IRC-Galleria

Rintasyövän riskiä voi mahdollisesti pienentää pitämällä huolta riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista. Tähän viittaa tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen havainnot, jotka perustuvat lähes 21 000 vaihdevuodet ohittaneen ja 10 000 premenopausaalisen naisen aineistoon. Naisia seurattiin keskimäärin kymmenen vuotta.

Verrattuna vähänlaisesti D-vitamiinia ja kalsiumia saaviin naisiin, riski sairastua rintasyöpään oli 35-40 prosenttia pienempi, jos naisen D-vitamiinin ja kalsiumin saanti oli runsasta. Yhteys tosin havaittiin vain premenopausaalisilla naisilla eli naisilla, joiden vaihdevuodet eivät vielä olleet alkaneet.

D-vitamiinin ja kalsiumin syöpäkasvaimia estävästä vaikutuksesta on saatu viitteitä eläinkokeissa, mutta väestötason tutkimusten tulokset ovat olleet ristiriitaisia.

Valkosolujen runsaus veressä saattaa lisätä vaihdevuodet ylittäneiden naisten vaaraa sairastua rinta-, suoli- ja keuhkosyöpään ja kohdun limakalvon syöpään. Yhdysvaltalaistutkimuksen havainto viittaa kyseisten syöpien olevan ainakin osin tulehduksellisia.

Tutkimuksessa vahvistettiin myös aiempi havainto valkosolujen runsauden ja rinta- ja keuhkosyöpäkuolleisuuden sekä kokonaissyöpäkuolleisuuden yhteydestä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin lähes 144 000:n 50-79-vuotiaan naisen terveystietoja, jotka oli kerätty osana laajaa WHI-tutkimusta. Valkosolujen määrä mitattiin vain kerran tutkimuksen alussa, mikä saattaa heikentää tulosten luotettavuutta.

Masennuksen tiedetään lisäävän sydänoireiden vaaraa, mutta sama näyttäisi pätevän paniikkikohtauksiin. Yhdysvaltalaistutkimuksessa paniikkikohtauksia saaneet 51-83-vuotiaat naiset saivat hieman muita enemmän sydänkohtauksia, aivohalvauksia ja myös kuolivat muita todennäköisemmin viisivuotisen seurannan aikana. Tulokset julkaistiin Archives of General Psychiatry -lehdessä.

Puolen vuoden sisällä paniikkikohtauksen kokeneet saivat seurannan aikana sydäninfarktin tai aivohalvauksen kolme kertaa todennäköisemmin kuin paniikkikohtauksilta säästyneet naiset. He myös kuolivat seurannan aikana noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut tutkimuksen naiset.

Tutkimukseen osallistui 3 400 vaihdevuodet ohittanutta 51-83-vuotiasta naista, jotka olivat vastanneet mm. paniikkikohtauksia koskeviin kysymyksiin tutkimuksen alkaessa. Naisista joka kymmenes oli kokenut ainakin yhden paniikkikohtauksen tutkimusta edeltävän puolen vuoden aikana. Yhteensä naiset saivat seurannan aikana 41 sydäninfarktia ja 40 aivohalvausta. 147 naista kuoli.

Paniikkikohtaukset eivät välttämättä aiheuta sydänoireita, mutta ne näyttävät ainakin olevan merkki niiden riskistä ja siten lääkäreille syy tutkia paniikkipotilas myös sydän- ja verisuonitautien varalta.

Ylipainoisuus liittyy naisilla ainakin kymmenen eri syöpätyypin riskiin, käy ilmi tuoreesta brittitutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui yli miljoona 50-64-vuotiasta naista, joista 45 000 sairastui ja 17 000 kuoli syöpään 5-7 vuoden seurannan aikana.

Tulosten perusteella lihavuus liittyy suurentuneeseen rintasyövän, kohdun limakalvon syövän, ruokatorven adenokarsinoomien, munuaissyövän, leukemian, munasarjasyövän, multippelin myelooman eli pahanlaatuisen luuydinkasvaimen, haimasyövän, non-Hodgkin-lymfooman ja vaihdevuodet ohittaneilla myös suolisyövän riskiin. Lihavuus lisäsi myös syövistä johtuvia kuolemia.

Tutkijat arvioivat, että ylipaino voi selittää noin 5 prosenttia vaihdevuodet ylittäneiden brittinaisten syövistä, mikä tarkoittaa vuosittain noin 6 000 syöpää. Kohdun limakalvon syövistä ja ruokatorven adenokarsinoomista lihavuus saattaa selittää jopa puolet.

Monet yllämainituista syöpätyypeistä, kuten rinta- ja munuaissyöpä, on liitetty ylipainoisuuteen ennenkin, mutta joukossa on myös uusia havaintoja.

Vaihdevuodet vaikuttivat paljon ylipainon ja syövän väliseen yhteyteen, mikä havaittiin erityisen selvästi suolisyövän, rintasyövän ja kohdun limakalvon syövän kohdalla. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, ettei liikakilojen vaikutus rajoitu vain hormonaalisiin syöpiin.

Soijaa ainakin viitenä päivänä viikossa syövät japanilaisnaiset säästyvät aivoinfarktilta ja mahdollisesti myös sydäninfarktilta noin puolet todennäköisemmin kuin ikätoverit, joiden soijan käyttö jää korkeintaan muutamaan kertaan viikossa. Runsas soijan syöminen saattaa liittyä myös pienentyneeseen sydän- ja aivoinfarktikuolleisuuteen.

Tiedot ilmenevät Circulation-lehdessä julkaistusta japanilaistutkimuksesta, johon osallistui yli 40 000 keski-ikäistä japanilaista miestä ja naista. Noin kymmenen vuoden seurannan aikana heille sattui 587 aivoinfarktia, 308 sydäninfarktia ja 232 osallistujaa myös kuoli niihin.

Soijasta ja muusta ravinnosta saatavien isoflavonoidien runsaus liittyi infarktiriskien pienenemiseen, mutta vain vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Heidän riskinsä todettiin yli 70 prosenttia pienemmäksi kuin japanilaisittain vähäisesti isoflavonoideja saavien riski.

Hyödyt havaittiin naisilla, jotka saivat päivittäin ravinnostaan noin 18 milligrammaa isoflavonoideja, mikä on noin 20 kertaa enemmän kuin länsimaissa on tavallista.

Isoflavonoidit ovat kasviksissa esiintyviä flavonoidien sukuisia polyfenoliyhdisteitä, joita on runsaasti esimerkiksi soijassa. Isoflavonoidit saattavat mm. parantaa veren rasva-arvoja ja verisuonten kimmoisuutta ja sitä kautta myös ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja.

Seksologia - Seksologi


Seksologia on ala, jossa tarkastellaan seksuaalisuutta sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Seksologian alalla käytetään monia eri lähestymistapoja eli, tapoja tutkia seksuaalisuutta, tyypillisimmillään antropologisia ja sosiologisia lähestymistapoja. Henkilö, joka työskentelee seksologian alalla, saattaa käyttää nimikettä ”seksologi.” Seksologi ei ole nk. nimikesuojattu ammattinimike, joten kuka tahansa voi käyttää sitä. Suomessa järjestetään seksologian koulutusta eri ammattikorkeakouluissa.

Kliininen seksologia – Kliininen seksologi – Auktorisoitu kliininen seksologi


Kliininen seksologia on poikkitiede, joka ammentaa eri psykologioista ja terapiasuuntauksista, hoito- ja lääketieteestä. ”Kliininen seksologi” ei myöskään ole nimikesuojattu. Auktorisoitu kliininen seksologi tarkoittaa, että ammattihenkilö on saanut Pohjoismaisen kliinisen seksologian järjestön (Nordic Assosiation for Clinical Sexology, NACS) auktorisoinnin.

Seksuaalikasvatus – Seksuaalikasvattaja



Seksuaalikasvatus on pääasiassa lapsille ja nuorille kohdistettua kasvatuksellista valistamista seksuaalisuudesta. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus saada tarpeellinen määrä asiallista ja ikäänsä sopivaa seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatus tapahtuu päiväkodeissa ja kouluissa, ja käsiteltäviä teemoja ovat mm. omat rajat, tunteet, ihmissuhteet, seksi, ehkäisy ja sukupuolitaudit. Seksuaalikasvatuksen tulisi olla iloa ja vastuuta painottavaa, ei pelottelevaa. Seksuaalikasvattajan koulutus on yksivuotinen, kuten myös nk. seksuaaliohjaajan koulutus.

Seksiterapia – Seksiterapeutti – Seksineuvonta


Sanoja seksiterapia, seksiterapeutti tai seksineuvonta ei käytetä seksologian ammattikentällä. Ammattitaitoinen ja eettisesti asianmukaisesti toimiva seksityöntekijä (prostituoitu) voi kuitenkin seksipalvelujen lisäksi tarjota seksineuvontapalveluja. Tällöin asiakas saa apua, ohjeita sekä neuvoja suullisesti ja/tai konkreettisesti toiminnallisen seksin suorittamiseen. Seksineuvontapalveluja tulisi olla tarjolla kaikille konkreettista seksin suorittamisen apua tai harjoitusta tarvitseville ja haluaville ihmisille, esimerkiksi vammaisille henkilöille tai henkilöille, joilla on vaikeuksia luoda sosiaalisia suhteita vaikkapa arkuuden vuoksi.

Seksuaaliterapia – Seksuaaliterapeutti - Auktorisoitu seksuaaliterapeutti


Seksuaaliterapia on seksuaalisten ongelmien hoitomuoto. Seksuaaliset ongelmat voivat olla nk. toiminnallisia seksuaalihäiriöitä eli esimerkiksi erektiohäiriöitä tai orgasmihäiriöitä. Seksuaalinen haluttomuus on hyvin tyypillinen hoitoon hakeutumisen syy. Seksuaaliterapiaan hakeutumisen syy voi olla myös jokin pakonomainen tai itseä ahdistava seksuaalisen käyttäytymisen muoto.

Seksuaaliterapia ja seksuaaliterapeutti -nimikkeitä voi kuka tahansa käyttää tekemästään työstä ja itsestään. Seksuaaliterapia on hyvin sekalainen ja monia lähestymistapoja sisältävä terapiamuoto. Sen juuret ovat amerikkalaisten Mastersin ja Johnsonin 1980-luvulla Suomeen tuomassa seksuaaliterapiassa. Tästä muodosta suositellaan nykyisin käytettävän termiä klassinen seksuaaliterapia. Tämän terapiamuodon alkuperäinen nimi oli ”sex therapy”, mistä saattaa johtua, että helposti puhutaan ”seksiterapiasta.” Klassinen seksuaaliterapia ei ole terapiaa sanan syvemmässä merkityksessä, vaan kyse on enemmänkin ohjeista ja harjoituksista, joita asiakkaalle ja hänen mahdolliselle kumppanilleen annetaan. Pelkästään klassista seksuaaliterapiaa sisältävästä hoitomuodosta tulisikin käyttää termiä seksuaalineuvonta. Klassisessa seksuaaliterapiassa käytetään erilaisia kumppanin kosketteluharjoituksia tai pesemisharjoituksia. Tämä hoitomuoto saattaa sopia ihmisille, joilla on vaikeuksia toiminnallisen seksin suorittamisessa esimerkiksi suorituspaineiden tai estyneisyyden vuoksi. Se ei sovellu tilanteisiin, joissa ongelmat ovat parisuhteen vuorovaikutuksessa tai ihmisen psykoseksuaalisessa kehityksessä.

Ammattihenkilö, jolla on pitkä seksuaaliterapiakoulutus (väh. 3 vuotta) ja/tai joka käyttää monipuolisesti seksuaaliterapiaa ja erilaisia lähestymistapoja, tekee suomalaista, nykyaikaista seksuaaliterapiaa. Seksuaaliterapiassa saattaa olla osin päällekkäisyyksiä psykoterapian kanssa, riippuen ammattihenkilön työskentelytavoista ja pätevyydestä. Seksuaaliterapia ei kuitenkaan ole psykoterapiaa, eikä päinvastoin. Auktorisoitu seksuaaliterapeutti tarkoittaa, että ammattihenkilö on saanut Pohjoismaisen kliinisen seksologian järjestön (Nordic Assosiation for Clinical Sexology, NACS) auktorisoinnin.

Psykoseksuaaliterapia – Psykoseksuaaliterapeutti


Psykoseksuaaliterapia-sanaa ei juurikaan vielä käytetä Suomessa. Psykoseksuaaliterapiassa hoidetaan ihmisen seksuaalielämään liittyviä ongelmia, jotka eivät ole lääketieteellisiä tai toiminnallisia, vaan ihmisen psykoseksuaalisen kehityksen häiriöistä johtuvia oireita. Tällaisia ovat esimerkiksi seksiaddiktiot, itseä ahdistava fetisismi tai transvestismi. Koska klassisella seksuaaliterapialla ei voida hoitaa juurikaan psykoseksuaalisen kehityksen häiriöitä, edellytetään, että seksuaaliterapeutilla on vahva koulutus myös muusta kuin klassisesta seksuaaliterapiasta. Psykoseksuaaliterapiaa tekevä seksuaaliterapeutti tuntee ja käyttää myös elementtejä psykoterapioista.

Seksuaalineuvonta – Seksuaalineuvoja


Seksuaalineuvonnassa asiakas voi keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja saada tietoa, ohjausta, vinkkejä ja ongelmanratkaisuvaihtoehtoja häntä askarruttaviin asioihin. Monet terveydenhuollon henkilöt ovat käyneet vuoden pituisen seksuaalineuvojakoulutuksen ja antavat seksuaalineuvontaa omaan perustyöhönsä, esimerkiksi sairaanhoitoon, liitettynä. Seksuaalineuvonnassa asiakasta autetaan lähinnä lähimenneisyydessä ilmaantuneiden ongelmien ratkaisemisessa. Seksuaalineuvontaa voidaan toteuttaa yksilö-, pari- ja ryhmämuotoisesti.

Psykoterapia - Psykoterapeutti


Psykoterapia ja psykoterapeutti ovat nimikesuojattuja eli niitä saa käyttää vain Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymä ammattihenkilö. Psykoterapiassa hoidetaan ja kuntoutetaan erilaisia psyykkisiä ongelmia. Psykoterapiassa pyritään lisäämään asiakkaan itsetuntemusta ja tuetaan hänen psyykensä, minuuden, kehitystä. Psykoterapeutti ei ole automaattisesti seksuaalisuuden asiantuntija, vaan onkin hyvä tarkistaa psykoterapeutin perehtyneisyys myös seksuaalikysymyksiin niihin apua haettaessa.

Terapioiden lähestymistapoja


Seksuaaliterapiassa ja psykoseksuaaliterapiassa (ja psykoterapiassa) käytetään runsaasti erilaisia lähestymistapoja aikaisemmin mainitun klassisen seksuaaliterapian lisäksi tai sijaan. Käsiteltäviä teemoja ovat mm. seksi, tunteet, itsensä ilmaiseminen, vuorovaikutus, minäkuva ja parisuhde.

Gestalt- eli hahmoterapeuttisessa lähestymistavassa työstetään keskeneräiset prosessit ihmisen kanssa siten, että terapiatilanteessa asiakas ohjataan sinne, missä kipu seksuaalisuuden alueella on syntynyt, esimerkiksi johonkin lapsuuden tapahtumaan tai tunnelmaan. Tämän työskentelymuodon avulla saadaan tehokkaasti korvaavia ja eheyttäviä kokemuksia omasta menneisyydestä ja itsestä. Nämä muuttavat nykyhetken kokemusta sekä tunnetta ja antavat näin mahdollisuuden tehdä valintoja aivan toisella lailla kuin usein automaattisiksi muodostuneet tavat, joilla ihminen hahmottaa seksuaalisuuttaan. Kognitiivinen lähestymistapa pureutuu negatiivisiin virhetulkintoihin.

Kognitiivinen lähestymistavan tavoitteena ovat asiakkaan elämänsä aikana oppimiensa ajatustottumusten ja toimintojen selkiinnyttäminen ja muuttaminen. Menetelminä käytetään mm. tunnepäiväkirjaa ja erilaisia kaavioita hahmottamaan ajatus-, toiminta- ja tunnevääristymiä.

Käyttäytymisterapian eli behavioristisen lähestymistavan pääkäsitys on, että oireet on opittu, joten ne voidaan myös oppia pois. Tässä lähestymistavassa keskitytään käyttäytymisen muutokseen.

Ratkaisukeskeisen lähestymistavan ydin on kielteisen ajattelun katkaiseminen. Ongelmia ratkottaessa huomio kiinnitetään ongelman ratkaisuun eikä niiden syihin tai ilmenemismuotoon. Ongelman ratkaisemisessa käytetään hyväksi ihmisen voimavaroja ja kykyjä.

NLP eli Neuro-Linguistic Programming on menetelmäkavalkadi, jolla voi tutkia ja tehostaa vuorovaikutusta sekä tutkia ja muuttaa psyykkistä toimintaa. Kuvittelemalla erilaisia asioita tai käyttämällä puhetta ja kieltä uudella tavalla voidaan ohjata sitä, miltä tuntuu tai mitä kehossa tapahtuu.

Ilmaisullisia terapiamuotoja ovat mm. taideterapia, musiikkiterapia, kirjoitusterapia, sosio- ja psykodraama sekä tanssiterapia. Näiden kaikkien avulla voi tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja eheyttää sitä.

Pariterapia – Pariterapeutti


Pariterapia ja ammattinimike pariterapeutti eivät myöskään ole nimikesuojattuja ammatteja. Jotkut käyttävät myös termejä parisuhdeneuvonta, parisuhdeneuvoja, parisuhdeterapia, parisuhdeterapeutti tai avioliittoneuvonta. Pariterapiassa tavoitteena on parin kommunikaation parantaminen kaikilla eri tasoilla: älyllisellä, tunteellisella ja seksuaalisella tasolla.

Terapeutti


Terapeutti-termiä tapaa silloin tällöin ja se on hyvin avoin ja määrittelemätön termi. Yleensä terapeutti-nimikettä käyttävä henkilö käyttää erilaisia vaihtoehtohoitomuotoja tai perinteisempiä psykoterapeuttisia hoitomuotoja, omaamatta kuitenkaan ammatillista tai koulutuksellista pätevyyttä.

Raiskaus tarkoittaa toisen pakottamista sukupuoliseen kanssakäymiseen. Nykyään myös aviopuolison raiskaus on rikos. Pakottamisesta ei aina saada kiistatonta näyttöä ja sen vuoksi kaikkia raiskauksia ei pystytä tuomitsemaan. Moni raiskattu häpeää asiaa niin paljon, ettei halua tehdä siitä ilmoitusta. Joskus ilmoitus jätetään tekemättä koston tai väkivallan pelosta. On hyvä muistaa, että perätön ilmianto on myös rikoslaissa rangaistavaa.

Raiskaus ei itse asiassa ole seksuaalinen toiminto vaan se on väkivaltaa, jota toteutetaan seksuaalisella käyttäytymisellä. Raiskaajalla rakkauden ja vihan tunteet ovat sekaisin ja hän kokee tyydyttävänä ja rakkaudellisena sen, minkä uhri kokee äärimmäisenä uhkana, väkivaltana, pelkona ja kidutuksena. Raiskaaja siirtää ikään kuin omat pelon ja avuttomuuden tunteet uhriinsa hänen kokemuksekseen ja välttyy näin itse näiltä sietämättömiltä tunteilta. Ehkä tästä syytä sota- ja katastrofiolosuhteissa myös raiskaukset lisääntyvät. Raiskaus samoin kuin sen yritys on väkivaltarikos, josta on ilmoitettava poliisille. Raiskaus ei ole asianomistajarikos, vaan yleinen syyttäjä nostaa syytteen eikä uhri voi estää asian oikeuskäsittelyä.

Insesti tarkoittaa seksuaalista tekoa, jossa uhrina on alle 18-vuotias ja tekijänä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa oleva henkilö, joka asuu samassa taloudessa. Insestistä tulee ilmi viranomaisten tietoon vain pieni osa. Lapsi tai nuori ei usein uskalla kertoa siitä tai asia on koko perheen vaiettu salaisuus.


Toisinaan lapsuuden ja nuoruuden aikainen insesti tulee esille vasta aikuisena vaikean masennuksen tai psyykkisen sairauden yhteydessä, koska se ei häviä käsittelemättä. Useimmiten tekijä on lapselle entuudestaan tuttu mies: isä tai joku tuttava.


Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina rikos, joka tulee tuoda viranomaisten tietoon. Uhrille on hankittava apua. Pitkäaikainen psykoterapia auttaa useimmiten parhaiten uhria selviytymään ja vapautumaan syyllisyydestä ja ahdistuksesta sekä muista oireista.

Diagnostisesti kyseessä on pedofilia silloin, kun yli 16-vuotias henkilö on pysyvästi (yli kuusi kuukautta kestänyttä) seksuaalisesti kiinnostunut alle puberteetti-ikäisistä lapsista. Pedofilian käsitettä on usein käytännön työssä laajennettu sisältämään myös aikuisen henkilön puberteetti-ikäisiin kohdistamaan seksuaalisen mielenkiinnon ja seksuaalisen hyväksikäytön. Pedofilia tulee esiin lähes päivittäin mediassa. Menneinä vuosisatoina asiasta ei juurikaan puhuttu, vasta viimeaikoina on rohjettu puhua asiasta enemmän, koska aikuisen ja lapsen välistä seksuaalista kanssakäymistä on pidetty tabuna, ja siitä on vaiettu. Lapsia on kuitenkin varoiteltu namusedistä, jotka houkuttelevat lapsia luokseen, mutta sen tarkempaa tietoa vaarasta ei kerrottukaan. Nykyään lapset tietävät paremmin, että on henkilöitä, jotka ovat sairaalloisesti kiinnostuneita lapsista.

Pedofiili tuntee seksuaalista mielihyvää ajatellessaan lapsia. Lisäksi hän on menettänyt sisäisen hallintakyvyn seksin suhteen sekä ulkoisen kyvyin kontrolloida käyttäytymistään. Pedofiili näkee paljon vaivaa voittaakseen lasten suosion ja luottamuksen. Pedofiili laskee hiljalleen lapsen suojautumiskynnystä mm. erilaisin houkutuksin ja pääsee näin rikkomaan lapsen rajoja rajusti. Katsotaankin, että pedofiili siirtää seksuaalisen kokemuksen myötä oman sisäisen sietämättömän ahdistuksen alistetussa asemassa olevan lapsen kannettavaksi ja samalla hän itse kokee suurta rakkauden ja tyydytyksen tunnetta. Pedofiili ei ymmärrä tekevänsä lapselle mitään pahaa tai rikollista, omasta mielestään hän vain rakastaa lasta suunnattomasti eikä hän ymmärrä, jos hänet siitä tuomitaan. Tällä tavoin pedofiili puolustautuu ajatusvääristymiensä avulla.

Osa pedofiileistä on hyvämaineisia kansalaisia ja jotkut toimivat jopa lapsiammateissa. Monet pedofiilit hankkivat lapsipornoa eivätkä koe tekevänsä siinä mitään väärää. Lapsiporno onkin tullut valtavaksi kansainväliseksi ongelmaksi, koska sitä tuotetaan suunnattomia määriä ja siinä liikkuu valtavia rahasummia. Lapsipornon tuottamiseen tarvitaan jatkuvasti uusia oikeita lapsiuhreja, jotka kärsivät lopun elämäänsä seksuaalisista traumoista ja mielenterveyden häiriöistä. Osa heistä päätyy itse lasten hyväksikäyttäjiksi ja seksirikollisuuteen.

Sairauden tai vamman aiheuttaessa toiminnallisia häiriöitä apuvälineistä voi olla monenlaista hyötyä. Apuvälineellä voi lisätä mekaanista kiihottamista yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Selkäydinvammoissa usein ongelmana on juuri hyvin voimakkaan kiihottamisen tarve mm. siemensyöksyn aikaansaamiseksi, tällöin esimerkiksi moottoroiduista apuvälineestä on varmasti konkreettista hyötyä. Tärkeää on valita laite, jossa on värähtelyn taajuuden säätely mahdollisuus. Liian nopea taajuus saattaa aiheuttaa puutuneisuuden tunnetta ja mm. siksi on tärkeää oppia tunnistamaan itselle sopiva voimakkuus.

Tuntopuutokset vaikkapa peniksen alueella saattavat aiheuttaa erektio- ongelmia ja orgasmiin sekä laukeamiseen liittyviä vaikeuksia. Usein kuitenkin peräaukon ympäristö tuntee herkästi ja esimerkiksi orgasmin voi oppia tuntemaan peräaukon seudussa. Hieromasauvan eli vibraattorin avulla voi etsiä alueet joilla tuntoa edelleen on. Erotiikkaliikkeissä on saatavana myös moottoroituja pesusieniä, joilla on hyvä etsiä herkästi tuntevia alueita ruumiista. Keskustelemalla ammattitaitoisen myyjän kanssa löytyy varmasti ratkaisu vibraattoreiden laajasta valikoimasta. Joskus, riippuen vamman tai sairauden laadusta, voivat luovatkin ratkaisut olla tarpeen, niin että seksiapuvälineen käyttö mahdollistuisi vaikkapa lisälaitteen avulla. Reumataudeissa esimerkiksi saattaa ongelmaksi muodostua sopivan otteen löytäminen apuvälineestä.

Emättimen kuroutuminen voi olla seurauksena paikallisesta sädehoidosta esimerkiksi gynekologisten syöpien yhteydessä. Emättimen laajentaminen on tällöin tarpeen ja apuna voi käyttää vaikkapa tekopenistä sormien lisäksi. Valikoimasta on helppo löytää itselle sopivan kokoinen ja oloinen malli. Tekopenis voi olla ulkonäöltään klassinen tai moderni, ja ne ovat miellyttävän pehmeästä silikonista tai kumista valmistettuja, hauskan näköisiä ja jopa humoristisiankin välineitä.

Tekopenistä apuna käyttäen voi etsiä myös lantionpohjan lihakset, joilla on merkitys virtsanpidätyskykyyn ja rakastelussa käytettävien lihasten kuntoon: puhutaankin rakkauslihaksista. Emättimeen laitettavia treenipalloja ja ns. Geishapalloja on erimallisia, erikokoisia, erilaisista materiaaleista valmistettuja (mm. silikonista) sekä erivärisiä. Niiden avulla voi myös harjoittaa lantionpohjan lihaksia ja lisätä oman ruumiin tuntemusta ja nautintoa. Kierukan käyttäjällä saattaa ilmetä palloja käyttäessä verenvuotoa ja tällaisessa tapauksessa käyttö tulee lopettaa. Varovaisuutta on myös noudatettava, kun poistaa pallot emättimestä. Kierukan langat saattavat kietoutua pallojen välisen langan ympärille.

Seksivälineillä voidaan kompensoida tai helpottaa vamman tai sairauden aiheuttamaa seksuaalisen toimintakyvyn muutosta. Tällöin puhutaan seksiapuvälineistä. Apuvälinearvion tekee toimintaterapeutti yhdessä seksuaaliterapeutin kanssa. Lausunnon apuvälineen tarpeesta tekee toimintakyvyn arvioija ja usein tarvitaan vastuulääkärin suositus seksiapuvälineen tarpeellisuudesta. Lausunto lähetetään apuvälineen maksavalle taholle.