Tuparit oli hyvät. Ihmisiä oli ihan aikapaljon. Annoin Sini-Merille sylitanssia ja kiinnitin sen housuihini käsiraudoilla ja horjahdin ja löin takaraivoni parkettiin mut muuten meni ihan jees. Jossain vaiheessa iltaa Tuomas väsähti eikä jaksanu baariin. Muut oli jo aikapitkälti menny ja mäki päätin sitte etten jaksa mennä, juodaan vain kotona viinaa ja mennään nukkuun. Kahen aikaan sit Joonas alkoi tivaamaan että nyteikkabaariin eikkalähetäänbaariin mennäänbaariin. Olin jo sängyssä eikä vaatteitakaan muistaakseni ollu päällä ku nimeks mut aattelin että notta perskeles lähetään vaan. Käveltii sit Café Tivoliin missä oli dna:n "ihanan kalliit bileet". Ne oli aika ovelia, tilasin punaviiniä ja maksoin kakskymppisellä ja sain vaihtorahana jotai 15 000 "tivolin taalaa" jotka kelpas maksuvälineenä sen illan ajan. Nokkela konsti saada ihmiset juomaan kaikki rahansa ku antaa jotai omaa valuuttaa vaihtorahana mikä menettää arvonsa välittömästi valomerkin aikaan!
Valomerkin jälkeen hain pizzan Harunosta ja hoipertelin vanhasta muistista Pekankadulle vanhalle kämpälle. No vedin pizzan siellä tyhjässä pimeessä olkkarissa ja vissiin olin lähteny käveleen sit tänne kotiin. En tiiä monen aikaan tulin mutta omasta sängystä kuitenki heräsin.
Noi kattoo jääkiekkoa. Kauhee älämölö. Bläääääh.