IRC-Galleria

Lauantaina töissä oli kivaa. "Oho", ja "sori" oli illan käytetyimmät sanat ku olin juonu ennen duunia noin pannullisen tsufeeta mustana ja pyörin ku puolukka tyhjässä puolukkaämpärissä koko illan ja törmäilin Ireneen ja Saaraan ku tein piruetteja vaihtaessani kossupulloon kaatonokkia ja loihtiessani mitä mielikuvituksekkaimpia drinkkejä janoisille (mitäs tilaavat "jotain kivaa" HAH!)

Joskus jonkin vanhan tunteen löytäminen uudelleen on paljon parempaa, kuin uuden rakentaminen tyhjästä. Mua laiskistutti eilen hirveästi, eikä oloani tehnyt yhtään arvollisemmaksi se, että Eetulla oli hirveän paljon virtaa. Se panetti mun kattolamput paikoilleen ja asensi hienon diodin (?) mun olkkarin lamppuun, joten nyt siinä on myös tunnelmavaloasetus. Sit se ositti mun puhelimen ziljoonaan osaan ja olin ihan satavarma, että tuosta ei enää kalua tule. Kaiuttimet, näyttöruutu, ruuveja, pieniä tunnistamattomia osasia, kuoria, akku, nippeleitä ja nappeleita lenteli italiankielisen Ellen sisustuslehden päälle. Sitte nukahdin ja ku heräsin niin Eetu näytti kuvaa, jonka oli ottanut mun puhelimella nukkuvasta minusta. Hämmentävä suoritus kertakaikkiaan. Sit tehtiin strutsilasagnea ja katottiin Madonnaa ja syötiin suklaata.

Eilinen ruuvien etsiminen ja imuroiminen ja kokkaaminen ja Eetun nikkaroinnin katseleminen aiheutti hirvittävän toimeliaisuusvajeen. Nukuttaa vieläkin ihan kamalasti. Kävin tutustumassa mahdolliseen joulusesonkityöpaikkaan puoliltapäivin ja sit räpläsin kotona Sim City nelosta, jonka Eetu asensi mun neitseellisen puhtaaseen ja oivasti toimivaan läppäriini. Nyt istun sen kaa Kauppayhtiöllä, lenkkarit ja verkkarit on repussa mumisten epätoivoissaan "Vie meidät kuntosalille, janoamme hikeäsi!"

...Ehkä seuraavan kahvikupin jälkeen.