En saanu hakemaani sopimussotilaan virkaa Kainuun Prikaatista. En oo vielä päättänyt vituttaako se mua vai ei. Helpottaa, ettei tarvii parin viikon päästä muuttaa Kajaaniin. Toisaalta ajatus siitä että muutaman viikon päästä istun koulun penkillä ja mietin mitä söisin illalla, pelottaa. Vuoteen ei ole tarvinnut asumista tai ruokaa juuri ajatella.
Ja vielä: Mitä helevettiä mä oon tehny siitä hyvästä ettei ne ottanu mua töihin!?! ...niinno, no, noniin.
Taidan päättää että olen ihan hyvilläni. Mulla on ikävä Rovaniemelle. En kuitenkaan päätä sitä ihan vielä, sillä haluan ottaa kaiken irti tästä onttouden tunteesta ja pelonsekaisesta riemunturskahduksesta (?), jotta siihen ei tarvitse palata enää myöhemmin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Osoite muuttuu 12.05.
- Työ, työ, työ, harrastus, työ, loma 12.03.
- Maailmantila 27.02.
- Loputtomasti samaa 15.12.
- Geeniburgeri 28.10.
- Mielentilaharjoitus 15.10.
- "Teatteri on palturin puhumista merki... 10.10.
- Teletapiaa 30.09.
- Yö 25.09.
- Silikonitiivistettä ja hampurilaisia 09.09.