IRC-Galleria

Armeija loppui. Eilen illalla olin Pohjanhovissa siskon kanssa humpalla ja vähän oluella. Marjokin oli ja hauskaa.

Yksi ystäväni on täällä järkännyt mun elämäni valmiiksi, muutan sen ja sen kaverin kanssa kimppakämppään helmi/maaliskuussa, aika hienoa. Sisko haki loput omat kamansa tänään pois mun kämpältä. Oli kiltti kun jätti mulle pyykkikoneensa, vedenkeittimensä ja leivänpaahtimensa.

Illalla Dorikseen.

Armeija loppuu huomenna. Hämmentävää.
Oon varusmiestoimikunnan aulassa hengailemassa koska illalla on kotiutumiskonsertti jonka mä juonnan. voivoivoi. Päätin panostaa mahdollisimman vähän koko asiaan, silloin se voi mennä mahdollisimman vähän pieleen.

Huominen päivä menee aika pitkälti junassa istuessa, kotona klo 23.00, sit siskon kans baariin joka on tullu hakeen kamojaan pois mun kämpältä.

Nyt tuntuu siltä, että voisin vain hajota muutamaan isoon ja useisiin hieman pienempiin kappaleisiin ja sulaa tuohon lattialle vähä niinku T1000 ku terminaattori anto sille runtua. Väsyttää ja kiinnostaa melko hirveän vähän.

Neljän päivän kuluttua armeija on ohi ja siirryn reserviläisten kunniakkaisiin riveihin (tai niin mun veli sanoo). Hämmentävää. Varusmiestoimikunnan puheenjohtja soitti tänää ja pyys mua juontaan torstai-illan kotiutumiskonsertin jossa on joku bändi jonka nimestä ei voi tietää miten se kirjoitetaan, jotain ihqpeipejä siinä kuulemma on, ja sit on Lamourettes. Mihin kaikkeen sitä menee ittensä panemaan. No se on sit vihoviimeinen nakkihomma armeijassa.
Kokeilin äsken runkkailla korvakorua paikoilleen ettei menis umpeen tuore reikä tässä viikon aikana, joku muu saa survoo sen, itse en osannu.
Vuodenvaihde oli mainio. Syötiin ystävien kans mun lattialla ja kuunneltiin musiikkia.

Ja sitten me ryypättiin.

Tämä jo kolmatta vuorokautta jatkuva selvinpäinolo saa minut voimaan pahoin. Ehkä se menee ohi.

Rovaniemellä elämänmakuista elämää. Tuomas ja Pia tuli eilen, tehtiin kaikkea kivaa ja jätettiin huomiseksikin. Yksi kaveri tunlee viel illanpäälle, lähdetään kohta sitä vastaan juna-asemalle.
Tuomas survaisi mulle korviksen, tärisin ja inisin kuin kuoleva, vaikkei se edes sattunut. Ostin muutaman levyn ja muuta kivaa. Illanpäälle pitää ehkä johonkin kiinteistöön, jossa anniskeluravintola harjoittaa liiketoimintaansa. Tämmöinen elämä ei voi jatkua enää tammikuussa, se on päätetty!

No heräsin yksin. Ja krapulakin oli kolmanneksi pahinta astetta eli pelkäsin kuolevani, vielä vähän huonompi olo niin olisin toivonut kuolevani, ultimaattisimmalla tasollaan sitä pelkää, ettei kuolekaan.

Baarissa oli ihan sikapaljon tuttuja. Lukioaikaisia kavereita ja muita. Kaikkien kanssa en ehtinyt ees jutella kunnolla. Grilli- ja taksijonossa tuntui kestävän ikuisuus, mutta kotona oltiin jo viideltä. Mahdoton yhtälö jos oltiin Puustellissa tappiin asti, tosin en kyllä tiiä oltiinko siellä siihen asti :o

Juon yksin liikaa viiniä, oon humalainen
Sä opetat mua
mut mä oon humalainen
-Vuokko Hovatta

Isoveljen luona, menivät jo nukkumaan, lipitän niiden viinit pois ja meen yläkertaan bunkkaamaan ku en jaksa lähtee käveleen enää yli kolmee kilsaa porukoiden luo. Sain toiselta veljeltä ja sen avovaimolta hienon rannekorun, tädiltä retrolakanat. Isän sedältä paljon rahaa, josta unohdin kiittää.

Poltan tupakan ja mietin sen jälkeen elämisen pinnallisimman olemuksen paradoksaalisuutta. Tarvitaanko onnellisuuteen mitään syvempää?


ei aina

Herään liian aikaisin, jonka jälkeen väkisinmakaan itseni puolillepäivin asti. Siitä se alamäki sitten alkaaki. Olen kärttyinen, päänsärkyinen ja nälkäinen.
Kävin jouluostoksilla, ostin sisu-askin. Täti sentään mulle lakanat. Edes levyjä en löytänyt, enkä kenkiä ostanu.

Isoveli avovaimoineen tuli tänään. Kivakiva. Huomenna pitää mennä penkomaan kamat yhdestä kaapista jonka äiti lupas mulle, se pitää saada raahattua Rolloon jollain konstilla. Se on sentäs aika hieno kaappi.

Nivalassa. Oon ollut jo monta erinäistä tuntia, ja oikeastaan on aika mukavaa. Joululynttelikkö palaa, hörpin Chateau los boldos'ia vadelmahillon, aurajuuston ja pipareiden kera. Tämähän on lähes jouluista. Saas nähdä koska rysähtää. Vatsaan sattuu, tein tänään rästissä olevan lihaskuntotestin, minun suuret ja kauniit vatsalihakseni pettivät minut totaalisesti. Noooh enää 18 aamua joista 11 lomalla, ei nappaa niin ei nappaa.

Eräs ystäväni olis eilen täyttänyt 22 vuotta jos olis saanu niin paljon aikaa. Se on iso numero mutta aivan liian vähän. Käyn haudalla. Viiden vuorokauden öljykynttilät ei näytä niin kauniilta kuin kolmen. Onko viisi vuorokautta niin paljon parempi kuin kolme? Onko 22 loppujen lopuksi yhtään sen vähempää kuin 88, jos sen käyttää hyvin?

...hmm, haen vielä pari piparia.

Eilen ärsyynnyin potilaisiin, tänään siihen ettei niitä tullut. En oo koko päivänä tehnyt MITÄÄN hyödyllistä. Paitsi että eilen käskin lääkintämiehiä siivoamaan päivystyskopin, ja ne teki sen tänään joten kai se oli mun tämän päivän hyvä työ.

Suhteellisen synteettinen synninpäästö.

Sairaalaan tuli aamulla potilaita, joita ei vaivannut mikään. Soitin niiden yksikön päivystäjälle ja haukuin sen pystyyn, koska teki mieli tehdä niin.
Jaoin lääkkeitä: " 2 kapselia 6 kertaa päivässä.... eiku vittu 2 kapselia päivässä 6. vuorokauden ajan!!... no aivansama kuhan nyt vedät ne pillerit!"

Kolmen viikon kuluttua oon koulussa, eikä mulla ole aavistustakaan mille kursseille oon ilmoittautunut taiettä mitä mun pitäis tehdä, tiedän vain että mun kaa samaan aikaan aloittaneet on nyt vuoden mua edellä, mutta opettaja ei siirtäny mua vuotta alempien ryhmään, joiden kans olisin samalla viivalla, olettaakohan se tosissaan että mä kirin luokkakaverini kiinni!? :D ...huhhuh.