IRC-Galleria

Ai joo, olihan tää odotettavissa; viime yönä kun tajusin juoksevani karkuun uniolentoa, päätin kokeilla lentämistä. Kai se oli jännää, musta lähinnä tuntu kuin olisin ollu heliumpallo.

Valveuniako noi on? Ens kerralla teen jotain jännempää (etä ärsyttää, kun mikään ei tosiaan tunnu olevan mulle mahdotonta, saati vierasta - been there done that).

Pitkästä aikaa (tän sorttiset on aina pitkästä aikaa, aika harvoin mutta tasaisesti nään) näin karkuunjuoksu-unen. Muuten tajusin että se on unta. Juoksin ihanan kevyesti ja lujaa, olin käsittääkseni jonkinlainen jäniseläin, mutta tonttu joka jahtasi mua (sillä oli taas tou´on kasvot) sai mut silti kiinni. Se yritti sytyttää mut tuleen, ja sytkärin liekit nuoli jo hihojani, kun heräsin hätkähtäen, jokainen lihas (siltä se tuntui) vartalossani jännittyneenä.

Alan savuttaa "mahtavaa, uuteen maahan, uusiin ympyröihin, lomalle, matkustamaan"-fiiliksiäni.

Revin kyllä ranskasta irti about kaiken mikä ei ole pultattu kiinni.
Maa ei kiinnosta mua pisaraakaan, mutta tein hienon päiväsuunnitelman, jota toivottavasti seuraan, ja palaan parempana ihmisenä saksalaan.
Tai sitten vaan valitsen joka aamu uuden kaupungin, jonne päivämatkaan, biletän shoppaan ja nautin pahoista jutuista.

Onneksi rahaa tuli säästöön kiltisti, koska olen ollut niin työteliäs. Saa nähdä miten paljon sitä on jäljellä kun palaan... jätän kyllä kotiin matalan puskurin verran, ettei ihan nollille mene.

Joo, täytyy viel pakata, lähettää parit "en oo kahteen viikkoon netissä" -viestit, hakea näköjään kovemman suojakertoimen rasvaa (käsivarret palo tänään plus kolmestakympistä huolimatta) ja no, siinä se.

Kaikki te, joiden osotetta mulla ei oo, mut jotka haluutte kortin sieltä, laittakaahan kommenttia (mielellään sisältäen sen osotteen).

Huomisaamuna kahdeksi viikoksi ranskaan, miten se sanottiin, masimo-jahtiin.

Krhm.

Huolimatta siitä, että tajusin jo illan alussa unohtaneeni avaimen kotiin, ja joutuisin joskus puolenyön jälkeen herättämään hostit (Laurence hymyili avatessaan oven kolmelta aamuyöllä; joskus rakastan näitä ihmisiä), mulla oli ihanaa ja hienoa ja mahtavaa.

"Do you normally laugh, when you are kissing." on kysymys joka on kysytty minulta niin monta kertaa, että ei olisi kai sopimaton vastaus.

"Joo, ruotsalaiset hoitaa ton lakiasian hyvin, mitä tulee maailmansuojeluun; ne jopa antaa homopareille oikeuksia, ts. mikä olisi parempi keino päästä eroon liikakaknsoituksesta."

Tanssin siis tangoa Köningersplatsin ison rakennuksen (vastapäätä hitlerin ex-toimistoa) tasanteella. Literally.

Hän saa oloni niin rauhalliseksi.

Laters, nyt lähden kouluun. En silti ole teinotunnelmainen boheemiromantikko, rappion kanssa flirttailija, enkä edes rakastunut. Kundi on tylsä.

mutta pihalla oottaa jo taksi.

Siinä on Tiina ja sen uusi poikaystävä, joka näyttää siltä kuin se oisi kaksitoista; ihme, jos se pääseen mihinkään, tuijotan ulos hämärään

enkä ajatella kuinka hän mut petti sitten jätti
miten katsoin viikon ostoskanavaa enkä nukkunut ollenkaan

mun elämä
miten siitä tuli näin hirveä

kaikki murheet poistaa kunnon rock´n´roll -show."


Ei biisit oo mulle tärkeitä. Viidet minä veisaan musiikista.

Hups, "veisaan".

"Weird thing was at this Monopterus Place... [jonkinlainen antiikkisen (kreikkalaisen) näköinen avoin rakennus kukkulalla, no katso indican videosta millanen] I was thinking about it being a great place for kissing or having sex inthe moonlight - not that I would have wanted to have sex in that situation with my cold and this junkie hanging around there. But when you said this place for great for sacrficing babies I was a bit speechless, maybe because of the different mindset at this moment ;)"

Jees, miähän se siellä olin seurana.

Mutta indeed ajattelin myös seksiä, paikka olisi ollut ihanteellinen.
Mulla vaan on suotimeni.

"On vereni kuumaa
ei kankeaa
näin päivinä lämpiminä
Elon maininki rantaasi lankeaa
kumpa langeta voisin myös minä."

Miksi sä nyt sit yhtäkkiä kirjottelet?

Ja miks sä et?

Ehkä ei musta riitä kuin parille kerrallaan.

sitten se on vaan suorilla tuhoon."

Vähän jokaisella tieteilijättä on oma teoriansa, milloin ihmiskunta ei voi enää peruuttaa tuhoa, vaan se väistämättä saapuu; joko maapallo lämpenee, ruoka loppuu, öljy loppuu, ylikansoittuminen on likkaa... no mitä nyt kukakin suunnittelee.

Mietin vaan, että kuka ekana sanoaa "nyt se on menoa, mitään ei voida enää tehdä", ja mitä sitten tapahtuu? Mitä tapahtuu, kun ihmiskunta tajuaa, että mitään ei ole enää tehtävissä? Ovatkohan esimerkiksi sikaririkkaan tajunneet jo, luovuttaneet, ja kiskovat tuhoa kaksin käsin lähemmäs - koska se kuitenkin tulee vasta kuolemansa jälkeen.