IRC-Galleria

Niin kauan kuin ajatukseni ovat menneessä, nykyhetken on paettava mielestäni. Silloin mieleni on siinä, mitä minulla ei enää ole. Niin kauan kuin ajatukseni ovat tulevaisuudessa, nykyhetken on oltava piilossa. Silloin mieleni on siinä, mitä ei vielä ole. Mutta kun mieleni ja ajatukseni ovat nykyhetkessä, silloin näen sen, mitä minulla on. Silloin en voi nähdä sitä, mitä minulta puuttuu, koska nykyhetkestä ei koskaan puutu mitään, mitä siinä ei ole. Siinä on kaikki se, mitä on olemassa juuri nyt, eikä siinä ole mitään, mitä ei ole olemassa juuri nyt.

Sen tähden siinä on vain onnellisuus, ja siinä on kaikki hyvin. Se antaa minulle juuri nyt kaikki elämän eväät, ja minä olen siinä juuri sellaisena kuin olen. Takanani voi olla suuria muutoksia ja surullisia tapahtumia. Voin aavistella tulevaisuuden mullistuksia. Voin olla hauras, pelokas tai onnellinen ja odottava. Nykyhetki on kuitenkin pysähtynyt juuri tähän, missä olen juuri nyt.

Kaiken menneisyyden tuskan ja tulevaisuuden pelon alla on vielä tallessa meidän tässä hetkessä oleva minämme. Kun jokin kohta meissä kutisee, me automaattisesti rapsutamme sitä. Nykyhetki on kutittajamme, joka saa meidät rapsuttamaan itseämme ja hankaamaan pois sen, mikä ei kuulu tähän hetkeen. Ellei jokin osa meistä olisi nykyhetkessä, me emme olisi tietoisia omasta olostamme juuri nyt. Tämä ohut kohta menneisyyden ja tulevaisuuden välissä tietää, että jokin osa meissä kutisee, ja odottaa meidän raapivan sitä. Meidän on löydettävä kutinaamme helpotus. Meidän mielemme ja inhimillisyytemme vaatii sitä, sillä muutoin se ei kutisisi. Me voimme saada helpotuksen joko niin kuin ennen, pakenemalla itseämme, tai kohtaamalla nykyhetkessä omat tunteemme ja niiden kautta oman todellisen itsemme. Jos me kohtaamme itsemme, me huomaamme, että tuo kutina oli sitä, että meidän oikea persoonallisuutemme rapsutti niitä puristavia kuoria, joihin me olimme yrittäneet tunkea sen. Meidän kuoremme ovat aikojen saatossa tulleet niin osaksi itseämme, että me emme tunnistaisi niitä ilman tuota rapsutusta. Mutta meidän iloinen, onnellinen, luova, leikkisä, vapaa ja spontaani itsemme rapsuttaa ihan heti, kun jokin vähänkin puristaa. Ja niin kauan, kuin jokin puristaa.

Tämä kaikki on syy olla onnellinen. Meidän oikea persoonamme kiinnittää meidän huomiomme itseemme juuri nyt, ja vain nykyhetkessä. Se kehottaa meitä päästämään irti itseämme tuhoavista säännöistä ja rajoituksista, joita menneisyyden tapahtumat ovat saaneet meissä aikaan, ja vain kokemaan omat tunteemme juuri sellaisina, kuin ne ovat juuri nyt. Meidän ei enää tarvitse pelätä virheitä. Me huomaamme, että nykyhetkessä on vain onnellisuus ja yhä lisääntyvä vapaus olla oma aito itsemme.