IRC-Galleria

Monet urheilijat pidättäytyvät seksistä ennen tärkeää urheilusuoritusta. Mutta onko kärsimyksestä todellista hyötyä - parantaako puutteessa oleminen suorituskykyä?

Meksikon jalkapallomaajoukkueen pelaajat joutuvat tiettävästi viettämään aikaansa selibaatissa ensi kesänä pidettävissä MM-lopputurnauksissa. Meksikon uruguaylainen valmentaja Milton Graniolati on antanut pelaajille ankaran käskyn, ettei seksiä harrasteta kahta vuorokautta ennen ja jälkeen jokaista peliä jonka meksikolaiset pelaavat. Selibaatilla on tarkoituksena varmistaa, että joukkueen 26 pelaajaa antavat varmasti kaikkensa pelissä eivätkä petissä. Tämä taktinen kuvio ei ole mikään uusi, sillä miehiä on kautta aikain vaadittu pidättäytymään seksistä ennen tärkeää fyysistä suoritusta. Mutta onko käytännön taustalla pelkkä myytti vai silkkaa faktaa?


Selibaatti lisää aggressiota

Seksistä pidättäytyminen ennen tärkeää urheilutapahtumaa on enemmän normi kuin poikkeus. Muhammed Ali pidättäytyi aina seksistä ennen nyrkkeilyottelua. Legendaarinen 5 000 metrin juoksija Marty Liquori totesi aikoinaan, että seksi tekee ihmisen onnelliseksi, eivätkä onnelliset ihmiset juokse mailia aikaan 3:47. Toisaalta New York Yankees -joukkueen kuuluisa manageri Casey Stengel oli sitä mieltä, ettei seksin harrastaminen varsinaisesti tuhoa hänen pelaajiaan vaan se, että miehet juoksevat naisten perässä pitkin öitä saadakseen seksiä.

Urheilijat pidättäytyvät seksistä, koska sen uskotaan lisäävän miehen aggressioita. Toisaalta seksin harrastamisen uskotaan alentavan miehen testosteronitasoja. Puutteessa oleva mies on tämän käsityksen mukaan siten voitonhaluisempi kuin seksiä saanut tyytyväinen mies. Mutta onko tässä uskomuksessa sitten mitään perää?


Tutkittua tietoa

Yhdysvalloissa selvitettiin, mikä vaikutus yhdynnällä on juoksijan suorituskykyyn. Tutkimuksessa saatiin selville, että koehenkilöiden urheilusuoritus ei muuttunut mitenkään yhdynnän jälkeen. Tämä on itse asiassa tullut todistetuksi ihan käytännössä. David Wottle voitti vuonna 1972 olympiakultaa 800 metrin juoksussa ja ilmoitti voittonsa yhdeksi syyksi sen, että hän oli harrastanut seksiä ennen loppukilpailua.

Toisessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin seksin vaikutuksia lihasvoimaan. 14 naimissa olevaa urheilijaa teki puristusvoimatestin harrastettuaan edellisenä yönä yhdyntää. Testi suoritettiin uudelleen kuuden päivän seksuaalisen pidättäytymisen jälkeen. Tutkimuksen perusteella seksin harrastamisella ei ole vaikutuksia ainakaan lihasten voimantuottoon.

Yhdysvalloissa on tehty vielä yksi ja erittäin laajamittainen tutkimus, jossa on selvitetty seksin vaikutuksia urheilijan suorituskykyyn. Tutkimuksessa selvitettiin miten seksi vaikuttaa tasapainoon, lihasvoimaan, aerobiseen suoritukseen, maksimaaliseen hapenottokykyyn ja reaktioaikaan. Kyseisen Coloradon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan seksillä ei ole mitään vaikutusta urheilijan suorituskykyyn.

Saksalainen tutkimusryhmä selvitti kolme viikkoa kestävän selibaatin vaikutuksia miesten hormonaaliseen tasoon. Tutkimuksessa saatiin selville, että seksuaalinen pidättäytyminen kohottaa hiukan plasman testosteronitasoja ja lisää seksuaalista kiihottumista sekä subjektiivisesti koettua orgasmin voimakkuutta. Voidaan siis ajatella, että useamman viikon kestävä seksuaalinen pidättäytyminen saattaa todellakin lisätä urheilijan kilpailuviettiä testosteronitasojen kohoamisen myötä. Toisaalta voimistunut seksuaalinen kiihottuminen voi suunnata urheilijan ajatukset aivan muualle kuin itse urheilusuoritukseen.


Ei tule mestaruuksia

Lyhytaikaisella selibaatilla ei nykyisen tietämyksen mukaan ole mitään merkitystä urheilusuorituksen kannalta. Maailmanmestaruuksia ei siis voiteta muutaman päivän selibaatilla. Tämä on valmentajien vihdoin syytä tiedostaa ja jättää urheilijaraukkojen kiusaaminen vähemmälle. Mestaruuden voittamiseksi tarvitaan aivan muita avuja kuin selibaatti tai sitten urheilijan on pidättäydyttävä seksistä todella pitkään ja hartaasti.

Smurffeista sosiaaliturvaan. Seksiä on seitsemää sorttia.

Käytännönläheiset ”tutkijat” ovat luultavasti viimeaikoina katselleet Walt Disneyn Lumikin ja seitsemän kääpiötä, sillä he ovat tulleet siihen tulokseen, että seksiä on seitsemää eri sorttia. No, määritelmä on mielikuvituksen tuotetta kuten Disneyn piirtämä satukin. Luettelo kuvastaa silti hyvin sitä, mikä parisuhteen kaari harmillisen usein on. Jokainen voikin ottaa seuraavasta luettelosta onkeensa ja pyrkiä pysyttelemään vain kahdella ensimmäisellä tasolla. Helppoa se ei ole, mutta aina kannattaa yrittää.


Askel askeleelta sosiaaliturvaan

Ensimmäinen seksilaji tunnetaan nimellä smurffiseksi. Smurffiseksiä harrastetaan silloin, kun tavataan tuntematon henkilö ja illan päätteeksi päädytään samaan sänkyyn. Nimitys juontaa juurensa siitä, että kumpainenkin harrastaa seksiä niin kiivaasti, että lopulta naamataulu on aivan sininen.

Toinen seksilaji on nimeltään keittiöseksi. Pari on tuntenut toisensa jo jonkin aikaa, mutta he ovat yhä niin kiimaisia, että harrastavat seksiä missä tahansa, jopa keittiössä.

Kolmas seksilaji tunnetaan nimellä makuuhuoneseksi. Sitä harrastetaan, kun on asuttu saman kumppanin kanssa useita vuosia. Lapsiakin on saattanut tässä vaiheessa jo siunaantua. Seksistä on tullut pelkkää rutiinia ja sitä puserretaan makuuhuoneessa maksimissaan kerran viikossa ja silloinkin pimeässä. Tässä vaiheessa kumpikaan osapuoli ei oikeastaan pahemmin nauti seksistä (Huom! Siis oman kumppanin kanssa. Vieraan kanssa seksi voi olla maata järisyttävää). Seksi kuitenkin helpottaa ylimääräisiä paineita, joten se on siedettävissä oleva aktiviteetti.

Rappukäytäväseksi on seksin neljäs muoto. Tässä vaiheessa pari on ollut yhdessä aivan liian kauan. Käytävällä törmätessään, he käskevät toisiaan painumaan sinne ja syvälle ja pysymään siellä aina ja ikuisesti. Aamen!

Viides seksin muoto on uskonnollinen seksi. Se tarkoittaa sitä, että kumppani on nunna/munkki aamulla, hän on nunna/munkki päivällä ja on sitä myös illalla. Selibaatti on tämän parisuhteen ainoa yhteinen harrastus. Toisaalta onhan se edes hitusen lohduttavaa, että pari on vihdoin löytänyt jonkin yhteisen tekijän. Se ei kuitenkaan riitä pitämään parisuhdetta kasassa.

Oikeussaliseksistä on kyse silloin, kun pari ei yksinkertaisesti enää siedä toisiaan. Avioero on vireillä, ja jompaa kumpaa pannaan oikeussalissa todella halvalla. Ainoa voittaja on lakimies, joka käärii palkkioina puolet parin haalimasta omaisuudesta. Moisilla palkkioilla hän pystyy kustantamaan itselleen aina uusia seksikumppaneita ja pysymään itse jatkuvasti smurffiseksin tasolla.

Viimeisin seksin muoto on sosiaaliturvaseksi. Kumpikin saa kuukaudessa hitusen, mutta se ei riitä kunnolla edes elämiseen, saati sitten nautintoihin.

Lähde: OpEdNews

Kehonkieltä lukemalla saat helposti selville, onko mies aidosti kiinnostunut sinusta. Kehonkieli on myös kansainvälinen. Sen aakkoset pätevät niin Pinsiössä, Ponsassa kuin Pariisissakin. Tässä pikakurssi, jota voi hyödyntää vaikkapa terassilla istuessa.


Räpsivät ripset

Kun mies näkee jotain, mistä hän pitää, hän alkaa yleensä räpytellä silmiään tavallista kiihkeämpään tahtiin. Normaalisti räpäytämme silmiämme noin 20 kertaa minuutissa. Vastaavasti stressin tai jonkin muun emotionaalisen kiihottumisen johdosta räpyttelyjä voi minuutin aikana olla yli sata. Moinen silmien räpsiminen ei varmasti jää huomaamatta edes puoliksi sokealta naiselta.

Silmien räpyttely on varma merkki kiinnostuksesta, koska se on luonteeltaan refleksi. Räpyttelyn saa aikaan RAS eli retikulaarinen aktivaatiojärjestelmä. Se vapauttaa dopamiinia näkökeskuksiin, jotka säätelevät silmien räpytysrefleksiä. Dopamiini kiihdyttää refleksin syntymistä.


Kohoavat kulmat

Myös miehen silmäkulmat reagoivat, kun hänen katseensa osuu kiinnostuksen kohteeseen eli sinuun. Mies alkaa tuolloin nostaa ja laskea kulmakarvojaan. Liike kestää vain viidesosa sekuntia, joten sinä et välttämättä heti havaitse sitä. Liike kuitenkin toistuu aika ajoin, joten tarkkaavaisena naisena saatat lopulta huomata sen.


Laajenevat silmät

Yleensä pupillit reagoivat voimakkaaseen valoon ja pimeyteen, mutta ne laajenevat myös ihmisen havaitessa jotain kiinnostavaa. Tässä kohdin mies ja nainen reagoivat asioihin hiukan erilailla. Miehen ei tarvitse kuin katsoa kuvaa, jossa on kaunis nainen, niin hänen pupillinsa laajenevat. Mikäli nainen on alasti, miehen silmät lähes pyörivät päässä ja muistuttavat kooltaan golfpalloa. Kun nainen näkee hyvin varustetun uroksen uimahousuissa, myös hänen pupillinsa laajenevat. Naiset pupillit kuitenkin supistuvat, jos mies sattuu riisumaan uimahousunsa. Alaston mies ei hetkauta naista niin paljon kuin alaston nainen miestä.

Tutkimusten perusteella ihmiset tuntuvat havaitsevan laajentuneet pupillit yllättävän hyvin. Laajentuneet pupillit kiiluvat himoa ja suorastaan huutavat, että mies on ihastunut sinuun. Pyri siis tarkkailemaan miehen silmiä.


Avonaiset huulet

Charles Darwin kirjoitti jo vuonna 1872, että avonaiset huulet ovat laajentuneiden silmien kera selvä merkki kiinnostuksesta. Ihmisillä on tapana pitää julkisilla paikoilla huulensa yhdessä. Mikäli näkökenttään tulee henkilö, joka saa sydämemme hakkaamaan ylikierroksilla, alaleuan lihasten niin sanottu lihastonus alenee ja leuka valahtaa hiukan alas. Tämä johdosta suumme avautuu ja huulet raottuvat hetkeksi.

Oikeastaan mies näyttää ihastuessaan aika humoristiselta. Hänen silmänsä räpyttelevät kuin niissä olisi kilo irtosoraa, kulmakarvat tikkaavat edestakaisin, silmät laajenevat kuin pahemmassakin allergiassa ja leuka loksahtaa kiinni rintalastaan. Ei siis välttämättä mikään kovinkaan viehättävä näky, varsinkaan hetkenä, jolloin pitäisi näyttää ulkoisesti kaikkein parhaimmalta.


Asennossa seisten

Sinusta kiinnostunut mies pyrkii seisomaan mahdollisimman ryhdikkäästi. Hän vetää vatsaansa sisään, jotta jääkiekon MM-kisaturnausta seuraamalla syntynyt anti-sixpack näkyisi mahdollisimman vähän ja pyrkii puhkumaan sisään painuneen rintakehänsä niin ulos kuin sielu sietää. Jotkut miehet onnistuvat tässä muodonmuutoksessa toisia paremmin ja saavat luotua miehisen miehen imagon sinun silmissäsi.


Ovatko hiukset hyvin ja näkyykö kello?

Mikäli mies korjaa solmiotaan, takin tai paidan kauluksia ja hypistelee paidannappeja, toivoo hän totisesti, että sinä huomaisit hänet. Selvä merkki miehen kiinnostuksesta on myös se, että hän sukii ja pörröttää hiuksiaan. Psykologi Albert Scheflenin mukaan hiusten sukiminen tarkoittaa: ”Olen kiinnostunut sinusta. Pidän sinusta. Huomaa jo minut!”. Mies saattaa myös hypistellä kelloaan tai kultaketjuaan, jotta sinä kiinnittäisit huomiosi niihin ja erityisesti niitä hiplaavaan mieheen.


Vaeltavat silmät

Miehen ollessa lähellä sinua, hänen silmänsä vaeltavat pitkin vartaloasi ja pysähtyvät hetkeksi huuliisi, rintoihisi ja haaraväliisi. Mies toki tekee tämän vartaloanalyysin välittömästi, kun hän näkee vilauksenkin näyttävästä naisesta eli sinusta, mutta nyt hän suorittaa sen niin, että sinä varmasti huomaat sen.

Jotkut naiset käsittävät tämän signaalin täysin väärin. He luulevat, että mies mittailee heitä kriittisesti päästä varpaisiin. Todellisuudessa mies viestii tällä eleellä, että hän harkitsee naista mitä suurimmassa määrin petikumppaniksi. Mies on siis luokitellut sinut jo aikoja sitten paikan parhaaseen A-luokkaan. Nyt on vain kyse julkisesta vokottelusta.


Haarat levällään ja olut kuumana

Mikäli mies istuu sinua vastapäätä ja levittää jalkansa, hänen tarkoituksenaan on osoittaa sinulle, mitä siellä alakerrassa oikein olisi tarjolla. Sieltähän voi tietysti löytyä kaikkea prinssinakista HK:n siniseen tai Tapolan mustaan.

Miehillä on myös hauska tapa puristella ja pyöritellä lasia/pulloa kädessään, kun he alkavat olla naiseen totaalisen kuumana. Lasi symbolisoi tuolloin miehille naisen rintoja, joita he juuri kyseisellä hetkellä mielellään hyväilisivät. Mikäli lasissa oleva olut alkaa kiehua, on se viimeistään selvä merkki siitä, että mies käy sinuun seksuaalisesti kuumana kuin beduiinin turbaani Saharan aavikon helteessä.


Etunoja ja ojennettu käsi

Mies voi rohkeutta kerättyään tehdä ratkaisevan siirron ja asettua tuolinreunalle istumaan, jotta hän pääsisi edes hitusen lähemmäksi sinua. Hän saattaa myös nojautua sinua kohti. Eteenpäin nojautuminen on jälleen totaalisen varma vihjaus siitä, että mies on täysin vallassasi. Kyseinen toiminta on nimittäin alitajunnaista. Sen saa aikaan orientaatiorefleksi (OR). OR aiheuttaa sen, että tietyt vartalon lihakset jännittyvät ja ihminen kallistuu automaattisesti kohti kiinnostuksen kohdetta. Refleksin vaikutus on helppo havaita esimerkiksi keskustelun tai luennon aikana. Ne ihmiset, joita käsiteltävä aihe kiinnostaa, ovat järjestäen kallistuneet puhujaa kohti.

Mikäli mies ojentaa kätensä sinua kohti, hän toivoo kovasti sinun tulevan luokseen. Tässä vaiheessa voit viimeistään vastata kutsuun tai ilmaista hänelle, ettei hän tällä kertaa kiinnosta sinua.

Lähde: Love Signals, David Givens.

Coitus interruptus

Varhaisimpia ehkäisykeinoja on yhä edelleenkin käytössä oleva yhdynnän keskeytys (coitus interruptus). Tällöin mies keskeyttää yhdynnän juuri ennen siemensyöksyä ja laukeaa emättimen ulkopuolelle. Yhdyntä voidaan keskeyttää myös ilman ejakulaatiota, jolloin siitä käytetään nimitystä abruptio copulae ante seminationen tai copula sine effusione seminis.

Keskeytetty yhdyntä löytyy ehkäisykeinona jo Raamatusta. Keskeytetty yhdyntä ei kuitenkaan ole ollut miehelle hyväksi. Kuolemaa se ei toki aiheuttanut, mutta joukon mahdollisia sairauksia. Lääkäri Max Marcusen kirjoitti vuonna 1927, että keskeytetty yhdyntä on sangen huomattava syy miehen heikkouteen ja neuroottisiin häiriöihin. Myös itse Sigmund Freud oli vakuuttunut siitä, että 75 prosenttia kaikista seksuaalineurooseista johtui keskeytetystä yhdynnästä. Saksalainen erikoislääkäri Fritz Kahn kirjoitti vuonna 1946 kirjassaan Sukupuolielämämme (Maapallo), että säännöllisesti harjoitettu coitus interruptus aiheuttaa miehelle päänkivistystä, nopeaa väsymistä, ärtyneisyyttä, herkkyyttä äänien suhteen, huimausta, selkäkipua, säärien väsymistä, vatsahäiriöitä, unihäiriöitä sekä sydänvikoja. Ilmiöt toki esiintyvät yksitellen.

Miesten ohella myös naiset kärsivät 1900-luvun alkupuolen seksuaalisuutta käsittelevien kirjojen mukaan keskeytetystä yhdynnästä. 50 prosentilla naisista oli joitakin seksuaalihäiriöitä, jotka aiheutuivat keskeytetystä yhdynnästä. Se saattoi aiheuttaa epäsäännöllistä vuotoa, emättimen limakalvon heikkenemistä, vatsakalvon herkkyyttä lantioseudulla, kipua munasarjoissa, mahdollisia yhdyntäkipuja sekä emättimen kannatinsiteiden paksuuntumista. Nykyisin toki tiedetään, ettei keskeytetty yhdyntä moisia ongelmia aiheuta. Edellinen on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon seksin ympärillä liikkuu ja on liikkunut erilaisia uskomuksia, joille ei löydy mitään totuudenpohjaa.

YK:n vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan 6 prosenttia maailman naimisissa olevista naisista käyttää yhä keskeytettyä yhdyntää ehkäisymenetelmänä. Keskeytettyä yhdyntää on kuitenkin pidetty epäluotettavana ehkäisykeinona, koska jo touhutippa saattaa sisältää siittiöitä. Epäluotettava ehkäisymenetelmä se toki on, mutta pääasiassa miehen mielihalujen takia. Touhutippaa raskauksista ei voitane syyttää, kuten kohta tulemme huomaamaan.


Mikä ihmeen touhutippa?

Seksuaalisen kiihottumisen aikana Cowperin rauhaset erittävät kirkasta limaa virtsaputken suulle. Kansankielellä tätä nestettä kutsutaan touhutipaksi. Cowperin rauhaset (myös nimellä bulbouretraalirauhaset) ovat kaksi noin herneenkokoista elintä. Ne sijaitsevat siittimen juuren molemmilla puolilla hiukan eturauhasen alapuolella. Miehen kiihottuessa rauhaset erittävät emäksistä nestettä, joka liukastaa virtsaputken sekä auttaa neutralisoimaan virtsaputken normaalin happamuuden. Se helpottaa siemennesteen kulkua. Tätä laihaa ja lähes väritöntä nestettä voidaan havaita virtsaputken aukolla miehen kiihottumisen aikana ja juuri ennen siemensyöksyä. Suurimmalla osalla miehistä nesteen eritystä kiihottumisen aikana ei välttämättä edes huomaa. Osalla miehistä nesteen eritys voi taas olla hyvinkin voimakasta, jolloin nestettä voi erittyä jopa yksi millilitra. Eritteen määrä riippuu miehen kiihottumisen tasosta.


Siittiöitä vai ei?

Likipitäen kaikissa seksuaalisuutta käsittelevissä kirjossa (paitsi omassani) väitetään, että jo touhutipassa saattaa olla siittiöitä ja touhutipasta voi tulla raskaaksi. Kukaan ei tiedä, mistä moinen väite on alkujaan peräsin ja kuka sen on ensimmäisenä tuonut julki. On hyvin luultavaa, että kyseessä on vanha väittämä ajoilta, jolloin ehkäisy on ollut vielä lapsenkengissä. Varmaa on, että sen on lausunut syvällä rintaäänellä joku merkittävä henkilö, jolloin asia on hyväksytty totena ilman vastaväitteitä. Väittämä on sitten siirtynyt yleisenä totuutena sukupolvelta toiselle.

Israelilaiset tutkijat Zvi Zukerman, David B. Weiss ja Raoul Orvieto päättivät vihdoin tutkia, onko moisessa väitteessä mitään perää, koska yhtään tutkimusta aiheen tiimoilta ei ole koskaan tehty. Tutkimukseen osallistui 12 miestä, joista kolmella esiintyy erittäin voimakasta Cowperin rauhasten erittämän liman eritystä. Viisi miehistä kärsii nopeasta siemensyöksystä ja neljällä koehenkilöistä on niin sanotusti normaali seksuaalireaktio. Ryhmä oli toki pieni, mutta edusti hyvin erilaisia miestyyppejä. Tutkimuksessa analysoitiin jokaisen miehet kiihottumisen aikana erittämä neste, eikä mikään niistä sisältänyt siittiöitä!

Edellä mainittujen tutkijoiden mukaan syy siihen, miksi jotkut saattavat tulla raskaaksi keskeytetyn yhdynnän seurauksena johtuu siitä, että penis vedetään ejakulaation kynnyksellä liian myöhään pois emättimestä. Mies on siis ollut jo saamassa siemensyksyn, kun hän on vetänyt siittimen ulos emättimestä. Ei tarvita kuin muutama siimahäntä uiskentelemaan emättimen suuaukolle, niin raskaus on mahdollinen. Touhutippaa raskaudesta on kuitenkin turha mennä syyttämään. Kyllä se syy on miehen, joka on halunnut nauttia seksistä viimeiseen vetoon saakka, raaskimatta kuitenkaan ostaa kondomia. MUISTA SIIS KÄYTTÄÄ KUMIA, NIIN EI TULE IKÄVIÄ YLLÄTYKSIÄ!

Lähde: Zvi Zukerman, David B. Weiss and Raoul Orvieto (2003). Does Preejaculatory Penile Secretion Originating from Cowper's Gland Contain Sperm? Journal of Assisted Reproduction and Genetics.

Tiedemaailma tuottaa välillä mitä merkillisimpiä tutkimuksia. Albertan yliopiston tutkijat ovat hiljattain selvittäneet hääsormuksen yhteyksiä lastenhoitoon ja kasvatukseen. Joten mielikuvituksen puutteesta tämänkään yliopiston oppineita ei ainakaan voi syyttää. Tutkimuksen aihe on niin omalaatuinen, että pakkohan se on tuoda myös suomalaisten tietouteen.
Hääsormuksen historia

Ennen kuin säntäämme kohti Albertan yliopiston tutkimuksen lopputulosta, on hyvä hiukan sivistää itseään. Tässä on nimittäin erinomaisen oiva tai peräti helmi paikka selvittää hääsormuksen historiallisia taustoja. Melkoinen joukko suomalaisista kun astuu tänäkin kesänä avioliiton auvoiseen satamaan. Hääsormuksen käyttö ei kuitenkaan ole alkujaan kristinuskon peruja, kuten moni on varmasti erheellisesti luullut.

Aikoinaan hääparin eteen joko piirrettiin ympyrä tai se valmistettiin jostakin käyvästä materiaalista. Ympyrän ajateltiin sisältävän parantavia voimia ja maagisia ominaisuuksia. Ympyrän tuli kuitenkin olla täysin symmetrinen ja katkeamaton, sillä muuten pahat voimat saattoivat pilata avioliiton. Tiettävästi tämän vuoksi sormusta alettiin käyttää avioliiton merkkinä.

Tiedetään, että myös muinaiset roomalaiset antoivat sormuksen liittonsa sinetiksi. Roomassa kihlasormusta käyttivät vain naiset, miehillä saattoi olla kihlasormus tai ei lainkaan sormusta. Vanhin säilynyt vihkisormus on tehty raudasta ja se on luultavasti egyptiläisten valmistama. Egyptiläisissä hieroglyfeissä sormus esiintyy ikuisuuden ja jatkuvuuden symbolina.

Juutalaisen historioitsijan Josephusin mukaan israelilaiset käyttivät ensimmäisenä kultaisia vihkisormuksia. Hänen mukaansa sekä Mooseksella että Aaronilla oli vihkisormus, mutta sitä ei tiedetä, olivatko ne varmasti kultaa. Mooseksen ja Aaronin sormukset ovat tosin voineet olla myös arvovallan merkki. Sormuksen vanhimpiin käyttötapoihin nimittäin kuuluu niiden kantaminen vallan ja luottamuksen merkkinä. Kullan käyttö vihkisormuksissa kuitenkin vakiintui, mikä johtuu siitä, että kullalla oletettiin ympyrän tavoin olevan vahvistavia voimia. Kulta symboloi myös uskollisuutta ja kestävyyttä.

Vaikka vihkisormuksia oli käytetty jo ennen ajanlaskumme alkua, ne yleistyivät vasta keskiajalla. Sitä ennen käytettiin pääasiassa metallirahaa, joka ojennettiin morsiamelle kahden todistajan läsnä ollessa. Epäillään, että nykyinen sormuksen vaihtamisrituaali olisi saanut alkunsa teutoneilta. He halkaisivat kolikon ja puoliskot annettiin sekä morsiamelle että sulhaselle avioliiton merkiksi.

Osa tutkijoista on sitä mieltä, että sormus ei ole maagisuuden symboli, vaan se on saattanut esittää kaapattua morsianta, jonka kädet sidottiin pakenemisen estämiseksi. Toisaalta väitetään, että sormus symbolisoisi sydämen kahlitsemista. Antiikin anatomistit olivat nimittäin sitä mieltä, että nimettömän sormen verisuonet kulkivat suoraan sydämeen. Suonesta käytettiin nimeä vena amores eli rakkauden laskimo.

Nimettömällä uskottiin olevan myös parantavia ja suojelevia voimia. Nimettömän vanha latinankielinen nimi onkin digitus medicus eli parantava sormi. Siksi sormus alkujaan pujotettiin nimettömään sormeen. Kullan ja sormuksen mahdollisten maagisten ja elvyttävien voimien haluttiin siis kulkeutuvan pahalta suojelevasta pikkusormesta suoraan sydämeen. Variaatioita sormuksen paikasta kuitenkin esiintyi. Esimerkiksi 1700-luvulla vihkisormus saatettiin laittaa peukaloon.

1500-luvulla tuli muotiin, että sormuksen sisäpintaan kaiverrettiin jokin lyhyt motto tai muistolauseke. Esimerkiksi Lady Cathcart kirjoitutti sormukseensa näin: ”Mikäli elän, minulla on niitä viisi.” Lady Cathcart oli juuri mennyt naimisiin neljännen kerran. Tarina ei valitettavasti kerro, pääsikö hän vielä viidennen kerran avioon. Sormukseen saatettiin kaivertaa myös kaksi toisistaan kiinni pitävää kättä. Lausekkeiden ja koristeluiden kaivertamisesta luovuttiin hiljalleen 1700-luvulla ja muotiin tuli sileä kultasormus.

Timanttisormusten antaminen on suhteellisen tuore Italiasta peräisin oleva tapa. Italiassa timantteja on kutsuttu ”elämän liekiksi” ja sen vuoksi niitä käytetään myös vihkisormuksissa. Vihkisormuksesta tuli ehdottomasti pitää hyvää huolta, sillä sen pudottaminen, rikkominen, sormesta ottaminen tai kadottaminen johti huonoon onneen.

1600-luvun lopun Ruotsi-Suomessa tuli tavaksi, että vihittäessä sulhanen antoi morsiamelle toisen sormuksen. Vähitellen alettiin käyttää kahta sileää sormusta. Tapa on ainutlaatuinen, sillä muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa kaksi sormusta tarkoittaa leskeä.


Totuus löytyy supermarketeista

Albertan yliopiston psykologi Andrew Harrell johti tutkimusta, jossa selvitettiin kuinka vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Harrell oli lähettänyt supermarketteihin joukon tarkkailijoita, jotka silmä kovana väijyivät lapsia ja heidän kaitsijoitaan. Tarkkailijat havaitsivat, että noin 14 prosenttia lapsia kaitsevista henkilöistä kadotti ainakin kerran hoivattinsa silmiensä ulottuvilta. Kuitenkin nuorista ja kauniista naisista, jotka eivät käyttäneet hääsormusta, peräti 19 prosenttia kadotti lapsensa jossakin vaiheessa markettikäynnin aikana.

Tämä on Harrellin mielestä selvä osoitus siitä, että vanhemmat, jotka eivät käytä hääsormusta, piittaavat lapsistaan vähemmän kuin sormusta käyttävät vanhemmat. Varsinkin kauniit henkilöt, jotka eivät pidä hääsormusta, ovat erityisen piittaamattomia lapsiaan kohtaan. Viime vuonna Harrell sai selville sen, että vanhemmat kaitsevat vähemmän rumia kuin kauniita lapsiaan.

Harrell on sitä mieltä, että hääsormuksen käyttämättömyys on osoitus siitä, että henkilö ei sitoudu perheeseen, parisuhteeseen ja lasten hoitamiseen. Supermarketit ovat Harrellin mukaan hyvin sosiaalisia paikkoja, joissa voi solmia vaikkapa banaaniterttua punnitessa romanttiset treffit vieressä seisovan henkilön kanssa. Banaanin hipelöinti ja puristelu voi tietysti antaa seksistisen mielikuvan ostoksilla olevalle adonikselle. Punnittavia hedelmiä ja vihanneksia kannattaakin käsitellä varoen, ettei vain aiheuta väärinkäsityksiä, varsinkin jos sormessa ei satu olemaan sitä hääsormusta.

Että tällainen vakavasti otettava tutkimus tällä kertaa. Pitänee itsekin alkaa käyttää sormusta, jottei kukaan aktivisti vain tule syyttämään lasten heitteillejätöstä.

Tutkimuksen lähde: Albertan yliopisto

Kuuluisia seksiriippuvaisia henkilöitä ovat näyttelijät Kirk ja Michael Douglas sekä Halle Berryn ex-mies Eric Benet. Näille levottomille ei mikään riitä kun kysymys on seksistä. Mutta miksi he ovat riippuvaisia seksistä ja voiko riippuvuudesta päästä eroon?

Seksiriippuvaisten määrä on nykypäivänä kovasti nousussa, mikäli on uskomista kansainvälisiä seksologeja. Seksiriippuvaisia on arvioiden perusteella nykyisin noin 3–5 prosenttia. Heistä peräti 75 prosenttia on miehiä. Seksiriippuvuutta esiintyy eniten 20–30-vuotiailla.


Seksuaalinen addiktio

Patric Carnes käytti termiä ’seksuaalinen addiktio’ ensimmäisen kerran vuonna 1983 kirjassaan Out of the Shadows: Understanding Sexual Addiction. Sen jälkeen alan ammattilaiset ovat kiistelleet siitä, onko varsinaista seksuaalista riippuvuutta laisinkaan olemassa. Esimerkiksi Amerikan psykiatrisen yhdistyksen tautiluokitus DSM IV (mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen ohjeisto) ei tunne kyseistä termiä. On kuitenkin näyttöä siitä, että osa ihmisistä ei pysty hallitsemaan seksuaalista käytöstään siten, ettei siitä olisi harmia heille tai heidän läheisilleen. Toiset nimittävät tätä tilaa seksuaalisen kontrollin ongelmaksi. Toisten mielestä kyseessä on seksuaalinen pakkomielle. Jotkut ovat sitä mieltä, että kyseessä on vain voimakas seksuaalinen vietti.

Seksiriippuvuuteen katsotaan kuuluvan viisi eri pääelementtiä: 1) seksuaali-impulssien kontrollin puute, 2) käyttäytymisen haitalliset seuraukset, vaikka riippuvuudesta kärsivä henkilö tämän usein kieltää, 3) kyvyttömyys hallita muita elämänalueita, 4) käyttäytymisen asteittainen tihentyminen ja 5) lopettamisen jälkeen esiintyvät vieroitusoireet.

Earlen ja Crown mukaan seksi aiheuttaa seksiriippuvaiselle erittäin voimakkaan hyvänolontunteen, jota mistään muusta saatava mielihyvä ei voita. Heidän mukaansa seksuaalinen käyttäytyminen on riippuvuudesta kärsivälle henkilölle tapa paeta jokapäiväisen elämän paineita ja ongelmia. Riippuvuudesta kärsivä henkilö ei voi myöskään vastustaa seksin kiusausta. Hän yrittää lopettaa, haluaa lopettaa ja lupaa kerran toisensa jälkeen lopettaa toimintansa, mutta ei onnistu siinä. Seksiriippuvuuteen kuuluukin yleensä pakonomaisuus.

Seksiriippuvuuteen on laskettu kuuluvaksi seuraavat oireet:

Käyttäytymisoireet

– Jatkuvaa seksuaalista aktiviteettia

– Kyllästymisen jälkeen etsitään uusia seksuaalisia ärsykkeitä

– Pakonomainen itsetyydytys

– Toistuvat epäonnistumiset lopettaa tai vähentää ylenpalttista tai ongelmallista seksuaalikäyttäytymistä

– Seksuaalisen toiminnan harrastaminen ilman fysiologista kiihottumista

– Jatkuva pornografian käyttö

– Seksuaalikäyttäytymisestä johtuva laiton ja moraaliton käyttäytyminen (esim. seksuaalinen väkivalta, raiskaus)

Kognitiiviset ja emotionaaliset oireet

– Seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin tapahtumiin liittyvät pakonomaiset ajatukset

– Ylenmääräisen tai problemaattisen seksuaalikäyttäytymisen aiheuttamat syyllisyyden tunteet

– Perustelut seksuaalikäyttäytymisen jatkamiselle

– Yksinäisyys, tylsistyminen ja/tai viha

– Depressio, heikko itsetunto

– Seksuaalikäyttäytymisestä aiheutuva häpeä ja salamyhkäisyys

– Välinpitämättömyys vakituista seksikumppania kohtaan

– Kontrollin puute useilla eri elämänalueilla

– Halu paeta tai tukahduttaa epämiellyttäviä tunteita

– Mieltymys anonyymiin seksiin


Kolme tasoa

Carnesin mukaan seksiriippuvaisen henkilön seksuaalinen käyttäytyminen muuttuu ajan kuluessa progressiivisesti. Tasoja on Carnesin mukaan kolme. Ensimmäisellä tasolla henkilö harrastaa pakonomaista itsetyydytystä, joka voi toistua useita kertoja päivässä. Hän käyttää myös runsaasti pornografisia lehtiä, filmejä sekä internetin seksiä sisältävää aineistoa. Tässä vaiheessa hän vaihtaa seksipartnereita jatkuvasti ja harrastaa pinnallisia sekä lyhytkestoisia suhteita. Henkilö voi lisäksi viettää runsaasti aikaa erotiikkabaareissa ja/tai eroottisissa hierontapaikoissa.

Toisella tasolla käyttäytymiseen liittyy ekshibitionismia (itsensä paljastamista), voyeurismia (tirkistelyä) sekä skatologiaa (seksuaalinen mieltymys ulosteisiin). Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa addiktioon liittyy insestiä ja raiskausta.

Carnes esittää kirjassaan, että seksiriippuvaisilla miehillä on seuraavat peruskäsitykset itsestään: 1) Olen pohjimmiltani paha, arvoton ihminen, 2) Kukaan ei rakasta minua sellaisena kuin olen, 3) Minun tarpeeni eivät koskaan täyty, mikäli minun täytyy olla muista riippuvainen, 4) Seksi on minun tärkein tarpeeni.


Geeneistä vai traumoista?

Carnesin mukaan 81 prosenttia seksiaddikteista on joutunut lapsuudessa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi ja 72 prosenttia fyysisesti pahoinpidellyksi. Tämä on Carnesin mukaan aiheuttanut voimakkaan hylätyksi tulemisen tunteen. Hyväksikäyttö ja pahoinpitely ovat myös vieneet niiden uhrilta perusluottamuksen muihin ihmisiin. Tämän seurauksena henkilö hakee lohdutusta ja mielihyvää seksistä. Lopulta turvallisuuden tunne alkaa merkitä samaa kuin seksuaalinen käyttäytyminen. Seksiriippuvuus ei kuitenkaan aina johdu traumoista vaan siihen voi olla hyvin monimutkaisia psykofysiologisia syitä.

Carnesin mukaan seksiriippuvaisen käyttäytymisen laukaisee kierre, joka sisältää neljä eri kohtaa: antautuminen, rituaalivaihe, seksuaalinen käyttäytyminen sekä epätoivo. Carnesin mukaan antautuminen on eräänlainen transsinomainen tila, jossa addiktin ajatukset liikkuvat seksin ympärillä. Mielentila johtaa pakonomaiseen tarpeeseen etsiä seksuaalista kiihotusta. Rituaalivaiheen aikana addikti noudattaa itselleen tyypillisiä, kiihottumista vahvistavia tapoja. Seksuaalisessa aktissa addikti on kykenemätön lopettamaan toimintaansa tai edes kontrolloimaan sitä. Addiktin käyttäytyminen johtaa lopulta epätoivoon. Myersin mukaan seksiriippuvuudesta kärsiviä ihmisiä yhdistääkin masentuneisuus, heikko itsetunto sekä levottomuus.

Amerikkalainen tutkija Robertson on sitä mieltä, että riippuvuudessa on aina kyse neurokemikaaleista. Esimerkkeinä hän luettelee urheiluhullut, peliriippuvaiset sekä huume- ja alkoholiriippuvaiset henkilöt. Juoksijat jäävät koukkuun aerobisen liikunnan aikaansaamaan endorfiinin (elimistössä syntyvä morfiini) eritykseen. Pelihimon valtaan jääneet henkilöt taas ovat riippuvaisia pelaamisen laukaisemasta neuroepinefriinin eli adrenaliinin erityksestä. Huumaavilla aineilla on vastaavasti havaittu olevan vaikutusta pääasiassa dopamiinin (keskushermoston välittäjäaine) eritykseen. Seksiriippuvuuteen voi siis liittyä riippuvuus seksin aikaan saamasta neurokemiallisesta muutoksesta.

Aivan hiljattain on tullut uutta ja mullistavaa tietoa seksiriippuvuudesta. Hebrew-yliopiston ja Ben Gurion -yliopiston israelilaiset tutkijat nimittäin havaitsivat, että seksiriippuvuus saattaa johtua geenivariaatiosta. Seksiriippuvaisilla on muutos geenissä nimeltä DRD4, joka on mukana käsittelemässä aivojen reaktioita dopamiiniin. Tämä uusi tutkimus tukee siis Robertsonin näkemystä.

Todistaakseen väitteensä, israelilainen tutkimusryhmä testasi 148 mies- ja naisopiskelijan DNA:n löytääkseen geenimuutoksen. He tekivät koehenkilöille myös seksuaalikäyttäytymistä koskevan kyselytutkimuksen. Tutkimusta johtanut professori Richard Ebstein on sitä mieltä, että geenit vaikuttavat ihmisten seksuaaliseen riippuvuuteen ja yleensä seksuaaliseen halukkuuteen. Ebsteinin mukaan henkilöillä, joilla on voimakas seksuaalinen vietti, on muutos DRD4-geenissä. Tällaiset ihmiset miettivät seksiä useammin kuin muut ja kokevat seksin merkittävämmäksi kuin muut.

Toisaalta geenin toinen versio voi lamauttaa seksihaluja. Mikäli parisuhteessa toinen osapuoli haluaa vähemmän seksiä kuin toinen, ei tuo haluttomampi osapuoli ole Ebsteinin mukaan välttämättä minkään parisuhdeterapian tarpeessa. Geenit saattavat ohjata kyseisen henkilön seksuaalikäyttäytymistä siten, ettei hän kaipaa seksiä kovinkaan usein. Joten henkilö on aivan normaali ja terve. Israelilaistutkijoiden mukaan noin 30 prosenttia ihmisistä kantaa geenin intohimoa lisäävää versiota ja noin 60 prosenttia intohimoa laimentavaa versiota.


Hoitoon vai ei?

Myersin mukaan seksiriippuvainen tarvitsee ehdottomasti monimuotoista hoitoa, joka sisältää ryhmäterapiaa, henkilökohtaista ohjausta sekä lääkitystä. Addiktin sosiaalisia taitoja tulee Myersin mukaan kehittää. Myös addiktin itsetunto ja paineensietokyky kaipaavat parantamista. Antidepressantit sekä serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) rauhoittavat henkilön mielentilaa ja hillitsevät ylenmääräistä seksuaalista käyttäytymistä. Ebstein taas on sitä mieltä, että moista geenimuutosta ei millään terapioilla hoidella. Hänen mukaansa mitään terapioita ei edes kannata harkita, mikäli seksiriippuvainen ei aiheuta itselleen tai muille vahinkoa. Riippuvuudesta ei siis välttämättä pääse eroon, vaan sen kanssa on vain opittava elämään.

Kauneus on tietenkin aina katsojan silmissä. Evoluutiopsykologit ovat tutkimuksissaan kuitenkin havainneet, että naisissa on tiettyjä piirteitä, jotka yleisesti viehättävät miehiä. Osa noista piirteistä on pysynyt muuttumattomana kautta ihmisen historian.

Saksassa tehtiin vuonna 1995 selvitys siitä, mitä fyysisiä ominaisuuksia ihmiset arvostavat kumppanissaan. Seuraavassa ovat miesten vastaukset. Prosenttimäärä kertoo, kuinka moni mies pitää kyseistä piirrettä merkittävänä.

Sensuelli, eroottinen suu: 83 prosenttia

Täyteläiset ja kiinteät rinnat: 80 prosenttia

Pitkät jalat: 77 prosenttia

Hoikka figuuri: 73 prosenttia

Trimmatut häpykarvat: 67 prosenttia

Pyöreät lonkat: 64 prosenttia

Naiselliset reidet: 62prosenttia

Kauniisti kaartuva häpykumpu: 54 prosenttia

Urheilullinen vartalo: 53 prosenttia

Mantelinmuotoiset itämaiset viirusilmät: 51 prosenttia

Pitkät hiukset: 49 prosenttia


Rinnoilla on merkityksensä

Rinnoilla on suuri rooli naisen seksuaalisessa viehättävyydessä. Eräiden psykologien mielestä miesten kiinnostus rintoihin juontaa juurensa vauvaikään. Rinnat tuovat turvaa, lämpöä ja pehmeyttä ja antavat oraalista nautintoa. Yhdysvaltalaisten tutkijoiden mukaan rinnat todellakin säteilevät lämpöä. Tämä lämpösäteily vetää miehiä puoleensa. Tutkijat esittävät, että rintojen erittämän lämmön määrä kertoo miehille naisen imetyskyvystä. Tämä mielenkiintoinen väittämä on kuitenkin vielä hypoteesin tasolla.

Yleensä miehet pitävät noin parikymppisen naisen rinnoista, jotka ovat pyöreät, pystyt ja terhakkaat. Esimerkiksi Playboyn keskiaukeamatyttöjen rinnat ovat yleisesti ottaen juuri tällaisia. Niiden koetaan ilmentävän naisen sukukypsyyttä, nuoruutta ja hedelmällisyyttä. Rinnoilla on siis selkeän seksuaalinenkin merkitys, vaikka osa niiden viehättävyydestä olisi alkujaan peräisin imeväisiältä tai lämpösäteilystä. Sosiaaliantropologi Clellan Fordin ja psykologi Frank Beachin mukaan joissakin kulttuureissa rintojen muotoa ja kokoa pidetäänkin tärkeänä viehätysvoiman merkkinä. Näin on erityisesti länsimaissa.

Toisin kuin naiset yleisesti luulevat, miehet pitävät harvoin hyvin suurista rinnoista. Suuret ja riippuvat rinnat viestivät miehelle sitä, että nainen on jo mahdollisesti imettänyt ja lähestymässä keski-ikää. Nainen on siis ohittanut hedelmällisimmän kautensa, joka on 20–30 ikävuoden välillä. Tosin Fordin ja Beachin mukaan Afrikassa asuvat azandet ja gandat pitävät riippuvia rintoja seksuaalisesti erittäin viehättävinä.

Joissakin kulttuureissa naisen isoja rintoja pidetään uhkaavina. Esimerkkiä ei tarvitse etsiä Italiaa pidemmältä. Psykologi Raffaele Morellin vuonna 2001 tekemä tutkimus osoittaa, että 65 prosenttia italialaisista miehistä tuntee olonsa epämukavaksi isorintaisen naisen läheisyydessä. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista 926 miehestä pitää enemmän keskikokoisista rinnoista.

Illinoisin yliopiston psykologit tutkivat 1960-luvulla muun muassa, minkälaiset miehet pitävät suuresta tai pienestä povesta. Voi olla, että tutkimustulokset ovat jo hiukan vanhentuneet, mutta niissä on silti yllättäviä ja hauskojakin lopputuloksia.

Tutkimuksen mukaan miehet, jotka pitävät isorintaisista naisista, riehaantuvat helposti. He ovat luonteeltaan hauskoja ja heistä tulee helposti seuran keskipiste. He viihtyvät erittäin hyvin naisseurassa. He harrastavat urheilua, ovat itsevarmoja, polttavat, juovat ja rällästävät. Heidän ongelmansa on se, että heiltä puuttuu usein luonteenlujuus ja kestävyys. Mitä ihastuneempi mies on suuriin rintoihin, sitä harvemmin hän on korkeasti koulutettu.

Pienirintaisista naisista pitävät miehet eivät yleensä juo tai polta. Heillä on yleensä vankat mielipiteet eri asioista, mutta he masentuvat hyvin helposti. He ovat usein kotoisin varakkaista perheistä, mutta heiltä puuttuu kunnianhimo.


Vartalomalli

Hoikka vartalo on ollut länsimaissa muotia vasta 1960-luvulta lähtien. Sitä ennen ihannenainen oli naisellisen muodokas (esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Marilyn Monroe). Suomalaisten tekemän tutkimuksen mukaan vielä 1950-luvulla naisihanne oli pitkälti samanlainen kuin 400 vuotta aikaisemmin. Twiggyn myötä alettiin ihannoida yhä laihempia naisia, ja tämä suuntaus kärjistyi 1990-luvulla, jolloin rasvaa alettiin pitää erityisen paheksuttavana ja äärimmäisen epäterveellisenä. Ihanteen ruumiillistumana oli Calvin Kleinin mainoksissa poseerannut Kate Moss – nainen, jolla ei ollut lainkaan ylimääräistä rasvaa mutta ei myöskään naisellisia muotoja. Kuitenkin vain harvat miehet pitävät androgyynisistä naisista, ja nyt onkin jälleen havaittavissa, että muodokkaat naiset ovat hiljalleen palaamassa muotiin.

Naisen vartalossa seksikkyyden kannalta tärkeä mitta on vyötärön ja lantion välinen suhde (vyötärön ympärys mitataan kaksi senttimetriä navan yläpuolelta ja lantiomitta lantion leveimmältä kohdalta). Professori Devendra Singhin mukaan premenopausaalisen naisen ihannesuhde on 0,67–0,80. Farmareissa yleisesti käytetyn tuumamitoituksen mukaan vyötärökoko on tuolloin 24–28 tuumaa ja lantion koko on vastaavasti 36 tuumaa. Mikäli lantion tuumakoko on 40, vyötärökoko voi olla 27–31 tuumaa. Mitä pienempi vyötärö/lantio-suhde on, sitä seksikkäämmäksi naisen vartalo koetaan. Miss Maailma-kisojen voittajien sekä Playboy-lehden keskiaukeamatyttöjen keskimääräinen vyötärö/lantio-suhde on vuonna 2002 British Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan noin 0,67.

Singhin mukaan tuo suhde on kertonut miehelle kautta aikain, että nainen on hedelmällinen sekä fyysisesti terve. Tutkimukset ovat osoittaneet kyseisen väittämän todeksi. Tutkimusten mukaan naisilla, joiden vyötärö/lantio-suhde on korkea, on vaikeuksia tulla raskaaksi ja heidän ensimmäinen synnytyksensä tapahtuu yleensä vanhemmalla iällä. Evoluutiopsykologi Steven Gangestadin mukaan naisilla, joiden vyötärö/lantio-suhde on noin 0,7, on hedelmällisyyden kannalta ideaalinen testosteronin ja estrogeenin suhde.


Pyöreät pakarat

Naisen pyöreät pakarat ovat miehelle voimakas eroottinen signaali. Pakarat kiehtovat miehiä sekä ulkonäkönsä että liikkeensä vuoksi. Naisten pakarat ovat leveämmät ja pyöreämmät kuin miesten pakarat. Tämä johtuu naisen lantiorenkaan koosta sekä pakaroiden tiheämmästä rasvakudoksesta. Syy näihin eroavaisuuksiin miehen ja naisen välillä on se, että nainen synnyttää. Lisäksi naisen liikkuessa pakarat liikkuvat voimakkaasti, toisin kuin miehillä. Tämä johtuu siitä, että naisen kävellessä lantio pyörähtää ja keinahtaa taaksepäin. Tämä saa aikaan naisen takamuksen keinunnan, joka ei siis ole tarkoituksellisesti tuotettua. Tosin nainen voi sitä kyllä tietoisesti liioitella.

Millaisia pakaroita miehet sitten pitävät seksikkäimpinä? Toiset pitävät kiinteistä ja pyöreistä, toiset taas leveistä ja pehmeistä – makuja on monia. Varmaa kuitenkin on se, että miehet pitävät naisten pakaroista, kunhan ne ovat pyöreät. Latteat pakarat eivät näytä miehistä kovinkaan kiihottavilta.

Edellä mainitun Illinoisissa tehdyn tutkimuksen mukaan miehet, jotka pitävät pyöreästä ja suuresta takamuksesta, ovat järjestelmällisiä ja korrekteja. Usein he työskentelevät virastoissa ja konttoreissa. He ovat hyvin tunteellisia ja seurallisesti muista riippuvaisia. Miehet, joita viehättävät pienet takamukset, eivät yleensä tunne syyllisyyttä. He ovat erittäin työteliäitä. Heitä ei kiinnosta aktiiviurheilu eikä itsensä esille tuominen.


Säihkyvät sääret

Myös jaloilla on huomattava seksuaalinen merkitys. Kuten edellä olevasta luettelosta voimme huomata, jalat jäävät vain muutaman prosentin jälkeen rinnoista. Naiset ovatkin osanneet hyödyntää jalkojen eroottista vetovoimaa miesten kiihottamisessa. Esimerkiksi 1960-luvulla muotiin tullut minihame on muodikas vuodesta toiseen ja saa aina miesten päät pyörälle. Tämän todistavat jokavuotiset kolaritilastot, joissa miehen keskittyminen on hetkeksi herpaantunut minihameisen naisen vuoksi.

Pitkät jalat koetaan Bottingien mukaan seksikkäiksi, koska ne ovat sukukypsyyden merkki (luuston pituuskasvu loppuu naisilla kasvulevyn luuduttua alle 20-vuotiaana). Toisaalta pitkät jalat kiehtovat miehiä puhtaasti niiden visuaalisten ominaisuuksien vuoksi. Naisten pitkät jalat ovat linjakkaat ja sulavakaarteiset. Miesten jalat ovat huomattavasti kulmikkaammat. Väitetään myös, että mitä enemmän naisen jalkaparista näkyy, sitä helpompi miehen on kuvitella niiden yhtymäkohta.

Mielenkiintoista on, että englantilaisen tutkimuksen mukaan miehet kuitenkin suosivat parinvalinnassa lyhyitä naisia. Tutkija Daniel Nettlen mukaan tarkkaa syytä tähän ei vielä tiedetä.

Kyseisen tutkimuksen mukaan naiset vastaavasti suosivat pitkiä miehiä. Tutkimukseen osallistui noin 10 000 englantilaista miestä ja naista.

Illinoisin tutkimuksen perusteella lyhytsäärisistä naisista pitävät miehet ovat useimmiten seuranhaluisia ja pitävät siitä, että muut tarvitsevat heidän apuaan. He ovat avuliaita mutta epävakaita. Useimmat heistä polttavat, mutta harvat heistä juovat.

Miehet, joita viehättävät pitkäsääriset naiset, ovat pidättyväisiä ja kohteliaita. He ovat usein taitavia liikemiehiä, hienotunteisia, mutta suuremmassa seurueessa hyvin estyneitä. Useimmat heistä ovat täysin raittiita eivätkä polta tupakkaa.

Kumppanin kauneus on ollut haluttu ominaisuus pitkälti siksi, että se kertoo tämän hyvistä geeneistä sekä terveydentilasta. Kauneus kiehtoo toki myös esteettisten syiden vuoksi. Kumppanin kauneudella on kuitenkin oma varjopuolensa – tutkimusten mukaan kauniit ihmiset ovat nimittäin uskottomampia kuin muut. Evoluutiopsykologit huomauttavat myös, että persoonallisuus, äly, huumorintaju sekä charmi ovat ominaisuuksia, joilla on erittäin suuri merkitys kumppaninvalinnassa. Myös feromonit vaikuttavat oletettua enemmän miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen. Miehet pystyvät esimerkiksi haistamaan koska naiset ovat hedelmällisimmillään. Tämä on tullut hiljattain esille Randy Thornhillin ja Devendra Singhin tekemissä tutkimuksissa. Kaikille siis löytyy se oma rakkaansa.

Naisten seksuaalisuudesta on asiantuntijoiden mukaan löydettävissä neljä erilaista tyyliä. Mihin ryhmään sinä kuulut?

Sarah Litvinoff on englantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut useita kirjoja sekä artikkeleita yhteistyössä seksuaaliterapeuttien ja seksologien kanssa. Litvinoff on muun muassa kirjoittanut kirjan Sexual Styles, jossa hän tuo mielenkiintoisesti esille teorian siitä, että jokaisella meistä on oma seksuaalinen persoonamme, jonka kautta ilmaisemme seksuaalisuuttamme. Samalla tavoin kuin meidät voidaan jakaa melankolisiin (vesi), flegmaattisiin (maa), sangviinisiin (ilma) ja koleerisiin (tuli) persoonallisuuksiin, voidaan meidät luokitella myös seksuaalisuuden mukaan. Litvinoff jakaakin ihmiset romanttisiin (tuli), tunteellisiin (vesi), aistillisiin (maa) ja mielikuvituksellisiin (ilma) seksuaalipersooniin ja näiden välimuotoihin. Seuraavassa hänen kuvaamansa päätyypit.


Romanttinen nainen

Litvinoffin mukaan romanttisen naisen ympärillä leijuu oikea seksuaalisuuden aura, riippumatta siitä haluaako hän todellisuudessa seksiä vai ei. Tämä aiheuttaa miehille sen harhakuvan, että kyseinen nainen on aina seksuaalisesti halukas. Romanttisen naisen kannalta seksi on silloin parhainta, kun hän on erittäin rakastunut. Kyseinen nainen näyttää tuolloin myös säteilevältä ulospäin: hänen silmänsä ovat eloisat, ihonsa heleä ja hän pursuaa elinvoimaa.

Tuore rakkaus saa romanttisen naisen helposti kiihottumaan ja haluamaan seksiä enemmän kuin koskaan muulloin. Toki kaikki naiset ovat tältä osin samankaltaisia, mutta juuri romanttisella naisella nämä seikat korostuvat. Tässä piilee myös romanttisen naisen seksuaalisen haluttomuuden ydin. Rakastumisen jälkeen seksi on hänelle vähemmän merkityksellistä ja kiehtovaa, koska kaikki rakkauden huuman aiheuttama kiihko on kadonnut. Mikäli romanttisen naisen libido on matala, hän saattaa menettää kiinnostuksensa seksiin lähes täysin ja kumppanin ehdotukset yhdynnästä voivat jopa raivostuttaa häntä.

Ikävä puoli on se, että Litvinoffin mukaan romanttisen naisen kokema seksuaalinen nautinto miehen kanssa ei enää koskaan tule olemaan samaa kuin suhteen alussa. Oikein toimimalla mies voi kuitenkin tehdä naiselle seksistä lähes yhtä miellyttävän kokemuksen kuin aiemmin. Romanttinen nainen pitää siitä, että hänet huomataan. Hän kaipaa helliä ja kauniita sanoja, kukkia ja lahjoja.

Romanttinen nainen kaipaa oikean ympäristön syttyäkseen. Hempeä musiikki, tunnelmavalaistus ja yhteinen illallinen saavat aikaan ihmeitä. Romanttisen naisen täytyy myös tuntea, että hän näyttää kauniilta ja haluttavalta.

Romanttisen naisen saattaa olla vaikea saada orgasmia, koska hänen täytyy tuntea olonsa todella varmaksi pystyäkseen nauttimaan täysin seksistä. Romanttinen nainen ei yleensä innostu seksistä, jonka hän kokee likaiseksi. Hän rakastelee harvoin kuukautisten aikana, vaikka tuntisikin seksuaalista halukkuutta. Miehen on myös turha odottaa suuseksiä romanttiselta naiselta. Jotkut romanttiset naiset pitävät sukupuolielimiä jopa rumina ja naurettavan näköisinä.

Romanttinen nainen haluaa näyttää hyvältä, mutta hän haluaa, että myös mies näkee vaivaa oman ulkonäkönsä suhteen. Romanttisella naisella on myös oma tapansa flirttailla vieraiden miesten kanssa. Hän tekee tämän saadakseen oman miehensä mustasukkaiseksi. Tällä tavoin nainen huomaa, että mies välittää yhä hänestä ja haluaa häntä. Toisaalta mikäli mies tekee romanttisen naisen mustasukkaiseksi, pyrkii tämä valloittamaan miehensä takaisin. Tähän valloitukseen saattaa kuulua myös hetkellisesti kohonnut seksuaalinen halukkuus.

Miehen täytyy siis huomioida romanttinen nainen ja tämän kauneus. Hitaasti hyväilemällä ja lempeitä sanoja kuiskuttelemalla romanttinen nainen syttyy seksiin, vaikka parisuhde olisi kestänyt pitkäänkin. Miehen täytyy kuitenkin saada romanttinen nainen rakastumaan itseensä aina uudelleen, mikäli hän haluaa, että naisessa on vielä suhteen alkuaikojen glamouria ja seksuaalista halukkuutta.


Tunteellinen nainen

futureimagebank.com

Tunteellisen naisen seksissä on aina tunteet mukana erittäin vahvasti. Tunteet vaikuttavat toki kaikkien muidenkin seksuaalipersoonien seksielämään, mutta tunteellisen naisen kohdalla ne vaikuttavat erityisesti hänen tapaansa rakastella. Tuntiessaan voimakasta hellää rakkautta pariaan kohtaan tämä nainen haluaa rakastella hellästi, sensuellisti ja hyvin hitaasti. Mikäli tunteellista naista kiehtoo miehinen voima, hän haluaa, että mies dominoi häntä, hurmaa hänet hellästi tai peräti hiukan kovakouraisestikin. Mikäli tunteellinen nainen taas tuntee pelkoa ja nöyryytystä, saattaa ainoastaan S/M tai oikea kipu saa hänet kiihottumaan.

Seksiä harrastaakseen täytyy tunteellisen naisen kuitenkin tuntea parinsa todella hyvin ja luottaa tähän. Tämän naisen mielestä nimittäin jokainen seksiin liittyvä aspekti on merkitsevä. Jopa vaatteiden riisuminen on hänelle tärkeä askel. Tunteellinen nainen myös avautuu miehelle henkisesti paljastaen voimakkaasti tunteensa. Tämän vuoksi hän ei halua harrastaa yhden illan suhteita, koska pelkää haavoittuvansa.

Tunteellisella naisella täytyy olla oikea tunnetila, jotta hän voisi nauttia täysin siemauksin seksistä. Aistikkaan naisen tavoin hän kaipaa paljon fyysistä huomiota, kuten halailua, suutelemista ja kainaloon käpertymistä. Jotkut tunteelliset naiset kiihottuvat kovasti parin välisestä pikku riidasta. Osa naisista onkin sanonut, että seksi riidan päätteeksi maistuu parhaimmalle. Toisaalta tässä täytyy huomata, että kaikki tunteelliset naiset eivät allekirjoita tätä lausumaa. Osalle riita nimittäin on suurin haluttomuuden aiheuttaja.

Tunteelliselle naiselle seksi on monasti tapa nähdä miehen sydämeen. Sängyssä mies on aidoimmillaan ja näyttää, mitä hän todella tuntee naista kohtaan. Toisaalta tunteellinen nainen haluaa myös nähdä, kuinka paljon mies häntä haluaa. Tämän vuoksi hän harvoin tekee itse ehdotusta rakastelutuokiosta.

Tunteellinen nainen on erittäin herkkä ympäristön vaikutuksille. Stressi, jännitystilat yleensä ja huolet karkottavat varmasti tämän naisen seksuaalisen halukkuuden. Rakkauden kaikkoaminen suhteesta vie pohjan tunteellisen naisen halukkuudelta. Seksi ilman lämmintä ihmissuhdetta on hyödytöntä. Seksuaalisen minän hyväksyminen saattaa olla tunteelliselle naiselle vaikeaa. Oma seksuaalinen halukkuus ja taustalla olevat normit voivat johtaa henkisiin ristiriitatilanteisiin, jotka lopulta aiheuttavat seksuaalisen haluttomuuden. Terapialla voidaan kuitenkin selvitellä tilannetta.


Aistikas nainen

Aistikkaan naisen keho kaipaa koskettelua ja halailua. Hänellä on hyvin herkät hermopäätteet, jotka aistivat pienimmänkin hyväilyn. Aistikkaan naisen miehen pitää olla kiinnostunut tutkimaan tämän naisen kehon kaikkia kohtia ja käyttää aikaa herkkien kohtien hyväilyyn.

Toisin kuin romanttinen nainen, aistikas nainen pitää kehon omasta tuoksusta. Hän pitää rakastelun jälkeisestä hikisen kehon tuoksusta eikä mene välittömästi suihkuun, kuten romanttinen nainen tekee. Mikäli aistikas nainen rakastaa miehensä vartaloa, hän haluaa tutkia sen jokaisenkin pienen yksityiskohdan ja nuolla miehen hiestä kimmeltävää vartaloa. Tämä nainen ei romanttisen naisen tavoin kaipaa tunnelmavalaistusta ja herkkää musiikkia.

Aistikas nainen ei syty seksuaalisesti mitenkään erityisesti kukista ja lahjoista, toisin kuin romanttinen nainen. Hän toki pitää näistä huomionosoituksista, mutta kiihkeä suudelma ja niskaa hyväilevät sormet ajavat paremmin asiansa.

Aistikas nainen ei varsinaisesti aina kaipaa yhdyntää tai ainakaan orgasmia. Mikäli mies osaa hyväillä hänen kehoaan oikein, kehon hermopäätteiden kihelmöivät aistimukset riittävät antamaan tälle naiselle niin suuria väristyksiä, että ne saattavat tuntua jopa paremmalta kuin yhdynnän aikaiset tuntemukset. Yleensä aistikas nainen pitää myös suuseksistä. Tämä koskee myös sen antamista.

Eräät aistikkaat naiset voivat vaikuttaa erittäin seksuaalisilta mutta olla silti hyvin pidättyväisiä. Nämä naiset kaipaavat läheisyyttä ja hyväilyä muiden aistikkaiden naisten tapaan. Heidän vartalonsa voi ilmaista voimakkaita kiihottumisen merkkejä, kuten ihon punertumista, mutta silti he eivät välttämättä halua seksiä vaan lisää koskettelua.

Varsinaista seksuaalista haluttomuutta aistikkaalla naisella voi esiintyä silloin, kun mies ei ole hänen mielestään koskaan oikeastaan osannut kosketella häntä oikein. Tai sitten mies ei ole antanut aistikkaan naisen tarpeeksi nauttia koskettelusta ja kiihottua äärimmilleen. Aistikas nainen kaipaa jatkuvaa koskettelua, suutelua ja halailua. Mikäli aistikas nainen jää vaille kaipaamansa kosketusta, hänen automaattinen puolustusjärjestelmänsä saattaa laueta ja hän sulkeutuu fyysisesti. Tällä tavoin hän pyrkii poistamaan itseltään kosketuksen kaipuun. Ongelmana tässä on se, että miehen halutessa seksiä naisen on vaikea saada seksuaalinen minänsä jälleen toimimaan.

Aistikkaan naisen haluttomuus on kuitenkin korjattavissa melko helposti. Litvinoffin mukaan tällaisen naisen seksuaalisuus saadaan heräämään, jos mies vain kiinnittää tarpeeksi huomiota naisen hyväilyyn. Naisen seksuaalisen halukkuuden voi tuoda takaisin myös niin yksinkertainen seikka kuin urheilu. Urheilun aiheuttama adrenaliinipiikki stimuloi naisen kehoa ja voi herättää hermojen aistikkuuden jälleen unestaan. Myös lekottelu hiekkarannalla auringon hyväillessä säteillään naisen vartaloa voi riittää haluttomuuden karkottamiseksi.


Mielikuvituksellinen nainen

istikkaalle naiselle tärkein osa seksuaalista nautintoa on hänen kehonsa hermopäätteiden kautta välittyvät aistituntemukset. Mielikuvituksellisen naisen kohdalla voidaan sanoa, että hänen aivonsa välittävät suurimmat nautinnon tuntemukset. Mikäli yleistyksiä voidaan tehdä, mielikuvituksellisesta naisesta voidaan sanoa, että hän haluaa kokeilla kaikkea, mikä seksiin liittyy.

Tämä nainen tyytyy harvoin samaan rakasteluasentoon. Erilaiset eroottisten kauppojen hyllyiltä löytyvät aikuisten leikkikalut voivat olla kivoja piristeitä. Myös seksin eri kirjo kannattaa käydä läpi suuseksistä roolileikkeihin.

Mielikuvituksellisen naisen ero toisiin seksuaalipersooniin on se, että muut naiset haluavat toistaa sitä, mikä on tuntunut hyvältä ja mukavalta, mutta tämä nainen haluaa aina kokea uutta. Sama kaava tuntuu rutiinilta ja tappaa hänen halukkuutensa.

Erilaiset fantasiat ovat tärkeässä roolissa tällaisen naisen elämässä. Seksuaalisesti hillitymmät mielikuvitukselliset naiset toteuttavat fantasiansa vain unelmissaan. Osa näistä naisista pitää kovasti pornografiasta, koska se ruokkii heidän mielikuvitustaan ja antaa heille uusia ideoita.

Suurin mielikuvituksellisen naisen haluttomuuden aiheuttaja on ehdottomasti kyllästyminen samanlaisena toistuvaan seksiin. Mikäli nainen on mielestään jo kokenut kaiken mahdollisen seksin saralta, hän saattaa siirtyä harrastamaan selibaattia. Miksi vaivautua seksiin, jos se ei tarjoa mitään uutta. Osa vakituisen partnerin tarjoamaan seksiin kyllästyneistä naisista siirtyy hakemaan uusia värinöitä parisuhteen ulkopuolisista suhteista.

Litvinoffin mukaan mielikuvituksellinen nainen saa erittäin hyvän vasteen terapiasta varsinkin, jos haluttomuuden syynä on aikaisempien seksuaalikokemusten takia syntyneet traumat. Lisäksi hyvän tietopankin erilaisista seksileikeistä omaava terapeutti palauttaa varmasti tämän naisen mielenkiinnon seksiin.

Ympäri maailmaa on jälleen järjestetty Gay Pride -paraateja. Esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston puistojuhlaan osallistui heinäkuussa arviolta 3 000 ihmistä. Kaikki eivät kuitenkaan seksuaalisia vähemmistöjä sulata. Uskonnolliset fanaatikot häiritsivät Kaivopuiston puistojuhlaa ja Virossa järjestettyä paraatia vastaan hyökkäsi joukko kivin ja kepein varustautuneita miehiä, jotka yrittivät kitkeä homouden ikeen pois marssijoista.

Myös Yhdysvalloissa homoseksuaalit ovat joutuneet entistä ahtaamalle, sillä kansalaisten asennoituminen homoja kohtaan on selvästi muuttunut negatiivisempaan suuntaan. Eräänä syynä on varmasti se, että presidentti George W. Bush sekä kuvernööri Arnold Schwarzenegger ovat ilmaisseet suoraan, etteivät he hyväksy homoseksuaalisuutta. Myös USA:n armeija suhtautuu hyvin negatiivisesti homoja kohtaan, sillä armeijan mielestä homot ovat mieleltään häiriintyneitä ja häiritsevät sotilaallisia tehtäviä. Homot siis saavat armeijasta kenkää eivätkä siten kelpaa edes tykinruoaksi. Saudi-Arabiassa ja Iranissa homoseksuaalisuudesta seuraa peräti kuolemantuomio.

Onko homous siis synti, joka pitää poistaa vaikka väkivallan keinoin? Tarttuuko homous kuten spitaalitauti eli pitäisikö homot eristää mahdollisimman kauas meistä heteroista? Vai emmekö me heterot yksinkertaisesti tiedä, mitä homous on?

Tämä kolmiosainen artikkelisarja valistaa teitä miesten homoseksuaalisuudesta. Vain tieto poistaa turhia ennakkoluuloja.


Mitä homous on?

Homoseksuaalisuus tulee kreikkalaisesta sanasta homo/s, joka tarkoittaa samaa/samankaltaista, ja latinalaisesta sanasta sexus eli sukupuoli. Termi homoseksuaalisuus on kuitenkin peräisin vasta vuodelta 1869, jolloin unkarilainen kirjailija Karl Maria Kertbeny käytti sitä. Termi gay on huomattavasti vanhempaa perua ja pohjautuu vanhaan provencelaiseen sanaan gai.

Homoseksuaalisuuden määritelmänä pidetään henkilön taipumusta ja kykyä rakastua sekä rakentaa eroottisia tunnesiteitä samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Homoseksuaalisuudessa on siten kyse kokonaisvaltaisesta tunnesuhteesta eikä pelkästään seksipartnerin valinnasta! Homoseksuaalisuutta käsittelevässä julkisessa keskustelussa seksualiteetti korostuu usein liikaa.

Ihmisen seksuaalisuuteen liittyviä hormonitoimintoja tutkineen John Moneyn mukaan ihminen tuntee seksuaalista kiintymystä rakastamaansa henkilöön, oli tämän sukupuoli sitten mikä tahansa. Homo- ja heteroseksuaalisuuden ero voi siten olla kuin veteen piirretty viiva. Homoseksuaalista käyttäytymistä voi esiintyä ilman homoseksuaalista identiteettiä esimerkiksi olosuhteissa, joissa vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole lainkaan läsnä, tai pelkästä kokeilunhalusta.

Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) kirjoitti aikoinaan, että homoseksuaalisuus on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta ja sen vuoksi sitä voi pitää luonnollisena. Homoseksuaalisuutta on todellakin esiintynyt aikojen alusta lähtien sekä ihmisillä että eläimillä.

Vuoden 1971 jälkeen homoseksuaalisuus ei ole ollut Suomessa enää rangaistava teko. Vuonna 1973 Amerikan psykiatrinen järjestö päätti, että homoseksuaalisuus ei enää ole psykiatrinen häiriötila. Vuonna 1974 perustettiin Suomessa SETA ry (Seksuaalinen Tasavertaisuus), joka levittää tietoa muun muassa homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisuus poistui kansainvälisestä DSM-luokituksesta (mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen ohjeisto) vuonna 1981. Homoseksuaalisuus poistettiin suomalaisesta tautiluokituksesta vuonna 1986. Kansainvälisestä tautiluokituksesta (ICD-10) homoseksuaalisuus poistui kuitenkin vasta vuonna 1992. Laki samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen rekisteröimiseksi astui voimaan vuoden 2002 maaliskuussa.


Raamattu ja homot

Monesti homoseksuaalisuuden vastustajat vetoavat Raamatun sanaan. Raamatusta löytyykin lauseita, jotka kieltävät homoseksuaalisuuden. Itse asiassa homoseksuaalisuudesta tuli synti vasta kristinuskon leviämisen myötä. Kristinuskon negatiivinen kanta homoseksuaalisuuteen ilmenee ehkä parhaiten Kolmannen Mooseksen kirjan siveellisyyssäädöksistä sekä rangaistusmääräyksistä: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” ”Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.” Toisaalta tämä säännös on Jumalan itsensä antamia lakeja vastaan, sillä Jumalahan käskee meitä olemaan tappamatta. Näin ainakin mainitaan käskyssä numero viisi.

Kirjeessä roomalaisille (Room. 1:27) mainitaan näin: ”Ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syntynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.” Raamatussa on myös lisää selviä kielteisiä ilmaisuja homoseksuaalisuudesta seuraavista kohdista: 1 Kor. 6:9, 1 Tim. 1:10. Raamatun perusteella homous on siis syntiä. Saattaa tosin olla, että Raamatussa esiintyvä negatiivinen suhtautuminen miesten väliseen homoseksuaaliseen kanssakäymiseen perustuu ajatukseen, että miesten ei pidä tuhlata arvokasta siemennestettä. Tuolloin nimittäin oletettiin, että siemennestettä on miehessä vain rajallinen määrä. Naisten välistä seksuaalista kanssakäymistä ei Raamatussa ole tuomittu yhtä ankarasti.

Nykyinen paavi Benedict XVI on ilmoittanut, että homot eivät saa toimia pappina. Huolimatta siitä, että erityisesti katolisen kirkon kanta homoutta kohtaan on hyvinkin negatiivinen, löytyy kirkon korkeimmalta maalliselta asemalta henkilöitä joilla oli homoeroottisia suhteita miesten kanssa. Tällaisia henkilöitä olivat paavit John XII (937–964), Benedict IX (1020–1055), Paavali II (1464– 1471), Aleksanteri VI (1492–1503), Julius II (1503–1513), Leo X (1513–1521) ja Julius III (1550–1555). Yhdysvalloissa katolisen seminaarin johtaja Donald Cozzens esitti arvion, että 60 prosentti yhdysvaltalaisista katolisista papeista on homoseksuaaleja. Mitä tähänkin sitten sanoisi?


Homot ovat naismaisia

Yleinen stereotypia homoseksuaaleista on se, että he ovat hyvin naismaisia. Tutkimusten perusteella on kuitenkin hyvin vähän sellaisia homoseksuaalimiehiä, joiden käyttäytyminen on jotenkin naismaista. Vastaavasti sellaisia miehiä, jotka ovat hyvinkin maskuliinisia tai muuten käyttäytyvät kuin heteromiehet, on hyvin paljon.

Harvardin lääketieteellisessä koulussa kehitettiin arviointitaulukko, jonka mukaan miehen naismaista käytöstä voidaan arvioida. Arvioinnissa käytetään seuraavia pääkohtia:


Puhe

1. Puhuuko mies korkealla äänellä (pysyvästi korkealla vai tilapäisesti falsetissa)?

2. Häviääkö ääni lauseen keskellä vai päissä?

3. Käyttääkö mies substantiiveista eriskummallisia deminutiivimuotoja (vähennyssanoja, jotka ovat usein tyyliltään hyväileviä)?


Kävely

4. Käveleekö mies pienin, sipsuttelevin askelin?

5. Hankaako hänen reitensä toisiaan vasten kävelyn aikana?

6. Pyöriikö miehen takapuoli kävelyn aikana ylös-alas?


Asento

7. Ristiikö mies jalkansa istuessaan sekä polvista että nilkoista?

8. Onko hänen ranteensa veltot?

9. Pitääkö mies käsiään patsasmaisessa asennossa?


Suun liikkeet

10. Nyrpistääkö mies huuliaan puhuessaan?

11. Nyrpistääkö mies huuliaan kun hän ei puhu?

Kasvojen yläosa ja silmät

12. Flirttaileeko mies silmillään?

13. Välttääkö hän katsomasta haastattelijaa?

14. Kohoavatko miehen kulmakarvat mielialan korostamiseksi.


Narsismi

15. Hyväileekö mies itseään (kohtaan kuuluvat kasvojen, pään tai viiksien sively)?

Mitä useamman kerran mies vastaa kyllä, sitä naismaisemmaksi hänet katsotaan. Ketä moinen arviointi sitten lopulta viimein palvelee? Vaikeaa sanoa. Ainoa ilo tästä luettelosta taitaa olla se, että työpäivä kuluu rattoisasti, kun tarkastelee työpaikan kaikki miehet läpi.


Onko homoseksuaalisuus syntiä ja tarttuva tauti? Osa II

Tämä on toinen osa homoseksuaalisuutta käsittelevässä artikkelisarjassa. Tällä kertaa keskitytään siihen, mitä homofobia on ja kuinka homoseksuaaleja on pyritty hoitamaan eli käännyttämään heteroiksi.


Homofobia

Useassa eri tutkimuksessa on tullut selvästi esille se merkittävä seikka, että miehet suhtautuvat homoseksuaaleihin huomattavasti negatiivisemmin kuin naiset. Tutkija Thompsonin mukaan homofobia (homoseksuaalisuutta kohtaan tunnettu pelko ja vihamielisyys) on avaintekijä neljänneksessä kaikista Uudessa Walesissa tehdyistä murhista, jotka ovat kohdistuneet täysin vieraaseen henkilöön. Murhille on lisäksi ollut tyypillistä niiden raakuus. On myös havaittu, että homofobialla on syvä sosiaalinen merkitys. Useimmat homoseksuaaleja kohtaan kohdistuvat fyysiset hyökkäykset ovat teini-ikäisten tekemiä. Tutkija Greerin mukaan teinit pyrkivät tällä tavoin osoittamaan omalle yhteisölleen, kuinka ”machoja” he ovat.

David Plummer selvitti homofobian ilmenemistä vuosina 1995–1997 ja havaitsi, että homofobisuus on tavallista miehille jo hyvin nuorella iällä. Nuoret haukkuvat toisiaan homoiksi vielä edes ymmärtämättä sanan varsinaista merkitystä. Plummer havaitsikin, että kyseistä sanaa käytetään hyvin monessa eri tarkoituksessa. Etenkin nuoret miehet kokevat homo-sanan pahimpana mahdollisena loukkauksena. Plummerin mukaan sanalla homo tarkoitetaan muun muassa nulikkaa, nynnyä, arkaa, pehmoa, hidasta fyysistä kehitystä, tyttömäistä käytöstä, erilaista, nörttiä, käytökseltään muista poikkeavaa, eristyneisyyttä ja henkilöä, joka ei toimi yleisten oletusten mukaan tai ei osallistu joukkuelajeihin sekä tietysti seksuaalista orientaatiota.

Homofobiaa esiintyy myös institutionaalisissa yhteyksissä. Useissa maissa homoseksuaaleilta on kielletty pääsy armeijaan ja ministeriön virkoihin. Homoseksuaaleilta on saatettu seksuaali-identiteetin vuoksi kieltää myös vaikkapa lainan saanti. Yhä edelleen yllättävän monet ihmiset pitävät homoseksuaaleja sairaina ja perversseinä sekä pelkäävät, että homoseksuaalisuus on jotenkin tarttuvaa. Usein homofobia johtuu myös henkilön peloista omia homoseksuaalisia ajatuksiaan kohtaan.

Homofobian vuoksi erityisesti nuorten homoseksuaalien on vaikea käsitellä omaa seksuaali-identiteettiään. Oma erilaisuus aiheuttaa hämmennystä ja yhteiskunnan paine ahdistaa. Useissa tutkimuksissa on huomattu, että nuorista miespuoliset homoseksuaalit ovat kaikkein herkimpiä tekemään itsemurhan.


Heteroiksi vaikka henki menisi

Tutkija Bieber totesi 1960-luvulla: ”Aikuisiässä jatkuvasti toistuva seksuaalinen kanssakäyminen saman sukupuolen kanssa on aina patologista. Se ei ole koskaan normaalia. Homoseksuaalisuus ei ole normaalin seksuaalikäyttäytymisen variaatio.” Homoseksuaalisuutta pidettiin siis aiemmin sairautena, johon etsittiin hoitokeinoa. Homoseksuaalisuuden hoidossa on käytetty jos jonkinlaisia menetelmiä.

Amerikkalainen Graeme Hammond esitti vuonna 1892, että reipas liikunta ja ulkoilu parantavat miehen homoseksuaalisuudesta. Hänen mielestään paras liikuntamuoto oli polkupyöräily. Miehen piti pyöräillä usein ja aina totaaliseen väsymykseen saakka. Osittain tämä menetelmä varmasti vaikutti miehen seksuaalikäyttäytymiseen. Nykyisin nimittäin tiedetään, että runsas pyöräily aiheuttaa erektiohäiriötä.

1800-luvulla esitettiin myös, että homoseksuaalisuus johtuu kiireisestä ja urbaanista elämäntavasta. Jatkuva kiire heikentää hermojärjestelmää ja aiheuttaa seksuaalista kieroutumista. Riittävä lepo oli tämän teorian mukaan erinomainen keino homoseksuaalisuuden poistamiseksi.

Eräät lääkärit ovat ajatelleet, että mies paranee homoseksuaalisuudesta käyttämällä prostituoitujen palveluja. Saksalainen seksologi Albert Moll väitti parantaneensa muutaman potilaansa tällä tavoin. Natsi-Saksassa eräitä homoseksuaalisuuden vuoksi pidätettyjä vankeja pyrittiin parantamaan kyseisellä keinolla. Kaikkia homoseksuaaleja ei siis heti viety eliminoitavaksi. Ruumiillisesti vahvoja vankeja pyrittiin ensin parantamaan. Homoseksuaalit joutuivat pitämään rinnassaan vaaleanpunaista kolmiota, jotta heidät pystyttiin erottamaan muista vangeista. Lesbot taas merkittiin irtolaisuuteen viittaavalla mustalla kolmiolla.

Heinrich Himmler rakennutti Flossenburgiin vuonna 1943 bordellin, jossa juutalais- ja romaninaiset joutuivat työskentelemään. Homoseksuaalit kävivät viikoittain tuossa bordellissa, jossa heidän suoriutumistaan tarkkailtiin. Mikäli mies kykeni sukupuoliyhdyntään naisen kanssa, kelpasi hän Dirlewangerin rangaistuspataljoonaan taistelemaan puna-armeijaa vastaan. Toivottomat tapaukset joutuivat tuhoamisleireille Buchenwaldiin. Molemmissa tapauksissa lopputulos homoseksuaalin kannalta oli siis melkoisella varmuudella sama - kuolema.

Homoseksuaalisuuden parantamisessa luovuttiin lopulta prostituoitujen käytöstä, koska ajateltiin, ettei mies voi ihailla ja haluta moista naista. Sen vuoksi siirryttiin suosittelemaan avioliittoa. Ajateltiin, että homoseksuaalien fobiat naisia kohtaan voidaan poistaa ainoastaan seksuaalisella kanssakäymisellä naisen kanssa. Naisen tuli kuitenkin olla siveä. Sen vuoksi joitakin homoseksuaaleja lähes pakotettiin avioliittoon. Avioliiton ei kuitenkaan ole havaittu parantavan homoseksuaalisuutta. Kulissiavioliittoja toki esiintyy yhä edelleen ja niitä ovat suosineet erityisesti monet julkisuuden henkilöt.


Sähköshokkeja, kemiallisia keinoja

Homoseksuaalista käyttäytymistä on pyritty muuttamaan myös modifioimalla masturbaation aikaisia fantasioita. Miehiä kannustettiin masturboimaan normaalisti, mutta orgasmin lähestyessä heidän tuli ajatella naisia. Apuna tässä käytettiin alastomia naisia esittäviä valokuvia. Tiedossa on yksi raportoitu tapaus, jossa mies ilmoitti ”päässeensä eroon” homoseksuaalisuudesta tämän keinon avulla.

Sähköshokeilla ei ole hoidettu ainoastaan mielenterveysongelmista kärsiviä vaan myös homoseksuaaleja. Miehille näytettiin alastomien miesten kuvia. Jos homoseksuaalit kokivat kuvat kiihottaviksi, saivat he sähköshokin. Mikäli jotain havaittavaa seksuaalista reaktiota tapahtui alastoman naisen kuvan kohdalla, jätettiin sähköshokki antamatta.

Homoeroottisia fantasioita pyrittiin poistamaan myös kemiallisin keinoin. Mikäli miehellä oli homoseksuaalisia fantasioita, joutui hän haistamaan erilaisia ammoniakkeja. Eräissä tapauksissa homoseksuaalit ovat joutuneet olemaan vuorokausiakin juomatta. Samalla heille on syötetty voimakkaita nesteenpoistajia, jotka ovat aiheuttaneet virtsaamisen tarvetta. Nestettä heille on annettu vasta, kun miehet ovat kokeneet seksuaalista kiihottumista alastoman naisen kuvan nähdessään.

Toisinaan homoseksuaalimiehiä on pyritty parantamaan hypnoosin avulla. Tulokset eivät kuitenkaan ole olleet kovinkaan hyviä. Mastersin ja Johnsonin menetelmä perustui kyllästyttämiseen. Homoseksuaali joutui päivittäin kertomaan nauhalle puoli tuntia kestävän homoeroottisen fantasian. Tätä terapiaa kesti usean kuukauden ajan. Terapian tarkoituksena oli, että mies lopulta kyllästyisi fantasioihinsa ja ihmettelisi, mikä niissä häntä oikein on viehättänyt.

On tapauksia, joissa uskonto on ”ratkaissut” homoseksuaalisuuden ongelman. Tutkijat Pattison ja Pattison kertovat miehistä, jotka uskon avulla ovat vihdoin ymmärtäneet, että homoseksuaalisuus on moraalitonta ja syntistä. Tullessaan uskoon he ovat kasvaneet pois homoseksuaalisuudesta ja ryhtyneet heteroiksi.

Eräässä vaiheessa hormoniterapia oli hyvin suosittu homoseksuaalisuuden ”parannusmuoto”. 1920-luvulla käytettiin erilaisia eläimistä eristettyjä hormoneja. Myöhemmin siirryttiin testosteroniin ja estrogeeniin. Tutkija Karl Freund antoi miehille suonensisäisesti testosteronia näiden katsellessa heteroseksiä sisältäviä filmejä. Miesten seksuaaliorientaatio ei muuttunut, mutta heidän seksuaalinen halukkuutensa lisääntyi.

Epäonnistumiset testosteronin käytössä johtivat estrogeenin käyttöön. Britannian Rikostuomioistuin piti vuonna 1948 estrogeeniä jopa hyvänä vaihtoehtona kastraatiolle ja sterilisaatiolle. Sitä ennen homoseksuaalisuudesta tuomitut henkilöt oli yleensä kastroitu. Tutkija Timothy Murphyn mukaan kuuluisin estrogeenihoitoon tuomittu henkilö on englantilainen matemaatikko Alan Turing. Turing oli sotasankari, sillä hän ratkaisi saksalaisten käyttämän salakielen (Enigma). Turing oli lisäksi ensimmäisiä henkilöitä, jotka kehittivät tietokoneita. Hän joutui kuitenkin sodan jälkeen kiinni seksin harrastamisesta 19-vuotiaan pojan kanssa. Estrogeenihoito ei muuttanut Turingia heteroksi, mutta sai aikaan rintojen kasvua ja teki miehestä lopulta impotentin. Sittemmin Turing teki itsemurhan.

Erilaisia yhdistelmähoitojakin on kokeiltu. Seuraava tarina kuvastaa hyvin näiden hoitokeinojen kirjavuutta. 1960-luvulla eräs entinen Yhdysvaltojen armeijan upseeri joutui jättämään työpaikkansa homoseksuaalisuutensa takia. Miehen korkean älykkyysosamäärän (133) vuoksi häntä pyrittiin hoitamaan parhailla mahdollisilla keinoilla. Psykoterapian lisäksi häneen ruiskutettiin estrogeenipohjaista valmistetta. Hoidon seurauksena miehestä tuli impotentti, mutta hänen kiinnostuksensa homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan kasvoi entisestään.

Seuraavaksi mies suljettiin pimeään huoneeseen 30 tunnin ajaksi ilman ruokaa ja juomaa. Kahden tunnin välein häneen ruiskutettiin verisuonia laajentavaa lääkettä ja annettiin hiukan konjakkia. Miehen alkaessa voida pahoin seinälle heijastettiin kuvia miehistä, ja samalla häntä pyydettiin kertomaan homoeroottisia fantasioita. Miehen oksentaessa terapeutti kertoi hänelle, että homoseksuaalisuus johtuu hänen isänsä epäonnistumisista. Hoito toistettiin jokaisen 24 tunnin jälkeen.


Kirurgi apuun!

Miehen nukkuessa hänet herätettiin ja kehuttiin, kuinka hän on löytämässä oikean seksuaali-identiteetin. Hoitojakson aikana miesten kuvat vaihdettiin vähitellen naisten kuviin. Samalla aloitettiin myös testosteronihoito. Hormoni lisäsi miehen seksuaalista halukkuutta. Miehen kiihottuessa hänelle soitettiin seksikkäällä äänellä laulavan naisvokalistin musiikkia, jotta miehen mielenkiinto kohdistuisi ”oikeaan” sukupuoleen. Tämä hoito oli tutkijoiden mielestä erittäin tehokas (mies luultavasti halusi päästä vain eroon piinasta teeskentelemällä kiinnostuneensa naisista) ja vaikutti positiivisesti myös miehen luovuuteen. Hän nimittäin kirjoitti hoidon jälkeisen kahden viikon aikana useita novelleita. Menetelmä sopisi ehkä paremmin kirjailijoille kuin homoille.

Homoseksuaalisuutta on yritetty parantaa myös kirurgian avulla. Kastraatio on ollut yleisimmin käytetty kirurginen ”hoitokeino”, jota natsitkin käyttivät. Kastroimisen jälkeen mies lähetettiin eturintamalle itsemurhatehtäviin. Kastraatiolla ei kuitenkaan ole vaikutusta miehen seksuaaliorientaatioon. Sen sijaan se vaikuttaa miehen seksuaaliseen halukkuuteen. Muita muutoksia tapahtuu ihossa, hiuksissa ja rasvakudoksessa. Moni mies kokee myös henkisiä muutoksia sekä lisääntynyttä sairastumisalttiutta. Tutkija Bremerin mukaan noin 13 prosenttia kastroiduista miehistä on sairastunut tai kuollut.

Homoseksuaalisuutta on yritetty ”hoitaa” myös vaihtamalla homoseksuaalin kivekset kuolleen heteroseksuaalin kiveksiin. Muista eriskummallisista ”hoitokeinoista” mainittakoon niskan, alaselän ja vyötärön syövytyshoito, lobotomia (otsalohkon hermoratojen katkaisu) tai tietyn aivoalueen poistaminen. Homoseksuaalisuutta on siis pyritty parantamaan keinoja kaihtamatta. ”Parannettavalta” itseltään on harvoin kysytty, haluaako hän muuttaa identiteettiään.

Yhdysvalloissa sellaiset vaikuttavat tahot kuin American Psychiatric Association, American Academy of Pediatrics, The American Medical Association, The American Psychological Association, The American Counseling Association sekä National Association of Social Workers, ovat ottaneet kielteisen kannan ajatukseen siitä, että seksuaali-identiteetti olisi vaihdettavissa. Kyseisten järjestöjen mukaan ei ole riittävää näyttöä siitä onko ”korjaavalla” tai ”eheyttävällä” terapialla merkittävää hyötyä vai onko se peräti haitallista henkilön itsensä kannalta. Aikaisemmat yritykset ”parantaa” homoseksuaaleja psykoterapian keinoin aiheuttivat terapoitaville useimmiten suuria ongelmia ja ahdistusta.

Hajuvesien käytöllä, kuten kosmetiikalla yleensä, on pitkä historia. Ihmiset ovat aina pitäneet miellyttävistä tuoksuista.

Nykyään erilaiset hajut ja hajusteet kuuluvat arkeemme niin voimakkaasti, että emme aina edes huomaa ympäröivän maailmamme olevan täynnä tuoksuja. Itse asiassa vain 20 prosenttia parfyymiteollisuuden tuotosta tulee parfyymien valmistamisesta. Loput 80 prosenttia yritykset saavat siitä, että ne tekevät hajuja muihin käyttämiimme tuotteisiin.


Parfyymien historiaa

Parfyymien historia alkaa muinaisesta Mesopotamiasta. Mesopotamialaiset uhrasivat jumalilleen polttamalla uhrieläimiä. Jotta palanut lihanhaju ei olisi tuoksunut jumalten nenään liian voimakkaasti, polttamisen aikana käytettiin hajusteita, joilla epämiellyttävää hajua peiteltiin. Tästä rituaalista tulee myös nimitys parfyymi (per = kautta/välityksellä, fumar = savu). Mesopotamialaiset käyttivät hajusteita myös sairaiden parantamiseen, manatakseen pois pahoja henkiä sekä yhdynnän jälkeen.

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että hajusteiden käyttö oman vartalon tuoksun parantamiseksi yleistyi varsinaisesti muinaisten egyptiläisten aikana. Erityisesti Hatsepsutin (hallitsi 1504–1482 eKr.) aikana egyptiläiset käyttivät uskonnollisissa riiteissään suunnattomasti erilaisia parfyymejä. Hänen hallintokaudellaan Egyptiin tuotiin runsaasti muun muassa suitsukkeita, balsamia ja kanelia. Thebaan myös istutettiin 31 suitsutuspuuta. Egyptiläiset olivat ensimmäisiä, jotka hajustivat ihoaan hunajan sekä kanelin tuoksulla.

Kuuluisa Kleopatra (69–30) oli erittäin ihastunut erilaisiin tuoksuihin. Hänen jalkoihin laitettiin voidetta nimeltä aegyptium, joka koostui hunajasta, hennasta, kanelista, manteliöljystä sekä oranssinkukista. Vastaavasti hänen käsiinsä voideltiin parfyymia nimeltä kyphi, joka sisälsi ruusu-, orvokki- sekä krookusöljyä. Kyphi oli tärkein egyptiläisten parfyymi. Väitetään, että kun Horward Carter, lady Evelyn Herbert ja lordi Carnarvon astuivat faarao Tutankhamonin hautakammioon, sieltä leijaili ensimmäisenä vastaan kyphin tuoksu.

Vähitellen parfyymien käyttö levisi papiston ja hallitsijoiden käytöstä yhä alempiin yhteiskuntaluokkiin. Egyptiläiset arvostivat suunnattomasti kaunista ja hyvältä tuoksuvaa ihoa, joten he levittivät erilaisia parfymoituja voiteita keholleen.

Muinaisilla roomalaisilla oli tapana antaa orjien valella vieraittensa päät hyväntuoksuisilla öljyillä.

Roomalaiset ottivat myös parfyymikylpyjä, kastelivat vaatteensa parfyymilla sekä hajustivat jopa hevosensa ja lemmikkieläimensä. Roomalaiset naiset laittoivat jasmiinia rintoihinsa, laventelia reisiinsä, santeliöljyä jalkoihinsa ja neroliöljyä kaulaansa lähtiessään kaupungille. Turhamaisen keisari Neron (37–68) huoneen ilmaan ruiskutettiin ruusuvettä joka tunti. Legendaarinen Aleksanteri Suuri (356–323 eKr.) rakasti sahramia, jolla hän käsitteli myös tunikansa.

Antiikin Kreikan urheilijat ja Rooman gladiaattorit voitelivat ihonsa erityisellä aromaattisella öljyllä ennen kilpailujen tai taisteluiden alkua. Kreikasta löytyi noin vuonna 400 eKr. tehty kirjoitus, jossa suositellaan laitettavaksi minttua käsivarsiin, manteliöljyä käsiin ja jalkapohjiin, kaneli-, ruusu- tai palmuöljyä rintaan ja leukaperiin sekä meiramia hiuksiin ja kulmakarvoihin.

Jopa ennustuksistaan tunnettu Michel de Nostradamus (1503–1566) kirjoitti vuonna 1546 ohjeita siitä, kuinka tehdään ruusuvettä tai pitkäkestoista hajuvettä. Nostradamus oli yksi aikansa tärkeimmistä lääkäreistä ja luonnonparantajista. Ruusuveden valmistaminen ei muuten ole kovinkaan vaikeaa, mutta sen tekemiseen tarvitaan Nostradamuksen ohjeiden mukaan noin 1 500 ruusun terälehteä. Joten kovinkaan edullista tuo tuoksu ei todellakaan ole.

Aurinkokuninkaana tunnetuksi tullut 165 senttimetrinen Ludvig XIV (1638–1715) halusi, että hänelle kehitetään jokaisena päivänä uusi tuoksu. Palvelijat suihkuttivat hänen huoneeseensa ruusuvettä ja meiramia. Ludvigin paidat piti pestä aloessa, myskissä ja jasmiinissa. Myös Ludvig XV (1710–1774) rakasti tuoksuja. Hänellä oli aika erikoinen tapa hajustaa huoneensa. Hänen palvelijansa nimittäin uittivat kyyhkyjä parfyymeissä. Sen jälkeen kyyhkyt päästettiin lentämään pitkin ruokasalia, jolloin ne samalla levittivät huoneeseen erilaisia tuoksuja. Vastaavasti Napoleon I (1769–1821) käytti ylettömästi Eau de Colognea. Vuonna 1810 Napoleon tilasi peräti 162 pulloa tätä tuoksua, jota hän sitten levitti kaulalleen, rinnoilleen sekä olkapäilleen.


Mikä nenää viehättää?

Minkälaiset hajuvedet meitä sitten viehättävät? Italialainen tohtori Paoli Rovesti teki testin, johon osallistui sata miestä ja sata naista. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään mitkä tuoksut miellyttävät miehiä ja naisia. Rovestin tutkimuksen mukaan seuraavat hajut sopivat parhaiten miehille:

Tuoksu

Laventeli


Positiivinen vaste miehillä 94


Positiivinen vaste naisilla 94

Sypressi


Positiivinen vaste miehillä 94


Positiivinen vaste naisilla 90

Amber


Positiivinen vaste miehillä 94


Positiivinen vaste naisilla 88

Havuntuoksu


Positiivinen vaste miehillä 90


Positiivinen vaste naisilla 85

Kölninvesi


Positiivinen vaste miehillä 90


Positiivinen vaste naisilla 76

Bergamottiöljy


Positiivinen vaste miehillä 80


Positiivinen vaste naisilla 89

Kukkaistuoksu


Positiivinen vaste miehillä 74


Positiivinen vaste naisilla 80

Saniaisen tuoksu


Positiivinen vaste miehillä 38


Positiivinen vaste naisilla 67

Tupakka


Positiivinen vaste miehillä 26


Positiivinen vaste naisilla 25

Tuore heinä


Positiivinen vaste miehillä 25


Positiivinen vaste naisilla 58

Nahka


Positiivinen vaste miehillä 18


Positiivinen vaste naisilla 25

Ambra


Positiivinen vaste miehillä 12


Positiivinen vaste naisilla 15

Myski


Positiivinen vaste miehillä 9


Positiivinen vaste naisilla 12

Jasmiini


Positiivinen vaste miehillä 5


Positiivinen vaste naisilla 7

Jasmiinia on kautta aikain pidetty myskin ohella erittäin seksuaalisena tuoksuna. Kumpikaan näistä hajuista ei kuitenkaan pärjännyt Rovestin tekemässä tutkimuksessa. Tästä huolimatta jasmiiniöljy on ollut monien lemmentuoksujen ja parfyymien aineosa. Kuuluisin näistä on varmasti Chanel No. 5, joka muuten aloitti aldehydituoksujen eli synteettisten raaka-aineiden suosion. Nimensä tämä Ernest Beauxin ja Gabriel Coco Chanelin yhteistyössä syntynyt hajuste on saanut siitä, että se oli Chanelin tuotantolinjan viides tuote. Tuoksun viehättävyys on yhä voimissaan, sillä kyseistä tuoksua myydään pullo joka kolmas sekunti.

Jasmiinia käytetään nykyisin myös aromaterapiassa luomaan seksuaalista tunnelmaa, harmoniaa ja rentoutta. Aromaterapiassa käytetty öljy on kuitenkin useimmiten synteettistä valmistetta, sillä oikea jasmiiniöljy maksaa noin kaksi kertaa kullan hinnan.

Sekä miesten että naisten mielestä laventeli on miehisten hajujen voittaja. Äärimmäisen kiehtovaa on se, että lääketieteen tohtorin Alan Hirschin tekemissä tutkimuksissa havaittiin laventelin ja kurpitsapiiraan tuoksun lisäävän peniksen verenvirtausta jopa 40 prosenttia. Toinen tehokas tuoksu peniksen herättämiseksi on kanelipullat. Tie miehen penikseen näyttää kulkevan vahvasti nenän kautta. Itse asiassa markkinoille on muutaman vuoden sisällä tulossa nuuhkaistava erektiolääke. Hirschin tekemien tutkimusten mukaan emättimen verenkiertoa lisäävät eniten lakritsan, kurkun ja erään makeisen (Good and Plenty) tuoksu.

Mielenkiintoista on, että perinteinen kölninvesi pärjäsi Rovestin tutkimuksessa noin hyvin. Kölninvedellä on toki erittäin kiehtova ja kunniakas historia. Italiasta kotoisin oleva Johann Maria Farina (1685–1766) perusti maailman ensimmäisen hajuvesitehtaan Farina-Hausin Kölniin jo vuonna 1709. Ensimmäinen tuote Eua de Cologne (Cologne on ranskaa ja tarkoittaa Kölniä) sisälsi spriiliuosta, nerolinkukkia, sitrusöljyä, petitgrainöljyä sekä laventelia. Tuote sopi sekä miehille että naisille. Se oli siis samalla sekä ensimmäinen sarjavalmisteinen tuoksu että ensimmäinen unisex-hajuste.

Eua de Colognen käyttäjiä olivat aluksi pääasiassa miehet. Kölninvesi huuhtoi Napoleonin lisäksi ainakin Aleksanteri I:n, Johann Wolgang von Goethen, Oskar Wilden ja Honoré de Balzaciln kasvoja. Myös Katariina Suuri ja Englannin kuningatar Viktoria pitivät kölninveden raikkaudesta. Toinen pitkään samanlaisena kestänyt tuoksu on Lodovico Borsarin kehittämä Aqua Classica, joka on alkujaan vuodelta 1880.

Kosmetiikkateollisuuden asiantuntijan William Puocherin mukaan miehet suosivat maskuliinisia tuoksuja. Maskuliininen tuoksu tarkoittaa miehille miellyttävää, raikasta, puhdasta, hivenen karvasta, mutta aavistuksen makeaa tuoksua, joka on kuitenkin huomiota herättämätön. Miesten suosimissa partavesissä on muuten erittäin vähän eteerisiä öljyjä tai aromaattisia kemikaaleja. Niitä on vain noin 0,5–2 prosenttia tuotteen sisällöstä. Partavedet sisältävät pääasiallisesti alkoholia, jota on yleensä 50–70 prosenttia. Alkoholi kiihdyttää ihon pintaverenkiertoa ja toisaalta nopeuttaa partaveden haihtumista, jotta kasvot eivät näytä kosteilta.


Miten käytän?

Tuoksut jaetaan niiden sisältämien hajusteöljyjen määrän mukaan. Eau fraiche sisältää tuoksuöljyä 3 prosenttia. Eua de Cologne on alkoholiliuos, joka sisältää hajusteöljyä noin 3–5 prosenttia. Eua de Toilette sisältää hajusteöljyä 4–10 prosenttia. Eua de Parfum tai Parfum de Toilette sisältää tuoksuainetta noin 7–18 prosenttia. Kallein tuoksu on Parfyymi, jonka tuoksuaineosuus on 15–40 prosenttia.

Arthur Burnhan, joka on esimerkiksi Nino Cerrutin, Le Jardinin ja Le Jardin d’Amourin kehittäjä, antaa naisille muutaman vinkin siitä, kuinka parfyymejä tulee käyttää. Burnhan mukaan parfyymia kannattaa laittaa tippa kainaloiden alle, hiuksiin sekä häpyalueelle. Näin parfyymin tuoksu sekoittuu kehon omien feromonien kanssa ja antaa todella viettelevän tuoksun. Parfyymia kannattaa sipaista myös rintojen väliin, polvitaipeisiin, korviin ja kaulan seudulle.

Burnhan mukaan naiselle, jolla on tummahko ihonväri ja jonka luusto on raskasrakenteinen, sopii täyteläinen, runsas, makea ja hiukan orientaalinen tuoksu. Perinteiselle skandinaaviselle naistyypille (vaaleat hiukset ja vaalea iho sekä kevyt rakenne) sopii vastaavasti kevyt ja raikas kukkaistuoksu. Itämaiset tuoksut voivat soveltua skandinaaviselle naiselle juhlatilaisuuksiin, mutta harvemmin jokapäiväiseen käyttöön. Suomalaiset käyttävätkin yleensä raikkaita, luonnollisia ja yksinkertaisia tuoksuja.

Kannattaa myös muistaa, että ihon laatu (rasvaisuus/kuivuus), ruokavalio, bakteerikanta, lääkitys ja hikoilemisalttius vaikuttavat siihen, kuinka hajuste iholla toimii. Rasvaisella iholla hajuste tuoksuu voimakkaammin ja pidempään kuin kuivalla iholla. Hajustetta ei kannata laittaa aivan kuivalle iholle, koska tuoksu häipyy iholta suhteellisen nopeasti.

Myös hajusteen sisältämän alkoholin haihduttua, tuoksu muuttuu ensituoksusta. Ensivaikutelma tuoksusta on useimmiten raikas ja osittain hedelmäinenkin. Sydäntuoksu eli varsinainen ominaistuoksu voi kuitenkin olla huomattavasti raskaampi. Sydäntuoksun kehittyminen vie aikaa noin 10–20 minuuttia. Sydäntuoksun jälkeen hajusta jää jäljelle niin sanottu pohja- tai jälkituoksu. Tässä tuoksussa tulee esille myös feromonit kuten myski tai sivetti.

Uutta hajuvettä itselleen valitessa kannattaakin tuoksuttelun jälkeen odottaa vähintään 10 minuuttia ennen ostopäätöksen tekemistä. Lisäksi uusi tuoksu kannattaa ostaa iltapäivällä, koska silloin hajuaisti on terävämpi kuin aamupäivällä. Hajustetta tulee myös aina kokeilla omalle iholle, sillä jokaisen ihon kemia on erilainen. Uusia tuoksuja ei kuitenkaan tule kokeilla kahta tai kolmea enempää, koska hajuaisti menee muuten täysin sekaisin, eikä oikean tuoksun valitsemisesta lopulta tule yhtään mitään. Lopuksi kannattaa valita tuoksu, joka täydentää kehon omaa hajua.

Parfyymin kanssa kannattaa muistaa se, että liian voimakas tuoksu on usein vastenmielinen. Voimakas tuoksu voi aiheuttaa jopa todella jomottavan päänsäryn. Parfyymia ei siis kannata laittaa litrakaupalla ympäri kehoa. Pieni määrä riittää lähettämään lämpimän ja viettelevän viestin. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että miehen nenä turtuu hyvin nopeasti parfyymin tuoksuun. Tämä vuoksi naisen on hyvä aina silloin tällöin poistua hetkeksi miehen luota ja palata sitten takaisin. Näin annetaan parfyymille mahdollisuuden vietellä mies uudelleen. On myös eduksi muistaa, että kylmällä ilmalla parfyymia voidaan laittaa hitunen enemmän kuin kuumalla ilmalla. Kylmä nimittäin heikentää hajujen voimakkuutta.

Parfyymin käytöstä vielä sen verran, että parfyymi kannattaa laittaa aina heti suihkun tai kylvyn jälkeen. Tällöin ihohuokoset ovat avoinna ja parfyymi imeytyy hyvin ihoon. Suihkussa tai kylvyssä ei tule käyttää voimakkaasti hajustettuja pesuaineita, koska silloin niiden tuoksu sekoittaa parfyymin tuoksun ja varsinainen hajujen sekamelska on valmis. Muista myös ettei parfyymia saa mennä aitoihin helmiin, koska parfyymin sisältämä alkoholi kellastaa ne. Myöskään kaikki korut eivät siedä parfyymin alkoholia. Koruista saattaa nimittäin irrota päälypinta.


Kenen tuoksuja ostat?

Melkoinen osa maailman huipputuoksuista kehitetään New Yorkissa Tenth Avenuella sijaitsevassa laboratoriossa nimeltä International Flavors and Fragrances (IFF). Yrityksen palveluksessa on kolmekymmentä tuoksunkehittäjää, joista kuuluisin on venäläistä syntyperää oleva Sophia Grojsman. Hän on tehnyt tuoksuja sellaisille yrityksille kuten Chanel, Dior, Yves Saint Laurent, Lagerfeld, Estée Lauder ja Guerlain. IFF tekee vuosittain satoja eri tuoksuja niitä tilaaville firmoille. Esimerkiksi Ranskassa lanseerataan vuosittain 400 uutta tuoksua ja Englannissa 130. Grojsmanin mukaan suurin osa tuoksuista kuitenkin pohjautuu jotenkin jo markkinoilla olevaan tuoksuun. Täysin uusien tuoksujen kehittäminen kun on nykyisin erittäin vaikeaa.

Muita jättimäisiä hajuvesituottajia ovat L’Oreal (Ralph Lauren, Anaïs Anaïs, Armani ja Paloma Picasso), LVMH (Dior ja Givenchy), Unilever (Calvin Klein, Elizabeth Arden ja Elizabeth Taylor) ja ELF (Yves Saint Laurentin -tuoksuja). Yhteen tuoksuun saatetaan sekoittaa sata eri aineosaa viidestä tuhannesta mahdollisesta. Työ on siten erityisen vaativaa ja siihen pystyvät vain hajuvesispesialistit. Suurin osa tuoksuista on siten peräisin samasta paikasta. Joten kuuluisa muotihuone saattaa valita uuteen tuoksuunsa todellisuudessa vain nimen, myyvän pullon ja pakkauksen. Se hyvä puoli tässä on, että jokainen meistä voi tilata nimeään kantavan laadukkaan parfyymin, jos takataskusta vain sattuu löytymään riittävästi pelimerkkejä.