IRC-Galleria

Yucciz

Yucciz

Patinoitunu Runomies, enkä.

Selaa blogimerkintöjä

Pikku-KalleMaanantai 11.09.2006 19:29

Opettaja kysyy oppilailtaan, millä puolella sydän on ?
- Minä tiedän, vastaa Pikku-Kalle, sisäpuolella.


Pikku-Kalle tulee innoissaan takaisin viemästä äidin kirjettä
postiin ja ojentaa tälle postimaksurahan takaisin.
-Mutta Kalle, näillähän sinun piti ostaa kirjeeseen postimerkki!
-Joo, mutta kun kukaan ei katsonut sinnepäin, livautin kirjeen vain laatikkoon!


Mummo ei millään kankeutensa puolesta kyennyt pistämään hänelle määrättyä peräpuikkoa, joten hänen oli pakko pyytää apua kylässä olevalta Pikku-Kallelta. Kalle tutki hetken mummoa suppo kädessään ja kysyi:
- Pistetäänkö mummo tämä tohon mustaan reikään vai syötänkö sen tolle kalkkunalle.


Pikku-Kalle oli koulussa. Ville näpäytti Kallea viivoittimella
sormille. Tällöin Kallelta ulvahti kuuluvasti: "Voi vittu!"
Opettajatar kuuli tämän. Hän sanoi: "Nyt Kalle keräät tavarasi ja menet täksi päiväksi kotiin häpeämään."

Kalle teki käskyn mukaan. Hän pysähtyi luokan ovella, pokkasi ja sanoi:"Seitsemän vittua peräkkäin ja se on sitten viikko vapaata, terve!"


Kalle tuli koulusta. Isä kysyi:
- Mitä tänään oli koulussa?
- Kemiaa.
- No, mitäs opitte?
- Miten räjähdysaineita valmistetaan.
- Jaaha, no mitäs huomenna on
koulussa?
- Missä koulussa?


Pikku-Kalle ryntää apteekin tiskille:
- Antakaa minulle puoli tusinaa ohuimpia kondomeitanne!
Apteekkari katsoo häntä tuimasti ja sanoo:
- Ensinnäkin, nuori mies, noin ei huudeta vaan odotetaan vuoroa.
Toiseksi, tämmöisen asiat ei kuulu lapsille. Ja kolmanneksi pyydän sinua sanomaan isällesi, että hän tulisi ostamaan kondominsa itse.
- Ensinnäkin, vastaa Kalle. - Mä olen seissyt täällä jo pitkän aikaa. Toiseksi, koulussa on opetettu, että kondomit ovat parhaita ehkäisyvälineitä nuorella iällä. Ja kolmanneksi, isä ei tiedä, että äiti vie nämä firman juhliin illaksi.


Miespuolinen tarkastaja oli koulussa englannin tunnilla. Naisopettaja kysyi luokalta erään lauseen merkitystä suomeksi. Kun kukaan ei osannut vastata, opettajatar hermostui. Liitu putosi hänen käsistään ja hän kumartui sitä nostamaan. Nyt Pikku Kalle viittasi.
- Ahaa, Kalle siis osaa vastata, ilahtui opettajatar.
- Voi, mitkä pakarat! Kuului Kallen vastaus.
Punaisena hiusrajaa myöten opettajatar ajoi Kallen luokasta.
Matkalla ovelle Kalle huikkasi tarkastajalle:
- Ei pitäisi kuiskata, kun ei tiedä!


Pikku-Kalle tuli koulusta kotiin nenä verisenä.
- Mitä sinulle on tapahtunut? kysyi äiti.
- Yksi tyhmä poika puri minua nenään.
- Herranjumala! Tunnetko sinä sen pojan?
- Tottakai. Minulla on sen korva taskussa!


Kansakoulussa oli kesän ajan ollut majoitus ja opettaja huomasi koko käymälän olevan täynnä seinämerkintöjä ja varsin runsaasti
Suomen kansan tunnusta - vitunkuvia. Opettaja pani kaikki opilaat töihin poistamaan töherrykset ja työn päätyttyä luokan kokoonnuttua huomasi opettaja että Pikku-Kalle uupui. Tiedusteluun vastasi yksi lapsista, että
"Kalle jäi vielä höyläämään sitä
viimeistä vittua."


Opettaja selitti ekaluokkalaisille koulun käyttäytymissääntöjä:
- Jos jollekulle tulee vessahätä kesken tunnin, niin silloin pitää vain nostaa käsi ylös ja viitata.
- Ja sekö muka auttaa, ihmetteli Pikku-Kalle.


Koulussa opettaja kyseli, mitä kaikkea oppilailla kotona oli.
Jollakulla oli tietokone, jonkun kotona tiskikone, useilla auto jne. Kysymys esitettiin myös pikku Kallelle.
- Meillä on kaikkea!
Luokka mykistyi, ja hetkeksi opettajakin, mutta sitten hän sai
luontonsa takaisin ja kysyi, että kuinka niin kaikkea? - No sisko oli kesän työssä Ruotsissa. Sieltä tultuaan hän kertoi olevansa raskaana, ja isä sanoi, että tätä meiltä enää puuttui...


- Äitii!
- No mitä, Kalle?
- Onko pierussa kokkareita?
- No, ei!
- No sitten mulla on paska housussa!


Opettaja:
- Kun näytät todistuksen isällesi, hän saa totisesti harmaita hiuksia!
Pikku-Kalle:
- No siitä hän tulee kyllä ilahtumaan, hänhän on ollut jo 5 vuotta ihan kalju!


Pikku-Kalle tuli koulusta kotiin.
Äiti kysyi:- Opitko koulussa tänään mitään?
Pikku-Kalle vastasi:- En, pitää mennä huomenna uudestaan!


Pikku-Kalle kysyy äidiltään, onko Jumala mies vai nainen. Äiti vastasi, että Jumala on molemmat. Sitten Kalle kysyi, oliko mies homo vai hetero. Hetken mietittyään äiti vastasi, että Jumala on molemmat. Pikku-Kalle kiljahti innoissaan:
- Sittenhän Jumala on Michael Jackson!!!


Pikku-Kalle oli koulussa ja oppilaiden piti piirtää nainen ilman kumia. Pikku-Kalle piirsi mutta sillä tuli maha liian isoksi. Pikku-Kalle meni näyttämään opettajalle.
Opettaja kysyi:- Mitä tämä esittää?
Pikku-Kalle vastasi:- Niin siinä käy kun töhräilee ilman kumia.


Pikku-Kalle myöhästyi koulusta ja tapasi käytävässä koulun rehtorin, joka puisteli nuhtelevasti päätään ja sanoi:
- Taas myöhässä!
- Niin minäkin, vastasi Pikku-Kalle.


Pikku-Kalle kysyi opelta:- Joutuuko sellaisesta jälkkään mitä ei oo tehnyt?
Ope vastaa:- Ei tietenkään joudu.
- Minä en ole tehnyt läksyjä!


-Isä, koska saan uuden pyörän? kysyi Pikku-Kalle.-Vastahan sanoin, etten osta uutta pyörää! isä karjui. Kun isä palasi muutaman tunnin päästä kotiin kaupasta, hän huomasi, että Pikku-Kalle oli laittanut isän ja äidin pyörät päällekkäin. Isä nauroi ja sanoi:- Ei niitä pikkupyöriä ihan noin tule.- Ai niin, kumit jäi, Pikku-Kalle vastasi.


- Äiti äiti! Isi taluttaa meille kahta poliisia!


Opettaja Pikku-Kallelle:
- Eläimet jotka imettävät on nisäkkäitä. Mitä sitten linnut on?
- Munakkaita!


Opettaja:- Eikö teistäkin ole ihmeellistä, että pikkulinnut osaavat lentää Lapista Afrikkaan ilman karttaa ja kompassia? Luonnollisesti se oli kaikista hyvin ihmeellistä paitsi Pikku-Kallesta joka viittasi ja sanoi:- Mutta eikö olisi vielä ihmeellisempää jos ne lentäisivät kartta ja kompassi mukanaan!


Kalle kiroili pihalla, jolloin äiti torui häntä ja ihmetteli, mistä poika oli oppinut moisia sanoja.
- Miten niin rumia sanoja, ihmetteli Kalle vastaan, Väinö Linna ja Hannu Salamakin käyttävät näitä sanoja.
- Hyh hyh, sanoi äiti, sinun pitää etsiä itsellesi uusia kavereita!


Opettaja:
- Mikä eläin tulee kaikkein lähimmmäksi ihmistä?
Pikku-Kalle:
- Kirppu.


Pikku-Kalle hyppeli viemärin päällä. 87, 87, hoki Pikku-Kalle.
- Tule hyppimään kanssani, Pikku-Kalle sanoi ohi kävelevälle miehelle. Mies tuli. Juuri kun mies hyppäsi ylös, veti Pikku-Kalle viemärin kannen pois. Pikku-Kalle laittoi kannen kiinni:- 88, 88...


Kun Pikku-Kallen isä tuli kotiin, hän huomasi että Pikku-Kalle ja Pikku-Liisa olivat ihan alasti Pikku-Kallen vuoteella. Isä kysyi: -Mitä te kaksi oikeen leikitte?
Pikku-Kalle vastasi:- Äitiä ja naapurin setää.


-Ja seuraavaksi aion kertoa teille, kuinka maailmaan luotiin kaksi ensimmäistä ihmistä.
- Se me jo tiedetään, Pikku-Kalle huusi, mutta kerro siitä, kuinka se kolmas tehtiin!


Pikku-Kalle oli saanut uuden t-paidan, jossa oli laivan kuva. Hän meni kertomaan tästä kavereilleen ja sanoi:- Kattokaa kundit! Mulla on aluspaita!


Pikku-Liisa oli Pikku-Kallella yötä ja he nukkuivat samassa sängyssä. Yöllä, kun kumpikaan ei saanut unta, kysyi Kalle:- Saanko työntää sormeni napaasi? Liisa vastasi:- Mikäs siinä. Hetken kuluttua Liisa sanoi:- Ei tuo ollut minun napani. Kalle sanoi:- Ei se ollut minun sormenikaan.


Pikku-Kalle otti pilvisenä päivänä aurinkoa, vanha pappa tuli ja kysyi:
- Mitä sinä teet?
- Otan aurinkoa, Pikku-Kalle vastasi.
- Mutta eihän täällä ole edes aurinkoista vaan taivas on täynnä mustia pilvia. Kohtahan alkaa sataa! sanoi vanha pappa.
- No otan sitten pilvee, Pikku-Kalle sanoi pettyneenä papalle.


Pikku-Kalle viittasi innokkaasti englannin tunnilla ja sanoi:
- Opettaja, minä olen unohtanut miten sanotaan englanniksi: "myös 90 hiirtä."
Opettaja vastasi avuliaasti:
- Nainti mais tuu.


Pikku-Kalle kysyi isältään, miten tämä oli aikoinaan kosinut
äitiä.
- No se oli sillä tavalla, että istuimme sohvalla kun äitisi
kuiskasi minulle jotain korvaani. Totesin silloin "voi hemmetti,
pitipä sattua" ja parin viikon kuluttua menimme naimisiin.


Pikku-Kalle tuli kouluun tikapuut olkapäillään. Opettaja ihmetteli, että mitä ihmettä varten tikapuut.
- Minä kiipeän yläasteelle, sanoi Pikku-Kalle.


Yhtenä päivänä opettaja käski pikku-kallea keksimään kolme ihan mitä sanaa tahansa... Kallle lähti kotiin ja matkalla hän kuuli kun joku mies sanoi "Haista paska" ja päätti että siinä oisi
yksi hänen kolmesta sanasta... Hän käveli vielä vähän matkaa ja kuuli kun joku pikku poika huusi isälleen "jee jee". Hän päätti
ottaa sanan "jee jee" toiseksi sanaksi... Hän käveli vielä vähän matkaa ja kuuli sanan "teräsmies". Näin hänellä oli kolme sanaa kasassa. Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni kouluun ja opettaja kysyi mitkä olivat hänen kolme sanaansa. Kalle vastasi:"haista paska!" Opettaja kauhistui ja sanoi:"Nyt kyllä mennään rehtorin puheille". siihen Kalle sanoi:"jee jee" Opettaja oli pyörtyä ja kysyi:"Mikä sinä luulet olevasi?" ja Kalle vastasi "Teräsmies!!!"


-Millaista oli eilen isin kanssa eläintarhassa?, kysyi Pikku-Kallen äiti Kallen tultua kotiin. -Kivaa! vastasi Kalle. -Isi piti varsin paljon eläimestä, joka tuli ekana maaliin lähdössä viisi kertoimella kuusi.


Pikku-Kallen vanhempien teki mieli naida, mutta Minna roikkui äidin perässä kuin takiainen. Lopulta äiti sanoi:
- Menehän ulos laskemaan ohikulkijoita. Saat markan jokaisesta lasketusta kulkijasta.
Pikku-Kalle meni, mutta ryntäsi kesken vanhempien nainnin sisään huutaen:
- Nyt taisi teidän pano tulla hurjan kalliiksi. Sieltä on tulossa kulkue!


Pikku-Kalle oli kirkossa äitinsä kanssa. Äiti sanoi:
- Muista sitten Kalle, ettei täällä saa puhua.
Kun pappi aloitti saarnan, pikku-Kalle nousi penkistä puiden nyrkkiä ja huutaen:
- Perkeleen pappi! Täällä ei saa puhua!


Pikku-Kalle kysyi isältään kerran miten kirotaan.
- Ei sillä niin väliä oo, vastasi isä.
No, eräänä päivänä Pikku-Kalle oli isänsä kanssa ajamassa halkokuormaa kun se kaatui.
- Ei sillä niin väliä oo, totesi Kalle.
- No perkele kyllä sillä vähän väliä on! Karjui isä.


Äiti tuli synnytyslaitokselta mukanaan neljä huutavaa lasta. Pikku-Kalle huomautti:
- Nyt äiti onkin tupenrapinat. On kyllä viisainta että sinä ja isä alatte tältä seisomalta soittelemaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, sillä minusta tuntuu, että noista on vaikeampi päästä eroon kuin koiranpennuista viime syksynä!



Pikku-Kallen äiti oli ollut matkoilla ja isä touhusi tällä välin sängyssä taloudenhoitajan kanssa. Kun äiti palasi, pikku-Kalle kertoi asiasta äidilleen:
- Niin, isä touhusi taloudenhoitajan kanssa, kertoi Kalle äidilleen isän läsnäollessa.
- Mitä hän touhusi? kysyi äiti.
- Sitä samaa, mitä sinä joka aamupäivä postinkantajan kanssa ja joka iltapäivä naapurin Arton kanssa.


Pikku-Kalle piti koulussa esitelmän EU-sopimuksesta:
- Suomen koppalakkipäinen "valtakunnanjohtaja" sanoi HPR-ohjelmassa:
"Talvisota oli Mannerheimin syytä, kun tämä Aatua Suomen lehdistössä haukkui tyhmäksi korpraaliksi, Aatu siitä suuttui ja Ribbentrop-sopimuksen lisä-artiklassa antoi Joosefille vapaat kädet Suomeen", sanoi Kalle.
- Mitä sillä on EU-sopimuksen kanssa tekemistä, ja miksi sinäkin katselet tuommoisia jonninjoutavia TV-ohjelmia niin myöhäänkin, keskeytti opettaja.
- Mä vaan ajattelin, että ryssät on ottanu historiasta opikseen, eivät lehdistössään hiisku sanallakaan meidän pressanpojan sotilasarvosta, pelkäävät kai, että EU-sopimukseen tuleepi lisä-artikla jolla Suomelle annetaan vapaat kädet Karjalaan, vastasi Kalle



Opettaja yritti selvittää oppilaille Arkhimedeen lakia. Mitä tapahtuu, kun menet vettä täynnä olevaan ammeeseen?
Pikku-Kalle: Puhelin soi.


Pikku-Kalle oli kusella puistikossa kun ohi kulki kaksi tyttöä jotka alkoivat tirskua:
- Onpas sinulla pieni pippeli.
- Voi jumalauta teitä naisia! En kai minä sitä metrikaupalla esille kelaa yhtä kusemista varten!


Pikku-Kalle itkee pihamaalla surkeasti. Ohikulkeva rouva kysyy, mikä on hätänä.
- No kun isä tappoi meidän kissan, Kalle saa itkultaan sanotuksi.
- Älä välitä, rouva sanoo, kyllä teille varmaan hankitaan toinen kissa.
- Mitä väliä sillä on, mutta kun isä lupasi että minä saan tappaa sen!


Pikku-Kalle oli stadionilla katselemassa Suomi-Ruotsi - maaottelua yhdellä parhaimmista paikoista. Vieressä istunut mies ei voinut olla kysymättä:
- Millä sinä olet oikein tullut tänne?
- Isän pääsylipulla.
- No missäs isäsi sitten on?
- Kotona etsimässä lippuaan.


Pikku-Kallelta oli tarkoitus leikata nielurisat, ja vanhemmat päättivät samalla ympärileikkauttaa pojan kireän esinahan takia. Myöhemmin koulussa opettaja kertoi, että hänelle on tehty myös nielurisaleikkaus.
- Voi juku, Kalle sanoi myötätuntoisesti. - Sinulla tuli varmaan myös kyrpä kamalan kipeäksi.



Opettaja kysyi Pikku-Kallelta, millaiseksi hän haluaa isona.
- Oikein karvaiseksi, selitti Kalle.
- Mitenkä noin kummallinen ajatus?
- Siskolla on vain pieni tupsu, ja sillä tienaa mahdottomasti. Tosi karvaisena tienaisin vielä enemmän.


Äiti oli Helsinginreissulla ja soitti sieltä kotiin. Pikku-Kalle vastasi ja kun äiti kyseli kuulumisia hän töksäytti:
- Kissa kuoli.
- No voi herranen aika, äiti säikähti. - Älä enää ikinä töksäytä suoraan huonoja uutisia. Nytkin olisit voinut ensin sanoa vaikka että kissa on katolla. Vasta myöhemmin olisit maininnut että kissa putosi katolta ja loukkasi itsensä. Ja sitten vasta kertonut että kissa on kuollut. Näin olisin saanut aikaa varautua pahimpaan.
Kun äiti taas seuraavan kerran soitti kotiin ja kysyi kuulumisia, Pikku-Kalle sanoi:
- Isoäiti on katolla...


- Meille yritti viime yönä varkaita, selitti Pikku-Kalle Liisalle.
- Mistäs sen tiedät?
- No äiskä meni iskän alle piiloon ja huohotti ääni väristen, että
"Älä laske sissään, älä laske ssisään".


- Voi voi, mitähän sinustakin tulee isona? totesi opettaja katseltuaan Pikku-Kallen poissaolokirjaa.
- Kansanedustaja.



Pikku-Kalle tiedusteli isältään:
- Iskä hei, paljonko naimisiin meno oikein maksaa?
- En tiedä vielä, mutta varmasti paljon, hyvin paljon, huokasi isä.


Talon väki oli jo käynyt saunassa ja piika meni heidän jälkeensä. Siinä lauteilla istuessaan hän tuli miettineeksi, vieläkö jalat taipuisivat niskan taakse. Taipuivathan ne, mutta eivät lähteneetkään pois, vaikka kuinka yritti.
Pikku-Kalle laitettiin katsomaan syytä piian saunassa viipymiseen. Varovasti Kalle kurkisti ovenraosta ja huomasi piian ihmeellisessä asennossa lauteilla ja kaiken lisäksi piialta pääsi pieru. Hätääntyneenä Kalle juoksee vanhempiensa luokse.
- Menkää äkkiä appuun. Sielä piika reppii perseensä, sillä on jo silahkan pittuuven verran revenny ja lissää ratkee...


Pikku-Kallen isä oli suuttunut, kun Kalle oli juonut hänen olutvarastonsa.
- Sinä perkeleen lapsi! - Niin, isä...


Pikku-Kallen äiti oli raskaana yhdeksättä kertaa. Vanhemmat olivat huomanneet Kallen seuraavan äidin vatsan paisumista. Niinpä päätettiin, että isä ottaa asian puheeksi ja kertoo Kallelle, mistä asia johtuu.
- Kuulehan Kalle, aloitti isä. - Oletko koskaan kuullut kukista ja mehiläisistä?
- Olen olen, mutta oletko sinä kuullut kondomeista ja e-pillereistä?


- Perästä kuuluu! sanoi Pikku-Kalle kun hernekeittoa söi.


Pikku-Kalle tuli lääkärin vastaanotolle.
- No, mikäs Kallea vaivaa?
- Minä puhun unissani.
- Mutta eihän se nyt ole huolestuttavaa, lääkäri lohdutti.
- Onpas, kun koko luokka nauraa minulle.


Äidinkielenopettaja opetti synonyymeja. Hän selitti:
Pistää - panna - asettaa ovat kaikki samaa tarkoittavia sanoja.
Pikku-Kalle kertoi asiasta isälleen, joka kuitenkin oli eri mieltä. Niinpä seuraavalla tunnilla pikku-Kalle selitti opettajalle:
- Meidän isä on teurastaja, ja se kyllä sanoi, ettei se ole sama, että pistetäänkö sika kuoliaaksi tai pannaanko sika kuoliaaksi.


Leikkikoulun opettaja pyysi lapsia kertomaan jonkun hyvän jutun. Pikku-Kalle innoissaan:
- Ne tuli nyt!
Opettaja ihmettelee ja Pikku-Kalle tarkentaa:
- No kun minä kuulin kun meitin piika sanoi näin isille ja isi sanoi, että se on hyvä juttu, paras juttu pitkään aikaan.



Äiti ja Pikku-Kalle käveli kadulla ja ohitettiin vosikka, jonka hevonen oli laskenut kalunsa roikkumaan. Tämä komea kapistus herätti pojan uteliaisuutta, joten hän kysyi äidiltään:
"Katso äiti, mikä tuo on?"
Äiti häkeltyi ja sanoi:
"Tule nyt vaan, ei se mitään ole."
Tähän torkuksistaan herännyt vossikka tokaisi, että ompas eukolla vaatimukset.


Isä, Pikku-Kalle huutaa tullessaan koulusta kotiin. - Me kirjoitettiin tänään aine otsikosta "Mitä meidän isä tekee", ja nyt täällä on opettaja ja poliisisetä!


Pikku-Kalle ja -Liisa ovat kylvyssä. Liisa huutaa:
- Kalle ruiskii minua!
- Ruiski vastaan, sanoo äiti.
- Miten mä ruiskin, kun oon tyttö.


Pikku-Kallen kotona soi puhelin:
- Saisko Kallen puhelimeen.
- Kalle ei pääse vielä vähään aikaan puhelimeen kun on vasta kaksi kuukautta vanha!
- Kiitos, minä odotan.


Pikku-Kalle ja -Liisa tappelivat oikein tosissaan. Isän onnistui lopulta erottaa lapset.
- Kuka tämän aloitti? isä kysyy.
- Kalle löi ensin takaisin, ja minä puolustauduin, selittää Pikku-Liisa.


Saat markan, jos kiipeät puuhun, sanoi Pikku-Kalle Pikku-Liisalle. Ja Liisa kiipesi, ja sai markan. Illalla Pikku-Liisa kertoi tämän isälleen, joka sanoi sen olevan sopimatonta, kun Kalle näkee silloin Liisan pikkuhousut. Seuraavana päivänä Pikku-Kalle taas lupaa markan, jos Pikku-Liisa kiipeää puuhun. Ja Liisa kiipeää, saa markan ja kertoo isälleen:
- Ei Kalle nähnyt minun pikkuhousujani, kun otin ne pois.



Opettaja Pikku-Kallelle:
- Miksi heitit minua kahdella omenalla?
- No, kun ensimmäinen ei osunut.


Pikku-Kalle viipyi tunnin kauemmin hiihtokilpailuissa kuin muut. Kun Kalle tuli maaliin, opettaja kysyi:
- Eikös Kalle pidä hiihtämisestä?
- Totta kai, enhän minä muuten siellä olisi niin kauan viihtynyt.


Pikku-Kalle ei tiennyt, mitä on yksi plus yksi. Opettaja sanoi:
- Jos sinulla on kummassakin taskussa markka, niin mitä sinulla silloin on?
- Jonkun toisen housut.


Illalla Pikku-Kalle oli menossa nukkumaan, ja ennen sänkyynmenoa hän polvistui sängyn eteen ja sanoi:
- Isä meidän joka olen taivaissa, anna vaatteet kaikille niille köyhille naisparoille joita on isän lehdissä, Aamen.


Opettaja kyseli koulussa minkälaisia kotieläimiä kullakin oli. Kysyessään Pikku-Kallelta tämä vain pudisti päätään.
- Eikö teillä ole edes kissaa?
- Ei. Äiti ei päästä niitä sisään.
- Entä isä?
- Kyllä se isän joskus päästää.


Pikku-Kalle seisoi ovella koettaen ulottua ovikelloon. Poliisi tuli paikalle.
"Mikä hätänä pikkukaveri? Etkö yllä nappulaan? Annas kun minä autan."
Poliisi nosti Kallea ja Kalle painoi soittokelloa.
"Nyt juostaan helvetin lujaa", kalle huusi.


Pikku-Kalle ja Pikku-Liisa leikkivät alasti hiekkalaatikolla. Liisa osoitti Kallen uloketta ja kysyi:
"Mikä tuo on ?"
Kalle vastasi:
"Se on minun vesikraanani".
Liisa sanoi:
"Minullapa onkin modernimpi malli. Se on upotettu".


Bilsan tunnilla opettaja selitti:
- Eläimet, jotka imettävät, ovat nisäkkäitä. Pikku-Kalle viittasi innokkaasti ja sai sanoa sanottavansa:
- Linnut on sitten munakkaita!


Opettaja selitti ekaluokkalaisille koulun käyttäytymissääntöjä:
- Jos jollekulle tulee vessahätä kesken tunnin, niin silloin pitää vain nostaa käsi ylös ja viitata.
- Ja sekö muka auttaa, ihmetteli Pikku-Kalle.


Pikku-Kalle käveli tiellä ja setä tuli vastaan. Pikku-Kalle kysyi:
- Onko setä nähnyt valkoista kania?
- En ole, pahoitteli setä.
- Kuinka vanha setä on? Kysyi Pikku-Kalle.
- 51 vuotta, vastasi setä.
- 51 vuotta, eikä ole nähnyt valkoista kania! Ihmetteli Pikku-Kalle.


Pikku-Kalle kirjoitti aineen:
"Siskoni on yllioppilas ja käyttää sukahousuja".
Opettaja sanoi: "Tämä on muuten hyvä aine, mutta sinulla on kaksi kirjoitusvirhettä: ylioppilas kirjoitetaan yhdellä ällällä ja sukkahousuja kahdella koolla".
Kalle sanoi: "Niin, mutta siskoni onkin kahden ällän ylioppilas ja käyttää yhden koon sukkahousuja."


Opettaja Pikku-Kallelle: "Osoita olevasi mies !"
Kalle: "En minä kehtaa näyttää"


Pikku-Kalle oli lähdössä äidin kanssa junamatkalle.
- Äiti. Ota vähän karamellejä mukaan siltä varalta, että sattuisin olemaan matkalla vähän tottelematon.


Pikku-Kalle halusi tietää, mitä eroa on kiukulla ja raivolla. Hänen isänsä valitsi summassa puhelinluettelosta numeron ja pyysi pikku-Kallen kuuntelemaan puhelua. Han soitti numeroon ja kysyi Villeä.
-Ei täällä asu ketään Villeä, puhelimeen vastannut mies sanoi.
Pikku-Kallen isä sulki puhelimen, ja soitti hetken kuluttua uudelleen samaan numeroon.
-No, voi hitto, mies karjaisi. -Minähän sanoin jo että täällä ei ole sen nimistä tyyppiä! Mies huusi ja sulki puhelimen vihaisena.
-Se oli kiukkua. Seuraavaksi kokeillaan raivoa, pikku-Kallen isä sanoi pyörittäen kolmannen kerran saman numeron ja sanoi puhelimeen:
-Ville täällä, terve.Onko kukaan soittanut mulle?


"Nykyään ei kyllä näe enää yhdenkään nuoren tytön punastuvan mistään. Kyllä oli toista siihen aikaan, kun minä olin nuori", valitti vaari pikku Kallelle. "Älä! Millaisia juttuja sinä niille oikein kerroit?"


Pikku Kalle oli muuttanut uudelle paikkakunnalle ja uuteen kouluun. Opettaja ajatteli esitellä tulokkaan. Niinpä hän kysyi, mistä Kallen perhe oli tänne muuttanut.
Kalle ei vastannut mitään. Opettaja arveli, että ehkä Kallella on huono kuulo, ja kysyi uudelleen kuuluvammalla äänellä. Mutta Kalle pysyi tuppisuuna.
- Ehkä Kalle on ujo, ajatteli opettaja ja jätti asian sillä kertaa sikseen.
Seuraavana aamuna opettaja ajatteli, että ehkä Kalle on voittanut ujoutensa. Niinpä hän taas kysyi, mistä Kalle oli kotoisin.
- Tampereelta, nääs, vastasi Kalle reippaasti.
- No niin. Mutta miksi sinä et eilen sitä sanonut?
- Isä sanoi, että muista ettet sitten rupea siellä koulussa heti ensimmäisenä päivänä leuhkimaan!


Koulussa opettaja kyseli, mitä kaikkea oppilailla kotona oli. Jollakulla oli tietokone, jonkun kotona tiskikone, useilla auto jne. Kysymys esitettiin myös pikku Kallelle.
- Meillä on kaikkea!
Luokka mykistyi, ja hetkeksi opettajakin, mutta sitten hän sai luontonsa takaisin ja kysyi, että kuinka niin kaikkea?
- No sisko oli kesän työssä Ruotsissa. Sieltä tultuaan hän kertoi olevansa raskaana, ja isä sanoi, että tätä meiltä enää puuttui...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.