IRC-Galleria

Heräsin ennen puoltapäivää, kun isoveli soitti mökiltä. Olivat kavereineen viettämässä venetsialaisia. Mukavaa. Vaatteet sain päälle ja ulos lähdettyä kuitenkin vasta nyt, nukutti kovasti eilisen työillan jälkeen.

Olin keskellä korpea karhupuku päällä makaamassa laavulla ja sitten heiluin sokkona kun Punahilkka talutti. On mulle itseasiassa oudommistakin asioista maksettu. Sit kuoriuduin otsokostyymistani ja alta paljastui (asiakkaan mukaan) "söpö tonttupoika". Sitte tarjoilin ruokaa ja juomaa ja ihmisillä oli hyvä tahto.

Tulin taas Kauppayhtiölle, kun omaan nettiin en pääse ku kännykkä on vieläkin hoidossa. Ihan suoraan sanottuna en pidä kahvista kovin paljon. En juo sitä nauttiakseni siitä. Kahvi on välikappale - tekosyy - pukeutua, lähteä ulos ja keskustella ihmisten kanssa. Nerokasta. Entä jos satoja vuosia sitten joku ei olisikaan keksinyt, että juuri k a h v i on juuri se asia, jonka varjolla tavataan ihmisiä ja myydään seksiä? ...Hassua. Mikähän se sitten olisi? Jospa se olisi vaikka kynsien lakkaus tai pikkulintujen kiduttaminen? "Moi, käytsä usein täällä? Kuule lähtisitsä joku päivä mun kaa vaikka rääkkäämään punatulkkuja? Tohon ihan kulmille on avattu tosi kiva paikka, siel niitä saa kivittää ja antaa sähköiskuja..."

Hmm... taitaa olla hieman liian varhaista Einon pohtia mitään vaahtokarkkia syvällisempää.

Merkittävää, että istun taajamajunassa. Ikkunasta ulos katsottaessa taajamaa näkyy yhtä taajaan kuin Ase & Erä -lehden kestotilaajia Vegaaniliiton vuosikokouksessa. Ennen Rovaniemeä on niin paljon korpea, että mieleen pälkähtää väistämättä ajatus: "Mitä helvetin asiaa ihmisillä on voinut olla tänne tuhansia vuosia sitten?" Pieni annos pöpelikköä on silti ajoittain hyväksi. Normaalisti tunnen oloni sorsaksi jahdin aloituspäivänä, jos Vagabondin alla ei kopise öljysora, mutta sekin on kai asennekysymys. Junan ikkunassa tällä(kin) hetkellä juokseva maisema nimittäin tarjoaa edellytyksiä vaikka ja mihin eheyttävään aktiin.

Minä tykkään hakata halkoja.

Halot taas kasvavat puissa - siis metsässä. Hiljattain kertausharjoituksessa järjestettiin kenttäjumalanpalvelus (onko kenttäjumala eri kuin asutuskeskusjumala?) Ensinnäkään en ole järin uskonnollinen tapaus, mutta etenkään en pidä siitä, että valtiolliset ja uskonnolliset asiat sekoitetaan toisiinsa. Papin -sinänsä oivaltavaa ja ennenkaikkea lyhyttä- puhetta mättäällä istuen kuunnellessani koin maanpuolustusrauhaani häirittävän. Tuntuvasti hurskaammaksi olisin tullut ryhmäteltan edustalle kasaamani alttarin, eli halonhakkuupölkyn, puupinon ja kirveen kanssa touhutessani.

Köyliöjärven jäällä ja laajemmaltikin kirveellä on ollut suorastaan uraauurtava rooli kristittyjen historiassa siinä missä miekoilla, ristiinnaulitsemisilla, anekaupalla ja inkvisitiollakin. Toteutanko minä siis itseasiassa vain varhaiskristillistä vaistoani tarttumalla kirveeseen ja ajattelemalla henkeviä? Sielunhoidolliselta vaikutukseltaan halonhakkuu joka tapauksessa vastaa patikointia Nepalin ympäri Maarit Tastula reppuselässä (lainaus Tuomas Toloselta).

Eikä kenenkään ajattelunvapaus tule loukatuksi.

Isi ja äiti kävi tänään sienessä. Mä vein sillä aikaa isosedälle makkaraa. Vähä niinku punahilkka. Kävin heippaamassa myös mummoa, höpötettiin molemmat vähän aikaa omiamme ja kaikilla oli hyvä mieli. Oli hassua huomata, miten hyvä tarjonta Nivalassa oli vaatekaupoissa. En ostanut mitään vaikka mieli teki.

Sit näin S-marketin parkissa Anttia ja Nettaa ja Tiina-Matiasta ja käytiin katsastaan Antinporukoiden uus mökki. Meidän äiti tekee tosi hyvää sienisalaattia, oon syönyt sitä tänään ehkä aika tosipaljon. Huomenna ennen puoltapäivää pitää lähteä kotiin. Aamulla olis mukava nähdä Lauriziota. Seuraavasta kerrasta ei taas tiedä, koska pääsee täällä käymään. Ensi kerralla kun on aikaa niin meen Helsinkiin. Oon käynyt siellä viimeksi... TODELLA kauan sitten. En ees muista koska. Huhtikuussa vissiin.

Isin ja äitin digikamera on hukassa.
Varmaan sienessä.

Isi ja äiti kävi tänään sienessä. Mä vein sillä aikaa mummolle perunoita. Vähä niinku Punahilkka. Ostin Nivalan S-marketista edukkaasti Vuokko Hovatan "Lempieläimiä" -albumin, sen lisäksi tarttui mukaan karkkia. Sit kävin viemässä Sinin haudalle kynttilän ja Anttia ja Mattia tervehtimässä Haapaperällä. Kahviakin oli ja kirsikkakeksejä.

Reija viettää viimeisiä päiviään Suomessa ennen vaihtoon lähtöä, niin mentiin Ylivieskan Kärkkäiselle hengaileen. Ajatus Kärkkäisestä veti ensin mielen epäileväksi, mutta itseasiassa kokemus oli aika hauska. Turon pukuja oli hyvä valikoima, ja palvelu asiantuntevaa. Mukaan tarttui kostuumin asemesta kuitenkin vain pari kynsilakkaa (väritöntä kynsien vahvistamiseksi ja mustaa jos tekee mieli olla tosi rok), kajali (en tahdo teatterilla silmätulehdusta yhteiskalajeista), kynsiviiloja (hink hink hink), hienot rallisormikkaat (wrummm wwrrummmm!!!) ja pinkkivalkoruudullinen vyö (siis ihqDAA!), joka kestää kovempaakin käyttöä... ehkä viikon. Näin naapurin tätiä ja vertailtiin luontaispillereitä. Mä tykkäsin eniten niistä purkeista, joissa oli Tri Tolosen kuva. Tri Tolonen on mielestäni Veikko Neuvosen ja Aulis Gerlanderin jälkeen Suomen luotettavimpia miehiä.

Hyvää iltaa.

Oli vähän ankea päivä. Päätin, että siitä tulee parempi jos iloitsen enemmän. Ensinnäkin otsikon sana "ilot" kuulostaa väärinpäin olevalta sanalta, vaikkei se sitä ole. HAH! Eilen töissä oli kauhean kova kiire, kun yliopiston avajaisväki janoitsi päihteitä Tivolissa. Iloiseksi teki se, että illan myynti oli hyvä. Aamulla heräsin selittämättömään kiputilaan. Olin siis elossa, siitä pisteet kotiin. Olin lähdössä Pohjanmaalle ja myöhästyin junasta, mutta minulla kävi niin hyvä tuuri, että juna ei ollut päivän viimeinen, vaan ehdin aivan mainiosti seuraavaan! Unohdin ilmoittaa äidille, että olen junassa, mutta ilokseni äiti oli intuitionomaisesti tullut minua hakemaan Ylivieskan juna-asemalta.

Täällä etelässä on lämpöisempää kuin pohjoisessa, mikä sinänsä on perin tavallista, mutta sai minut silti iloiseksi... Tai no vitut. Sää on ehkä maailman turhin valivali-aihe. Koskaan sei oo kaikille hyvä.
Sitten otin kameran ja lähdin ottamaan kuvia lapsuusmaisemista. Onneksi olin liikkeellä autolla, niin minulla ei kestänyt kauhean kauan lähteä viiden kilometrin päästä hakemaan lisää paristoja kameraan, kun ne kahden kuvan jälkeen loppuivat. Sitten katsottiin kummipoikani Laurin kans Muumilaakson tarinoita.

Sitten oli äitin poimimia vadelmia ja vaniljakastiketta.
Niin se vain on, kyllä pienet asiat tekevät iloiseksi.
Vaikka sitten ilman paristoja!

Mukavaa olla ihmisten ilmoilla taas pitkästä aikaa. Viikko meni Kainuussa puolukanvarpuja potkien. Ekaks meille tehtiin peruteellinen reserviläisten kuntokartoitus. Erityisesti kehonkoostumusanalyysi oli metka. Sain mukaan täydellisen tuoteselosteeni. Voisin liimata sen vaikka otsaani niin tietää että mistä mut on tehty. Oppitunnilla kateltii tunnin verran kuvia silpoutuneista ihmisistä.

Viime maanantaina lähdettiin sit Vuosankaan leirille. Oli aika tylsää. Uuden lääkintäorganisaation ensihoitoaseman kaa leikkiminen oli ihan jännää, mut ei sitäkään riemua kestäny ku yks päivä. Muuten sit vaa diipadaapailtiin. Kehitettiin mm. pataljoonan yleinen hätääntymiskäsky asiaankuuluvine käsimerkkeineen. Hätääntymiskäskyn voi antaa esimerkiksi tilanteessa, jossa leiriydytään 3G-verkon peittoalueen ulkopuolelle, jolloin facebookin toiminta hidastuu merkittävästi. Komppania, HÄTÄÄNTYKÄÄ! Sitte ollaan ku ellunkanat.

Mun elämänhallintakuuri on lähtenyt liikkeelle vähän takkuillen. Ruokakaupasta ei löydy mitään potentiaalista ostettavaa ja siivouskin on jotenkin kamalan vastenmielistä. Tänään on Tivolissa yliopiston avajaisten jatkot ja oon töissä. Huomenna ajattelin sit lähtee Nivalaan ku ei oo oikeen mitää ihmeellisempää ohjelmaa tälle viikolle.

Lauantaina töissä oli kivaa. "Oho", ja "sori" oli illan käytetyimmät sanat ku olin juonu ennen duunia noin pannullisen tsufeeta mustana ja pyörin ku puolukka tyhjässä puolukkaämpärissä koko illan ja törmäilin Ireneen ja Saaraan ku tein piruetteja vaihtaessani kossupulloon kaatonokkia ja loihtiessani mitä mielikuvituksekkaimpia drinkkejä janoisille (mitäs tilaavat "jotain kivaa" HAH!)

Joskus jonkin vanhan tunteen löytäminen uudelleen on paljon parempaa, kuin uuden rakentaminen tyhjästä. Mua laiskistutti eilen hirveästi, eikä oloani tehnyt yhtään arvollisemmaksi se, että Eetulla oli hirveän paljon virtaa. Se panetti mun kattolamput paikoilleen ja asensi hienon diodin (?) mun olkkarin lamppuun, joten nyt siinä on myös tunnelmavaloasetus. Sit se ositti mun puhelimen ziljoonaan osaan ja olin ihan satavarma, että tuosta ei enää kalua tule. Kaiuttimet, näyttöruutu, ruuveja, pieniä tunnistamattomia osasia, kuoria, akku, nippeleitä ja nappeleita lenteli italiankielisen Ellen sisustuslehden päälle. Sitte nukahdin ja ku heräsin niin Eetu näytti kuvaa, jonka oli ottanut mun puhelimella nukkuvasta minusta. Hämmentävä suoritus kertakaikkiaan. Sit tehtiin strutsilasagnea ja katottiin Madonnaa ja syötiin suklaata.

Eilinen ruuvien etsiminen ja imuroiminen ja kokkaaminen ja Eetun nikkaroinnin katseleminen aiheutti hirvittävän toimeliaisuusvajeen. Nukuttaa vieläkin ihan kamalasti. Kävin tutustumassa mahdolliseen joulusesonkityöpaikkaan puoliltapäivin ja sit räpläsin kotona Sim City nelosta, jonka Eetu asensi mun neitseellisen puhtaaseen ja oivasti toimivaan läppäriini. Nyt istun sen kaa Kauppayhtiöllä, lenkkarit ja verkkarit on repussa mumisten epätoivoissaan "Vie meidät kuntosalille, janoamme hikeäsi!"

...Ehkä seuraavan kahvikupin jälkeen.

Toissapäivänä näin Marin pitkästä aikaa ja Annastiinan myös. Söin kanasalaattia ZoomUpissa ja tytöt oli seurana. Pohdittiin esimerkiksi sitä, miten kaksineuvoiset homoseksuaalit alkueläimet harrastavat seksiä. Meneekö se niin että runkkaus tuntuu niiden mielestä epäkiihottavalta? Kaksineuvoisen homoseksuaalin alkueläimen on vissiin löydettävä toinen kaksineuvoinen homoseksuaali alkueläin ja oltava kuusysiä sen kaa. Näin sen on oltava.

Pienen tauon jälkeen oon taas käynyt reippaasti kuntosalilla. Pitkistä hikisitä minuuteista juoksumatolla on tullut jollain rivolla tavalla erityisen nautinnollisia. Eilen lihaskuntotreeni jäi vähä kesken ku selkälihaslaitteessa pääsi pieru niin sitte alkoi nolottaa ja lähin pois. Paukahti oikein kuuluvasti.

Nyt pitäis lähtee töihin tästä Kauppayhtiön läppäriltä. Just kotoa lähtiessäni rapussa tuli vastaan kaveri, joka oli viikko sitten muuttanut samaan kerrokseen. Tunnen siis jo kolmet eri naapurit samasta kerroksesta! Jee! Vähä niinku salkkareissa. Eetu tulee ylihuomenna jee!

1. Tarjoilijan nimi ei ole ”Hei sinä”, ”Tyttö” tai ”poika”. Viheltäminen, rahan heiluttaminen tai päätön huutaminen ei myöskään tuota toivottua palvelutilannetta.

2. 20 senttiä ei ole tippiä, se on vittuilua.

3. Kun olet huitonut vuoroasi kymmenen minuuttia ja tarjoilijan tultua luoksesi, alat kysellä kavereiltasi, mitä he mahdollisesti haluavat juoda. Voit olla varma, että tarjoilija siirtyy seuraavan asiakkaan luokse. Päätä mitä tilaat ja tule sitten tiskille.

4. Naispuolinen tarjoilija ei ole yleinen nainen. Hänellä on aina poikaystävä jos sinä sitä kysyt. Kannattaa säästää säälittävät iskuyritykset sitä peikkoa varten, jonka todellisuudessa raahaat baarista kotiin.

5. Se että tiedät baarimikon nimen, ei vielä tarkoita sitä, että sinua palvellaan kaikissa tilanteissa ensin. Joku muukin saattaa tietää sen.

6. Se, että tunnet omistajan, ei takaa mitään erityiskohtelua. Voi olla mahdollista, että työntekijätkin tuntevat omistajan.

7. Ja ei, tarjoilija ei tiedä mitä söpö tyttö tiskin päässä juo. Ota selvää ja tarjoa drinkki hänelle vasta sitten.

8. Tarjoilijalla ei ole mitään velvollisuutta tarjota sinulle drinkkiä vaikka sinulla olisikin syntymäpäivä.

9. Tarjoilija ei ole ammattitaidoton, jos hän ei tiedä mitä tulee johonkin käsittämättömään juomasötkötykseen, jonka keksitte poikien kanssa saunaillassa viime viikonloppuna.

10. Ja ei, et pääse takahuoneeseen, vaikka esiintyvä kitaristi iskikin sinulle silmää.

Kaikki tuntuu menevän hukkaan. "...ei rattoisa seura ei viini" -kuten Leino sanoi. Mulla on lohivoileipä, joka ei maistu hyvälle, mulla on lasillinen australialaista valkkaria, mutta en nauti siitä. Tulin juuri saunasta, jonka kiukaassa on vuolukivinen pikkuinen suihkulähde ja hinkutin itseeni rentouttavaa Men Spa-suihkugeeliä (kerta-annospusseissa), mutta olen rento kuin seipäänniellyt. Selkäni takana on vanhempieni vierashuoneen sänky, johon voin rojahtaa koska tahansa, mutta sekään ei tunnu houkuttelevalta juuri nyt.

Kaikki hyvät asiat tuntuvat menevän hukkaan, jos puraisee vahingossa kieleen, eikä voi ajatella muuta kuin sitä että kieleen sattuu ihan pirusti koko ajan. Tai ei pirusti vaan sillai vähän, mutta KOKO AJAN!
Psalmissa sanotaan, että kullekin annetaan kantaakseen vain se taakka, jonka hän jaksaa kantaa, mutta tämä on jo vittuilua!