka ei selvitty huonostikaan, mutta niinhän se ilta vierähti vanhoja muistellessa ja tulevia suunnitellessa. Kieltämättä nyt on aika outo olo ku Hannu ei oo enää kaupungissa. Mc Flurry ei maistu enää samalta!

Tän päivän oon tehny japanilaisen zen-puutarhan hengessä kurki- ja kilpikonnakiviä Santa Parkissa. Ilmastointiteippiä, sementtiä, rautalankaa, pesukonevärejä ja sata metriä puuvillaa... Niillä pitäis pötkiä jo suht pitkälle ton lavastuksen kans. Nyt pitää ottaa tirsat, että saa taas päätä vähän selville luolassa pyörityn päivän jälkeen. Sielä menee jotenki aivot semmoseen vikasietotilaan, ettei oikein synny mitään kamalan järkeviä ajatuksia.