IRC-Galleria

Länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates (460–377 eKr.) laati aikoinaan teorian, jonka mukaan ihmiset voidaan jakaa neljään perustyyppiin. Luonteenpiirteiden katsottiin johtuvan siitä, mikä neste ihmisessä oli hallitsevana. Humoraali- eli nelinesteoppin mukaan ihmisen elimistössä vallitsee neljä perusnestettä, jotka ovat veri, lima, sappi ja musta sappi. Nelinesteoppin kannattajia tuskin enää löytyy, mutta oppiin perustuvassa persoonatyypittelyssä on kuitenkin oma pointtinsa. Nämä neljä perustyyppiä ovat:

• melankolikko (mustasappinen) on alistunut, raskas- ja surumielinen ihminen, jonka perusnesteenä muinaisten kreikkalaisten mukaan on musta sappi

• sangviinikko (verevä) on vilkas, iloinen ja nautiskeleva ihminen, jonka perusnesteenä on veri

• koleerikko (sapekas) on kuumaverinen toiminnan ihminen, jonka perusnesteenä on sappi

• flegmaatikko (limakas) on raskassoutuinen, hidas ja veltto ihminen, jonka perusnesteenä on lima.


Mikä sinä olet?

Hyvin yksinkertaisella testillä pystytään selvittämään, mikä on melkoisella todennäköisyydellä sinun hallitsevin luonteenpiirteesi eli niin sanottu perusluonnetyyppisi. Vastaamalla seuraaviin kysymyksiin saat selville, oletko melankolinen, koleerinen, sangviininen vai flegmaattinen.

1. Oletko mielestäsi ulospäin suuntautunut? Mikäli vastasit kyllä, olet joko sangviininen tai koleerinen.

2. Jos vastasit edelliseen kyllä, niin oletko mielestäsi yleensä aina se henkilö, joka puhuu ensimmäisenä? Tai oletko henkilö, joka myy vaikka jalastaan viikon vanhat sukat hyvällä voitolla? Mikäli vastasit kyllä, niin olet sangviinikko.

3. Mikäli vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, mutta seuraaviin ei, mieti oletko mielestäsi synnynnäinen johtaja. Siinä tapauksessa olet koleerikko.

4. Mikäli vastasit ensimmäiseen kysymykseen kieltävästi, mieti oletko enemmän täydellisyyden tavoittelija, kriittinen ja analyyttinen. Mikäli tunnistat itsesi tästä kohdasta, olet pääasiassa melankolinen.

5. Jos vastasit ensimmäiseen kohtaan kieltävästi, mieti oletko yleensä hiljainen, suutut harvoin, mutta pelkäät usein ja huolestut eri asioista. Mikäli tunnistat itsesi tästä kohdasta, olet luultavasti flegmaatikko.


Sangviiniikkonainen puhuu ja pussaa

Sangviinikkonainen on varsinainen ilopilleri. Hän on aina pirteä ja iloinen. Maikkarin Maajussille morsian -ohjelman Teija on tyypillinen esimerkki sangviinittaresta. Sangviinikkonaisella on luontainen kyky saada miehet tuntemaan olonsa seurassaan kotoisaksi. Tämän vuoksi sangviinikko vetää luokseen miehiä kuin kärpäsiä. Usein sangviinitar pyrkii olemaan kaikille ystävällinen – viehättävä persoona kun on. Miehet saattavat käsittää ystävällisyyden aivan väärin ja luulla, että kyseessä on lemmen leiskauksia. Näin on hiukan päässyt tapahtumaan Teijankin kohdalla. Akin ja Timon hormonit käyvät ylikierroksilla, mutta Teijaa kiinnostaa lähinnä se, pysyykö miesten nikkaroima hevosaitaus pystyssä vai kaatuuko se ensimmäiseen tuulenpuuskaan.

Vaimona sangviinitar on hellä ja rakastava, joten Teija on todella tavoittelemisen arvoinen.

Tyydyttävä seksielämä on sangviinittarelle erittäin tärkeää. Häntä ei pahemmin tarvitse vokotella peräkamarin puolelle, sillä hän virittäytyy nopeasti seksin aaltopituudelle. Itse asiassa sangviininaiset ovat hyvinkin aloitteellisia seksin suhteen. Passiivisuus rakastelussa ei kerta kaikkiaan sovi heille. Sangviinittareilla ei myöskään ole estoja seksin suhteen. Joten ei ole mitenkään epänormaalia, että miehen tullessa töistä kotiin, on häntä ovella vastassa pelkkään korsettiin verhoutunut sangviinitar.

Sangviininainen asennoituu hyvin myönteisesti seksiä kohtaan. Tyydyttävä ja nautinnollinen seksi on hänelle hyvin tärkeää, koska se auttaa häntä voittamaan lähes kaikki eteen tulevat vastoinkäymiset. Sangviininaisilla on kova halu miellyttää miestään, joten elämä tällaisen naisen kanssa on nautintoja ja iloja täynnä.


Koleerikkonainen on aktiivinen paitsi sängyssä

Koleerikkonainen on henkisesti erittäin voimakas henkilö ja hänellä on rautainen itseluottamus. Tämä ilmenee käytännössä siinä, että hän on hyvin aktiivinen kaikilla elämän aloilla ja pyrkii jatkuvasti elämässään eteenpäin. Hänellä on aina lukuisia tavoitteita. Hänessä on myös luontaista johtaja-ainesta ja hän seuraakin silmä kovana kaikkea missä hän on mukana. Pienoisena negatiivisena piirteenä voidaan mainita tulinen luonne ja sivaltava kieli. Big Brotherista hiljattain tippunut Piia muistuttaa luonteeltaan koleerikkoa.

Koleerikkonaisen seksuaalisuus on paljolti kiinni siitä, minkälaisen kasvatuksen hän seksuaalisuudesta on saanut. Mikäli seksuaalisuus kuuluu koleerikkonaisen mielestä tärkeänä osana parisuhteeseen, voi seksi hänen kanssaan olla ihan nautinnollista. Mikäli taas hänen päähänsä on iskostettu, ettei seksi ole soveliasta kilteille ja hienoille naisille, voi seksielämä hänen kanssaan olla melkoista takkuamista.

Koleerikkonaisilla on yleensä hankaluuksia osoittaa avoimesti hellyyttä toista ihmistä kohtaan. Koleerikko saattaa hyvin helposti sammuttaa miehensä lemmenroihun ja hallita täysin parisuhteen seksielämää. Mikäli koleerikkonainen ei ole järin innostunut rakastelemisesta, voi parilla olla hyvinkin pitkiä seksuaalisesti passiivisia ajanjaksoja. Tämä voi johtaa siihen, että miehen hermot eivät kestä kumppaninsa pihtailua, ja tilanne purkautuu voimakkaaseen riitaan, joka voi jopa rikkoa koko parisuhteen. Koleerikkonaisen täytyykin tehdä hiukan töitä itsensä kanssa, että hän ymmärtää seksin merkityksen avioliiton onnistumiselle ja onnellisuudelle.


Melankolikkonainen käyttää seksiä aseena

Malankolikkonainen on sänkykumppanina miehelle todellinen arvoitus. Toisinaan melankolikko voi olla varsinainen seksin papitar, mutta toisinaan seksi kiinnostaa häntä yhtä paljon kuin kalojen perkaaminen. Melankolikkonaisen arvaamattomuus johtuu siitä, että hänen mielialansa vaihtelee ylen suuresti.

Perusluonteeltaan melankolikkonainen on yltiöromantikko. Hän pitää tunnelmallisesta musiikista, kynttilänvalosta ja kunnon illallisista. Romanttisella ja iloisella tuulella ollessaan hän on seksielämässä perin jännittävä ja kiihottava persoona. Hän pystyy nauttimaan seksistä tavalla, johon muut persoonatyypit eivät todellakaan kykene. Laatu on melankolikolle kuitenkin huomattavasti tärkeämpää kuin määrä. Yksi kunnon orgasmi voittaa hänen mielestään ehdottomasti kymmenen surkeahkoa panoa.

Useita melankolikkonaisia vaivaa häveliäisyys seksiin liittyvissä asioissa. Heitä ei varsinaisesti närkästytä alastomuus, mutta esimerkiksi suu- tai anaaliseksiä heiltä on turha toivoa – mistään hurjemmasta puhumattakaan. Melankolikkonainen on myös sikäli erikoinen, että hänellä on kyky nauttia seksistä, mutta siitä huolimatta hän pitää seksiä oikeastaan vain keinona lasten hankkimisen.

Toisinaan melankolikko voi hermostua kumppanilleen aivan pienestä asiasta. Nuo pienet häiritsevät asiat kasvavat melankolikon mielessä suuriksi kuin vyöryvä lumipallo. Mikäli mies esimerkiksi sattuu vahingossa jättämään ruokapöydälle leivänmuruja, voi se melankolikkonaisen mielestä olla todellinen katastrofi. Melankolikkonainen kostaa miehelleen pöydän pyyhkimisen laiminlyönnin hyvin suurella todennäköisyydellä pihtaamalla seksiä. Seksiä ei tipu ennen kuin mies oppii sisäsiistiksi ja huolehtimaan omalta osaltaan kodin viihtyisyydestä. Suhteessa voidaan elää pitkäänkin selibaatissa, koska mies ei voi yksinkertaisesti ymmärtää, mikä naista nyt taas noin närästää. Melankolikkonainen kun ei tuo ajatuksiaan julki vaan odottaa miehen ymmärtävän, mistä oikein on kyse.

Melankolikkonaisen ongelmana on myös mustasukkaisuus ja taipumus vaipua itsesääliin. Melankolikkonaisen tunne-elämä on kuitenkin niin syvällistä, että hän voi olla erittäin kiehtova ja jännittävä seksikumppani, jos hänen heikkoutensa eivät saa yliotetta hyvistä ominaisuuksista.


Flegmaatikkonainen tyydyttää miehensä tarpeet

Flegmaatikkonainen on perusluonteeltaan lempeä, ystävällinen ja miellyttävä. Hänestä on mukavaa tehdä ihmisille mieliksi. Hän on rauhaa rakastava ja antaa enemmin periksi kuin alkaa riidellä. Hän ei vaadi kuuta taivaalta vaan tyytyy vähään ja nauttii silti elämästään. Mikäli miehen kanssa tulee kinaa, flegmaatikkonainen kääntää kiintymyksensä täysin lapsiin. Oikeastaan voisi sanoa, että flegmaatikon kanssa tulee toimeen mies kuin mies. Maajussin Linda vaikuttaa tyypilliseltä flegmaatikolta.

Flegmaatikkojen ongelmana on se, että he eivät välttämättä jaksa kiinnittää huomiota omaan ulkonäköönsä. Tämä saattaa pitkällä tähtäyksellä johtaa siihen, että miehen mielenkiinto naista kohtaan hiipuu. Flegmaatikot eivät myöskään tohdi tuoda esille omaa seksuaalisuuttaan. He eivät osoita innokkuuttaan seksiin, vaikka heidän tekisikin mieli rakastella miehen kanssa. Innottomuus johtuu siitä, että flegmaatikot pelkäävät menettävänsä kasvonsa miehen edessä. Miehen reaktio flegmaatikkonaisen seksuaaliseen innostukseen olisi kuitenkin aivan päinvastainen.

Vaikka flegmaatikkonaiset ovat sukupuolielämässä hyvin passiivisia, kieltäytyvät he harvoin miehen ehdotuksista. Tämä johtuu siitä, että flegmaatikkonainen haluaa miellyttää miestään myös seksuaalisessa mielessä. Flegmaatikkonaisen seksuaalisen passiivisuuden pystyy murtamaan ainoastaan mies, joka osaa tuottaa naiselle orgasmin. Lempeä ja taitava mies voi muokata flegmaatikosta hyvinkin jännittävän rakastelukumppanin.

Lapsiin kohdistuvat vakavat seksuaalirikokset vanhenevat aikaisintaan uhrin täytettyä 28 vuotta

Lapsiin kohdistuvien vakavimpien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajan päättymistä myöhennetään. Syyteoikeus vanhenee jatkossa aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Nyt rikokset yleensä vanhentuvat tietyn ajan kuluttua tekopäivästä. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa muutokset tulemaan voimaan 1.1.2006. Nämä kuten muutkin samalla kertaa tehtävät muutokset koskevat rikoksia, jotka on tehty lain voimaantulon jälkeen.

Rikoksentekijä vastuuseen pitkänkin ajan kuluttua Muutoksella mahdollistetaan seksuaalirikollisten vastuuseen saattaminen vielä pitkänkin ajan kuluttua teosta. Rikos saattaa tulla ilmi niin myöhään, että se ehtii nykyisten säännösten mukaan vanhentua. Käytännössä muutos vaikuttaa lähinnä törkeää lievempiin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin, joiden vanheneminen voidaan aikaisempaa tehokkaammin estää.

Vuoden 2006 alusta lähtien lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhenee aikaisintaan silloin, kun uhri täyttää 28 vuotta. Sama koskee alle 18-vuotiaaseen kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta ja pakottamista sukupuoliyhteyteen.

Syyteoikeus on voimassa vielä tämän jälkeenkin, jos rikoksen vanhentumisaikaa on jäljellä enimmäisrangaistukseen perustuvien yleisten vanhentumissäännösten perusteella. Tämä voi käytännössä koskea vain törkeää raiskausta ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Rikoslain mukaan syyteoikeus vanhentuu 20 vuodessa teosta, jos kyseessä on törkeä raiskaus tai törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ja 10 vuodessa, jos kyseessä on raiskaus, sukupuoliyhteyteen pakottaminen tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Muutos koskee myös oikeutta tuomita rangaistus. Törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei saa tuomita rangaistusta enää 30 vuoden jälkeen teosta. Jos kyseessä on raiskaus, sukupuoliyhteyteen pakottaminen tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, määräaika on 20 vuotta. Vuoden 2006 alusta lähtien on lisäksi otettava huomioon se, että kymmentä vuotta ei ole kulunut siitä, kun uhri on täyttänyt 28 vuotta. Rangaistus voidaan siis tuomita, jos jompi kumpi määräajoista ei ole kulunut umpeen.


Lapsikaappauksen enimmäisrangaistusta korotetaan

Rikoslakiin lisätään lapsikaappausta koskeva rangaistussäännös. Lapsikaappaukseen syyllistyy se, joka ottaa omavaltaisesti lapsen huostaansa ja vie hänet asuinvaltiostaan ulkomaille tai jättää palauttamatta asuinvaltioonsa. Rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Nykyisin lapsikaappauksesta rangaistaan lapsen omavaltaisena huostaanottona. Siitä tuomitaan rangaistukseksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Enimmäisrangaistuksen korottamisella korostetaan teon paheksuttavuutta ja edistetään lapsikaappaukseen syyllistyvien henkilöiden saattamista vastuuseen teoistaan. Lapsikaappauksesta voidaan jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksentekijä on vapaaehtoisesti palauttanut lapsen, jos lapsen etu sitä vaatii tai jos oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on tekoon johtaneet syyt huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomina.

Kansainväliselle rikostuomioistuimelle kuuluvat rikokset eivät vanhene Suomen rikoslaki saatetaan vastaamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntöä. Rikoslakia muutetaan niin, että syyteoikeus ei vanhene, jos kysymyksessä on sodankäyntirikos, törkeä sodankäyntirikos, ihmisoikeuksien loukkaaminen poikkeuksellisissa oloissa tai törkeä ihmisoikeuksien loukkaaminen poikkeuksellisissa oloissa.

Oikeus tuomita rangaistus näistä rikoksista ei myöskään vanhene eikä niistä tuomittu määräaikainen vankeusrangaistus raukea.

Teksti: Oikeusministeriö

Atlantiksen myytti on kiehtonut ihmisiä jo satojen vuosien ajan. Se on antanut aihetta lukemattomiin tutkimuksiin ja teorioihin, mutta vieläkään ei ole löytynyt ratkaisua tähän kadonneen mantereen ja kansakunnan arvoitukseen.

”Atlantiksen rannikko on vuoristoista, mutta saaren keskustaan päin mentäessä maasto lähtee viettämään alaspäin ja muuttuu hedelmälliseksi tasangoksi. Siellä on runsaasti erilaisia mineraaleja ja riistaa, myös norsuja, samoin kuin metsää ja syötäväksi kelpaavia kasveja.”

Kadonneista mantereista kertovista tarinoista kiehtovin ja tunnetuin lienee Atlantiksen taru. Ensimmäisen kerran Atlantis mainitaan Antiikin filosofi Platonin kirjoittamissa Timaioksen ja Kritiaksen dialogeissa, jotka kirjoitettiin noin 350 eKr. Keskustelussa Kritias kertoo Atlantiksesta, josta hän oli kuullut isoisältään. Tämä oli puolestaan kuullut tarinan ateenalaiselta runoilijalta Solonilta, jolle sen oli kertonut egyptiläinen pappi.

Tarinan mukaan aikojen alussa jumalat arpoivat, mikä osa maailmasta kuuluisi kenellekin. Meren jumala Poseidon sai Atlantiksen mantereen, joka sijaitsi Atlantin valtameressä nykyisen Gibraltarin salmen vieressä. Atlantiksesta rakennettiin rikas ja mahtava kuningaskunta, ja sen asukkaat olivat aluksi hyveellisiä ja lakeja noudattavia.

”Atlantis ja sen asukkaat väheksyivät kaikkea muuta paitsi hyveitä, eikä rikkauksilla ollut paljonkaan arvoa heidän silmissään.”


Meren syvyyksiin

Atlantis ei kuitenkaan kukoistanut pitkään. Sen asukkaat muuttuivat ahneiksi. Rikkaus muodostui ylivoimaiseksi taakaksi, ja he alkoivat käyttäytyä paheellisesti.

”Heidän arvokkaimman aarteensa loisto oli katoamassa. Heihin oli tarttunut alhainen himokkuus ja ylpeys omasta voimasta.”

Atlantislaiset yrittivät vallata Euroopan ja Aasian. Ylijumala Zeus halusi hillitä heidän maallisia pyrkimyksiä ja palauttaa heidän puhdasmielisyytensä. Hän päätti rangaista Atlantista. Platonin Timaios-dialogissa kerrotaan, että Atlantis vajosi mereen maanjäristysten ja tulvan myötä yhden vuorokauden aikana. Kritiaan mukaan katastrofi tapahtui 9 000 vuotta ennen tarinan kertomista eli noin 11 000 vuotta sitten.


Vuosisatojen spekulaatio

Atlantiksen 22,5 kilometriä leveään pääkaupunkiin kuului kanavia, muureja, puutarhoja, kasarmeja ja yleinen hevoskilparata. Ne sijaitsivat maavyöhykkeillä, jotka ympäröivät kuninkaanlinnaa ja kaupunginsuojelijan, merenjumala Poseidonin temppeliä.”

Atlantis oli mukana kreikkalaisissa kirjoituksissa seuraavan kerran vasta yli 300 vuotta Platonin jälkeen. Keskiajalla Atlantiksen olemassaolo oli yleisesti hyväksytty näkemys, ja löytöretket lisäsivät uudelleen spekulaatiota kadonneesta mantereesta. Yhdysvaltalainen lakimies Ignatius Donelly julkaisi kirjan Atlantiksesta vuonna 1882. Sitä pidetään tärkeänä tekijänä tarun säilymisen kannalta, sillä se toi Atlantiksen laajempaan tietoisuuteen. Donellyn mukaan valtava joukko todisteita viittaa siihen, että Atlantin valtameressä on täytynyt olla mahtava, korkean kulttuuritason saavuttanut valtakunta. Sen tuho saattoi hänen mukaansa aiheutua maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista tai tulvista. On myös arveltu, että tuho olisi aiheutunut maapalloa kohdanneen suuremman onnettomuuden, esimerkiksi asteroidin, seurauksena.

Tutkijat ja harrastelijat ovat aikojen saatossa sijoittaneet Atlantiksen Atlantin valtameren lisäksi kymmeniin eri paikkoihin ympäri maailmaa, muun muassa Ruotsiin, Välimerelle, Mongoliaan, Meksikoon, Intian valtamerelle ja jopa Saharaan. Atlantiksen taru houkuttelee matkaajia edelleen myös Santorinin saarelle.

Atlantiksen taru on yhdistetty muun muassa Kreikan minolaisen kulttuurin tuhoutumiseen ja Bermudan kolmion arvoitukseen. Sitä on pidetty jopa ihmisten muinaisena alkukotinakin. Myös monien kansojen, muun muassa Espanjan baskien ja Saharan tuaregien, on ajateltu olevan Atlantiksen tuhosta pelastuneiden ihmisten jälkeläisiä.


Totta vai tarua?

Atlantista ovat tutkineet aikojen kuluessa monet eri tieteenalojen tutkijat sekä harrastajat, mutta mitään yhtäpitäviä todisteita sen olemassaololle ei ole löytynyt. Nykytiede niin historian, arkeologian kuin geologiankin taholta on hyvin pitkälti kumonnut teoriat Atlantiksen olemassaolosta ja tuhoutumisesta.

Oliko Atlantis sitten vain Platonin, Kritiaan, Solonin tai egyptiläisen papin sepittämä tarina? Joka tapauksessa tämä värikäs ja yksityiskohtainen myytti kiehtoo ihmisiä vielä tänäkin päivänä. Ehkä me tarvitsemme myyttejä ja tarinoita selvitäksemme arjen tylsyydestä. Kenties Atlantiksen tarukin on alun perin syntynyt vain tätä tarkoitusta varten. Joka tapauksessa Atlantis on kukoistanut, joko oikeassa maailmassa tuhansia vuosia sitten, tai ainakin kautta historian ihmisten mielissä.

”Myös viljelty puunhedelmä ja kuiva maan jyvähedelmä, joka on tarkoitettu meille ruoaksi, ja kaikki mitä yleisesti käytämme ravinnoksemme, ne monet kasvilajit, joita kutsumme nimellä vihannekset, edelleen nestemäiset, kiinteät tai öljymäiset puiden antimet, niin nuo vaikeasti varastoitavat hedelmätarhan tuotteet, huvin ja nautinnon vuoksi syntyneet, joita asetamme liikaa syöneiden eteen tervetulleeksi jälkiruoaksi − kaikkea tätä tuo jumalien siunaama saari silloin kasvatti auringon alla kauneimmissa muodoissaan ja ihmeteltävän ylitsevuotavasti.”

Suomalaisten avioliitto kestää keskimäärin 11 vuotta. Tosin pääkaupunkiseudulla ollaan eron kanssa hiukan hätäisempiä, sillä siellä liitot kestävät vain seitsemän vuotta. Tilastojen perusteella noin joka kolmas avioliitto päätyy eroon. Avioliittoa solmittaessa tietysti toivotaan, että liitto kestäisi ikuisesti. Parisuhde ei kuitenkaan aina ole mitään auvoista elämää, ja kivikkoja tulee välttämättä jokaisen polulle. Kaikki parit eivät kivikkoja halua kiertää vaan kompastuvat niihin ja kolhivat pahasti itsensä.

Mikäli pari sattuu eroamaan, niin he tulevat kantamaan erokokemusta myös tulevaisuudessa. Hollantilainen Anne-Rigt Poortman tutki hiljattain julkaistussa tutkimuksessa sitä, miten eronneet ihmiset selviävät tulevissa ihmissuhteissa. Hän sai selville, että aikaisemmat erokokemukset vaikuttavat selvästi tuleviin suhteisiin. Ensinnäkin mahdollisuus uuden suhteen luomiseen on hankalampaa, mikäli henkilö on ollut aikaisemmin naimisissa ja varsinkin, jos hänellä on edellisestä suhteesta lapsia. Poortmanin tutkimuksen perusteella eronnut henkilö eroaa uudessa suhteessa helpommin kuin henkilö, joka ei ole aikaisemmin eronnut. Lisäksi eronneet ovat hyvin usein parisuhteessa henkilön kanssa, joka on myös kokenut avioeron.

Avioero ei ole kenellekään osapuolelle helppoa. Avioero on yleensä myös huomattava taloudellinen rasite. Aivan turhan takia ei siis eroa kannata hakea. Seuraavista ohjeista voisikin olla apua liiton säilyttämiseksi.


Yhdeksän ohjetta vastanaineille

Käteeni tarttui hiljan yhdysvaltalaisen Joyce Brothersin kirjoittama Woman-niminen teos vuodelta 1961. Vanhahan tuo kirja jo on, mutta kirjassa on hyvin paljon asiaa, jota en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Brothers antaa kirjassaan esimerkiksi ohjeita siihen, kuinka nainen säilyttää miehen rakkauden ja parisuhteen. Mielestäni Brothersin neuvot ovat yllättävän käyttökelpoisia tänäkin päivänä. Pistänkin ne kiertoon, jotta ne eivät vaipuisi tuhatvuotiseen uneen.

1. Parin on valmistauduttava siihen, että tulevat vaikeudet ovat osa elämää. Avioparin on syytä muistaa se, että he eivät suinkaan ole ensimmäinen pari, jolla on hankaluuksia jo ensimmäisten yhteisten vuosien aikana. Vaikeudet tulee vain hyväksyä osaksi parisuhdetta ja pyrkiä selvittämään ne mahdollisuuksien mukaan.

2. Naisen ei välttämättä kannata harrastaa samoja asioita kuin miehensä. Naisella tulisi olla ainakin muutama oma harrastus. Ne piristävät kummasti sekä naisen elämää että parisuhdetta.

3. Mikäli seksielämä ei ole vuoden kuluessa tyydyttävää, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Seksuaaliongelmat kun eivät yleensä ratkea itsestään vaan pahenevat, ja vitkastelu vain vaikeuttaa ongelmien purkamista sekä käsittelyä.

4. Avioparin tulisi suhtautua appivanhempiin samalla tavoin kuin kaikkiin muihin tuttaviin. Heitä tulee käydä tapaamassa silloin, kun siihen on halua. Tapaamisten tulee olla miellyttäviä ja vapaaehtoisia, ei mitään rasittavia velvollisuuksia.

5. Raha-asioissa tulee hyvin usealle tuoreelle parille vaikeuksia. Valtiotieteilijä Marika Jalovaaran tutkimuksen mukaan jopa naisen tuloilla on merkitystä suhteen kestoon. Jalovaaran mukaan vaimon korkea tulotaso lisää eroriskiä kaikilla miehen tulotasoilla. Näin on erityisesti silloin, kun mies tienaa vähän.

Vuokralla olo näyttää Jalovaaran mukaan myös altistavan avioeroon. Liiton säilymisen vuoksi kannattanee satsata omistusasuntoon. Toisaalta vuokran hinnalla lyhentää kummasti asuntolainaa.

Brothersin mukaan kannattaa heti aluksi laatia järkevä budjetti, eikä haalia kuuta taivaalta. Tärkeää on myös se, että yhteistä budjettia pyritään noudattamaan.

6. Kummallakin osapuolella pitää olla omaa aikaa. Virkistäytymiseen käytetty aika on tärkeää avio-onnenkin kannalta.

7. Kannattaa muistaa, että avioliitto on yhtiötoveruutta.

8. Terveys on sekä onnen että avioliiton tärkeä edellytys. Omasta terveydestään tulee huolehtia itsensä ja kumppaninsa vuoksi.

9. Kannattaa heti alkuun varautua siihen, että vaikeuksia tulee väkisinkin jossakin vaiheessa. Pitää kuitenkin luottaa siihen, että ongelmat ovat voitettavissa ja suhteessa on enemmän onnea kuin vastoinkäymisiä.


Vielä muutama totuuden siemen

Brothers painottaa kautta kirjan, että avioliitossa on kyettävä muodostamaan suhde yhtiötoveruuden pohjalle, ja naisen on suoriuduttava omista velvollisuuksista miehen yhtiötoverina. Vastaava ideologia tulee itse asiassa esille uusissa tutkimuksissakin. Avioliittoa nimittäin monasti verrataan liikesuhteeseen, jossa kummallakin osapuolella on jotain saatavaa ja jotain annettavaa. Kumpikin osapuoli hakee avioliitossa itselleen aina hyötyä.

Brothersin mukaan kypsä nainen suhtautuu hienotunteisesti miehen puutteisiin ja koittaa vaikuttaa rakentavasti hänen kehitykseensä. Kypsä nainen kunnioittaa myös miehensä oikeuksia ja persoonallisuutta sekä suostuu kompromisseihin paremman parisuhteen luomiseksi.

Ongelmien ilmaantuessa kumpikin osapuoli pyrkii vaikuttamaan ongelmien ratkaisuun, vaikka se vaatisikin uhrauksia. Parisuhteen kumpainenkaan osapuoli ei hallitse suhdetta, eikä ole toisen hallittavissa. Kummankin käyttäytymisen sanelee avioliiton menestys.

Brothersin mukaan tärkeintä on se, että nainen pystyy tekemään itsestään säteilevän. Ulkoisen kauneuden lisäksi älykkyys on tärkeää. Se on sisäisen kauneuden tärkeimpiä rakennusaineita.
Eväät reissulle

Brothersin antamilla eväillä parisuhteessa pitäisi pärjätä hivenen entistä paremmin. Onhan se toki niin, että kaikille moiset vinkit eivät riitä kuin alkupaloiksi. Kovin solmuisessa suhteessa onkin järkevää hakea apuja asiantuntijalta. Hyvää suhdetta ei missään nimessä kannata uhrata hetken mielijohteen vuoksi. Harvoin se elämä kumppania vaihtamalla paranee. Hetken on tosin hauskaa, mutta arki palaa lopulta suhteeseen kuin suhteeseen.

Naisetko varsinkin biseksuaaleja?

Aikuisviihteessä on kuvattu hyvin usein biseksuaalinen tilanne: kaksi tai useampia naisia ja yksi mies, joskus myös yksi nainen ja useampi mies. Silloin kuin naisia on useampia, he poikkeuksetta harrastavat myös toistensa seksuaalista tyydyttämistä. Tästä saa helposti sen käsityksen, että naiset ovat miehiä useammin biseksuaaleja. Tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin olevan aivan päinvastoin.

Biseksuaalien tarkkaa lukumäärää on erittäin vaikea arvioida. Yhdysvaltalaiset Masters ja Johnson arvelivat, että väestöstä alle 5 prosentteja on puhtaasti biseksuaaleja. Janet Lever selvitti 6 982 miehen seksuaalikäyttäytymistä ja sai selville, että tästä ryhmästä 4,6 prosenttia on biseksuaaleja. Tutkija Gebhardin mukaan biseksuaaleja olisi jopa 15 prosenttia väestöstä. Englantilainen geneetikko Wilston Holt menee jopa niin pitkälle, että esittää jokaisessa olevan hitusen hetero- ja homoseksuaalisia piirteitä.


Tuleeko minustakin lopulta bi?

Tutkimuksissa ei ole selvinnyt mistä biseksuaalisuus johtuu. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että seksuaali-identiteetti ei ole stabiili vaan muuttuu ajan myötä. Kleinin mukaan seksuaaliorientaatio on moniosainen dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa seitsemän muuttujaa: seksuaalinen vetovoima, käyttäytyminen, fantasiat, sosiaalinen ja emotionaalinen mieltymys, identifikaatio ja hetero/homo-elämäntyyli. Henkilö siis saattaisi muuttua heterosta tai homoseksuaalista biseksuaaliksi ja toisin päin.

Kinsey käytti tutkimuksissaan seitsenportaista janaa, jonka toisessa päässä on ehdottomasti heteroseksuaali ja toisessa päässä ehdottomasti homoseksuaali. Kinseyn tutkimuksessa tuli esille, että suurin osa ihmisistä sijoittuu janassa johonkin ääripäiden välille. Jokaisessa olisi siis hiukan biseksuaalisuutta, aivan kuten Holt on todennut. Tutkija MacDonald on esittänyt, että biseksuaalisuus on liikkuva tila. Hänen mukaansa biseksuaali siirtyy aina joko hetero- tai homoseksuaaliksi. Leverin tutkimuksessa tuli esille, että lähes kaikilla biseksuaaleilla on takanaan teini-iässä koettuja homoseksuaalisia kokemuksia. Martin Weinbergin mukaan käännös biseksuaalisuuteen tapahtuu yleensä vasta parikymppisenä tai sen jälkeen.

Sue Wilkinson on sitä mieltä, että biseksuaalisuudessa on kyse trendistä. Väitteen taustalla on se seikka, että vielä 1970–1980-luvulla sekä heterot ja homoseksuaalit olivat pitkälti sitä mieltä, että ei ole olemassa biseksuaalisuutta. Wilkinsonin mukaan biseksuaalisuus on markkinoitu trendikkäänä vaihtoehtona. Voi tietysti olla, että asenneilmaston vapautumisen myötä ihmiset uskaltavat olla seksuaalisesti rehellisempiä itselleen ja muille. Näin sekä heterot että homot uskaltavat paremmin tulla kaapista ulos biseksuaaleina. Lynne Laytonin mukaan nimittäin vielä 80-luvulla moni tutkija oli sitä mieltä, että ihmiset, jotka väittivät olevansa biseksuaaleja, olivat joko homoseksuaaleja, jotka yrittivät toimia heteroseksuaalisesti, tai heteroseksuaaleja, jotka halusivat maistaa kiellettyä hedelmää.


Miehiä tutkittu

Hivenen erikoista on se, että bi-miehistä löytyy helpostikin kunnon tutkimuksia, mutta naisista sitäkin vähemmän. Ehkä tämä osittain johtuu siitä, että bi-naisia on vähemmän kuin bi-miehiä.

Käydäänpä sitten läpi, mitä bi-miehistä oikein on saatu selville.

Leverin tutkimus antaa hyvän käsityksen biseksuaalimiehistä siinä suhteessa, että se on otannaltaan laaja. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana heteroseksuaaleja, mikä mahdollisti heteroiden ja biseksuaalien samanaikaisen vertailun. Leverin mukaan biseksuaalimiehet ovat harvemmin naimisissa kuin heteromiehet. Lisäksi biseksuaaleilla on harvemmin lapsia kuin heteromiehillä. Biseksuaalit asuvat pääasiassa kaupungeissa. Biseksuaaleilla on yleensä enemmän seksuaalikumppaneita kuin heteroilla. Tutkimuksissa on havaittu, että biseksuaalien seksielämä on värikkäämpää ja aktiivisempaa kuin muiden.

Leverin mukaan biseksuaalit ovat heteroita uskottomampia ja heillä saattaakin olla useita suhteita yhtäaikaa. Biseksuaalimiehet harrastavat heteroita enemmän suu- ja anaaliseksiä. Biseksuaalit ovat myös suuremmalla todennäköisyydellä ostaneet palveluita prostituoidulta kuin heteroseksuaalit. Biseksuaaleilla on myös heteroseksuaaleja useammin sukupuolitauteja. Melko mielenkiintoinen tulos on se, että biseksuaaleilla on suurempi homofobia kuin heteroilla. Luulisi, että tilanne olisi aivan päinvastainen. Stokesin mukaan homofobia saattaa olla joillekin biseksuaaleille keino olla paljastamatta muille omaa seksuaalista mielenkiintoa samaa sukupuolta kohtaan.

Laytonin mukaan on useita eri tapoja, jolla henkilö voi olla biseksuaali. Osa biseksuaaleista on yksiavioisia ja osa taas kritisoi koko parisuhdemallia. Toiset eivät usko avioliittoon ja toiset ovat onnellisesti naimisissa. Toiset kutsuvat itseään homoseksuaalisuuteen suuntautuneiksi biseksuaaleiksi (kiinnostus enemmän miehiä kohtaan) ja osa taas heteroseksuaalisuuteen suuntautuneiksi biseksuaaleiksi (kiinnostus enemmän naisia kohtaan).

Pleckin ja Herekin mukaan sosiokulttuuriset tekijät vaikuttavat biseksuaalien käyttäytymiseen. Pleckin mukaan miehen rooli voidaan organisoida statuksen, kovapintaisuuden ja anti-feminismin mukaan. Herekin mukaan traditionaalisessa miesmallissa on kolme osatekijää: menestys ja status, riippumattomuus ja kovapintaisuus sekä aggressiivisuus ja dominointi. Herekin mukaan heteroseksuaalinen maskuliinisuus ei ole feminiinistä, alistuvaa, mukautuvaa, riippuvaista tai homoseksuaalista. Tutkijoiden mukaan yleiset odotukset siitä, että miehen pitäisi olla dominoiva, vaikuttavat heidän seksuaalisiin suhteisiinsa. Pleckin mukaan miehillä, jotka ovat omaksuneet maskuliinisia ideologioita, on enemmän seksikumppaneita kuin muilla miehillä. Lisäksi seksin merkitys on heille suurempi, eivätkä he sitoudu tunnetasolla kumppaneihinsa.

Maskuliinisen mallin omaksuneiden miesten mielestä toisen miehen ottaminen seksuaalisesti on nautinnollinen tapa osoittaa voimaa ja dominointia. McKirman mukaan maskuliinisten miesten mielestä seksi toisen miehen kanssa on sallittu silloin, kun kyse on puhtaasti vain seksistä, johon ei liity mitään intiimimpää, kuten hyväilyä ja suutelemista. Roolinäkemysten mukaan mies, joka ottaa seksuaalisesti toisen miehen, nähdään heteroseksuaalisena ja maskuliinisena.

Vastaanottavassa asemassa oleva mies taas on feminiininen ja homoseksuaalinen. Huomattavaa on, että joissakin kulttuureissa seksikumppanin sukupuoli ei ole miehisyyden kannalta oleellinen seikka. Ratkaisevaa tuolloin on, minkä roolin henkilö seksuaalisen kanssakäymisen aikana ottaa. Esimerkiksi latinokulttuureissa biseksuaalinen käyttäytyminen ei välttämättä kyseenalaista miehen heteroseksuaalisuutta ja maskuliinisuutta.

Tutkija Weinberg kumppaneineen selvitti biseksuaalimiesten näkemyksiä siitä, kuinka seksi miehen ja naisen kanssa eroaa tosistaan. Miesten välinen seksi on heidän mukaansa suoraviivaisempaa ja toiminnallisempaa kuin miehen ja naisen välinen seksi. Seksi miesten kesken on heille myös kiihkeämpää, jännittävämpää, intensiivisempää, vahvempaa, kovempaa ja pitkäkestoisempaa kuin seksi miehen ja naisen välillä. Miesten väliseen seksiin liittyy harvoin vahvoja tunnesiteitä, ja miehet harrastavatkin seksiä lähinnä seksin ja hauskanpidon vuoksi. Seksi saman sukupuolen kanssa on bi-miesten mukaan myös helpompaa, koska toinen tietää helpommin, miten toista tulee käsitellä. Biseksuaalimiesten mukaan erilaiset roolivaihdot luonnistuvat myös paremmin toisen miehen kanssa.

Vastaavasti seksi naisen kanssa on bi-miesten mukaan herkempää. Se sisältää enemmän hyväilyä, koskettelua ja halailua. Miehiä kiehtoo myös naisen vartalon pyöreys, sileys, pehmeys ja pieni koko. Naisten kanssa seksiin liittyy huomattavasti enemmän tunnesiteitä. Naiset ottavat seksin myös huomattavasti vakavammin kuin miehet. Toisaalta naiset ovat yhteistyöhaluisempia kuin miehet. Miehet haluavat usein dominoida tilannetta.


Ei aina herkkua

Erittäin moni biseksuaali kokee henkisesti vaikeaksi tilanteen, jossa hän huomaa ensimmäisen kerran olevansa kiinnostunut samasta sukupuolesta. He kokevat olevansa ulkopuolisia, koska eivät tunne olevansa heteroita mutta eivät myöskään homoseksuaaleja. Usein homoseksuaalit eivät katso suopein silmin biseksuaaleja. Biseksuaalit saattavat myös aiheuttaa tilanteita, joihin liittyy paljon mustasukkaisuutta. Biseksuaalien parisuhde voi ajautua vaakalaudalle, kun toinen osapuoli saa selville, että mies harrastaa seksiä toisen miehen tai nainen toisen naisen kanssa.

Seksin harrastaminen yksin sujuu useimmilta ihmisiltä ongelmitta. Kun seksiin tulee mukaan kumppani, on yritettävä sovittaa omat toiveet, tahdot ja tunnot kumppanin tahtoihin, toiveisiin ja tunnelmiin. Ihanne tilanteessa tahdot tuntuvat samanaikaiselta, mutta useimmiten eletään tilanteissa, joissa tahdot ja toiveet vaikuttavat ristiriitaisilta. Kumman tahdon mukaan sitten mennään? Kumpi joustaa toiveistaan? Kumpikin kysyy, miten saisin hänet suostumaan tahtooni tai tajuamaan näkökulmani? Ja kumpikin kysyy; pitääkö suostua? Pitääkö suostua seksiin vai pitääkö tyytyä olemaan ilman?

Toisinaan käsitykset siitä, mikä on normaalia ja tavallista miehelle ja naiselle saattavat poiketa hyvin voimakkaasti toisistaan. Joskus oma halu on niin voimakas, että on vaikea kuulla toisen tahtoa. Toisen kieltäytyminen tai kiihottumattomuus tuntuu pihtaamiselta ja kiusaamiselta tai saatetaan ajatella, ettei toinen välitä minusta. Hyvin seksikeskeinen ilmapiiri saattaa saada aikaa tilanteita, jolloin ikään kuin omistamme toisen ihmisen, tai asetamme hänet objektiksi, jonka on tuotettava itselle hyvää oloa ja täytettävä omat toiveet.

Yhdyntään, sen tiheyteen, erilaisiin asentoihin, suuseksiin ja anaaliseksiin liittyvät tahtojen sovittelut ovat yleisiä. Myös suhde pornon katseluun, seksileluihin, seksiin kolmannen ihmisen tai toisen pariskunnan kanssa herättää parisuhteissa kysymyksen, pitääkö tähän kaikkeen suostua. Erityisen haastavan kysymyksen tuovat erilaiset ja jopa vastakkaiset kinkyilyn muodot, jolloin kysytään missä kulkee se raja, johon oikeasti tahdon tässä suhteessa suostua.

Parisuhteen seksuaalisuuden äärellä vaikeimpia tehtäviä onkin sovitella omaa tahtoa toisen tahtoon ja päinvastoin. Tahtojen sovittelu johtaa hyvin monenlaisiin lopputuloksiin: Joku suostuu seksiin, vaikka ei sitä itse halua. Toinen suostuttelee, ottaa puoliväkisin tai väkisin toisen haluista ja toiveista piittaamatta. Yksi tunnistaa rajansa, eikä suostu seksiin juuri nyt, kun se ei tunnu hyvältä. Jonkun osa on jäädä tänään ilman seksiä, koska toinen ei halua. On myös ihmisiä, jotka pystyvät kuuntelemaan omaa ja toisen tahtoa ja sovittelemaan toiveet ja tahdot niin, että yhteys säilyy, eikä rajaloukkauksia tapahdu.

Seksuaalinen nautinto ja kiihottuminen ovat useimmiten mahdollisia silloin, kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, levolliseksi ja nautinnolliseksi. Kun ihminen rentoutuu, on onnellinen, levollinen tai seksuaalisesti kiihottunut, on autonomisen hermoston parasympaattinen osa aktivoituneena. Kun ihminen ei tunne oloaan turvalliseksi tai levolliseksi ja hän joutuu olemaan varuillaan tai puolustautumaan, aktivoituu autonomisen hermoston sympaattinen haara, jonka on tarkoituskin hälyttää vaarasta. Samalla parasympaattinen haara väistyy taka-alalle. Ihminen ei enää tunne oloaan mukavaksi, eikä siis voi myöskään kiihottua. Jos ihminen tässä tilanteessa suostuu seksiin toisen painostuksesta, voi seuraukset olla hyvinkin ikäviä.


Oman halun tunnistamisen vaikeus

Miksi ja millaisissa tilanteissa ihmiset suostuvat seksiin vastoin omaa tahtoa? Toisinaan on vaikea tunnistaa omaa todellista tahtoa ja halua. On myös tilanteita, jolloin ihminen ei oikein kykene tunnistamaan tilanteita, jotka ovat itselle epämukavia, vahingollisia ja jopa vaarallisia.

Vakavimmat puutteet syntyvät varhaislapsuuden kaltoin kohteluissa, jolloin lapsi on menettänyt kyvyn tunnistaa hälyttäviä vaaran merkkejä. Turvallisissa olosuhteissa lapsi säilyttää yhteyden omaan sisäiseen hälytysjärjestelmään, joka aktivoituu kun merkkejä vaarasta tai uhasta on ilmapiirissä. Kaltoin kohdeltujen hälytysjärjestelmä on rikkoontunut jo hyvin varhain ja lapsi on oppinut katkaisemaan yhteyden omaan kehoonsa ja tunnemaailmaansa. Puutteellinen tai suorastaan viallinen hälytysjärjestelmä ei tunnista tai hälytä vahingollisen tai vaarallisen tilanteen edessä ja niinpä nuori tai aikuinen saattaa suostua seksiin, vaikka keho pyrkii ilmaisemaan jähmettymisellä vaarasta. Jähmettyneenä ei kiihottumista ja mielihyvää pysty tapahtumaan.

Hyväksynnän hakeminen ja hylätyksi tulemisen pelko johtavat tilanteisiin, jolloin seksiin suostutaan, vaikka todellisuudessa sitä ei haluaisi. Toisinaan ihmiset ovat oppineet liiallisen miellyttämisen ja kiltteyden avulla hakemaan toisilta hyväksyntää ja jopa rakkautta. Erityisesti ne nuoret ja aikuiset, joiden on vaikea tunnistaa omia rajoja tai pitää itseään riittävän oikeutettuna ja arvokkaana tunnistamaan omia tarpeitaan, saattavat suostua seksikokemuksiin, jotka oikeasti ylittävät omat rajat. Ihminen on oppinut mukailemaan toisia ihmisiä ja heidän mielialojaan ja tahtojaan. Hänen saattaa olla vaikea ilmaista ja jopa tunnistaa sitä, että seksiä ei oikeasti halua. Omat rajat hämärtyvät. Hyväksynnän hakemisen ja hylätyksi tulemisen pelossa seksiin suostuminen saattaa johtaa tilanteisiin, jotka entisestään vääristävät kuvaa eheästä seksuaalisuudesta.

Toisinaan ihmiset eivät oikein tunnista sitä, mitä oman näköinen seksuaalisuus mahtaisi olla. Silloin on herkempi kantamaan erilaisia seksuaalisuuteen liittyviä vinoutuneita käsityksiä ja uskomuksia, kuten sitä, että yhdyntä on ainoa oikea seksin harrastamisen muoto, tai naisen on vain suostuttava yhdyntää, koska on sitoutunut parisuhteeseen. Tämänkin johtaa tilanteeseen, jossa toisten tahtoja toteutetaan ohi omien tahtojen.

Seksiin suostutaan myös silloin kun, kun se palvelee ainoaa tunneyhteyttä ihmisten välillä. Kun läsnäolo ja läheisyys eivät tunnu luontevilta tai levollisilta, korvataan yhteyden puute säännöllisellä seksillä. Silloin harrastetaan seksiä, että olisi edes joku yhteys, vaikka muuten tuntuu kylmältä, viileältä ja jopa välinpitämättömältä.

Toisinaan suostutaan seksiin perhesovun säilyttämiseksi. Monet naiset ja miehet suostuvat seksiin, koska sillä saadaan kotirauha ja levollinen ilmapiiri muutamaksi päiväksi. Monet suostujat ovat myös oppineet tunnistamaan sen syklin, jolloin ahdistus lisääntyy ja kohta pitäisi taas harrastaa seksiä, jotta ilmapiiri säilyisi siedettävänä.

On myös tilanteita, että itseä ei oikein huvita, muttei raaski kieltäytyäkään. Silloin ihminen kykenee aktivoimaan itsensä mukaan eroottisen nautintoon, ainakin osittain. Kokemuksena se saattaa tuntua myös neutraalilta: se ei tunnu mitenkään erityisen hyvältä, mutta ei juuri pahaltakaan.


Entä jos sittenkin seksiin suostuu?

Toisinaan seksistä saattaa pystyä jopa nauttimaan, vaikka alkuun se ei tuntunutkaan mukavalta. Useimmiten kuitenkin seksiin suostuminen vastoin omaa tahtoa tuottaa vähintäänkin mielipahaa. Seksistä ei pysty nauttimaan saati saamaan orgasmia. Kun kiihottumista ei tapahdu, seksi tuntuu usein myös kivuliaalta. Toistuva seksiin suostuminen vastoin omaa tahtoa vääristää kuvaa omasta seksuaalisesta itsestä, ja ihminen saattaa menettää kokonaan oman seksuaalisen halun ja pitää itseään viallisena ja jotenkin epänormaalina. Pahimmillaan jopa yhdenkin ja erityisesti toistuvien vastoin omaa tahtoa seksiin suostumisten jälkeen ihminen saattaa traumatisoitua.

Mielipahasta voi selviytyä ajattelemalla ja puhumalla siitä. Seksiin liittyvä kipu saattaa jäädä kehoon muistona joka aktivoituu myöhemmissä seksikokemuksissa. Kun seksuaalinen minäkuva vääristyy ja kapenee, saattaa kulua pitkä aika löytää takaisin oman eheän seksuaalisuuden äärelle. Traumatisoitumisesta toipuminen edellyttää useimmiten myös terapeuttista tukea.


Suostuako vai ei?

On tärkeää, että jokaisen ihmisen omaa tahtoa ja rajoja kunnioitetaan. Siksi seksin äärellä on hyvin tärkeää tunnistaa itsessään aistimuksia, jotka aktivoituvat seksin äärellä. Jos oloaan ei tunne mukavaksi, sen tulisi olla merkki siitä, että tämän pidemmälle ei ole syytä tällä kertaa edetä. Itsensä huijaamisen tielle ei kannata lähteä, sillä silloin voi vain vahingoittaa itseään. Jos seurustelun edellytyksenä on suostuminen seksiin, kannattaa oikeasti miettiä onko tämä suhde sen arvoinen. Jos partneri uhkaa jättää, ellei suostu seksiin, antaa hänen mennä.

Parisuhteessa oleva eroottisuus ja seksuaalisuus ovat ne tärkeät elementit, jotka tekevät kahden ihmisen suhteesta parisuhteen. On kuitenkin tärkeää miettiä sitä, mikä meille on seksiä ja eroottisuutta. Aina on kuunneltava kuunnella omaa tahtoa ja omia rajoja. On kuunneltava kysymystä sen takana, miksi juuri nyt en halua suostua, tai miksi ajatus seksistä tuntuu epämukavalta. Ketään toista ihmistä, parisuhteessakaan, ei saa pakottaa seksiin. Toisinaan on syytä pyytää kumppania antamaan vähän tilaa, jotta oman näköiselle seksuaalisuudelle ja sen halulle löytyy tilaa.

Aamuinen venyttely avaa energiakanavat, lempeä puuro valmistaa vatsan päivän haasteisiin ja lämmin lounas antaa pontta loppupäivän touhuihin. Monet perinteisen kiinalaisen lääketieteen opit ovat yksinkertaisia ja helppoja.

Jos saa lääkettä vaivoihinsa, se riittää, ja sitten mennään taas täyttä vauhtia eteenpäin. Joskus matka joutuu näinkin, mutta yhä useampi on oivaltanut, että paraskaan lääke ei välttämättä hoida vaivan aiheuttajaa.

Monessa vaihtoehtohoidossa ei luvata patenttiratkaisuja. Vaivan syy pyritään etsimään vaikka syvältä mielen syövereistä. Potilasta ei päästetä helpolla: hänen on oltava valmis itsekin auttamaan itseään. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen terapeutti kertoo asiakkaalle aina, miten tämä voi pitää itsestään huolta muun muassa ruokavalion ja liikunnan avulla.


Ikivanhaa tietoa

Kiinalainen lääketiede on maailman vanhin yhtäjaksoisesti harjoitettu lääketiede. Sen perusteos, Keltaisen Keisarin lääketieteen oppikirja, on kirjoitettu lähes kolmetuhatta vuotta sitten. Se on edelleen muun muassa tutkijoiden käytössä.

Kiinalaisen lääketieteen perusperiaate on ymmärrettävä ja helposti hyväksyttävä: sairaudet ennaltaehkäistään ja ihmistä lähestytään kokonaisuutena. Akupunktio on yksi kiinalaisen lääketieteen hoitomuoto. Siinä pyöritellään neuloja ihoon ja pyritään vaikuttamaan olotilaan ja parantamaan erilaisia vaivoja niiden kautta.


Televisiosta terapeutiksi

Tutteli Hammermann on monille tuttu televisiosta. Televisiotyöt hän jätti yli 10 vuotta sitten, mutta hänet tunnistetaan kadulla edelleen. Hammermann on toiminut televisiosta lähtönsä jälkeen perinteisen kiinalaisen lääketieteen terapeuttina ja akupunktiohoitajana.

Hammermann kertoo, että asiakkaan tai potilaan arvioiminen alkaa siitä hetkestä, kun tämä astuu huoneeseen ja kohtaa hoitajan. Hoitaja katsoo, miltä avun tarvitsija näyttää, onko olemus kasassa, säteilevätkö silmät, hehkuuko iho kirkkaana vai onko se kalpea ja harmaa.

Kun potilas on katseltu ja haastateltu, akupunktio voi alkaa. Akupunktiopisteet ovat meridiaaneilla eli energiakanavilla. Jokaiselle suurella sisäelimellä – sydämellä, keuhkoilla, maksalla, pernalla ja munuaisilla – on oma kanavansa. Tutteli Hammermann kertoo, että eri pisteillä on erilaisia vaikutuksia, ja neulat ovat vain yksi tapa stimuloida pisteitä. Pisteitä voidaan myös painella ja lämmittää tai niistä voidaan ottaa pieni pisara verta.


Keittokirja-akupunktio

Akupunktio on siitä poikkeuksellinen vaihtoehtolääketieteen hoitomuoto, että se on hyväksytty myös koululääketieteen puolella. Hoitoja voi saada joidenkuiden tavallistenkin lääkäreiden vastaanotolla.

Tutteli Hammermann kertoo, että akupunktio vaikuttaa aina jollain tavalla ja se on erittäin tehokas hoitomenetelmä – siksi sitä on myös vaikea tutkia perinteisen tieteen keinoin. Kun lääkkeillä tai kirurgisilla menetelmillä ei ole saatu ihmistä hoidetuksi, apua on etsitty muun muassa ikivanhoista kiinalaisista opeista.

Hammermann on tyytyväinen siitä, että akupunktion hyödyt on ymmärretty myös länsimaissa, mutta täyttä tunnustusta lääkäreiden antama hoito ei häneltä saa. Hammermann kutsuu sitä keittokirja-akupunktioksi. Lääkärit hoitavat oireita, mutta eivät aina etsi oireen perimmäistä syytä. Lisäksi lääkärit ovat opiskelleet neulahoitoa yleensä vain kipujen kuten päänsäryn poistoon, mutta he eivät hoida esimerkiksi ruuansulatusvaivoja.


Neulat hoitavat ja puuduttavat

Jos Tutteli Hammermanniin on uskominen, akupunktiolla voi hoitaa lähes mitä tahansa.

-Se tehoaa kaikenlaisiin kipuihin ja vaivoihin, paitsi murtuneeseen jalkaan. Kirurgiaa ei tehdä, mutta akupunktiota voidaan käyttää kirurgiassakin puudutusmenetelmänä nukutuksen sijasta.

Kiireinen nykyihminen haluaa avun vaivaansa nopeasti, ja innokkaimmat ovat päätelleet, että jos ihminen tökittäisiin täyteen neuloja, homma hoituisi akupunktiossa kätevimmin. Tutteli Hammermann toppuuttelee siiliteoreetikkoja.

-Neuloja ei välttämättä tarvitse monta. Jos ihmisellä on esimerkiksi suolistopulmia, sappivaivoja, migreeniä ja iskiaskipuja, ne voidaan kaikki liittää suuriin sisäelimiin, kuten maksaan ja sappeen. Koko ihminen voidaan hoitaa parilla neulalla.

Kokonaisvaltaisuus on muutenkin perinteisen lääketieteen hienous, ihastelee Hammermann. Jos potilas tulee valittamaan päänsärkyä, sen tausta selvitetään perinpohjaisesti. Kun hoidetaan päänsärkyjä ja niskojen ja hartioiden kipuja, saadaan hoidetuksi myös vatsaa ja ehkä myös mielialaa.

-Sehän onkin voinut ollut jokin henkilökohtainen tunneasia, joka on saanut elimistön reagoimaan.


Kieli ulos!

Jos akupunktiohoitaja pyytää näyttämään kieltä, se kannattaa työntää kiltisti esiin. Kielestä, sen muodosta ja väristä hoitaja näkee monenlaisia asioita.

Jos kielen runko on valkoinen, se voi kertoa veren vähyydestä elimistössä. Jos kielen päällä on paljon valkoista katetta, se kielii elimistön kosteudesta ja limasta. Tutteli Hammermann kertoo, että terve kieli on vaalean ruusunpunainen ja siinä on hyvin ohut vaalea kate. Terve kieli ei myöskään ole turvoksissa.


Kerralla kuntoon

Jos on tottunut käymään hierojalla tai lääkärissä kuuriluonteisesti, akupunktion teho voi yllättää. Tutteli Hammermannin mukaan avun voi saada jopa kertakäynnillä.

-Akuutti vaiva, esimerkiksi tuulisella veneretkellä jumiutunut niska, saadaan hoidetuksi kertakäynnillä. Jos on pidempiaikainen vaiva, vaikkapa ruuansulatusongelmia, tarvitaan useampia hoitokertoja. Esimerkiksi krooninen väsymys voi johtua väärästä ruokavaliosta, ja se vaatii pidempiaikaisen hoidon.

Nuoret reagoivat hoitoihin yleensä hyvin ja nopeasti, kertoo Hammermann. Myös lapsia voidaan hoitaa neuloilla. Erityisesti kiinalaislapset ovat tottuneet neulahoitoon jo pienestä pitäen. Suomalaislapset voivat vierastaa akupunktiota, ja täällä sanotaankin, että tulokset ovat hyvät, jos vain saadaan lapsi kiinni, nauraa Tutteli Hammermann. Usein lasten hoidossa riittää painelu ja hieronta.

Hoidoista voi joskus tulla joillekuille riippuvuus. Hoidon tuoma hyvän olon tunne ajaa palaamaan terapeutin luo yhä uudestaan. Luottamus siihen, että ilmankin pärjää, katoaa.

Perinteinen kiinalainen lääketiede on terveyden ylläpitämistä, eikä riippuvuus siitä ole pahasta, lohduttaa Tutteli Hammermann.

-Länsimaisessa elämäntyylissä on paljon huonoja asioita: kiire, väärä ruoka, saasteet, stressi. Viisas on siis se, joka hoidattaa itseään. Akupunktiossa ei tarvitse käydä viikoittain, mutta tasapainottava hoito silloin tällöin voi olla paikallaan.


Hinta on suhteellinen käsite

Akupunktiossa käynti tuntuu monesta varsin hinnakkaalta. Se ei myöskään kuulu virallisen terveydenhuollon piiriin, eli yhteiskunta ei korvaa hoitoja. Tutteli Hammermann muistuttaa, että hinta on aina suhteellinen käsite.

-Jos saa muutamalla akupunktiohoitokerralla avun vaivaan loppuiäksi, sen sijaan että joutuu syömään lääkkeitä ja juoksemaan jatkuvasti lääkärillä, hoito ei olekaan enää niin kalliin tuntuista.

Suomessa on monentasoisia akupunktiohoitoja ja -hoitajia. Aina ei voi valitettavasti luottaa siihen, että he kaikki ovat ammattilaisia. Valvontaa ei ole, pahoittelee Tutteli Hammermann. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys valvoo omia jäseniään, järjestää jatkokoulutusta ja tietää minkälaista hoitoa heidän terapeuttinsa tarjoavat. Yhdistys on ollut vastikään yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön saadakseen eteenpäin tietoa perinteisen kiinalaisen lääketieteen menetelmistä ja siitä, mitä pätevältä hoitajalta vaaditaan.

Akupunktio on kokeilemisen arvoinen juttu, vakuuttaa Tutteli Hammermann. Asiakkaan on kuitenkin järkevää tarkastaa hoitajan taustat ennakkoon ja olla itse aktiivinen hoitoja etisessään. Aktiivisuus sopii kiinalaisen lääketieteen periaatteisiin muutenkin. Kun tuntee itsensä ja tietää, mitä elimistö tarvitsee ja viestii, on helpompi pysyä paremmassa kunnossa ja pitää huolta itsestään.

Mikähän kellon alla kutittaa? Tekee mieli myös raapia mahaa farkunnapin alta. Korvalehtikin kutisee, jos vain käytän korvakoruja. Mitä ihmeen ihottumaa voi olla näin monessa eri paikassa?

Nikkeli on Suomen yleisin kosketusihottumaa aiheuttava aine, ja nikkeliallergia on lisääntynyt huomattavasti. Näppylöitä, punoitusta ja kutinaa voi silloin esiintyä paitsi ihon ja nikkelipitoisen pinnan kosketuskohdassa myös laaja-alaisena ihottumana eri puolilla ihoa. Tämä onkin useita nikkelille herkistyneitä hämäävä yksityiskohta: kun nikkelipitoinen esine koskettaa ihoa, joka on allergisoitunut nikkelille, kamalaa kutinaa voi joskus alkaa esiintyä sielläkin, missä ei ole ollut minkäänlaisen metallin kosketusta.

Erilaisista koruista, napeista ja hakasista liukenee nikkeliä, joka tunkeutuu ihoon ja aiheuttaa yliherkkyyttä. Kun iho myöhemmin joutuu kosketuksiin saman aineen kanssa, kehittyy kosketusallergia. Iho "muistaa" ärsytystä aiheuttavan aineen, ja oireita voi alkaa esiintyä hyvinkin pian uuden kosketuksen aikana.

Nikkeliallergiasta ei pääse eroon sen puhjettua, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Nikkeliallergikkoja on yhä enemmän. Syyksi on esitetty esimerkiksi lisääntynyttä metallikorujen käyttöä, lävistyksiä, ylihygieenisyyttä, ympäristön saasteita ja mitä milloinkin.


Pian puolet Suomen naisista?

Meillä Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan koulutytöillä oli 1970-luvulla nikkeliallergiaa vain yhdellä prosentilla, 1980-luvulla 16 prosentilla ja 1990-luvulla jo 30 prosentilla. Miestenkin nikkeliallergia on lisääntymään päin.

Kaksikymppisellä Hannalla oli pahimman kutinakauden aikana nikkeliallergian puhjettua kausi, jolloin ensin hopea ja sitten kultakaan eivät enää sopineet:

"Aivan kamalaa aikaa. Siihen aikaan ei ollut vielä mitään titaanijuttuja, joten jouduin luopumaan esimerkiksi korvakoruista. Mitään muoviläpysköitä ei siinä iässä enää halunnut korviinsa panna. Muistan kuinka jännitin kihlasormusta: voinko pitää sitä vai en. Onneksi en ole koskaan saanut siitä mitään oireita, vaikka se onkin usein sormessani yötä päivää. Sittemmin kuulin, että hopeassa on usein nikkeliä joukossa, joten se ongelma selittyi sillä. Nykyään voin pitää kaikenlaisia kulta sormuksia, mutten kultakorvakoruja. Olen kyllä näissä jutuissa ihan maallikko, mutta olen järkeillyt asian niin, että jos ihossa ei ole reikää, mahdolliset pitoisuudet eivät pääse niin helposti läpi. "


Nikkeliyllätyksiä

Nikkelin täysi välttäminen on työlästä, sillä tätä metallia löytyy sangen monesta arkipäivän esineestä, esimerkiksi monista kolikoista. Nikkeliallergisen ei kannata välttämättä hakeutua kaupan kassaksi tai muuten pitelemään jatkuvasti kolikoita kädessään.

Nikkeliä on kuitenkin myös esimerkiksi vetoketjuissa, napeissa, neppareissa, niiteissä, hakasissa, vaatteiden soljissa ja reikien reunuksissa, kellon rannekkeissa, silmälasien kehyksissä, tupakansytyttimissä, kynien metalliosissa, koruissa, keittiötyökaluissa, ompeluvälineissä, saksissa, autojen ja pyörien osissa, ovien vetimissä ja niin edelleen.

Vältä nikkeliä ehdottomasti ainakin lävistyskoruissa ja korvakoruissa. Koska koru joutuu suoraan kosketukseen verenkierron kanssa, käytä tällaisten korujen materiaalina vain kultaa tai titaania. Kirurginen teräs sisältää usein nikkeliä, vaikkakaan se ei usein aiheuta mitään oireita ihon pinnalla.


Ensiapua teippaamalla

Jos huomaat yllättäen saavasi iho-oireita esimerkiksi farkunnapista mutta et pääse vaihtamaan housuja, hätäapuna toimii maalarinteippi. Käytä tarpeeksi monta kerrosta ja muista, että kysymyksessä on tilapäisratkaisu. Toiset käyttävät väritöntä kynsilakkaa. Toisaalta näillekin aineille voi yhtä hyvin allergisoitua, joten viisaampaa olisi pitäytyä kokonaan jalometalleissa silloin kun se on mahdollista ja välttää esimerkiksi metallinapin kosketusta ihoon vaikka pitämällä aluspaitaa housuissa.

Ihottumaa voi rauhoitella sinkkipastalla tai Aloe Veralla, mutta ne hoitavat vain ongelmaa, eivät sen alkusyytä. Muutamissa ruoka-aineissakin on runsaasti nikkeliä, vaikka näistä ei yleensä tule oireita.

Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi kaurahiutaleet, kauramurot, hirssi, talkkuna, tattari, vehnäleseet, herneet, pavut, idut, kaakao, lakritsa ja maapähkinä, leivinhiiva, salaatit sekä pinaatti.


Titaani on taivaan lahja

Titaani on monen nikkeliallergisen pelastus. Tämä metalli on sekä nikkelitöntä että myös kevyttä ja kestävää. Sitä käytetään teollisuudessa, lääketieteessä sekä nykyään yhä useammin myös korunvalmistuksessa. Titaanin ansioista nikkeliallergikko voi käyttää myös metallisia silmälasinsankoja, ja kaupan päälle ne ovat tavallisia metallisia sankoja kevyemmätkin. Nikkeli ei myöskään hapetu eikä syövy ja tuntuu iholla tavallista metallikehystä lämpimämmältä - huomionarvoinen seikka Suomen pakkasilla!

Enää eivät titaaniset vihkisormuksetkaan ole harvinaisia. Koska titaani on kova metalli, kaiverruksille saattaa kuitenkin kertyä melkoisesti hintaa. Kun ostat nahkaista kellonremmiä, varmista, että sekä remmin lukko-osa että niin sanotut jousinastat ovat titaania. Titaanikorvakorujakin on jo mukavasti saatavilla.


Hyvä vai paha valkokulta?

Metallikorujen ja silmälasinsankojen nikkelipitoisuutta säädellään EU:n Nikkelidirektiivillä, mutta koska sietokyky on yksilöllinen, tälle aineelle jo herkistyneen on syytä välttää nikkeliä kokonaan.

Metalliseosten nikkelipitoisuutta voi tutkia apteekin tee-se-itse-testillä. Aivan pieniä nikkelipitoisuuksia testillä ei saa selvitettyä, mutta suuntaa-antavia tuloksia sillä saa.

Muodikkaan valkokullan sisältämästä nikkelistä keskustellaan kiivaasti. Joissakin valkokultakoruissa nikkeliä on, toisissa ei. Kultasepänliikeissäkään ei aina ole varmuutta asiasta. Valkokultaisissa koruissa voi toisaalta olla mukana myös palladium-nimistä ainetta, jolle monet nikkeliallergiset ovat tietämättään herkistyneet nikkelin ohella. Jos et ole ehdottoman varma, älä valitse valkokultaa. Keltakultaakin on erivärisiä muotoja sekoitussuhteiden mukaan, ehkä löydät sinua miellyttävän sävyn eri kauppoja kiertämällä.

Seksuaalisuus on olennainen osa jokaisen ihmisyksilön persoonallisuutta, siksi seksuaalioikeudet ovat perustavaa laatua olevia ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.

1. Oikeus seksuaaliseen vapauteen

Seksuaalinen vapaus sisältää yksilöiden oikeuden ilmaista seksuaalisia taipumuksiaan täydesti. Se kuitenkin sulkee pois seksuaalisen väkivallan, hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston elämän jokaisena hetkenä ja kaikissa tilanteissa.

2. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, seksuaaliseen loukkaamattomuuteen

ja fyysiseen turvallisuuteen.

Tämä oikeus sisältää kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta seksuaalielämästä oman henkilökohtaisen ja yhteisön etiikan mukaisesti. Siihen sisältyy myös oman kehomme hallinta vapaana kidutuksesta, silpomisesta ja mistä hyvänsä väkivallasta.

3. Oikeus seksuaaliseen yksityisyyteen

Tähän sisältyy oikeus tehdä yksilöllisiä päätöksiä ja käyttäytyä yksilöllisesti läheisissä suhteissa silloin, kun se ei loukkaa muiden seksuaalisia oikeuksia.

4.Oikeus seksuaaliseen oikeudenmukaisuuteen

Tämä tarkoittaa vapautta kaikesta syrjinnästä riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, rodusta, sosiaaliluokasta, uskonnosta ja fyysisestä tai psyykkisestä vammaisuudesta.

5. Oikeus seksuaaliseen mielihyvään

Seksuaalinen mielihyvä, mukaan lukien autoerotiikka (itsetyydytys), on fyysisen, psyykkisen, älyllisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde.

6. Oikeus seksuaalisten tunteiden ilmaisuun

Seksuaalinen ilmaisu on enemmän kuin eroottista mielihyvää ja seksuaalista toimintaa.

Yksilöillä on oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan kommunikoimalla, koskettamalla, ilmaisemalla tunteita ja rakastamalla.

7. Oikeus vapaaseen seksuaaliseen liittymiseen

Tämä tarkoittaa mahdollisuutta mennä naimisiin tai olla menemättä, mahdollisuutta erota ja mahdollisuutta solmia muunlaisia vastuullisia seksuaalisia liittoja

8. Oikeus tehdä vapaita ja vastuullisia ehkäisyvalintoja

Tämä sisältää oikeuden päättää siitä, hankkiiko lapsia vaiko ei, päättää lasten lukumäärästä ja ajoituksesta sekä oikeuden kattaviin syntyvyyden säännöstelykeinoihin.

9. Oikeus tieteellisesti tutkittuun seksuaalisuutta koskevaan tietoon.

Tämä oikeus sisältää periaatteen, että seksuaalitiedot tuotetaan riippumattoman ja tieteellisesti eettisen tutkimusprosessin avulla ja että tätä tietoa jaetaan sopivilla tavoilla yhteiskunnan kaikille tahoille.

10. Oikeus monipuoliseen seksuaaliseen tietoon ja sivistykseen

Tämä on elämän pituinen, syntymästä läpi elämän kaaren ulottuva prosessi, ja sen tulisi koskea yhteiskunnan kaikkia instituutioita.

11. Oikeus seksuaaliterveyden hoitopalveluihin

Seksuaaliterveyden hoitopalvelujen tulisi olla käytettävissä kaikissa seksuaalisuuteen liittyvissä huolenaiheissa, ongelmissa ja toimintahäiriöissä niiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.

World Association for Sexology, Hongkong, 1999

Naisten ulkoisen olemuksen muokkaus on saavuttanut jälleen uuden virstapylvään. Rasvaimut, kauneusleikkaukset ja rintojen suurentaminen ovat nykyisin aivan normaaleja toimenpiteitä. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä naiset ovat alkaneet tuunata ulkoisia sukupuolielimiäänkin entistä ”ehommiksi.” Really spooky!


Buumi kasvaa

Jo 1950-luvun Yhdysvalloissa suoritettiin leikkauksia, jotka tunnettiin nimellä aviomiehen ommel. Leikkausten tarkoituksena oli parantaa naisen hyvinvointia, mutta totuus oli tietenkin se, että emätintä tiukennettiin, jotta se tuottaisi miehelle enemmän mielihyvää. Kuitenkin vasta vuonna 1988 tohtori David Matlock varmistui siitä, että emättimen tiukennusleikkaukset todellakin toimivat ja tuovat lisää seksuaalista mielihyvää. Sen jälkeen nuo leikkaukset yleistyvät etenkin Australiassa, Englannissa, Uudessa-Seelannissa ja Pohjois-Amerikassa.

Vuosina 2004 ja 2005 noin 800 brittinaista sai peräti julkiselta terveydenhuollolta rahoituksen emättimensä ehostamiseen. Luulisi, että moiseen tarvitaan todella hyvät terveydelliset syyt, mutta vielä mitä. Perusteluina rahoituksen saamiseen ovat olleet esimerkiksi seuraavat syyt: leikkauksen jälkeen pystyy käyttämään tiukempia vaatteita, leikkauksen avulla näyttää enemmän pornotähdeltä, pyöräily on mukavampaa ja seksileikit ovat hauskempia kun emätin on kunnossa. Britanniassa näyttää terveydenhuollossa olleen todella löysää rahaa.


Miksi ihmeessä?

Beverly Hillsissä Kaliforniassa tohtori Gary Takowsky on muotoillut jo satojen naisten sukupuolielimiä uuteen uskoon. Miksi naiset haluavat muokata jotain, jonka vain hyvin harva näkee? Sukupuolielinten muovaamisen tärkeimpänä motiivina on saada isompi, parempi ja tiukempi alapää miesten iloksi. Tohtori Takowskyn asiakkaat iästä ja kansallisuudesta riippumatta kertoivat, että mikäli he saavat nuorekkaan alapään, ovat he haluttuja miesten keskuudessa.

Tohtori Takowskyn mukaan jotkut naiset kärsivät siitä, että heiltä puuttuvat täysin ulommat häpyhuulet. Tämän vuoksi he haluavat käyttää kirurgista mahdollisuutta puutteen korjaamiseksi. Epäsuhta ulompien ja sisempien hälyhuulten välillä onkin eräs yleisimmistä syistä hakeutua leikkaukseen. Joillakin naisilla taas on erittäin isokokoinen klitoris, jonka he haluavat piiloon. Osa naisista vastaavasti tuntee itsensä seksikkääksi häpyhuulten pullistellessa pikkuhousujen ja shortsien läpi.

Pääosa naisista kuitenkin hakee sukupuolielimiinsä nuoruutensa hehkeyttä. Ikä ja synnytykset tekevät tehtävänsä myös sukupuolielinten ulkomuodolle. Naisten mukaan häpyhuulet ovat iän myötä menneet ryppyyn ja koko ulkoinen olemus on sen johdosta ehkä hiukan sotkuisen näköinen. Myös rasvapeitteen väheneminen häpyliitoksen päältä tekee ulkoisista sukupuolielimistä ikävännäköisen.


Toki totta

Kieltämättä on totta, että emättimen luontainen mukautumiskyky heikkenee synnytysten myötä, vaikka kaikki terveydenhuollon ammattilaiset eivät sitä suostu myöntämään. Synnytysten jälkeen esimerkiksi emättimen ulkosuu saattaa olla veltostunut tai repeytynyt, jolloin emättimen etuosa ei ole yhtä tiukka ja esteettinen kuin synnyttämättömillä naisilla. Kylmä totuus on, että lantiopohjajumpilla tilannetta ei muuteta miksikään. Toisaalta useita lapsia synnyttäneiden naisten emätin saattaa olla koko ajan laajentuneena kroonisen venymisen ja lihaksiin tulleiden repeämien myötä. Näitä tiloja ei myöskään lihasharjoittelulla pystytä hoitamaan. Leikkaus on tällöin ainoa apu.

Pienten eli sisäisten häpyhuulien suuri koko voi toisinaan tuottaa haittaa. Haitta voi esiintyä kosmeettisena, paikallisena ärsytyksenä, epämukavuutena kävellessä tai istuessa sekä vaikeutena hoitaa hygieniaa kuukautisten aikana. Tällöin on hyvin ymmärrettävää, että apua haetaan kirurgiasta.

Mikäli sukupuolielimiä halutaan muokata puhtaasti siitä syystä, että ne näyttävät kireissä vaatteissa hyvälle, ollaan kyllä pahasti metsässä. Tietysti rahalla saa ja hevosella pääsee, joten jokainen voi ilman muuta itse päättää, mitä hankkimillaan euroilla tekee.


Miten esimerkiksi häpyhuulia laajennetaan?

Häpyhuulten laajennus suoritetaan siten, että kehosta otetaan ensin ylimääräistä rasvakudosta. Rasvan lähteinä voidaan käyttää esimerkiksi reisiä ja vatsapeitettä, joihin tehdään muuta viilto. Viilletyistä alueista imetään pitkällä neulalla ihonalaista rasvaa. Saatu rasva huuhdotaan suolaliuoksessa ja tästä saatu hyytelömäinen seos sijoitetaan kulhoon, jossa siihen lisätään asiakkaan verta. Sekoitus sijoitetaan suureen injektioruiskuun. Neula painetaan syvälle ulkoisten häpyhuulten yläosaan ja rasvaseos painetaan ihon sisälle. Häpyhuulet turpoavat ja ne pyritään muotoilemaan niin, että rasva sijaitsee niissä tasaisesti sekä huulten ulkoinen olemus tyydyttää asiakasta.


Rahan arvoista?

Muokkaus maksaa yli 2 000 dollaria. Yhdysvalloissa jonotusaika operaatioon on nykyisin yli puoli vuotta. Eräät operaatiossa käyneet naiset sanovat, että he kokevat paremman orgasmin uuden emättimensä johdosta. Myös miehet saavat orgasmin nopeammin, koska uusi parannettu alapää on entistä tiukempi. Mahtavan orgastisuutensa lisäksi tuhdimpi alapää on monen miehen mielestä seksikkäämpi kuin luonnon itsensä muovaamaa.

Menetelmä saattaa ehkä tuoda näköä, kokoa ja tehoa, mutta ei ilman varjopuolia. Rasvakudos alueelta katoaa lähes olemattomiin vuoden kuluessa etenkin laihduttavilta tai voimakkaasti liikuntaa harrastavilta naisilla. Joten uusi operaatio on jälleen edessä, mikäli nainen haluaa alapäähänsä takaisin nuo muhkeat muodot.

Operaation haittapuolena on se, että häpyhuulten alue on vaikeasti steriloitavissa, vaikka karvat sieltä ajellaankin. On täysin mahdollista, että alueelle syntyy infektio. On myös kirjattu tapauksia, joissa operaation jälkeen on esiintynyt erittäin voimakkaita yhdyntäkipuja, tai tuntoherkkyys sukuelimistä on kadonnut, leikkauksen jälkeinen arpi on muodostunut ikävännäköiseksi tai on esiintynyt voimakasta verenvuotoa.

Onko sitten mitään järkeä sijoittaa noin 2 000 euroa siihen, että saa hiukan aikaisempaa paksummat häpyhuulet tai tiukemman emättimen? Muokkauksessa käyneiden naisten mielestä on. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämäkään operaatio ei siis ole riskitön.