IRC-Galleria

Osteoporoosin eli luukadon hoitoon käytettävää lisäkilpirauhashormonia ja alendronaatti-lääkettä ei kannata antaa yhtä aikaa, sillä alendronaatti näyttää syövän lisäkilpirauhashormonin tehoa. Tämä käy ilmi kahdesta yhdysvaltalaistutkimuksesta, jotka julkaistiin tuoreessa New England Journal of Medicine -lehdessä. Bostonilaistutkijat havaitsivat, että alendronaatti heikensi lisäkilpirauhashormonin kykyä lisätä lannerangan ja reisiluukaulan luutiheyttä osteoporoosia sairastavilla miehillä. Yhdistelmähoito oli tosin tehokkaampaa kuin pelkkä alendronaattihoito, mutta se jäi selvästi jälkeen pelkästä lisäkilpirauhashormonihoidosta. Toisessa tutkimuksessa seurattiin puolestaan vaihdevuodet ylittäneitä naisia, ja havainnot olivat pitkälti samansuuntaisia. Lehden pääkirjoittaja pitää tulosten valossa aiheellisena alendronaattihoidon keskeyttämistä, jos tarkoituksena on aloittaa lisäkilpirauhashormonihoito.

Tuloksia voi pitää järkeenkäypinä, sillä lisäkilpirauhashormoni lisää luun muodostumisen lisäksi myös haitallista luuresorptiota. Alnedronaatti puolestaan vähentää nimenomaan luuresorptiota, mutta saattaa haitata luun muodostumista. Näin ollen lääkkeiden haitat syövät toistensa hyötyjä. Lisäksi näyttää siltä, että samanaikaisen luun uudismuodostuksen ja resorption vuorovaikutus on välttämätöntä lisäkilpirauhasen vaikutuksille.

Bostonilaistutkimuksessa oli mukana 83 alhaisesta luuntiheydestä kärsivää miestä, jotka olivat iältään 46-85-vuotiaita. Miehet saivat joko alendronaattilääkitystä, lisäkilpirauhashormonihoitoa tai kumpaakin. Alendronaattihoitoa annettiin kaikkiaan 30 kuukauden ajan, mutta lisäkilpirauhashormonihoito aloitettiin vasta kuusi kuukautta myöhemmin. Toinen tutkimus käsitti 238 vaihdevuodet ylittänyttä naista, joiden lonkan tai selkärangan luuntiheys oli alhainen. Naiset satunnaistettiin saamaan vuoden ajan joko alendronaattia, lisäkilpirauhashormonia tai kumpaakin.