Eli kuinka myin kaiken omaisuuteni ja muutin Thaimaaseen herroiksi elelemään.
Minuahan aina kiinnostavat suuret elämänmuutokset, unelmien toteuttaminen, repäisyt. Koska kun ei elä itse, voi sentään elää jonkun kautta. Omasta omaisuudestanihan ei toki saisi useampaa kymppitonnia, edes mediahypetyksessä, mutta toisaalta, itsehän tuohon ryhtyessäni tekisin sen pidemmän kaavan kautta, eli säästäen ensin ja suunnitellen hyvin. Eikä minulta luultavasti koskaan tule tuollaisia hifilaitteita löytymään - saati osamaksuautoa. Mutta kateellisuus (jumalaut´ turhakkeet) sikseen, ja onnea yritykselle.
Sitä minä en vaan ymmärrä, että mikä siinä nyt sitten on niin hienoa ja rohkeaa? En kyllä ymmärrä silloinkaan, kun minulle taas kerrotaan miten rohkea olen yksin matkustaessani, tai kun lähden vähän väliä ulkomaille. Ei suomi ole turvallinen; ei matkailu ole vaarallista. "Hieno homma", matkiminen on ihailuista osuvin. Ei minusta tuollaiseen tarvita oikeastaan mitään muuta kuin idea. Jollekin toiselle unelma on toinen. Esimerkiksi itse en ole koskaan haaveillut ulkomaille muutosta - varsinkaan lähmpimiin alhaisen hintatason maihin. Joo asun Saksassa. Mutta koska olen niin välinpitämätön. Ihan sama mitä mulle käy - mä otan elämän tarjoamista ne mitä haluan. Vaikka ehkä se juuri on niin vihertävää; joku uskaltaa elää unelmansa todeksi. Vaikka voi tulla takkiin. Vaikka kuinka, kuten suomessa yleensä, kanssaeläjät maitojunalla pelottelee.
On vaan Abbe Nilssonin tavoin niin paljon vaihtoehtoja, niin paljon, kumpa ehtisi kaikkeen mukaan. Joka tapauksessa mielenkiintoinen mediatapahtuma, eikä edes todellakaan negatiivinen. Vaikka minä en kyllä tästä myyjästä tykkää, elää sellaista elämää jota en arvosta.
Ps. Jos et tunne tapausta, saat ihan itse googlettaa kuten minä. En ala linkkejä jakelemaan.
Ps2. Noita näyttää nousseen nyt kuin sieniä sateella.