IRC-Galleria

Tuoreen ranskalaistutkimuksen mukaan vaihdevuosioireiden hoitoon tarkoitetun estrogeenilääkityksen annostelutapa vaikuttaa laskimoveritulpan riskiin. Lancet-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa nimittäin havaittiin, että estrogeenilaastarit eivät lisää laskimo- eivätkä keuhkoveritulpan vaara toisin kuin estrogeenitabletit. Ranskalaistutkijat totesivat aikaisempien tutkimusten mukaisesti, että estrogeenitabletteja nauttivilla naisilla oli muita suurempi riski saada keuhkoveritulppa tai laskimotukos. Estrogeenilaastaria käyttäneillä naisilla ei kuitenkaan havaittu samanlaista vaaraa. Jo pitkään on tiedetty, että suun kautta nautittava estrogeeni lisää veren hyytymistä menopaussin ohittaneilla naisilla. Kuitenkaan sitä millä mekanismilla estrogeenin annostelutapa vaikuttaa laskimoveritulpan riskiin ei tunneta varmasti.

Tapaus-verrokkitutkimuksessa oli mukana yhteensä seitsemän ranskalaissairaalaa. Tutkimukseen osallistui 155 menopaussin ohittanutta naista, jotka olivat sairaalahoidossa ensimmäisen laskimoveritulppansa takia sekä 381 verrokkinaista. Naiset olivat 45-70-vuotiaita.

Hormonikorvauslääkitys annostellaan joko suun kautta otettavina tabletteina tai laastarin muodossa. Estrogeenilaastaria käyttämällä päivittäinen hormoniannos on vain muutama prosentti vastaavasta tablettina otetusta annoksesta ja lääke imeytyy tasaisemmin. Tämä merkitsee muun muassa maksan vähäisempää rasitusta.

Euroopan komission lääkevalmistelautakunta on myöntänyt myyntiluvan uudelle lääkkeelle (Forsteo), joka on ensimmäinen luuta muodostava lääkevalmiste vaihdevuodet ohittaneiden naisten osteoporoosin hoitoon. Lääkkeen teho perustuu teriparatidi-nimisen lisäkilpirauhashormonin johdoksen kykyyn stimuloida luuta muodostavia osteoblasteja ja lisätä mm. kalsiumin imeytymistä suolistosta. Lääkkeen on todettu vähentävän nikamien murtumia, mutta ei lonkan murtumia.

Lääkkeen kliinisiin tutkimuksiin on osallistunut 1 637 naista ja 437 miestä. Satunnaistetuissa tutkimuksissa on määritetty teriparatidin tehoa ja turvallisuutta. Tutkimukset osoittivat, että lumelääkkeeseen verrattuna Forsteo vähensi uusien selkänikamamurtuminen riskiä 65 prosenttia ja murtumien toistumisen riskiä 77 prosenttia.

Lääkettä annostellaan 20 mikrogrammaa vuorokaudessa pistoksena ihon alle reiteen tai vatsaan 18 kuukauden ajan. Hoidon haittavaikutuksina voi joillakin potilailla esiintyä pahoinvointia, jalkakramppeja, päänsärkyä tai huimausta.

Lääkkeen on kehittänyt kansainvälinen lääkealan yritys Lilly, jonka Euroopan toimintojen johtaja Richard Pilnik toteaa uuden lääkkeen poikkeavan vanhoista siinä, että se muodostaa uutta luuta, kun sen sijaan muut hoitovaihtoehdot ainoastaan hidastavat tai pysäyttävät luun haurastumista. Pilnik sanoo Forsteon tarjoavan uuden vaihtoehdon niille potilaille, joilla on suurin murtumariski. Yhtiö uskoo lääkkeen tulevan markkinoille kaikissa EU-jäsenmaissa seuraavien 12 kuukauden kuluessa maakohtaisista korvattavuuspäätöksistä riippuen.

Osteoporoosi on yleistyvä sairaus, joka vaikuttaa yli 150 miljoonan ihmisen elämään ympäri maailman. Joka kolmas vaihdevuodet ohittanut nainen altistuu osteoporoosille. Väestön kasvun ja ikääntymisen takia siitä on tulossa yhä merkittävämpi sairaus ja kuolemien aiheuttaja. Tutkimusten mukaan osteoporoosi saattaa edetä hyvinkin nopeasti ensimmäisen murtuman jälkeen. Uusiutuvien selkänikamamurtumien lisääntyminen aiheuttaa kipua, pituuden lyhenemistä, epämuodostumia, toiminnallisia rajoitteita ja elämän laadun heikkenemistä. On laskettu, että Euroopan unionin alueella osteoporoosi aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain 4,8 miljardin euron sairaalahoitokustannukset.

Kuukautisia edeltävä mielialavaihtelu ja erilaiset fyysiset oireet saattavat joissakin tapauksissa ennakoida vakavaa oireyhtymää, joka voi taudinkuvaltaan muistuttaa depressiota, pitkittynyttä alakuloisuutta tai paniikkihäiriötä. Oireet kuitenkin kestävät vain kuukautiskierron keltarauhasvaiheen ajan ja päättyvät muutama vuorokausi kuukautisten alkamisen jälkeen. Tällaisesta vakavasta epämiellyttävien tuntemuksien oireyhtymästä kärsii arviolta 3-8 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista. Oireet alkavat usein parikymppisenä ja pahenevat iän karttuessa. Useimmiten nainen hakeutuu lääkärin vastaanotolle vasta lähestyttäessä 40 ikävuotta. Tuolloin hoitava lääkäri saattaa helposti erehtyä luulemaan, että potilas kärsii alkavasta menopaussista.

New England Journal of Medicinessa esitellään potilas, joka kärsi huomattavasta ärtyneisyydestä, itkuisuudesta, mielialan heilahteluista, vakavasta väsymyksestä ja ruokahalun kasvamisesta. Normaalia elämää vakavasti häirinneet oireet alkoivat viikkoa ennen kuukautisia ja kestivät pari päivää vuodon alkamisen jälkeen. Naisella ei ollut todettu psykiatrista sairautta. Tapauksesta raportoiva lääkäri suosittaa tapausselostukseen liittyvässä katsauksessa tarkan kuukautispäiväkirjan pitämistä ja periodiin liittyvien epämiellyttävien oireiden kirjaamista vähintään kahden kierron ajan, jotta oireyhtymä voidaan erottaa muista vastaavalla tavalla oireilevista sairauksista.

Mikäli kyse on tavallista vakavammasta PMS-oireyhtymästä, kirjoittaja suosittelee hoidoksi aluksi kahvin, valkaistun sokerin ja suolan välttämistä sekä B-6 vitamiini- ja kalsiumkarbonaattihoitoa. Myös serotoniinin takaisinoton estäjistä (SSRI), erityisesti fluoksetiinista ja sertraliinista, on tutkimuksissa todettu löytyvän helpotusta oireisiin. SSRI-lääkkeitä kannattaa tutkimuksen kirjoittajan mukaan käyttää PMS-oireissa jaksottaisesti siten, että lääkkeitä aletaan nauttia ovulaatiovaiheessa, noin kaksi viikkoa ennen laskettua kuukautisten alkamispäivää. Hoitoa tulee jatkaa siihen asti, kunnes kuukautiset alkavat ja toistaa tämä seuraavan kierron aikana. Tuloksia voidaan joutua odottamaan 3-9 kuukautta, joten hoitoa ei kannata hetimiten keskeyttää, vaikkeivät oireet helpottuisikaan. Muut masennuslääkkeet ja hormonit aiheuttanevat niin paljon haittavaikutuksia, ettei niitä kannata suositella hoidoksi kuin ääritapauksissa tarkan harkinnan jälkeen.

Maailmanlaajuinen lihavuusepidemia voi jatkossa näkyä myös monien syöpien yleistymisenä. Ruokavalion ja eri syöpien suhdetta tarkastelevan katsauksen mukaan tällaisia syöpiä ovat rinta-, munuais- ja ruokatorven syöpä sekä paksu- ja peräsuolen ja kohdunkaulan syövät. Tutkimusten mukaan rintasyövän riski on jopa puolet suurempi vaihdevuodet ylittäneillä ylipainoisilla naisilla. Tämä johtuu luultavasti lisääntyneestä naishormonista. Riski sairastua kohdun limakalvon syöpään on puolestaan kolme kertaa suurempi liikalihavilla naisilla kuin normaalipainoisilla. Kohonnut riski liittyy luultavasti rintasyövän tavoin naishormoneihin, mutta riski ei rajoitu vain vaihdevuodet ylittäneisiin.

Ylipainoisuus on ainoa tunnettu paksu- ja peräsuolisyövän ruokavalioon liittyvä riskitekijä, mutta myös runsaasti lihaa sisältävä ruokavalio voi lisätä riskiä. Toisaalta kasvissyöjät kuolevat tautiin yhtä usein kuin lihansyöjät. Lihavilla on myös todettu suurempi riski sairastua munuaissyöpään, jota ahkera lihan ja maitotuotteiden syöminen voi lisätä. Katsauksen koonneet tutkijat muistuttavat, että syöpien sairastumisriskien ja ruokavalion yhteyksistä on vain vähän varmaa tietoa. Etenkin ruokavalion syöpää ehkäisevät vaikutukset ovat epäselviä. Lieneekin parasta noudattaa kaikin tavoin terveellisiä elämäntapoja: Liikkua paljon, syödä monipuolisesti, lopettaa tupakointi ja vähentää alkoholin käyttöä. Samat neuvot pätevät melkein vaivaan kuin vaivaan.

Ruokavaliolla ja syövällä on selvä yhteys toisiinsa. Esimerkiksi Japanissa kuitupitoisen ruoan käytön väheneminen liittyy viisinkertaiseksi nousseeseen paksusuolen syövän ilmaantumiseen. Selvän syy-seuraus-yhteyden osoittaminen, tai syövän ehkäisy dieetillä on kuitenkin monimutkaista ja vaikeaa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvioiden mukaan lihavuus ja vähäinen liikunta ovat syynä jopa kolmasosaan edellä mainittujen syöpien esiintymisessä. Asian merkittävyyttä kuvastaa arvio, jonka mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa lihavuus aiheuttaa 300 000 ylimääräistä syöpäkuolemaa vuosittain. Vain tupakanpolton vaikutus syöpäriskin lisääjänä ylittää tämän luvun.

Lääkärin vaitiolovelvollisuutta ei teinityttöjen ehkäisyn osalta kannata jatkossakaan poistaa, tai vaarana on teiniraskauksien, aborttien ja seksitautien lisääntyminen, toteavat amerikkalaistutkijat. Yhdysvalloissa on esitetty, että vanhempien tulisi tietää teini-ikäisen tyttären e-pillerien tai kierukan käytöstä, jotta vanhemmat voisivat opastaa lapsiaan seksiin liittyvissä terveysasioissa. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli puolet teineistä ilmoittaa kuitenkin, että ei hankkisi lääkäriltä ehkäisyreseptiä tai ainakin viivyttäisi lääkäriin menoa, jos vanhemmille ilmoitettaisiin asiasta. Lisäksi monet tytöt ilmoittivat, etteivät hakeutuisi sukupuolitautitesteihin tai tautien hoitoon yhtä herkästi kuin nykyään, vaikka kyselyssä korostettiin että vanhemmille ilmoitettaisiin vain ehkäisyn hankkimisesta ja seksitauteihin liittyvät käynnit pysyisivät luottamuksellisina. Seksin harrastamista tytöt eivät kuitenkaan lopettaisi, vaan turvautuisivat pillerien ja kierukoiden puutteessa epävarmempiin ehkäisymenetelmiin kuten keskeytettyyn yhdyntään. Toisin kuin lakimuutoksen kannattajat ovat väittäneet, vanhemmille kertominen ei siis tutkimuksen mukaan lisäisi kondomin käyttöä. Lääkärijärjestöt ovat vastustaneet ehdotuksia, joiden mukaan ehkäisyreseptejä voitaisiin antaa nuorille vain vanhempien suostumuksella.

Tutkimuksessa oli mukana noin 1200 alle 18-vuotiasta wisconsinilaista tyttöä, jotka olivat käyneet perheneuvontaklinikalla. Tyttöjen suhtautumista vanhemmille tiedottamiseen selvitettiin kyselyllä. Asuinpaikka tai etninen tausta eivät vaikuttaneet tyttöjen suhtautumiseen.

Alaikäisellä on Suomessa oikeus ikä-, kypsyys- ja riskitekijät huomioiden kieltää potilastietojensa antaminen muille kuin terveydenhuollon ammattihenkilöille ja viranomaisille. Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen arvioi ja ratkaisee hoitoon liittyvät kysymykset selvitettyään lapsen mielipiteen.

Keski-ikäiset miehet voivat harrastaa seksiä niin usein kuin haluavat ilman, että yhdynnät lisäisivät aivohalvauksen riskiä. Päinvastoin näyttää jopa siltä, että vilkas seksielämä vähentää ainakin sydänkuolemien todennäköisyyttä. Tuoreessa brittitutkimuksessa todetaankin, että tieto on omiaan rohkaisemaan iäkkäitäkin miehiä nauttimaan seksin iloista ilman pelkoa sairaskohtauksesta yhdynnän seurauksena. Kyseessä on ensimmäinen tieteellinen tutkimus sydän- ja aivoinfarktien ja seksin yhteydestä. Tutkimuksessa todetaan, että aiemmat, lähinnä median levittämät kohu-uutiset seksinjälkeisistä aivohalvauksista perustuvat sattumaan. Infarkti iskee useimmiten öiseen aikaan ja aamuisin eli samaan aikaan kuin myös seksiä usein harrastetaan.

Bristolin yliopistossa tehdyssä 20-vuoden mittaisessa seurantatutkimuksessa oli mukana yli 900 miestä, joista lähes kaikki olivat naimisissa. Tutkimuksen käynnistyessä miehet olivat 45-59 -vuotiaita. Miehistä neljännes kertoi olevansa yhdynnässä vähintään kahdesti viikossa, vajaa neljännes harvemmin kuin kerran kuussa, loput asettuivat yhdyntäkertojen tiheyden suhteen näiden kahden ryhmän välimaastoon. Miesten fyysinen kunto kartoitettiin 4-5 -vuoden välein. Tutkimuksen kuluessa 65 miehistä sai aivohalvauksen ja heistä 26 menehtyi kohtauksen seurauksena. Koska joidenkin verenpainelääkkeiden tiedetään aiheuttavan impotenssia, tutkittiin verenpainettaan lääkitseviä miehiä omana ryhmänään. Lääkkeiden käyttäjillä aivohalvausta esiintyi jonkin verran harvemmin niillä miehillä, joiden seksielämä oli hiljaisempaa.

Oletukset seksin ja infarktien yhteydestä ovat perustuneet lähinnä joihinkin tapausselostuksiin. Miehellä yhdyntä nostaa tilapäisesti sydämen lyöntitiheyttä, verenpainetta sekä veren noradrenaliinipitoisuutta. PET -kuvauksilla on kuitenkin osoitettu, että yhdynnän aikaiset veren virtausmuutokset aivojen alueella eivät ole senkaltaisia, että niillä olisi yhteyttä aivoinfarktin riskiin.

Koululiikunnan puitteissa tehtävät hyppyharjoitukset voivat ehkäistä myöhempää luukatoa eli osteoporoosia, sillä harjoitukset lisäävät tyttöjen luuntiheyttä. Yhdysvaltalaistutkimuksen tulokset ovat järkeenkäypiä, sillä osteoporoosin ja vähäisen liikunnan välillä on vahva yhteys. Tutkimuksessa oli mukana 75 noin kymmenvuotiasta tyttöä, joista 32 osallistui jumpparyhmään ja loput 43 kontrolliryhmään. Satunnaistaminen tehtiin koulukohtaisesti, joten ryhmät eivät olleet toisistaan tietoisia. Jumpparyhmäläiset tekivät kahden kouluvuoden ajan kymmenen minuutin mittaisia hyppyharjoituksia, jotka oli suunniteltu juuri luiden vahvistamista varten. Harjoituksia oli kolmasti viikossa, joista kaksi liikuntatuntien yhteydessä.

Kahden kouluvuoden eli 20 kuukauden kuluttua jumpparyhmäläisten luuntiheys oli kasvanut lähes 5 prosenttia enemmän kuin verrokeilla. Tutkijat arvioivat, että jos kehitys pysyy samanlaisena ja tyttöjen saavuttama lisääntynyt luun mineraalitiheys säilyy, vastaa se menopaussi-iässä 3-5 vuodessa menetettävää luun mineraalitiheyden määrää ja voisi siten merkittävästi lykätä luukadon kehittymistä.

Tyttöjen luiden mineraalikoostumusta mitattiin koko kehosta, lannerangasta ja reisiluusta. Havaittu luun vahvistuminen todettiin lannerangassa ja reisiluun kaulassa

Syöpähoidot, kuten sädehoito ja leikkaushoito, aiheuttavat joka vuosi sadoille tuhansille naisille ennenaikaisen menopaussin ja hedelmättömyyden. Yhdysvalloissa julkaistussa uudessa tutkimuksessa yritettiin pakastaa munasarjakudosta myöhempää käyttöä varten. Kudosta pakastettiin 30-vuotiaalta naiselta, joka menetti hedelmällisyytensä rintasyövän hoitoon käytetyn lääkehoidon takia. Tämä kudos istutettiin uudelleen hänen vatsansa ihon alle kuusi vuotta myöhemmin.

Munasarjojen toiminta normalisoitui kolmen kuukauden kuluttua siirrosta, mikä ilmeni munarakkulan kehittymisenä ja estrogeeninerityksen käynnistymisenä. Potilaalta otettiin munasoluja kahdeksan kertaa, jolloin saatiin 20 munasolua. Niistä yksi hedelmöitettiin koeputkessa, ja siitä kehittyi nelisoluinen alkio. Tutkimuksen merkitys on siinä, että monet naiset, jotka menettävät ennenaikaisesti hedelmällisyytensä, voisivat tulevaisuudessa tulla raskaaksi ja saada lapsia.

Kanadalaistutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaisiko yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu kakkostyypin diabeetikkojen insuliiniresistenssiin paremmin kuin pelkkä kestävyysharjoittelu. Tutkimusta varten arvottiin 28 ylipainoista vaihdevuodet ohittanutta kakkostyypin diabetesta sairastavaa naista kolmeen harjoitteluryhmään. Yksi ryhmä harjoitteli 16 viikon ajan vain aerobisesti, siis kestävyysharjoittelua. Toisen ryhmän harjoitteluun kuului sekä kestävyys- että voimaharjoittelua. Kolmas ryhmä oli kontrolliryhmä. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisäksi selvittää vähentyneen insuliiniresistenssin vaikutus vatsanalueen rasvakudoksen määrään ja reisilihasten tiheyteen.

Molempien harjoitusryhmien sekä ihonalaisen että vatsaontelon rasvakudoksen määrä väheni selvästi ja lihaskudoksen tiheys kasvoi, voimaharjoitteluryhmällä selvästi eniten. Glukoosinkäyttökyky näytti riippuvan rasvakudoksen määrästä ja lihaskudoksen tiheydestä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lisättäessä harjoitusohjelmaan kestävyysharjoittelun lisäksi voimaharjoittelua vaihdevuodet ohittaneiden kakkostyypin naisdiabeetikoiden insuliiniherkkyys voi kohentua selvästi. Vaikutusmekanismi voisi perustua lisääntyneeseen aktiiviseen lihasmassaan. Lihasmassa pyrkii iän mukana vähenemään, joten lihasmassaa ylläpitävä harjoittelu vaikuttaa tehokkaalta keinolta myös insuliiniaineenvaihdunnan kannalta.

Kalifornialaistutkimuksen mukaan viihdeohjelmat saattavat olla hyviä seksivalistajia. Televisio-ohjelmia on Yhdysvalloissa usein kritisoitu irtosuhteisiin ja muutenkin paheelliseen seksikäyttäytymiseen yllyttävästä sisällöstä. Nyt Pediatrics-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että ainakin suositun Frendit televisiosarjan jakso toimi hyvänä seksivalistajana. Tutkimuksessa haastateltiin yli 500:aa nuorta, jotka olivat kyseisen sarjan uskollisia katsojia. Tutkitun jakson juonikäänteessä eräs sarjan päähenkilö havaitsee olevansa raskaana, vaikka oli käyttänyt ehkäisynä kondomia. Jaksossa mainittiin myös kondomin ehkäisytehokkuuden olevan 97 prosenttinen. Tutkijat kartoittivat miten jakso muutti 12-17-vuotiaiden nuorten käsitystä kondomin ehkäisytehokkuudesta. Tutkijat olivat haastatelleet nuoria heidän käsityksistään kondomin käytöstä puoli vuotta ennen jakson lähettämistä ja haastattelivat heitä uudelleen noin kolme viikkoa jakson lähettämisen jälkeen. Kyseisenä aikavälinä lähes puolet kyseisen Frendit-jakson nähneistä nuorista muutti käsitystään kondomin tehokkuudesta. Nuorten mielikuvat kondomin ehkäisytehokkuudesta muuttuivat kumpaankin suuntaan lähes yhtä paljon. Jakson näkeminen antoi myös lisäpontta aikuisen kanssa käydyille seksikeskusteluille, mikä olikin tutkijoiden mielestä erityisen hyvä.