IRC-Galleria

Lauantaina olin iloinen avoimien ovien päivänä, kun lapset tuli niin helposti tosi onnelliseksi. Tarvitsi vain sanoa PÖÖ ja sitten vähä hymyillä päälle. Yöllä töissä väsytti, aloitin loman jalosti jaloviinasnapsilla (tai kahdella) ja oluella. Sitten Ee ajoi Rovaniemelle mua heippaamaan ja käytiin syömässä ja kinasteltiin kaikesta ja katottiin leffoja ja nukuttiin pitkät päikkärit. Aamulla lähettiin ajamaan Pohjanmaalle. Kemissä vaihettiin kuskia, rengaspaineet jäi tarkistamatta ja take-awayt katolle. Ne kuppien kannet ei edes maadu, mistä tuli vähä huono omatunto. Onneksi en sentään tankannu bensaa kun se oli diesel Golf plus automatic dippadai trallallaa.

Musta oli ehkä hauskinta koko keväänä viiä eksä isille ja äitille syömään voileipiä. Kyllähän niitä nykyisiä ja tulevia ehtii, mutta mie toinki entisen. Jee. Sit Ee lähti ajaan etelään ja heitti mut matkalla isoveljen luo. Pelasin kummipojan kaa krokettia sen keksimillä värisäännöillä, sit lajiteltiin eläinfiguureita a i k a m o n e e n eri järjestykseen ja nukahettiin sohvalle kesken Smurffien. Unirytmi on sekaisin koska kello on puoli kymmenen ja tekee mieli mennä nukkumaan. Normaalisti herään päiväunilta tähän aikaan.

Mie olen huono sietämään sitä, että osaamistani yhtään missään asiassa aliarvioidaan. Kun tarjoan puna- ja valkoviinä, ei tarvitse osoittaa sormella sitä lasia mihin se kuuluu kaataa. MIE JUMALAUTA EROTAN PUNAVIINILASIN VALKOVIINILASISTA! Riemua voi töissä tietysti aina repiä niistä, jotka ei erota. Ne on just niitä ihmisiä jotka "auttavat" tajoilijoita pinoamalla astioita päällekäin, jolloin niitä on mahdotonta kerätä pöydistä fiksusti pois.

"Siihenkö sinä sitä kaajoit?" -tuhahtaa viiksiensä alta herrasmies joka ottaa punaviiniä, mutta vetää pöydän reunalle "avuliaasti" valkkarilasin ja mie kurotan tyynesti sen yli ja kaadan litkut sinne mihin pitääki.

"Eihän täälä voi syyä ku pittää seisua!" -mutisee tuo seurapiirien Shakespeare coctail-tilaisuudessa. Juuri sen takia lautasten reunassa on pidike viinilasille. Sinä tosin pidät siinä PEUKALOASI koska et omaa edes sen vertaa käytöstapoja, että vilkaisisit mitä muut tekevät ja matki perässä. Ja viinilasejakin on kädessäsi kaksi, koska se on ILMAISTA ja saattaa loppua koska tahansa.

"Missä on kahavi!? -huutaa mies välittömästi saatuaan jälkiruokalautasen käteen, johon buffasta piti tietenkin haalia kaikkea niin paljon, että osa tippuu lattialle. Miestä se ei harmita, sillä "onhan täälä piikoja!". Niin ja sitäpaitsi kahvi ja avec tulevat yleensä jälkiruuan jälkeen!... Noh samapa tuo, jos tahdot kahvia nyt heti niin kahvibuffa on muuten ihan selkäsi takana.

"Onko tämä valkoviiniä?" KYLLÄ! Viinibuffassa punaviinien vieressä olevissa laseissa oleva kusenvärinen neste todellakin ON valkoviiniä urpo!

Muuten oli kyllä oikein mukava työkeikka. Kotimatkalla murhattiin pupu. Pupu hajosi kappaleiksi, mutta niin hajosi kyllä auton etumaski ja jäähdytinki. Vielä ku olis matkaviestin ollu pelikunnossa niin oisin ehtinyt tänäänki töihin, mutta aina ei voi onnistua. Osasyynä horrokseen oli ehkä myös se, että valvoin 45 tuntia putkeen ja tein sinä aikana neljä työvuoroa neljässä eri paikassa.

Lavastuksen eri elementit alkaa olla valmiita. Oon syönyt viikon ajan käytännössä pelkästään hampurilaisia. Jos mun elintavoista veis paperiversion lääkärille tyyliin kuinka monta tupakkaa poltan viikossa, kuinka monta miljoonaa kilokaloria syön viikossa, kuinka monta tuntia nukunviikossa, kuinka monta annosta alkoholia nautin viikossa, tohtori kaivaisi todennäköisesti sekuntikellon esille kun alkais laskemaan paljonko mulla on elinaikaa jäljellä. Onneksi olen sitkeä ja harrastan hyötyliikuntaa!

Luolasta menin tänään Mikon kans Comicóon syömään, sit otin kotona päiväunet ennen töitä. Tulin sieltä tossa vajaa tunti sitte ja järjestelen tässä kamoja, ku tunnin päästä lähten Kittilään kultakaivoksen avajaisiin töihin ja sieltä yöksi Leville K5:een duuniin JEE! Sitte onkin ainaki kuuden tunnin tauko ennen seuraavan työvuoron alkua... siinä ajassa tosin pitää ajaa Kittilästä takasi Rovaniemelle. Onneksi ensviikko on lomaa. Eetu tulee sunnuntaina, laatuajan jälkeen se lupas kyyditä mut Nivalaan ja äiti on ostanut mulle lipun oopperan ensi-iltaan. Aion nukkua ehkä tuhatsatatuntia. Nyysin energiajuomaa töistä. Jos sen hörppäis Särestön risteyksen kohalla niin olisin ehkä suurinpiirtein tajuissani päivän ajan.

Hei ihmiset miks te ette tajuu, että jos kysyn teiltä (kun maksatte euron kaljaa visa electronilla) että mille summalle kirjotan, se ei tarkoita sitä, että perisin oluesta ilmoittamanne hinnan! Se tarkoittaa jumalauta sitä, että annan teille erotuksen käteisenä, jotta sitä perkeleen korttia ei tarvitsisi höylätä jokaisen euron ostoksen yhteydessä koska se on HIDAS!!! Ei vaikka kuinka väännän rautalangasta. Sitte vain katsotaan baarimikkoa kuin vajokkia ja tullaan minuutin päästä tilaamaan toinen ku "unohtu tilata kaverille"...

Eilen oli vapaapäivä ja mikäs auvoisempaa kuin viettää se muuttohommissa. Hanna muutti mun naapuriin, mikä on ehkä aika tosisiistiä. Pesukone painaa edelleen ihan perkeleesti ja sohva on yksi länsimaisen kalustekulttuurin suurista saatanoista. Mutta onnistumisen tunteen (ja muutto-oluttölkin sihahduksen) ja valmiin aikaansaannoksen tyytyväinen tuumailu saa minut tarttumaan pahvilaatikkoon, tuoliin, telkkariin ja sohvankulmaan, kun vain on ihmisillä muuttoja näköpiirissä.

Siinähän se helluntai sitten meniki ja jäin heilatta. Ei siinä ettei heilaa helluntaina, ei oo jonoo juhannuksenakaan ku oon duunissa. Harmittelin tätä facebookissa, mutta tuttava lohdutteli, että "Miksi tilaisin yhden lehden koko vuodeksi, kun voin ostella irtonumeroita mielenkiintoni mukaan?" Onhan siinäkin tietysti ajatusta. Kyllähän mulle Aku Ankka tulee säännöllisesti joka keskiviikko, mutta kyllä joku muukin (ilman housuja viihtyvä) kaksijalkainen olis tervetullut mun päivärutiineja sekoittamaan.

Leikkelin tänään reilut viiskymmentä parimetristä lehteä puuvillasta ja Mikon kaa ostettiin kolme kilsaa muovilistaa. En mie kyllä tarvii sitä ku satakunta metrii, mut sitä ei myyty vähempää kerralla ja onpahan nyt sitte 2900m ylimäärästä, jos jollaki sattuu tulemaan tarve.

Juttelin äitin kans oopperalippujen varaamisesta just ku ajettiin Santa Parkiin sisälle ja puhelu katkesi kunnes päästiin luolan sisäisen tukiaseman kuuluvuusalueelle. Soitin mutsille takasi ja se oli helpottunut ilmoituksesta että edelleen ollaan elossa. Se huolehtii kamalasti. Olin sielä tänään ekaa kertaa YKSIN. Väestönsuojaan rakennettu huvipuisto on muuten aika spuuki mesta chillailla ihan keskenään! Varsinki yks kolmimetrinen istuva teddy-karhu yhessä huoltotunnelissa on aika karu.

Nyt päiväunet ennen töitä!

Eilen töissä väsytti aivan sairaasti. Muutenki otsassa oli niin iso kyrpä että haittas ryhtiä. Lavastuksen osalta päivä oli aika turha. Pinnasta kovettunut uretaani tosin tuntui ihan tissiltä, niin sitä sitte santun kans puristeltiin ja nauru raikasi. Sementtiä ei saatu aikaiseksi. Pomo päästi lähteen aiemmin Tivolista töistä, vaihdoin tuttujen kaa kuulumiset ja lähin kotiin syömään lasagnea.

Mikko on vähän flunssassa niin se soitti aamulla, että miten ois vapaapäivä. Toisen nuha on toisen onni. Nukuin vartin yli viiteen, luin Nivala-lehden ja katselin ikkunasta ulos. Haluaisin käydä Pohjanmaalla.

Lauantaina meni töissä aikalailla aamuun asti. Viikonloppu oli suht. rauhallinen. Sunnuntaina oli Hannun läksiäiset, mun oli tarkotus liittyä seuraan vähä myöhemmin, mutta ulkona alkoi satamaan vettä, niin tyypit tuliki mun partsille grillaamaan. Ei siinä sitten auttanut ku panna housut jalkaan ja ottaa lonkero jääkaapista. Juhlat oli kyllä oikeastaan aika mainiot. Hannun oli ehdottomasti päästävä jossain vaiheessa uimaan kanadalaisen vaihtarin kanssa ja maattava alasti naapurin auton konepellillä valokuvattavana. Baariin saakka ei selvitty huonostikaan, mutta niinhän se ilta vierähti vanhoja muistellessa ja tulevia suunnitellessa. Kieltämättä nyt on aika outo olo ku Hannu ei oo enää kaupungissa. Mc Flurry ei maistu enää samalta!

Tän päivän oon tehny japanilaisen zen-puutarhan hengessä kurki- ja kilpikonnakiviä Santa Parkissa. Ilmastointiteippiä, sementtiä, rautalankaa, pesukonevärejä ja sata metriä puuvillaa... Niillä pitäis pötkiä jo suht pitkälle ton lavastuksen kans. Nyt pitää ottaa tirsat, että saa taas päätä vähän selville luolassa pyörityn päivän jälkeen. Sielä menee jotenki aivot semmoseen vikasietotilaan, ettei oikein synny mitään kamalan järkeviä ajatuksia.

Olin eilen kotona koko päivän kunnes kyllästyin. En siis ollut kotona koko päivää. Lähin leffaan pitkästä aikaa, ostin niin paljo popcornia ja limpparia että sain ilmasia omenasipsejä leffateatterin tytöltä. Enkelit ja demonit oli tylsä. Hannu laitto viestin, että kämppiksensä kaveri on lähössä lentämään tuohon kaupungin päälle ja vois päästä kyytiin, niin mentiin sitten leffan jälkeen lentokentälle.

Oli hauskaa pörrätä ja katsella Rovaniemeä ilmasta käsin kun paikat oli niin tuttuja ja pieniä. Pöljäiltiin digikameran kaa ja kuski ajo lentsikkaa ikkuna auki luu ulkona. Sitte Irenellä oli näytelmän hautajaiset niin istuttiin Pahassa Kurjessa ja pohdittin elämää Konttisen rannassa ja pöydän ääressä. Hampurilaisiakin syötiin, rikottiin vessanpönttö ja tupakoitiin sisällä. Onneks mulla on paljon vessanpönttöjä.

Tänään näin Elinaa pitkästä aikaa Amarillossa, voi ku edelliskerrasta olikin jo pitkä aika! Nyt lähen riemuitsemaan töihin.

Sunnuntaiaamuna hyvinnukutun puolituntisen jälkeen heräsin jälleen tonttukouluun. Luolapäivän jälkeen nukutti. Kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä oli mennä sivu suun, mutta kyllä se siideri meni suuta kohti terassilla sitten loppujenlopuksi. Kuuden maissa iltapala Amarillossa. Tanjan ja Hannan kaa luettiin Kamasutraa ja otettiin päiväunet, sitte lähettiin käymään Legendassa. Nakkikioskilla höpöttelin yliopiston rehtorin kanssa ja tänään nukuin neljään.

Hannu haki mut maailman isoimmalla ranskalaisella vuokra-autolla. Sitte haettiin Miska, vessanpönttö, Maija (joka tällä kertaa ei rikkonut sitä), pallogrilli sekä sytytysnestettä ja suunnattiin Pöykkölän laavulle katselemaan jokea ja kaupunkia ja maistelemaan denaturoidulta maistuvia herkkusieninökkösiä. Paikalla olleen saksalaispariskunnan lapsi oli tukehtua perunaan, isä oli insinööri Audilla ja äiti oli nähnyt jäniksen. Minä tarpeeksi.

Piti käydä Hannun kans tänään baarissa mutta tsekkailtiin Euroviisuja niin kiivaasti Yle Areenasta, että ei jaksettukaan. EVERYBODY DANCE HORAAAAAA!!! Mä olen ehkä ihastunut aika paljon tuohon mun jokeen tuossa ikkunan alla. Menen tuijottelemaan sitä vielä hetkeksi ennen unentekoa.

Viimeyö meni pitkästä aikaa taas töissä. Uusi kaljahana, uudet hutilyönnit ja vanhat kujeet. Jee.
Oli aika ahterista herätä aamulla yliopistolle ja tulla tenttimään ergonomian kurssi, mutta olin tyytyväinen vastauksiini, joissa mm. vertasin kakaroita robottiruohonleikkureihin (pitävät ääntä, hortoilevat ympäriinsä esineisiin törmäillen kunnes niistä loppuu virta, eivätkä katso mitä panevat suuhunsa) ja ehdotin että niitä valvottaisiin päiväkodeissa samanlaisin metodein, eli upotetaan metallilanka maahan ja kun sen joku ylittää, alkaa helvetinmoinen piipitys ja älämölö jossain elektronisessa vimpaimessa (mitähän mieltä Nina Mikkonen olisi tästä?). Piirtelin matemaattisia kaavioita niistä ihastuttavista pikku mulkunkuulista ja peräänsä katsovista kasvatustieteiden maistereista ja ydinräjähdysefektejä ja nuolia ja kukkasia. Käytin myös muinaissuomalaista verbimuotoa "ymmärtää" sanan rajaamista tarkoittavassa merkityksessä, mistä tulin erityisen iloiseksi.

Laulutunti peruttiin tältä päivältä, olisin myöhästynyt joka tapauksessa. Tänään pitää käydä salilla kun olen päässyt repsahtamaan. Rusketus on kohillaan, mutta niin sietää ollakin koska kesän aikana ei tule hirveästi aurinkoa otettua, koska oon töissä Satan Parkissa. Hanna tulee kohta töistä tänne, niin mennään lounastamaan ja lörpöttelemään.