IRC-Galleria

Leijona ja jänis elävät yhdessä ja samassa todellisuudessa. Silti niiden totuus on erilainen. Jäniksen totuuteen kuuluu tehdä tiettyjä asioita ja pelätä tiettyjä asioita. Leijonan totuuteen kuuluu nähdä maailma toisella tavalla. Jos jänis alkaisi luulla olevansa leijona ja alkaisi reagoida todellisuuteen leijonan lailla, se todennäköisesti kuolisi hyvin pian. Jos leijona alkaisi reagoida totuuteen jäniksen lailla, se ei enää tulisi toimeen leijonien kanssa ja ehkä kuolisi nälkään. Kiven todellisuus on ehkä hyvin yksinkertainen. Se tuskin paljon välittää siitä, sataako vai ei, mutta päivänkakkaralle sade on elinehto. Universumi ei vaadi kiveltä mitään muuta kuin että se on sitä mitä se on. Ollessaan kivi ja antautuessaan kiveydelleen se on juuri siten kuin universumi odottaa sen olevan. Se on osa todellisuutta ja näkee todellisuuden omalla tavallaan.

Me olemme osa maailmaa. Me emme ole yksi kivi kivien joukossa, yksi kukka kukkapenkissä, tai yksi puu metsässä, vaan yksi ihminen laumassa. Maailma ei ole meidän ulkopuolellamme eikä sisällämme - se on yhtä aikaa molemmissa, ristiriidattomana itsensä kanssa. Ristiriita todellisuuden kanssa syntyy meidän omista odotuksistamme olla jotakin muuta kuin me olemme. Me haluaisimme kokea jotakin muuta kuin mitä me koemme. Ensin me odotamme, että kokisimme jonkin asian toisin kuin meissä oleva ihmisyys kokee, ja kun emme koe, sen sijaan että me haluaisimme tutustua omaan ihmisyyteemme, me yritämme yhä uudelleen olla jotakin muuta. Me kiellämme todellisuuden tunteistamme, itsestämme ja maailmasta, ja pidämme yllä vääriä odotuksia. Me emme nöyrry siihen, että näemme maailman subjektiivisesti, ihmisenä, vaan haluaisimme nähdä sen muutoin kuin oman inhimillisen kokemuksemme kautta.

Me emme koskaan pääse irti siitä, että katselemme maailmaa inhimillisyyden näkökulmasta. Maailma on yhtä kuin meidän oma paikkamme siinä ja meidän oma kokemuksemme siitä. Mitään muuta maailmaa ei ole. Jonkin toisen maailman kuvitteleminen on täysin olematon illuusio. Maailma on yhtä kuin meidän kokemuksemme siitä, ja tämä kokemuksemme tulee inhimillisyytemme näkökulmasta. Joka ei suostu tähän, on kuin jänis joka kuvittelee olevansa leijona. Hän ei muutu siitä leijonaksi, vaan ainoastaan tappaa itsensä.

Meidät on kasvatettu kieltämään todellinen subjektiivinen itsemme ja alistumaan täysin kuvitteellisiin, mielettömiin ja vahingollisiin ihanteisiin. Meidän minuutemme on kielletty niin monta kertaa ja niin tuskallisesti, että me olemme päätyneet pitämään itseämme jonakin muuna. Mutta me emme ole siitä muuttuneet eikä meidän kokemuksemme todellisuudesta ole siitä muuttunut. Totuus on meidän kokemuksemme siitä. Se, mitä me emme koe, ei ole meille totta. Se, minkä me koemme, on totta. Me voimme kuluttaa koko elämämme ponnistelussa yrittäen kokea jotakin, mitä me emme koe. Kuolinvuoteellamme me voimme sitten sanoa, mikä oli meille totta. Me voimme yrittää koko elämämme olla kokematta jotakin mitä me kuitenkin koemme. Kuolinvuoteellamme me voimme sitten sanoa, mikä oli elämämme totuus.

Älä usko valheita.