IRC-Galleria

Masennuksen tiedetään lisäävän sydänoireiden vaaraa, mutta sama näyttäisi pätevän paniikkikohtauksiin. Yhdysvaltalaistutkimuksessa paniikkikohtauksia saaneet 51-83-vuotiaat naiset saivat hieman muita enemmän sydänkohtauksia, aivohalvauksia ja myös kuolivat muita todennäköisemmin viisivuotisen seurannan aikana. Tulokset julkaistiin Archives of General Psychiatry -lehdessä.

Puolen vuoden sisällä paniikkikohtauksen kokeneet saivat seurannan aikana sydäninfarktin tai aivohalvauksen kolme kertaa todennäköisemmin kuin paniikkikohtauksilta säästyneet naiset. He myös kuolivat seurannan aikana noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut tutkimuksen naiset.

Tutkimukseen osallistui 3 400 vaihdevuodet ohittanutta 51-83-vuotiasta naista, jotka olivat vastanneet mm. paniikkikohtauksia koskeviin kysymyksiin tutkimuksen alkaessa. Naisista joka kymmenes oli kokenut ainakin yhden paniikkikohtauksen tutkimusta edeltävän puolen vuoden aikana. Yhteensä naiset saivat seurannan aikana 41 sydäninfarktia ja 40 aivohalvausta. 147 naista kuoli.

Paniikkikohtaukset eivät välttämättä aiheuta sydänoireita, mutta ne näyttävät ainakin olevan merkki niiden riskistä ja siten lääkäreille syy tutkia paniikkipotilas myös sydän- ja verisuonitautien varalta.

Ylipainoisuus liittyy naisilla ainakin kymmenen eri syöpätyypin riskiin, käy ilmi tuoreesta brittitutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui yli miljoona 50-64-vuotiasta naista, joista 45 000 sairastui ja 17 000 kuoli syöpään 5-7 vuoden seurannan aikana.

Tulosten perusteella lihavuus liittyy suurentuneeseen rintasyövän, kohdun limakalvon syövän, ruokatorven adenokarsinoomien, munuaissyövän, leukemian, munasarjasyövän, multippelin myelooman eli pahanlaatuisen luuydinkasvaimen, haimasyövän, non-Hodgkin-lymfooman ja vaihdevuodet ohittaneilla myös suolisyövän riskiin. Lihavuus lisäsi myös syövistä johtuvia kuolemia.

Tutkijat arvioivat, että ylipaino voi selittää noin 5 prosenttia vaihdevuodet ylittäneiden brittinaisten syövistä, mikä tarkoittaa vuosittain noin 6 000 syöpää. Kohdun limakalvon syövistä ja ruokatorven adenokarsinoomista lihavuus saattaa selittää jopa puolet.

Monet yllämainituista syöpätyypeistä, kuten rinta- ja munuaissyöpä, on liitetty ylipainoisuuteen ennenkin, mutta joukossa on myös uusia havaintoja.

Vaihdevuodet vaikuttivat paljon ylipainon ja syövän väliseen yhteyteen, mikä havaittiin erityisen selvästi suolisyövän, rintasyövän ja kohdun limakalvon syövän kohdalla. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, ettei liikakilojen vaikutus rajoitu vain hormonaalisiin syöpiin.

Soijaa ainakin viitenä päivänä viikossa syövät japanilaisnaiset säästyvät aivoinfarktilta ja mahdollisesti myös sydäninfarktilta noin puolet todennäköisemmin kuin ikätoverit, joiden soijan käyttö jää korkeintaan muutamaan kertaan viikossa. Runsas soijan syöminen saattaa liittyä myös pienentyneeseen sydän- ja aivoinfarktikuolleisuuteen.

Tiedot ilmenevät Circulation-lehdessä julkaistusta japanilaistutkimuksesta, johon osallistui yli 40 000 keski-ikäistä japanilaista miestä ja naista. Noin kymmenen vuoden seurannan aikana heille sattui 587 aivoinfarktia, 308 sydäninfarktia ja 232 osallistujaa myös kuoli niihin.

Soijasta ja muusta ravinnosta saatavien isoflavonoidien runsaus liittyi infarktiriskien pienenemiseen, mutta vain vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Heidän riskinsä todettiin yli 70 prosenttia pienemmäksi kuin japanilaisittain vähäisesti isoflavonoideja saavien riski.

Hyödyt havaittiin naisilla, jotka saivat päivittäin ravinnostaan noin 18 milligrammaa isoflavonoideja, mikä on noin 20 kertaa enemmän kuin länsimaissa on tavallista.

Isoflavonoidit ovat kasviksissa esiintyviä flavonoidien sukuisia polyfenoliyhdisteitä, joita on runsaasti esimerkiksi soijassa. Isoflavonoidit saattavat mm. parantaa veren rasva-arvoja ja verisuonten kimmoisuutta ja sitä kautta myös ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja.

Seksologia - Seksologi


Seksologia on ala, jossa tarkastellaan seksuaalisuutta sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Seksologian alalla käytetään monia eri lähestymistapoja eli, tapoja tutkia seksuaalisuutta, tyypillisimmillään antropologisia ja sosiologisia lähestymistapoja. Henkilö, joka työskentelee seksologian alalla, saattaa käyttää nimikettä ”seksologi.” Seksologi ei ole nk. nimikesuojattu ammattinimike, joten kuka tahansa voi käyttää sitä. Suomessa järjestetään seksologian koulutusta eri ammattikorkeakouluissa.

Kliininen seksologia – Kliininen seksologi – Auktorisoitu kliininen seksologi


Kliininen seksologia on poikkitiede, joka ammentaa eri psykologioista ja terapiasuuntauksista, hoito- ja lääketieteestä. ”Kliininen seksologi” ei myöskään ole nimikesuojattu. Auktorisoitu kliininen seksologi tarkoittaa, että ammattihenkilö on saanut Pohjoismaisen kliinisen seksologian järjestön (Nordic Assosiation for Clinical Sexology, NACS) auktorisoinnin.

Seksuaalikasvatus – Seksuaalikasvattaja



Seksuaalikasvatus on pääasiassa lapsille ja nuorille kohdistettua kasvatuksellista valistamista seksuaalisuudesta. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus saada tarpeellinen määrä asiallista ja ikäänsä sopivaa seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatus tapahtuu päiväkodeissa ja kouluissa, ja käsiteltäviä teemoja ovat mm. omat rajat, tunteet, ihmissuhteet, seksi, ehkäisy ja sukupuolitaudit. Seksuaalikasvatuksen tulisi olla iloa ja vastuuta painottavaa, ei pelottelevaa. Seksuaalikasvattajan koulutus on yksivuotinen, kuten myös nk. seksuaaliohjaajan koulutus.

Seksiterapia – Seksiterapeutti – Seksineuvonta


Sanoja seksiterapia, seksiterapeutti tai seksineuvonta ei käytetä seksologian ammattikentällä. Ammattitaitoinen ja eettisesti asianmukaisesti toimiva seksityöntekijä (prostituoitu) voi kuitenkin seksipalvelujen lisäksi tarjota seksineuvontapalveluja. Tällöin asiakas saa apua, ohjeita sekä neuvoja suullisesti ja/tai konkreettisesti toiminnallisen seksin suorittamiseen. Seksineuvontapalveluja tulisi olla tarjolla kaikille konkreettista seksin suorittamisen apua tai harjoitusta tarvitseville ja haluaville ihmisille, esimerkiksi vammaisille henkilöille tai henkilöille, joilla on vaikeuksia luoda sosiaalisia suhteita vaikkapa arkuuden vuoksi.

Seksuaaliterapia – Seksuaaliterapeutti - Auktorisoitu seksuaaliterapeutti


Seksuaaliterapia on seksuaalisten ongelmien hoitomuoto. Seksuaaliset ongelmat voivat olla nk. toiminnallisia seksuaalihäiriöitä eli esimerkiksi erektiohäiriöitä tai orgasmihäiriöitä. Seksuaalinen haluttomuus on hyvin tyypillinen hoitoon hakeutumisen syy. Seksuaaliterapiaan hakeutumisen syy voi olla myös jokin pakonomainen tai itseä ahdistava seksuaalisen käyttäytymisen muoto.

Seksuaaliterapia ja seksuaaliterapeutti -nimikkeitä voi kuka tahansa käyttää tekemästään työstä ja itsestään. Seksuaaliterapia on hyvin sekalainen ja monia lähestymistapoja sisältävä terapiamuoto. Sen juuret ovat amerikkalaisten Mastersin ja Johnsonin 1980-luvulla Suomeen tuomassa seksuaaliterapiassa. Tästä muodosta suositellaan nykyisin käytettävän termiä klassinen seksuaaliterapia. Tämän terapiamuodon alkuperäinen nimi oli ”sex therapy”, mistä saattaa johtua, että helposti puhutaan ”seksiterapiasta.” Klassinen seksuaaliterapia ei ole terapiaa sanan syvemmässä merkityksessä, vaan kyse on enemmänkin ohjeista ja harjoituksista, joita asiakkaalle ja hänen mahdolliselle kumppanilleen annetaan. Pelkästään klassista seksuaaliterapiaa sisältävästä hoitomuodosta tulisikin käyttää termiä seksuaalineuvonta. Klassisessa seksuaaliterapiassa käytetään erilaisia kumppanin kosketteluharjoituksia tai pesemisharjoituksia. Tämä hoitomuoto saattaa sopia ihmisille, joilla on vaikeuksia toiminnallisen seksin suorittamisessa esimerkiksi suorituspaineiden tai estyneisyyden vuoksi. Se ei sovellu tilanteisiin, joissa ongelmat ovat parisuhteen vuorovaikutuksessa tai ihmisen psykoseksuaalisessa kehityksessä.

Ammattihenkilö, jolla on pitkä seksuaaliterapiakoulutus (väh. 3 vuotta) ja/tai joka käyttää monipuolisesti seksuaaliterapiaa ja erilaisia lähestymistapoja, tekee suomalaista, nykyaikaista seksuaaliterapiaa. Seksuaaliterapiassa saattaa olla osin päällekkäisyyksiä psykoterapian kanssa, riippuen ammattihenkilön työskentelytavoista ja pätevyydestä. Seksuaaliterapia ei kuitenkaan ole psykoterapiaa, eikä päinvastoin. Auktorisoitu seksuaaliterapeutti tarkoittaa, että ammattihenkilö on saanut Pohjoismaisen kliinisen seksologian järjestön (Nordic Assosiation for Clinical Sexology, NACS) auktorisoinnin.

Psykoseksuaaliterapia – Psykoseksuaaliterapeutti


Psykoseksuaaliterapia-sanaa ei juurikaan vielä käytetä Suomessa. Psykoseksuaaliterapiassa hoidetaan ihmisen seksuaalielämään liittyviä ongelmia, jotka eivät ole lääketieteellisiä tai toiminnallisia, vaan ihmisen psykoseksuaalisen kehityksen häiriöistä johtuvia oireita. Tällaisia ovat esimerkiksi seksiaddiktiot, itseä ahdistava fetisismi tai transvestismi. Koska klassisella seksuaaliterapialla ei voida hoitaa juurikaan psykoseksuaalisen kehityksen häiriöitä, edellytetään, että seksuaaliterapeutilla on vahva koulutus myös muusta kuin klassisesta seksuaaliterapiasta. Psykoseksuaaliterapiaa tekevä seksuaaliterapeutti tuntee ja käyttää myös elementtejä psykoterapioista.

Seksuaalineuvonta – Seksuaalineuvoja


Seksuaalineuvonnassa asiakas voi keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja saada tietoa, ohjausta, vinkkejä ja ongelmanratkaisuvaihtoehtoja häntä askarruttaviin asioihin. Monet terveydenhuollon henkilöt ovat käyneet vuoden pituisen seksuaalineuvojakoulutuksen ja antavat seksuaalineuvontaa omaan perustyöhönsä, esimerkiksi sairaanhoitoon, liitettynä. Seksuaalineuvonnassa asiakasta autetaan lähinnä lähimenneisyydessä ilmaantuneiden ongelmien ratkaisemisessa. Seksuaalineuvontaa voidaan toteuttaa yksilö-, pari- ja ryhmämuotoisesti.

Psykoterapia - Psykoterapeutti


Psykoterapia ja psykoterapeutti ovat nimikesuojattuja eli niitä saa käyttää vain Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymä ammattihenkilö. Psykoterapiassa hoidetaan ja kuntoutetaan erilaisia psyykkisiä ongelmia. Psykoterapiassa pyritään lisäämään asiakkaan itsetuntemusta ja tuetaan hänen psyykensä, minuuden, kehitystä. Psykoterapeutti ei ole automaattisesti seksuaalisuuden asiantuntija, vaan onkin hyvä tarkistaa psykoterapeutin perehtyneisyys myös seksuaalikysymyksiin niihin apua haettaessa.

Terapioiden lähestymistapoja


Seksuaaliterapiassa ja psykoseksuaaliterapiassa (ja psykoterapiassa) käytetään runsaasti erilaisia lähestymistapoja aikaisemmin mainitun klassisen seksuaaliterapian lisäksi tai sijaan. Käsiteltäviä teemoja ovat mm. seksi, tunteet, itsensä ilmaiseminen, vuorovaikutus, minäkuva ja parisuhde.

Gestalt- eli hahmoterapeuttisessa lähestymistavassa työstetään keskeneräiset prosessit ihmisen kanssa siten, että terapiatilanteessa asiakas ohjataan sinne, missä kipu seksuaalisuuden alueella on syntynyt, esimerkiksi johonkin lapsuuden tapahtumaan tai tunnelmaan. Tämän työskentelymuodon avulla saadaan tehokkaasti korvaavia ja eheyttäviä kokemuksia omasta menneisyydestä ja itsestä. Nämä muuttavat nykyhetken kokemusta sekä tunnetta ja antavat näin mahdollisuuden tehdä valintoja aivan toisella lailla kuin usein automaattisiksi muodostuneet tavat, joilla ihminen hahmottaa seksuaalisuuttaan. Kognitiivinen lähestymistapa pureutuu negatiivisiin virhetulkintoihin.

Kognitiivinen lähestymistavan tavoitteena ovat asiakkaan elämänsä aikana oppimiensa ajatustottumusten ja toimintojen selkiinnyttäminen ja muuttaminen. Menetelminä käytetään mm. tunnepäiväkirjaa ja erilaisia kaavioita hahmottamaan ajatus-, toiminta- ja tunnevääristymiä.

Käyttäytymisterapian eli behavioristisen lähestymistavan pääkäsitys on, että oireet on opittu, joten ne voidaan myös oppia pois. Tässä lähestymistavassa keskitytään käyttäytymisen muutokseen.

Ratkaisukeskeisen lähestymistavan ydin on kielteisen ajattelun katkaiseminen. Ongelmia ratkottaessa huomio kiinnitetään ongelman ratkaisuun eikä niiden syihin tai ilmenemismuotoon. Ongelman ratkaisemisessa käytetään hyväksi ihmisen voimavaroja ja kykyjä.

NLP eli Neuro-Linguistic Programming on menetelmäkavalkadi, jolla voi tutkia ja tehostaa vuorovaikutusta sekä tutkia ja muuttaa psyykkistä toimintaa. Kuvittelemalla erilaisia asioita tai käyttämällä puhetta ja kieltä uudella tavalla voidaan ohjata sitä, miltä tuntuu tai mitä kehossa tapahtuu.

Ilmaisullisia terapiamuotoja ovat mm. taideterapia, musiikkiterapia, kirjoitusterapia, sosio- ja psykodraama sekä tanssiterapia. Näiden kaikkien avulla voi tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja eheyttää sitä.

Pariterapia – Pariterapeutti


Pariterapia ja ammattinimike pariterapeutti eivät myöskään ole nimikesuojattuja ammatteja. Jotkut käyttävät myös termejä parisuhdeneuvonta, parisuhdeneuvoja, parisuhdeterapia, parisuhdeterapeutti tai avioliittoneuvonta. Pariterapiassa tavoitteena on parin kommunikaation parantaminen kaikilla eri tasoilla: älyllisellä, tunteellisella ja seksuaalisella tasolla.

Terapeutti


Terapeutti-termiä tapaa silloin tällöin ja se on hyvin avoin ja määrittelemätön termi. Yleensä terapeutti-nimikettä käyttävä henkilö käyttää erilaisia vaihtoehtohoitomuotoja tai perinteisempiä psykoterapeuttisia hoitomuotoja, omaamatta kuitenkaan ammatillista tai koulutuksellista pätevyyttä.

Raiskaus tarkoittaa toisen pakottamista sukupuoliseen kanssakäymiseen. Nykyään myös aviopuolison raiskaus on rikos. Pakottamisesta ei aina saada kiistatonta näyttöä ja sen vuoksi kaikkia raiskauksia ei pystytä tuomitsemaan. Moni raiskattu häpeää asiaa niin paljon, ettei halua tehdä siitä ilmoitusta. Joskus ilmoitus jätetään tekemättä koston tai väkivallan pelosta. On hyvä muistaa, että perätön ilmianto on myös rikoslaissa rangaistavaa.

Raiskaus ei itse asiassa ole seksuaalinen toiminto vaan se on väkivaltaa, jota toteutetaan seksuaalisella käyttäytymisellä. Raiskaajalla rakkauden ja vihan tunteet ovat sekaisin ja hän kokee tyydyttävänä ja rakkaudellisena sen, minkä uhri kokee äärimmäisenä uhkana, väkivaltana, pelkona ja kidutuksena. Raiskaaja siirtää ikään kuin omat pelon ja avuttomuuden tunteet uhriinsa hänen kokemuksekseen ja välttyy näin itse näiltä sietämättömiltä tunteilta. Ehkä tästä syytä sota- ja katastrofiolosuhteissa myös raiskaukset lisääntyvät. Raiskaus samoin kuin sen yritys on väkivaltarikos, josta on ilmoitettava poliisille. Raiskaus ei ole asianomistajarikos, vaan yleinen syyttäjä nostaa syytteen eikä uhri voi estää asian oikeuskäsittelyä.

Insesti tarkoittaa seksuaalista tekoa, jossa uhrina on alle 18-vuotias ja tekijänä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa oleva henkilö, joka asuu samassa taloudessa. Insestistä tulee ilmi viranomaisten tietoon vain pieni osa. Lapsi tai nuori ei usein uskalla kertoa siitä tai asia on koko perheen vaiettu salaisuus.


Toisinaan lapsuuden ja nuoruuden aikainen insesti tulee esille vasta aikuisena vaikean masennuksen tai psyykkisen sairauden yhteydessä, koska se ei häviä käsittelemättä. Useimmiten tekijä on lapselle entuudestaan tuttu mies: isä tai joku tuttava.


Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina rikos, joka tulee tuoda viranomaisten tietoon. Uhrille on hankittava apua. Pitkäaikainen psykoterapia auttaa useimmiten parhaiten uhria selviytymään ja vapautumaan syyllisyydestä ja ahdistuksesta sekä muista oireista.

Diagnostisesti kyseessä on pedofilia silloin, kun yli 16-vuotias henkilö on pysyvästi (yli kuusi kuukautta kestänyttä) seksuaalisesti kiinnostunut alle puberteetti-ikäisistä lapsista. Pedofilian käsitettä on usein käytännön työssä laajennettu sisältämään myös aikuisen henkilön puberteetti-ikäisiin kohdistamaan seksuaalisen mielenkiinnon ja seksuaalisen hyväksikäytön. Pedofilia tulee esiin lähes päivittäin mediassa. Menneinä vuosisatoina asiasta ei juurikaan puhuttu, vasta viimeaikoina on rohjettu puhua asiasta enemmän, koska aikuisen ja lapsen välistä seksuaalista kanssakäymistä on pidetty tabuna, ja siitä on vaiettu. Lapsia on kuitenkin varoiteltu namusedistä, jotka houkuttelevat lapsia luokseen, mutta sen tarkempaa tietoa vaarasta ei kerrottukaan. Nykyään lapset tietävät paremmin, että on henkilöitä, jotka ovat sairaalloisesti kiinnostuneita lapsista.

Pedofiili tuntee seksuaalista mielihyvää ajatellessaan lapsia. Lisäksi hän on menettänyt sisäisen hallintakyvyn seksin suhteen sekä ulkoisen kyvyin kontrolloida käyttäytymistään. Pedofiili näkee paljon vaivaa voittaakseen lasten suosion ja luottamuksen. Pedofiili laskee hiljalleen lapsen suojautumiskynnystä mm. erilaisin houkutuksin ja pääsee näin rikkomaan lapsen rajoja rajusti. Katsotaankin, että pedofiili siirtää seksuaalisen kokemuksen myötä oman sisäisen sietämättömän ahdistuksen alistetussa asemassa olevan lapsen kannettavaksi ja samalla hän itse kokee suurta rakkauden ja tyydytyksen tunnetta. Pedofiili ei ymmärrä tekevänsä lapselle mitään pahaa tai rikollista, omasta mielestään hän vain rakastaa lasta suunnattomasti eikä hän ymmärrä, jos hänet siitä tuomitaan. Tällä tavoin pedofiili puolustautuu ajatusvääristymiensä avulla.

Osa pedofiileistä on hyvämaineisia kansalaisia ja jotkut toimivat jopa lapsiammateissa. Monet pedofiilit hankkivat lapsipornoa eivätkä koe tekevänsä siinä mitään väärää. Lapsiporno onkin tullut valtavaksi kansainväliseksi ongelmaksi, koska sitä tuotetaan suunnattomia määriä ja siinä liikkuu valtavia rahasummia. Lapsipornon tuottamiseen tarvitaan jatkuvasti uusia oikeita lapsiuhreja, jotka kärsivät lopun elämäänsä seksuaalisista traumoista ja mielenterveyden häiriöistä. Osa heistä päätyy itse lasten hyväksikäyttäjiksi ja seksirikollisuuteen.

Sairauden tai vamman aiheuttaessa toiminnallisia häiriöitä apuvälineistä voi olla monenlaista hyötyä. Apuvälineellä voi lisätä mekaanista kiihottamista yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Selkäydinvammoissa usein ongelmana on juuri hyvin voimakkaan kiihottamisen tarve mm. siemensyöksyn aikaansaamiseksi, tällöin esimerkiksi moottoroiduista apuvälineestä on varmasti konkreettista hyötyä. Tärkeää on valita laite, jossa on värähtelyn taajuuden säätely mahdollisuus. Liian nopea taajuus saattaa aiheuttaa puutuneisuuden tunnetta ja mm. siksi on tärkeää oppia tunnistamaan itselle sopiva voimakkuus.

Tuntopuutokset vaikkapa peniksen alueella saattavat aiheuttaa erektio- ongelmia ja orgasmiin sekä laukeamiseen liittyviä vaikeuksia. Usein kuitenkin peräaukon ympäristö tuntee herkästi ja esimerkiksi orgasmin voi oppia tuntemaan peräaukon seudussa. Hieromasauvan eli vibraattorin avulla voi etsiä alueet joilla tuntoa edelleen on. Erotiikkaliikkeissä on saatavana myös moottoroituja pesusieniä, joilla on hyvä etsiä herkästi tuntevia alueita ruumiista. Keskustelemalla ammattitaitoisen myyjän kanssa löytyy varmasti ratkaisu vibraattoreiden laajasta valikoimasta. Joskus, riippuen vamman tai sairauden laadusta, voivat luovatkin ratkaisut olla tarpeen, niin että seksiapuvälineen käyttö mahdollistuisi vaikkapa lisälaitteen avulla. Reumataudeissa esimerkiksi saattaa ongelmaksi muodostua sopivan otteen löytäminen apuvälineestä.

Emättimen kuroutuminen voi olla seurauksena paikallisesta sädehoidosta esimerkiksi gynekologisten syöpien yhteydessä. Emättimen laajentaminen on tällöin tarpeen ja apuna voi käyttää vaikkapa tekopenistä sormien lisäksi. Valikoimasta on helppo löytää itselle sopivan kokoinen ja oloinen malli. Tekopenis voi olla ulkonäöltään klassinen tai moderni, ja ne ovat miellyttävän pehmeästä silikonista tai kumista valmistettuja, hauskan näköisiä ja jopa humoristisiankin välineitä.

Tekopenistä apuna käyttäen voi etsiä myös lantionpohjan lihakset, joilla on merkitys virtsanpidätyskykyyn ja rakastelussa käytettävien lihasten kuntoon: puhutaankin rakkauslihaksista. Emättimeen laitettavia treenipalloja ja ns. Geishapalloja on erimallisia, erikokoisia, erilaisista materiaaleista valmistettuja (mm. silikonista) sekä erivärisiä. Niiden avulla voi myös harjoittaa lantionpohjan lihaksia ja lisätä oman ruumiin tuntemusta ja nautintoa. Kierukan käyttäjällä saattaa ilmetä palloja käyttäessä verenvuotoa ja tällaisessa tapauksessa käyttö tulee lopettaa. Varovaisuutta on myös noudatettava, kun poistaa pallot emättimestä. Kierukan langat saattavat kietoutua pallojen välisen langan ympärille.

Seksivälineillä voidaan kompensoida tai helpottaa vamman tai sairauden aiheuttamaa seksuaalisen toimintakyvyn muutosta. Tällöin puhutaan seksiapuvälineistä. Apuvälinearvion tekee toimintaterapeutti yhdessä seksuaaliterapeutin kanssa. Lausunnon apuvälineen tarpeesta tekee toimintakyvyn arvioija ja usein tarvitaan vastuulääkärin suositus seksiapuvälineen tarpeellisuudesta. Lausunto lähetetään apuvälineen maksavalle taholle.

Sairastuminen ja vammautuminen vaikuttavat ihmiseen monella tasolla, riippuen sairauden tai vamman laadusta. Identiteettiin liittyvien vaikeuksien lisäksi erilaiset hoidot, toimenpiteet ja osa lääkkeistä aiheuttaa myös selkeitä seksin toiminnallisia häiriöitä. Seksuaalisuudesta kuten myös seksistä saattaa tulla sairauden myötä suhteen vaikein ongelma. Psyyke on kovilla ja itsetuntoa ravistellaan. Mielessä käy monenlaisia ajatuksia: ”En ole kelvollinen. Olen vain holhottava tai olen vain hoitaja, en puoliso, en rakastaja, en nainen tai mies.” Syyllisyyden ja syyllistämisen rikkaruoho rehottaa. Mielessä käy kysymys ”Olenko taakkana toiselle?” Mustasukkaisuus on yleinen vieras parisuhteessa, jossa toinen sairastaa. Pelko ja toivottomuus ovat tuttuja tunteita, kuten myös itsearvostuksen puute sekä kelpaamattomuus. Tekee mieli kapinoida, mutta huomaakin jo seuraavassa hetkessä tarvitsevansa apua toiselta, tilanne on hämmentävä. Seksitoimintojen häiriöt lisäävät tätä tunnetta. Olenko enää haluttava? Itsesyrjintä näkyy ajatuksena, ettei ei-täydellisellä ihmisellä ole lupaa olla seksuaalinen tai edes harrastaa seksiä. Surutyö on osa elämää, se on oikeus.

Jatkossa tulee vahvistaa myönteisyyttä, nähdään tilanne realistisesti. Uusi tilanne antaa myös aikaa, tilaa ja mahdollisuuden tarkastaa mitä olen kieltänyt tai vaatinut itseltäni. Seksuaalinen nautinto on mahdollinen aina, oma tai yhteinen negatiivinen asenne on este nautinnolle. Naiset ovat helpommin sinut kremppojensa kanssa, miehen kanssa on toisin. Mies saattaa linnoittautua ongelmiensa kanssa.

Hankalassa tilanteessa seksistä puhuminen eli ”suuseksi” kannattaa ottaa käyttöön. Ihmiset harrastavat varsin paljon seksiä, vaikka seksistä ei juuri puhutakaan ja päinvastoin. Pystymme kyllä puhumaan pienistä ja suuremmistakin asioista, mutta tunteista puhuminen on useimmille vaikeaa. Toista ei voi myöskään pakottaa puhumaan. Selvittelemällä seksin merkitystä, ottamalla sairauden tai sen hoidon aiheuttamat vaikutukset puheeksi, selviää minäkuvan muutos. Väärinkäsitysten ja väärien uskomusten korjaaminen on myös tarpeellista. Kumppania ei saa koskaan unohtaa, onhan hänelläkin toiveita ja haluja - sekä menettämisen pelko.

Seksi saattaa sairauden myötä muuttua vähemmän suorituspaineiseksi ja yhdyntä voidaan korvata hyväilyillä, toisen kiihottamisella ja kaikella mielihyvää ja nautintoa tuottavalla tekemisellä.


Toisaalta käytös voi muuttua oudoksi. Epäsovinnainen käytös tai epätarkoituksenmukainen käyttäytyminen voi olla vahingollista henkilölle itselleen tai muille. Se voi järkyttää sekä hämmentää kanssaihmisiä. Puutu tilanteeseen, älä hyväksy väkivaltaa! Sairautta ei saa käyttää aseena eikä sairaan kumppanin yli saa kävellä, jättää huomiotta kuin tällä olisi paha vaiva korvien välissä. Sairastuminen tai vammautuminen sotkee usein roolikuviot. Aktiivisempi osapuoli onkin nyt passiivisempi ja kun siihen päälle lisätään seksuaalitoimintojen häiriöt tunne-elämän ongelmiin, on apu tarpeen.

Rakkauselämä on sallittua ja toivottua sekä turvallista, kunhan siitä löytyy tasapaino ja molempia kunnioittava tapa. Ettei elämä olisi pelkkää sairastamista ja hoitamista ja ettei hieno persoona häviäisi sairauden oireisiin tai niiden hoitamiseen, on syytä tiedostaa, että me kaikki olemme vain tavallisia ihmisiä, toisilla vain sattuu olemaan jokin erityislaatuinen ominaisuus, johon on syytä kiinnittää huomiota. On aivan liian paljon pareja, joilla seksi on puurtamista rakkaudentöissä, ilotonta, leikitöntä ja siitä on tullut riippakivi. Kannattaa aloittaa asennemuutos suhteessaan seksuaalisuuteen. Mutta muutoksen on lähdettävä ensisijaisesti omasta itsestä, ei kumppanista.

Vaikeissa tilanteissa, silloin kun omat keinot loppuvat on syytä hakea ammattiapua. Käynti urologin tai gynekologin vastaanotolla on suositeltavaa. Seksuaaliterapeutti, perheterapeutti tai pariterapeutti voi auttaa parisuhteeseen tai seksuaalisuuteen liittyvien esteiden voittamisessa. Uusi tai erilainen näkökulma ongelmatilanteessa saattaa olla ratkaisu luutuneeseen tapaan hoitaa ongelmia.

Suuseksistä

Kumppanin sukuelinten hyväilemistä suulla (imemistä, nuolemista, tms.) kutsutaan suuseksiksi. Myös oraaliseksi tarkoittaa suuseksiä. Miehen sukupuolielinten kiihottamista sanotaan fellaatioksi tai, kuten meillä Suomessa rohkeassa puhetavassa on tapana sanoa, "suihin ottamiseksi." Naisen sukupuolielinten suulla kiihottamisen toinen nimi on cunnilingus.

Heteroseksuaalisisissa suhteissa miehen suulla hyväileminen lienee monille naisille luonnollista, mutta useille myös outoa tai epämiellyttävää. Monet naiset jopa kieltäytyvät siitä ehdottomasti. Syitä on monia. Tilanne on samanlainen myös toisin päin. Monien naisten mielestä on nautinnon huippu, kun mies hyväilee suullaan naisen sukupuolielimiä, ja toisille asia on ehdoton tabu ja kielletty alue. Erittäin suuri osa miehistä pitää naisen antamaa suuseksiä parhaana tapana kiihottaa ja hyväillä miestä. Homoseksuaalisissa suhteissa suuseksin osuus seksuaalisessa kanssakäymisessä on tavallista.

Kieli ja suu ovat mitä parhaita seksin ”apuvälineitä”, joita voidaan käyttää kumppanin seksuaaliseen tyydyttämiseen. Kielen toimintaperiaate on kullekin tuttu, joten sen käyttö jännittyneenäkin onnistunee. Mitään EU-direktiiviähän ei ole ”oikeanlaisesta nuolemistekniikasta”, joten tyyli on vapaa, kunhan vain muistaa olla olematta liian kovakourainen – tai kovakielinen! Kieli on juuri sopivan pehmeä ja liikkuva, ja mikä tärkeintä, se tuo kosteutta kuivaankin vaginaan. Suuseksissä on vaikea tehdä mitään väärin, kun muistaa huulten ja kielen tarpeeksi pehmeän kosketuksen ja riittävän rauhallisen etenemisen. Kuka tahansa vasta-alkajakin voi onnistua tyydyttämään kumppaninsa jo ensimmäisellä kerralla. Kumppanin liikkeiden aistiminen tai ihan suoraan kysyminenkin on hyvä tapa tietää, miten hellästi tai kovaa ja millä nopeudella hän haluaa itseään tyydytettävän. Suuseksillä on myös hyvä aloittaa, jos toinen haluaa rakastella, eikä toinen osaa päättää, huvittaisiko häntä vai ei. Taitavalla "kielenkäytöllä" alkuun hieman halutonkin kumppani saattaa innostua ja lähteä leikkiin mukaan!

Seksuaalinen kanssakäyminen ja suuseksi ovat lähes yhtä yleisiä nuorten satunnaisissa kuin vakavammissakin seurustelusuhteissa, kertoo mm. vuonna 2002 tehty amerikkalaistutkimus, joka julkaistiin Seventeen-lehdessä lokakuussa 2002. Saman tutkimuksen vakava seurustelusuhde ei nuorten mielestä kuitenkaan tarkoita täydellistä omistautumista toiselle. Lähes neljäsosan mielestä pettäminen on yleistä seurustelussa. Nuoret kertoivat myös käyttävänsä kondomia vähemmän todennäköisesti ollessaan vakavassa seurustelusuhteessa. Samoin ehkäisystä ja sukupuolitaudeista keskusteleminen oli nuorten mielestä helpompaa vakavampien kuin satunnaisten seurustelukumppaneiden kanssa. Tutkimukseen haastatelluista 505:stä iältään 15-17 -vuotiaista nuorista yli 70% sanoi, että tytöt olivat oikeutetumpia pyytämään omaa poikaystävää käyttämään kondomia kuin poikaa, johon he olivat vasta tutustumassa.

Myös suuseksin välityksellä voi saada tartunnan ja tartuttaa sukupuolitaudin, kuten vaikkapa herpes-viruksen, joka voi tarttua sekä oireettomassa että oireilevassa vaiheessa. Sukupuolielimissä esiintyvä klamydia ei tartu kovin helposti suuseksin yhteydessä, mutta klamydian aiheuttama nielutulehdus on silti mahdollinen. HIV ei tartu suudelmien välityksellä, mutta suuseksissä, jossa suuhunsa voi saada HI-viruksen kantajan siemennestettä tai emätineritettä, on olemassa tarttumisen riski. Myös tippuri ja kuppa tarttuvat suuseksissä. Satunnaisissa suhteissa varma tapa välttyä ikävältä tartunnalta suuseksin välityksellä on suojautua joko kondomilla tai suuseksisuojalla.

Erityinen suoja suuseksiä varten

Suuseksisuoja suojaa suuseksissä. Varsinaisten kondomien lisäksi on saatavilla lähinnä suuseksisuojiksi tarkoitettuja lateksista valmistettuja liinoja (Glyde Dams ®), jotka asetetaan suuseksin ja hyväilyn ajaksi naisen sukupuolielinten tai peräaukon päälle. Hyväily tapahtuu tämän liinan läpi. Liina pysyy parhaiten paikoillaan, kun alle levitettään ohuelti liukuvoidetta.

Yksinkertaisen suuseksisuojan voi toki tehdä leikkaamalla auki ihan tavallisen kondomin, tosin se on kuluttajakokemusten perusteella osoittautunut liian pieneksi ja epävarmaksi keinoksi. Siksi on kehitetty varsinaisia suuseksisuojia, jotka ovat kooltaan isompia ja tarkoitukseen erityisesti soveltuvia.

Niin Glyde Dams® - kuin myös Beffy® -suuseksisuojat ovat yksittäispakattuja, kooltaan 20-25 x 15-20 cm eli reilunkokoisia, ne on valmistettu silkinohuesta lateksista. Glyde Dams-suojiin on lisätty tuoksuja: vanilja (valkoinen), cola (musta), mansikka (pinkki) ja metsämarja (lila), jotta ne olisivat mahdollisimman miellyttäviä käyttää, kun taas Beffy-suojat ovat mauttomia.