IRC-Galleria

Itsetyydytys eli masturbaatio on keino, jolla nainen kykenee useimmiten saamaan orgasmin. Tosin on naisia, jotka eivät saa orgasmia itsetyydytyksenkään avulla. Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimuksen mukaan 18 prosenttia itsetyydytystä kokeilleista naisista ei ole koskaan saanut orgasmia itsetyydytyksen aikana.

Haavio-Mannilan ja Kontulan mukaan masturbointi on viimeisten vuosikymmenien aikana yleistynyt Suomessa. Syy tähän on epäilemättä se, että nykyisin masturbointia pidetään normaalina ja suositeltavanakin seksin muotona. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut. Itsetyydytyksen paheellisuudesta saa hyvän kuvan lukemalla Philippe Brenotin kirjan Masturboimisen ylistys (Kani, 2008).

Itsetyydytystä harrastavien naisten lukumäärä on pienempi kuin miesten. Erinäisten tutkimusten mukaan itsetyydytystä harrastaa 45–80 prosenttia naisista. Miehistä peräti 98 prosenttia on ainakin joskus masturboinut. Miehet myös masturboivat naisia useammin. Naisten masturbointitiheys on keskimäärin 2–4 kertaa kuukaudessa kun se miehillä on 4–9 kertaa. Päivittäin masturboivia naisia on tilastollisesti alle puoli prosenttia, kun miehiä vastaavasti on 5,5 prosenttia. Masturbointi on yhä edelleen pääasiassa miesten juttu, mutta naisten seksuaalisuuden vapauduttua masturbointia harrastanee vuosi vuodelta entistä enemmän naisia.

Masturbointitavat

Naisten masturbointitapoja on parhaiten selvittänyt yhdysvaltalainen Shere Hite. Hänen tekemänsä tutkimuksen perusteella naisilla on olemassa kuusi masturbaation perustyyppiä ja niiden alatyypit. 73 prosenttia Hiten tutkimukseen osallistuneista naisista käytti tyyppiä I eli klitoriksen/vulvan alueen kiihottamista käsin selin makuulla. Masturboimistyyppiä II käytti 5,5 prosenttia naisista. Siinä klitoriksen/vulvan kiihottaminen tapahtuu käsin vatsalla maaten. Neljä prosenttia naisista tyydytti itseään painamalla pehmeää esinettä klitorista/vulvaa vasten. Tyyppiä IV eli reisien rytmistä puristamista yhteen käytti kolme prosenttia naisista. Kaksi prosenttia naisista käytti itsetyydytyksessä hyväkseen klitoriksen/vulvan alueelle suunnattua vesihierontaa. Tyyppi VI sisältää sormien tai jonkun esineen työntämisen emättimeen. Yksinomaan tätä menetelmään käytti ainoastaan 1,5 prosenttia naisista. Hiten mukaan 11 prosenttia naisista masturboi useammalla kuin yhdellä edellä mainituista tavoista.

47 prosenttia eli suurin osa Hiten tutkimukseen osallistuneista naisista kiihottaa masturboidessaan klitorista ja sen ympäristöä. Tämä on Hiten luokituksessa masturboimistyyppi I A. Lisäksi 17 prosenttia naisista käyttää sen muunnelmia. Hiten mukaan olennaista tässä masturboimistyypissä on se, että nainen on selin makuulla ja stimuloin klitoristaan ja sen lähiseutua joko käsin tai hieromasauvalla.

Neljä prosenttia naisista stimuloi suoraan klitoriksen terskaa. He pitävät toisella kädellä klitorista ympäröivää ihoaluetta kireänä, jotta klitoriksen pää tulee paremmin esille. Usea Hiten tutkimukseen osallistunut nainen on sitä mieltä, että tällaisessa klitoriksen stimulaatiossa klitoriksen terskan tulee ehdottomasti olla kostea. Kuiva iho saa aikaan epämiellyttäviä tuntemuksia. He myös mainitsivat, että orgasmin jälkeen klitoris on yleensä erittäin kosketusherkkä eikä siedä lainkaan kosketusta. Myös osalla miehistä peniksen terska tulee orgasmin jälkeen kosketusherkäksi.

Hite jakaa tyyppi I A:n kuuteen eri alatyyppiin:

Tyyppi I A1: Viisi prosenttia naisista työntää itsetyydytyksen aikana joskus sormensa tai esineen emättimeen.

Tyyppi I A2: Viisi prosenttia naisista työntää aina itsetyydytyksen aikana jotain emättimeen.

Tyyppi I A3: Prosentti naisista työntää orgasmin aikana jotain emättimeen.

Tyyppi I A4: Prosentti naisista kiihottaa kädellä yhtäaikaisesti sekä klitorista että emättimen sisäosia.

Tyyppi I A5: Prosentti naisista työntää sormensa emättimeen liukastaakseen niitä.

Tyyppi I A6: Pieni osa naisista työntää itsetyydytyksen aikana esineen peräaukkoon.

Tyyppi I B:hen kuuluvat naiset, joilla on tärkeää kiihottaa klitoriksen lisäksi myös muita ulkoisia sukuelimiä. Hiten mukaan tällaisia naisia on 8, 8 prosenttia. Kuudennes heistä voi itsetyydytyksen aikana työntää jotain emättimen sisään.

Tyyppi II eroaa tyyppi yhdestä oikeastaan vain sillä, että nainen makaa masturboinnin aikana vatsallaan. Tyyppi II sisältää kaikki samat variaatiot kuin tyyppi I. Se erityinen piirre tyyppi II:n masturbointitavassa on, että suurin osa naisista pitää itsetyydytyksen aikana reitensä yhdessä.

Tyyppi III tarkoittaa Hiten mukaan sitä, että nainen työntää häpyään tyynyä tai jotain muuta pehmeää esinettä vasten. Masturbointiasento on siis sama kuin edellisessä tyypissä. Tässä masturbaatiotyypissä ei kuitenkaan käytetä hyödyksi käsiä. Masturbointi perustuu puhtaasti hävyn painamiseen ja liikuttamiseen jotain pehmeää alustaa tai esinettä vasten. Tyyppi III:n muunnelmassa nainen työntää masturboinnin aikana sormen tai esineen emättimeensä.

Tyypissä IV nainen asettaa säärensä ristiin ja painaa niitä rytmikkäästi yhteen. Jotkut naiset tehostavat stimulaatiota laittamalla tyynyn reisien väliin. Osa naisista kykenee saamaan orgasmin lantionpohjalihaksiaan jännittämällä. Masturbointityyppi V perustuu voimakkaan vesisuihkun suuntaamiseen kohti sukuelimiä. Tyyppi VI käsittää sormen tai jonkin esineen työntämisen emättimeen. Hiten tutkimukseen osallistuneista naisista suurin työnsi masturbaation aikana sisäänsä useamman sormen. Hieromasauva ja tekopenis olivat myös suosiossa. Osa naisista käytti jopa kynttilää avukseen.

Masturbointi ja orgasmi

Kinseyn tutkimuksen mukaan noin 45 prosenttia itsetyydytystä harrastavista naisista saavutti orgasmin kolmessa minuutissa tai sitä lyhyemmässä ajassa. 25 prosenttia naisista tarvitsi orgasmin saavuttamiseen aikaa 4–5 minuuttia. Kinsey huomauttaa, että lukuisat naiset halusivat nauttia itsetyydytyksen tuomasta mielihyvästä ja pidättelivät tarkoituksella orgasmin tuloa. Todellisuudessa suuri joukko naisia olisi saavuttanut orgasmin hyvinkin nopeasti. Kinsey kuitenkin kirjasi naisten orgasmiin tarvittavaksi keskivertoajaksi neljä minuuttia. Mainittakoon, että miehellä keskiarvo on noin kolme minuuttia. Ero ei ole siten millään muotoa merkittävä.

Michael Exton tutkimusryhmineen on selvittänyt, mitä muutoksia masturboinnilla tuotettu orgasmi aikaansaa naisen elimistössä. Merkittävin muutos on se, että plasman prolaktiiniarvot kohoavat kaksinkertaiseksi verrattuna normaalitilaan. Prolaktiiniarvot pysyvät koholla vielä tunnin orgasmin jälkeen. Havaittavissa on myös luteinisoivan hormonin ja testosteronin tasojen pieni kohoaminen. Orgasmia edeltävä kiihottuminen lisää sydämen lyöntitiheyttä ja verenpainetta sekä lisää plasman adrenaliinin ja noradrenaliinin määriä. Muutokset ovat täysin samanlaiset kuin miehillä itsetyydytyksellä saadun orgasmin aikana.

Seksologiassa masturbointia suositellaan menetelmäksi orgasmittomuuden hoitoon. Idea on saanut alkunsa Kinseyn tekemästä huomiosta. Kinsey nimittäin totesi, että masturbointia harrastavat naiset saavat helpommin orgasmin kuin naiset, jotka eivät harrasta masturbointia. Kinseyn mukaan itsetyydytystä orgasmiin saakka harjoittaneista naisista 13–16 prosenttia ei ollut kokenut lainkaan orgasmia ensimmäisen avioliittovuoden aikana. Vastaava luku itsetyydytystä harrastamattomilla naisilla oli 31–37 prosenttia. Masturbaation vaikutusta naisen orgasmikykyyn onkin Kinseyn jälkeen useasti tutkittu.

Paul van Wyk selvitti tutkimuksessaan, miten masturbointiharjoituksiin käytetty aika vaikuttaa naisen orgasmikykyyn. Hän havaitsi, että masturboinnin vaikutus naisen orgasmikykyyn on riippuvainen masturbointiin käytetystä ajasta. Naiset, joka masturboivat kuuden viikon aikana 37 tuntia, saavuttivat orgasmin 60 prosentissa tapauksista. Vastaavasti naiset, jotka masturboivat noin 30 tuntia kahdeksan viikon aikana, saavuttivat orgasmin 43 prosentissa tapauksista.

Joanne Leff ja Michael Israel selvittivät, onko eri itsetyydytystavoilla merkitystä naisen kykyyn saavuttaa orgasmi yhdynnän aikana. Leffin ja Israelin mukaan naisen masturbointitavalla ei ole merkitystä orgasmin saamiseen. Kaikki keinot kun ovat yhtä tehokkaita. Heidän tutkimuksensa vahvistaa myös näkemystä siitä, että masturbointi on toimiva menetelmä orgasmittomuuden hoidossa.

Gerda de Bruijin pyrki tutkimuksessaan saamaan selville, miksi jotkut naiset onnistuvat masturbointiharjoitusten avulla saamaan kumppanin kanssa orgasmin ja toiset taas eivät. De Bruijin mukaan ne naiset, jotka hinkkasivat itsetyydytyksen aikana häpyään jotain pehmeää esinettä vasten, saivat helpommin yhdyntäorgasmin kuin muut naiset. Myös Hite ja Clifford olivat havainneet saman ilmiön. Lisäksi de Bruijin sai selville, että naisen orgasmikyky on riippuvainen naisen iästä. Iäkkäämmät naiset saavat yhdynnässä helpommin orgasmin kuin nuoret naiset.

De Bruijin mukaan yksi kolmasosa naisista saa yhdynnässä orgasmin stimuloimalla samalla klitoristaan. Yksi kolmasosa saa orgasmin ottamalla yhdynnässä aktiivisen roolin. Loput naisista saavat orgasmin, jos mies on yhdynnässä hyvin aktiivinen.

De Bruijin mukaan eräs tärkeimmistä syistä siihen, miksi nainen ei saa kumppanin kanssa orgasmia, on liiallinen yhdyntäkeskeisyys. Vallalla on uskomus, että naisen on kyettävä saamaan orgasmi yhdynnässä, jolloin muut seksitekniikat jäävät vähäisemmälle huomiolle. Toinen syy on se, että naisen orgasmia ei edelleenkään pidetä tärkeänä. De Bruijin tutkimukseen osallistuneista naisista noin 60 prosenttia oli sitä mieltä, että miehille on tärkeämpi saavuttaa oma orgasmi kuin tuottaa se naiselle.