IRC-Galleria

vai oliko se näkemysero mikä mättää..
Mistään mitään välittämättä kirjoitan asian nyt tänne.
Ensin kerrotaan kaikki sadut koirasta, on avoin kaikille ja tulee muiden koirien kanssa juttuun ja alistuu vanhemmilleen. Koiraa hakiessani se ei tule mua morjestamaan normi koiran tavoin. Mielessä jo käy samoin tein viedä se takaisin. Otan sen kumminkin kyytiin ja ajellaan kotio. Koira on todella pulskassa kunnossa joka onkin mulle sanottu jo puhelimessa, no sehän ei ole ongelma kun pääsee kumminkin Ruudun kanssa metsään juoksemaan päivittäin niin kyllä ne ylimääräiset kilot siinä karisee. Koirat pääsevät toisiaan nuuskuttamaan portin läpi ja tykästyvät toisiinsa. Otan molemmat mukaan, ajelen mettän reunaan ja lasken molemmat irti. Vauhtia riittää :) tosin joudumme lähtemään sieltä normaalia aikasemmin pois kun koiralla ei vielä kunto kestä tunnin/puolentoista tunnin revittelyä. Kotona annan sen hetken levätä ja sitten lasken Ruudun sen kanssa leikkimään. Ihanaa katsoa kun vihdoin Ruudullakin on leikkikaveri.
Otan koiran mukaan ja käydään dkoulutuksessa. Vttu se ei morjesta ketään normaalisti, häntä koipien välissä lusmuaa. Pari kaveria syöttää koiralle makkaraa, ei rohkaistu siitäkään. Mua hävettää. Annan koirille sitte aamuruuan, lepäillään muutama tunti ja alan pölläröimään. Koira pelkää pölläriä, juoksee pitkin nurkkia, pysäytän koiran liikkeen. Voi rähmä tämäkin vielä. Ruudun kanssa näytetään ettei pölläröimisessä ole mitään pelättävää. Dna-testaus päivä: Yksi kaveri tulee muita aikasemmin paikalle. Koira on häkissä ja haukkuu. Päästän mallin vuoksi ekaksi Ruudun kaveria moikkaamaan. Koira katsoo ja kun päästän sen häkistä käy se morjestamassa kaveria kuin olisi aikaisemminkin nähnyt, hieno homma. Kennelneuvoja sitten onki pelottava. Saadaan testaukset otettua ja otan koiran ihmisia moikkaamaan. Osa porukasta on koiran mielestä ok ja yhtä ei sitten millään käy morjestamssa, huokaus. Mua morjestaessaan koiralla on harmillinen tapa loikkia ja käyttää hampaita samaan aikaan. Opetan sen ottamaan luun suuhun innostuessaan ja siitä saa sitten hirmuiset kehut ja silitykset. Käydään kaupungilla kävelemässä, koiraa ei pelota keskustan melske. Pysähdyn automaatille ja siellä eräs ihminen haluaisi silittää koiraa, ei onnistu sanon kun koiralla menee häntä koipien väliin. Eläinlääkärillä koira morjestaa kaikki ihmiset ystävällisesti. Siellä oleva chow chow saa pienen tutustumisen jälkeen koiralta haukut.
Koira ei tunnu osaavan mitään muita käskyjä kuin istumisen ja tassun annon. Opetellaan pikkuhiljaa jotain muutakin ja joka päivä koira pääsee metsään juoksemaan Ruudun kanssa. Alusta asti annan koiralle oman mukana tulleen ruokansa sekaan laadukasta penturuokaa. Vieraiden käydessä ei voi etukäteen tietää miten koira ottaa kunkin ihmisen vastaan. Useinmiten annan siis Ruudun käydä moikkaamassa vieraita ensin ja sitten vasta koira pääsee. Sekään ei auta joka kerta. Koira pelkää lattiamallin tuuletintani, no eikun tuuletin hyrräämään useammin. Näytän koiralle koiran kynsisaksia ja koiran pyörähtäessä ne putoavat kädestäni lattialle. Koira pelästyy ja ekasta kynsienleikkuu kerrasta pitää luopua. Otan joka päivä koiran kanssa jotain pientä tottelevaisuutta vaikka vain silmiin kattomista ja palkka. Ruutu leikkii koiran kanssa olohuoneessa, ovat jo leikkineet jonkun aikaan kun niiden kesken alkaa rähäkkä. Tappelun seurauksena molemmissa kulmahampaiden jättämiä reikiä. Ei onneksi tikattavaa. Ruutu näkyy olevan enemmän kahakassa kärsinyt osapuoli, ei tikattavaa siinäkään. Ei siis enää sisäleikkejä.
Lenkillä tulevat toimeen keskenään kunhan molemmilla on tutti (pallo) suussa. Koira alkaa jo näyttää aivan toopelle kun metsälenkkeilyn seurauksena alkaa jo vähän lihastakin näkyä. Paljoa se ei vieläkään osaa/jaksa keskittyä uuden opetteluun joten teemme koulutusjuttuja todella pienissä pätkissä. Tässä videopätkä kun koira ollu mulla 3vkoa: http://www.youtube.com/watch?v=iMd0UBrA5QY&feature=channel_page
Mulla ollessaan koira ei tee mitään hölmöyksiä mitä kuulemma tehny aikaisemmin. Syö/paloittelee hihnan ollessaan autossa, mä en tuota edes muistanut kuin yhden kerran eli kun kävin koiran hakemassa otin hihnan pois. Mahdollisesti saattaa pissiä lattialle jollei saa tahtoaan läpi, meillä ei pissannut kertaakaan sisälle. Kerran protestoi portin takana haukkumalla kun mun evästykset olisi maistunut koirallekin, en reagoinut joten meni omalle paikalleen nukkumaan. Ekana päivänä alussa kun jouduin olemaan poissa kotoa 3h, laitoin sen häkkiin vesikipon kanssa mahd tuhoja välttääkseni. Seuraavina kertoina en vaivautunut laittamaan sitä häkkiin eikä mitään tuhoja tullutkaan. Äkkiähän koira oppi meidän rytmin ja tavat. Aamupissit, ruoka ja takaisin nukkumaan. Parin tunnin unien jälkeen uudestaan pissille ja kakitus. Pieni pätkä koulutusta ja mun kämpän siivousta. Koulutusta vähän, pissitys, lepohetki ja pieni safka-annos. Lepoa, koulutushetki ja metsälenkki jonka jälkeen lenkin tasaushetki ja runsas iltaruoka ja nukkumaan. Seuraavana päivänä kaikki sama uusiksi. Ja eikun asiaan: yksi päivä huomasin koiran tekevän jotain todella omituista, menin lähemmäs ja koirahan tärisytti päätään suht hitaasti puolelta toiselle. Katse oli kirkas ja koira kykeni liikkumaan ja toimimaan. Kerkesin ottaa siitä pienen videopätkän mut liikettä ei näe pimeyden ja huonon kuvakulman vuoksi kuin hidastetussa pätkässä. Järkytyksestä toivuttuani päätän luopua koirasta.
Elettiin joulun pyhiä (23.12), joten laitoin kaverille viestiä et ilmoitanko asiasta koiran sijoittajalle heti vaiko vasta pyhien jälkeen.
Ilmoitin sitten textarilla:
Minä: "tol penskal on pään tärinää :'( emmä tommosta koiraa voi pitää. voi olla täällä kunnes kunnon koti löytyy"
Sijoittaja: "moikka ei tääl kyl ole huomannut vaikka pennusta asti olen sitä joka päivä nähnyt.mul on sil paikka jo kyl.mut mites saan sen tänne?"
Minä: "mun auto ei näi kylmäl liiku.parin päivän sisään pitäs kyl lämmetä täälki"
Sijoittaja: "en kykene ajamaan sinne asti.mut tuskin tämän päivän asia"
Minä: "juu ei. joutaa ol täällä.laitoin mesen kaut videopätkän minkä kerkesin saada tärinästä"
Mesessä sit vaihdettiin muutama sana.
Joulun aika vietettiin tiiviisti sisätiloissa kun pakkasta oli riittämiin. Koira pääsi leikkimään useampana päivänä Ruudun sulhojen kanssa ja jatkoin koiran koulimista normaaliin tapaan. Pakkasten takia kun tuli liian pitkä väli etteivät tytöt päässeet yhdessä metsään juoksemaan päätin, että jatkossa juoksutan niitä metsässäkin erikseen. Aikaahan siinä menee enemmän mut ei haittaa. Yhtä kaveria joka kävi kylässä pari kertaa viikossa ei koira suostunut ollenkaan morjestamaan, liekkö kaveri sitten haissu aina niin kummalliselle, heh. Mettässä käytiin kun pakkanen oli kohtuuden rajoissa. Yksi ilta kun Ruutu oli jo autossa niin normaalisti aukasin koiran puoleisen oven ja annoin sille käskyn autoon, sepä kierähti ja hyppäsi samalle puolelle missä R oli. Rähäkkä siitä tuli muttei kumpaankaan kerenny jälkiä tulla kun salamana olin ne erottamassa. Vein molemmat piskit sisälle ja sen kertaisen lenkin jätin sitte väliin. Koiralle aloin uutena asiana opettamaan paikalla makuuta häiriön alla ja kertailiin muita jo opettamiani juttuja. Uutena vuotena käytin koirat aikaisin pihalla ja loppuilta oltiin sisällä. Koira ei pelännyt pauketta. Reilu 2viikkoa ilmoittamisen jälkeen katselin jälleen kerran säätietoja netistä. Laitoin sijoittajalle meiliä, että voisin tuoda koiran 11.1 ja näin asia sitten sovittiinkin. Kun varmistus koiran lähdöstä tuli mun motivaatio sen kouluttamiseen tippui nollaan. Pidettiin enemmän läheisyystuokioita, silittelin koiraa ja juttelin sille mukavia juttuja, itkin ja mettälenkeillä käytiin. Perjantaina yönä 9.1 kävi koiran olo tukalaksi autossa kun katsoi toisen juoksua metsässä ja se sai kuin saikin itsensä repäistyä autosta pois. R kävi ryökyttämässä sitä ja koira teki r muutaman uuden reiän päähän. Lähdettiin sitten kotio, koirien tarkistus, ruokailu ja unille. Kun kerran olin reissuun lähdössä sovin parin kaverin luona kyläilystä samala. La aamupäivästä lähdin liikenteeseen tarkoituksena ajella rauhallisesti moneen kertaan pysähtyen perille. Ha ja näin kävikin, sain pysäytettyä auton pariin kertaan ja kävin oikein syömässäkin. Ekaan kyläilypaikkaan ajellessa ajoin tietenkin harhaan mut siellä jo pariinkin kertaan käyneenä tiesin välittömästi kun olin väärällä tiellä. Käytin koirat pihalla ennen kuin menin sinne, ettei tarvia heti niiden kanssa räpiköidä vaan saa ihmiset ekaksi kunnolla morjestaa. Otin sitten koiran näytille ja aavistuksen verran arastellen kävi morjestamassa ihmiset. Koira sai juosta pihalla ja kaveri miehensä kanssa sanoi sen olevan hyvässä kunnossa. Vaihdettiin kuulumisia, kahviteltiin ja r vuorostaan pääsi pikaisesti pihalle. Jatkoin matkaa kohti Hyvinkäätä missä olin yötä. Aamuyöstä ajelin koiran luovutuspaikalle. Jonkin verran jouduin odotteleman kun olin niin aikaseen liikenteessä. Koiran sijoittaja tuli paikalle ja vaihdoimme muutamankin sanasen, taisi siinä mennä varttitunti. Kerroin kaikki tapahtumat, äksidentit ja huomaamani koiran omituisuudet+arkailut. Tyypin perässä sitten ajoin seur kyläpaikkaan. Siellä yötä ja seur päivänä kotio. No saanpa sitte illalla 14.1 meseviestin
sijoittajalta: "kyl maksan sen ja onkohan vielä muuta.Meinaan käytin koiran lekurissa kun oli niin huonossa kunnossa.en olis ikinä uskonut susta et pidät koiria niin huonosti."
Minä: "mitäpä lekurisetä sanoi, paitsi että koirassa on tappelujälkiä. miten niin pidän koiria huonosti?????????? ohhohhh Sen verta ilkeästi ja asiattomasti sanottu että taidetaan keskustella asiasta puhelimitse"
Ja laitoin aamulla 15.1 tyypille seur texviestin: "lasku tuli kaikista yhteensä ja postiennakol. olit sitte laittanut meseviestiä. ilmoo ku sul voi soittaa"
Sijoittaja: "laitoin sun tilille sen 50e ja toiseksi ei ole mitään keskusteltavaa. mulla ei ole aikaa vääntää asioita. mul on muutakin elämää."

No kiva kylläpä tulin entistä kiukkusemmaksi, tyyppi syyttää mua et pidän koiria huonosti muttei voi/ kehtaa/viitsi tai jotain muuta, edes perustella sanomaansa. Miten ihminen kehtaakin kirjoittaa tuommosta paskaa. Koirassa ei ollut ainuttakaan tikattavaa venttiä, se oli hyvässä ikäänsä ja kokoansa vastaavassa painossa ja siinä oli jopa lihaksia sen entisen höllyvän pullamössön sijaan. Omissa koirissa ei ikänään ole ollut ainuttakaan jolle olisi tullut esim. näyttelyissä mainintaa liian hoikasta kunnosta. Nälässä ei ole kenenkään tarvinnut täällä olla, ruoka tarjoillaan ruoka-aikana (kesällä 2x päivässä, talvella 3x päivässä) ja jollei kelpaa lisään ruokaan öljyä ja jollei silloinkaan kelpaa otan kipon pois. Tarjoilua uudestaan kun seuraava ruokailukerta on. No tosiaan mulla meinas kärvähtää kunnolla, laitoin sitten tyypille textarin: "meillä päin pruukataan sanoa suoraan asianomaiselle jos jotain sanottavaa on eikä rutista selän takana. heh heh ei tästä mitään vääntöä tarvise tehdä. olisin vain toivonut perusteluja erittäin ikävälle väitteellesi, että olisin pitänyt koiraa huonosti. mutta ihan miten vain, jos et koe tarvetta jutella asiasta suoraan minun kanssani, niin olkoon. ihmettelen kyllä asennettasi mut kukin tavallaan ja miten parhaalta tuntuu. teethän toki minusta ilmoituksen eläinsuojeluvalvojalle, ettei tämmöinen väittämäsi koirien kaltoinkohtelu pääse jatkumaan. Tanja"

Jotenka odottelen tässä milloin eläinsuojeluviranomainen oven taakse pölähtää, soon teretulemast vaan! johan täällä on kennelneuvojakin käyny, eipä nähnyt hänkään mitään sanottavaa koirieni pidosta. Piste