IRC-Galleria

Juon yksin liikaa viiniä, oon humalainen
Sä opetat mua
mut mä oon humalainen
-Vuokko Hovatta

Isoveljen luona, menivät jo nukkumaan, lipitän niiden viinit pois ja meen yläkertaan bunkkaamaan ku en jaksa lähtee käveleen enää yli kolmee kilsaa porukoiden luo. Sain toiselta veljeltä ja sen avovaimolta hienon rannekorun, tädiltä retrolakanat. Isän sedältä paljon rahaa, josta unohdin kiittää.

Poltan tupakan ja mietin sen jälkeen elämisen pinnallisimman olemuksen paradoksaalisuutta. Tarvitaanko onnellisuuteen mitään syvempää?


ei aina

Herään liian aikaisin, jonka jälkeen väkisinmakaan itseni puolillepäivin asti. Siitä se alamäki sitten alkaaki. Olen kärttyinen, päänsärkyinen ja nälkäinen.
Kävin jouluostoksilla, ostin sisu-askin. Täti sentään mulle lakanat. Edes levyjä en löytänyt, enkä kenkiä ostanu.

Isoveli avovaimoineen tuli tänään. Kivakiva. Huomenna pitää mennä penkomaan kamat yhdestä kaapista jonka äiti lupas mulle, se pitää saada raahattua Rolloon jollain konstilla. Se on sentäs aika hieno kaappi.

Nivalassa. Oon ollut jo monta erinäistä tuntia, ja oikeastaan on aika mukavaa. Joululynttelikkö palaa, hörpin Chateau los boldos'ia vadelmahillon, aurajuuston ja pipareiden kera. Tämähän on lähes jouluista. Saas nähdä koska rysähtää. Vatsaan sattuu, tein tänään rästissä olevan lihaskuntotestin, minun suuret ja kauniit vatsalihakseni pettivät minut totaalisesti. Noooh enää 18 aamua joista 11 lomalla, ei nappaa niin ei nappaa.

Eräs ystäväni olis eilen täyttänyt 22 vuotta jos olis saanu niin paljon aikaa. Se on iso numero mutta aivan liian vähän. Käyn haudalla. Viiden vuorokauden öljykynttilät ei näytä niin kauniilta kuin kolmen. Onko viisi vuorokautta niin paljon parempi kuin kolme? Onko 22 loppujen lopuksi yhtään sen vähempää kuin 88, jos sen käyttää hyvin?

...hmm, haen vielä pari piparia.

Eilen ärsyynnyin potilaisiin, tänään siihen ettei niitä tullut. En oo koko päivänä tehnyt MITÄÄN hyödyllistä. Paitsi että eilen käskin lääkintämiehiä siivoamaan päivystyskopin, ja ne teki sen tänään joten kai se oli mun tämän päivän hyvä työ.

Suhteellisen synteettinen synninpäästö.

Sairaalaan tuli aamulla potilaita, joita ei vaivannut mikään. Soitin niiden yksikön päivystäjälle ja haukuin sen pystyyn, koska teki mieli tehdä niin.
Jaoin lääkkeitä: " 2 kapselia 6 kertaa päivässä.... eiku vittu 2 kapselia päivässä 6. vuorokauden ajan!!... no aivansama kuhan nyt vedät ne pillerit!"

Kolmen viikon kuluttua oon koulussa, eikä mulla ole aavistustakaan mille kursseille oon ilmoittautunut taiettä mitä mun pitäis tehdä, tiedän vain että mun kaa samaan aikaan aloittaneet on nyt vuoden mua edellä, mutta opettaja ei siirtäny mua vuotta alempien ryhmään, joiden kans olisin samalla viivalla, olettaakohan se tosissaan että mä kirin luokkakaverini kiinni!? :D ...huhhuh.

En saanu hakemaani sopimussotilaan virkaa Kainuun Prikaatista. En oo vielä päättänyt vituttaako se mua vai ei. Helpottaa, ettei tarvii parin viikon päästä muuttaa Kajaaniin. Toisaalta ajatus siitä että muutaman viikon päästä istun koulun penkillä ja mietin mitä söisin illalla, pelottaa. Vuoteen ei ole tarvinnut asumista tai ruokaa juuri ajatella.

Ja vielä: Mitä helevettiä mä oon tehny siitä hyvästä ettei ne ottanu mua töihin!?! ...niinno, no, noniin.

Taidan päättää että olen ihan hyvilläni. Mulla on ikävä Rovaniemelle. En kuitenkaan päätä sitä ihan vielä, sillä haluan ottaa kaiken irti tästä onttouden tunteesta ja pelonsekaisesta riemunturskahduksesta (?), jotta siihen ei tarvitse palata enää myöhemmin.

Ajattelin tilata netistä paidan otsikon tekstillä, Mentalwearilta muistaakseni saa. Tilasin eilen "Aivan valtavan upea päivä" -tekstillä varustetun collegen, se oli tosin lasten kokoa ja vihreä mutta halpa, ainahan siitä voi repiä hihat pois (ku mullon niin isot hauikset).

Nenä on ollu koko päivän tukossa. Luulen, että ilmiö on kytköksissä henkisen hyvinvointini ja tajunnanvirtani kanssa koska näinä päivinä Kainuun Prikaatin varuskuntasairaalan käytävillä on voitu nähdä päivystävä aliupseeri-zombie.

Heräsin vasta joskus kymmeneltä. Onneksi ei tullu potilaita. Taidan kohta alkaa potemaan orastavaa päänsäryn alkua. Ei siis vielä kovin vakavaa. Välillä lauon suht. sekavaa settiä ja sitten taas humahdan palleja myöten täydelliseen apatiaan, taidan tarvita lomaa. Tosin veikkaan, että seuraavan loman jälkeen kaipaan lomaa! Oon menossa porukoiden luo jouluksi. Voi sitä kiukkua ja hammasten kiristystä! www.positiivinenennakkoasenne.org

Vastaanotolla oli eilen n.200 potilasta, tänään oli 10. Ehdin nokosille jo puolenpäivän jälkeen.
Päätin mennä punttisalilla käymään koska haluan hauikset, tissit sekä hyvän perseen. .... HAHHAHHAHHAAAH!!! :D ... Noniin, nyt mua tuijotetaan kun aloin nauramaan ajatukselle.
Otin kuitenkin tossut ja pyyhkeen mukaan tänne sotilaskotiin, on seki jo jotain! Niin ja nappailin apteekista Duact-kapseleita, se helpottaa hapenottoa (?) ja on VADAn kiellettyjen listalla, no mua ei ehkä testata.

Viimeinen leiri takana. Satakunta potilasta, muutama tupakka-aski, neljä siirtymistä raskaan joukkosidontapaikan kanssa, yks kuollut, kuus haavoittunutta. Riitti tälle alikersantille.
Päivystän prikaatin sairaalassa joulunaluspäiviin saakka. Viime- ja toissalomat oli hienoja. Ostin tipunkeltaisen untuvatakin ja KoneHelsinki-farkut sekä käytin määrittelemättömän määrän rahaa ravintola- ja taksitoimialojen tukemiseen. Karpalolonkero on hyvää.
Nyt olo on epävarma. Tuntuu siltä että mun pitäisi olla tällä hetkellä jossain muualla.
Tekemässä jotain muuta. Elämässä o m a a elämääni. Alan saada tarpeekseni huomattavan monista asioista.