IRC-Galleria

Erektiohäiriöllä tarkoitetaan miehen kyvyttömyyttä saavuttaa tai säilyttää seksiin/yhdyntään tarvittavaa erektiota. Impotenssi puolestaan merkitsee kyvyttömyyttä seksiin/yhdyntään. Varsinaisesta impotenssista puhutaan vasta silloin, kun kolme neljästä kohtuullisin väliajoin tehdystä yhdyntäyrityksestä epäonnistuu. Erektiohäiriöistä kärsii 5 % 40-vuotiaista ja lähes 20 % 50 – 60-vuotiaista miehistä. Erektiohäiriöiden syyt voivat olla hyvin moninaiset. Kaikki vaikeat yleissairaudet, stressitilat ja elämänkriisit voivat aiheuttaa erektiohäiriöitä.

Yleisimmin ongelma ilmenee erektiokyvyn puuttumisena, heikkoutena tai niin lyhytkestoisena erektiona, että se vaikeuttaa seksuaalisesta kanssakäymisestä nauttimista. Toisaalta erektiohäiriö sinänsä voi johtaa varomaan epäonnistumisia yhdynnässä/seksissä. Näin erektiohäiriö voi olla itseään ruokkiva kierre. Erektiohäiriön syitä selvitettäessä voidaan todeta, että mikäli yöllisiäkään erektioita ei ole, on erektiohäiriö todennäköisesti elimellistä laatua. Sen sijaan äkillisesti alkanut erektiohäiriö on yleensä selitettävissä ei-elimellisillä syillä. Psyykkisistä syistä masennus on yleisin erektiohäiriöiden aiheuttaja. Hitaasti alkanut, pikkuhiljaa paheneva tila puolestaan viittaa vahvasti elimelliseen syyhyn.

Erektiohäiriö koetaan usein vaivaksi, jota häpeillään ja jota voi olla vaikea tunnustaa kenellekään. Moni mies kokee, että elämä ei ole minkään arvoinen, jos potenssi katoaa osittain tai kokonaan. Nuorten miesten erektiohäiriöt on syytä tutkia urologian erikoislääkärin toimesta. Keski-ikäisten ja vanhempien miesten erektiohäiriöiden syitä voi selvitellä yleislääkärin vastaanotolla. Tutkiminen edellyttää perusteellista terveystarkastusta sekä tarkkaa sukupuolielinten tutkimista. Verikokeilla selvitetään yleistä terveydentilaa ja tarvittaessa hormonitoiminnan tasoa. Erektiohäiriöstä kärsivän on turha nykyään jäädä yksin vaivansa kanssa. Kannattaa hakeutua ainakin yleislääkärin vastaanotolle, joka tarvittaessa ohjaa asiakkaan edelleen erikoislääkärin vastaanotolle.

Verisuoniperäiset ongelmat ovat yleisiä keski-iässä ja ikääntyneessä iässä olevien miesten erektiohäiriöissä. Sydän- ja verisuonitautia sairastavilla miehillä erektiohäiriöt voivat olla varsin yleisiä. Tällöin valtimoiden ahtaumat estävät riittävän verenkierron siittimen paisuvaiskudokseen ja erektio jää heikoksi. Myös laskimosuonien kyky supistua riittävästi ja estää verenpako siittimestä voi heikentyä ja johtaa erektiohäiriön kehittymiseen. Tupakointi voi pahentaa erityisesti verisuoniperäistä tilaa.

Myös hermoston toiminnanhäiriöt saattavat aiheuttaa erektiohäiriön. Muita erektiohäiriöön johtavia tiloja voi olla esim. leikkaukset ja tapaturmat, jotka voivat vaurioittaa lantion alueen hermoja. Myös kaikki hermostoa rappeuttavat sairaudet kuten diabetes ja MS-tauti altistavat erektiohäiriöille. Toisinaan hormonitoiminnan häiriöt voivat olla syynä erektiohäiriöön. Sen vuoksi vapaan testosteronin määritys verestä on tärkeä tutkimus erektiohäiriön taustasyitä selvitettäessä. Matalat mieshormonitasot voidaan korjata lääkkeellä ja tällöin myös vaikuttaa suotuisasti potenssiin. Myös muiden sisäeritysrauhasten toimintahäiriöt saattavat johtaa potenssiongelmiin.

Lääkkeiden sivuvaikutukset heijastuvat usein seksuaalisiin toimintoihin. Lähes joka kymmenes lääke vaikuttaa joko seksuaaliseen haluun, erektiokykyyn, siemensyöksyyn tai hormonituotantoon. Alkoholin liikakäyttö on syynä joka viidennessä erektiohäiriötapauksessa. Erektiokyky paranee noin puolella miehistä alkoholin käytön lopettamisen jälkeen.