IRC-Galleria

Sinä olet minun sydämeni
sinä olet ruumiini
olet jokeni alkulähde
ja virtani levon meri

sinä olet minun kevääni
ja sinä olet minun aurinkoni
sinä kannat aamua
ja koristelet yöni

katso mihin kuljet
varo askeleitasi
mihin lasket jalkasi
kukat puhkeaa

sinä
tiedät
mitä
minä
tahdon

se murskaa kätesi ja jalkojesi luita kalvaa
rusentaa toivon, valaa jalot mietteet lyijyyn

sinä olet minun miekkani
ja sormukseni sinetti
olet pyhä kirjani
ja lanteiden viileä laulu

sinä olet tahtoni
ja sinä olet kappelini
sinä olet hautani
ja elävä rakkauden veri

varo mitä sanot
sido kielenkantasi
mihin puhut sanasi
ei niitä unohda koskaan

-A. W. Yrjänä

Olen alasti.

Sinkku ei oo soittanut mulle vielä kertaakaan vaikka oon ollu alasti jo puoli tuntia. Pidettiin eilen perhepalaveri kämppisten kans ja sovittiin, että lähdetään yhdessä tästä kämpästä tammikuun lopussa. Kohta pitää siis alkaa ettiin uutta kotia. Tavallaan ihan kivaa ja jännää vaikka tätä paikkaa jää kyllä ikävä. Viimeyönä sitten aloin ajattelemaan sitä, miten kova työ siinä taas on ja paljon huolehdittavaa. Huolestuin niin kovasti etten saanut nukuttua.

Nyt oon hengaillut koko päivän. Vaatteet piti laittaa päälle ku kämppiksen mutsi tuli yllättäen tänne. Tarjosin rusinapitkoa ja keitin kahvit.

Tuntui tavallaan hyvältä päästä takaisin Rovaniemelle. Tänään oli pakko olla vähän aikaa reipas. Kiertelin kaupungilla, kävin staffpointilla ja sky-hotellilla viimeistelemässä työharjoitteluasiat, raportti siitä pitäis vielä kirjoittaa. Käytiin Jussin kaa kahvilla ja illalla katoin leffaa yhen kaverin kaa, ruokaa oli kiva tehdä.

Sitten.
Muistin taas kaiken, enkä saa enää nukuttua. Kirjoitin tekstiviestejä joita en lähettänyt ja sanoin sanoja jotka seinät vois lukea mun huulilta jos niillä ois silmät. Korvistaan eivät hyötyneet, olin hiljaa.

Jos oisin järkevä, kirjoittaisin työharjoitteluraportin huomenna. Onneksi en taida olla.

Ja kun aurinko nousee, se meidät pyykii pois.

Halusin pois Helsingistä. Silti en muista, koska olis tuntunut yhtä pahalta kuin tänään.

Päiväuni ei tule.

En keksinyt mitään.

Lauantaina oli viimeinen työpäivä, taisiis ilta. Menin broidin autolla töihin kun olin lupautunut sille kuskiksi, sei sit lähtenytkään mihinkään ja piti vain heittää sisko keskustasta Malmille. Tein kardinaalivirheen kun pyysin siskolta ajo-ohjeita Malmilta Keravalle ja harhailin hetkenaikaa ennenku löysin takasi Lahdentielle.

Niinja Lordi oli siinä hotellissa asumassa missä mä olin töissä ja kävin sen hotellihuoneessa viemässä sille ruokaa ihkua vähäx mä oon melkeinsukuajulkkikselle!!! ...Ruma mies, oli maski päässä tai ei.

Illalla tulin Nivalaan, matkalla yritin hare krsnaksi, mut ei se oikein auennu. Luin Kokkolaan saakka Hänen Jumalaisen Armonsa A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupâdan ajatuksia veeda-filosofiasta, bhakti-joogasta, korkeamman tietoisuuden saavuttamisesta, todellisesta kauneudesta ja sensemmoisesta. Välillä Prabhupâda kuulosti tosi fiksulta ja "Ajaton Viisaus"-oli oikeesti mielenkiintoista luettavaa niinkauan kunnes ihmiset jaettiin viiteen eri luokkaan henkisten kykyjen mukaan, täydellisintä tasa-arvoa oli se, että nainen on miehensä hallinnassa eikä kaikkien nautittavissa ja että henkistä johtajaa tulee kohdella kuten jumalaa, koska hän on omien sanojensa mukaan jumalan palvelija (vaikkakin luopunut näennäisesti aineellisista nautinnoista). "Jos Jumala tulisi luoksesi kylään, noutaisitko hänet tavallisella autolla, vai yrittäisitkö hankkia kultaisen auton?"

Outoa olla Nivalassa kun vielä iltapäivästä olin Helsingissä, viimeyönä Eetulla. Se kokkasi ihkua kanaa ja mulla oli huono omatunto kun en tuonu viiniä.

Kurjaa olla puolivälissä Pohjanmaalla. On ikävöitävää Helsingissä ja Rovaniemellä.

Välitila.

Eli en ollut ikinäkoskaan eläessäni nähnyt ihkaelävää lipuntarkastajaa junassa/bussissa/metrossa/ratikassa ja juuri kun toissapäivänä tajusin junassa antaneeni viimeiset käteisvarani isosiskolle edellisiltana, niin jouduin isojen rumien lipuntarkastajamiesten väijytyksen uhriksi ja jouduin suorittamaan 66€:n avustuksen Valtion Rautateiden toiminnan tukemiseen.

Menetin siis sakkoneitsyyteni, hyvästi nuhteeton elämä. Tajusin sen tunti sitten kävellessäni pimeää polkua pitkin Savion asemalta veljen kämpälle. Tuli hirveän rikollinen olo, mutta se kuitenkin unohtui nopeasti koska isoveli oli koiransa kanssa väijyksissä puskassa tarkoituksenaan pelästyttää mut hengiltä. HAH! Minä en niin vähästä hätkähdä että pimeällä polulla puskasta hyökkää rottweiler. Äsken syötettiin sille karvapalloja. Eläinkokeita - kokeita eläimillä :)

Töissä oli keskinkertaista.

Tulin eilen illalla Keravalla isoveljen luo. Oon hengaillut päivän sen rottweilerin ja persialaiskissan kans, tiskannu, pessy pyykkiä ja sensellasta. Koiruuden kans pitää viel mennä pihalle ennen töihin lähtöä kun se vinkuu tuossa.

Yhden mun kohderavintolan nettisivuille oli tullut musta kehuja asiakkailta, olin kuulemma erittäin hurmaava, palvelualtis, iloinen, sekä tehnyt heidän ravintolakäynnistään ikimuistoisen. Siit meni sit tieto Rovaniemen StaffPointille asti ja ne soitti mulle ja vihjasivat että syksyllä avattavassa Amarillossa vois olla töitä.

Nyt pitää lähtee Fransmanniin. Mä vihaan sen mestan paitoja, ne on valtavanpaljonliian suuria ja violetteja.

Helsingissä on ollut yllättävän kivaa taas hetken aikaa. Etukäteen ahdisti, en ois halunnut lähtee enää loppukesäks tänne töihin mut duuni on ollut ihan jees. Oon ollu nyt kolmessa kohteessa, joista kaks kuuluu samaan ketjuun, mut ne on kuitenki keskenään tosi erilaisia mestoja. Tänään pitää lähtee taas Espooseen illaks tarjoileen, Espoon mestasta tykkään kaikista vähiten. Se on muka-hieno paikka mut silti siel tehdään kaikki ihan päin helvettiä.

Tekis mieli mennä käymään Nivalassa kattomassa mun uunituoretta veljenpoikaa. Ainaki 25:teen päivään asti on duunia. Seuraavana ohjelmassa kamojen kerääminen kasaan täältä Eetulta ja lähtö Malmille. Huo - kaus.

Tulin eilen Nivalaan. Kävin tsekkaamassa isoveljen uuden puimurin. Se oli hieno ja ilmastoitu. Ja vihreä. Vähän aikaa oli kivaa koska oli nättiä ja peltoja ja kaikenmaailman ötököitä ja lentopistiäisiä. Sitten ne alkoi ärsyttää.

Kävin äsken loben kanssa uimassa pitkästä aikaa, se muuttaa huomenna Helsinkiin eli mennään samalla junalla, kivakivaa. Kohta käydään ehkä hengaileen keskustassa ja sit tänne grillaan ku Riikkakin on Suomessa käymässä.

Perjantaina musta tulee setä. Aika jännää.

Taas tuli yks vuosi lisää mittariin. Noh, toivottavasti on vielä kilometrejä jäljellä. En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, joku voisi luulla, että minulla on ollut tylsää, oikeasti se johtuu vain siitä, että ei oikeastaan ole tapahtunut kauheasti mitään julkaisukelpoista...
No ei sentään.

Huomenna loppuu työharjoittelu hotellilla. Perjantaina alkaa sit duuni Helsingissä, en haluais mennä sinne mut vaihtoehdot on aika vähissä ku tilillä on kolme euroa ja opintotuki alkaa rullaamaan vasta syyskuussa. Mun olotila vastaa aikalailla cmx:n "Punainen nro.6" -biisiä. "Olin niin palasina, niin rikki kuin voi olla. Kun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaa. Olin niin vaativainen kuin pieninpänä voi olla." Nyt ei vain jaksais, haluan kouluun.

Join liikaa kahvia.