IRC-Galleria

Hmm. Olisko jollakin heittää biisiä, jossa kaivetaan omia suodenkuoppia ja sitten vielä astutaan niihin hymyillen?
Siis semmosia "ilolla teen elämästäni helvettiä" -biisejä?
"On niin kivaa kun kaikki on kurjaa, ja kun itse vielä on siitä vastuussa" -biisejä.
Biisejä joissa ripotellaan miinoja omalle maalle että olisi missä askeltaa.

Tai tietty kirjoja ja elokuvia ja ties mitä. Mutta ensisijaisesti biisejä.

Ps. Seuraava harrastukseni aikoo olla nk. tankotanssi. Pelottaa että taas into lopahtaa ihan hetkessä... mutta ehkä saisin jonkun (susa, jos luet tän jne... et kyllä varmaankaan lue, ja tuskin tulet elämään kanssani samassa kaupungissa, joten...) mukaan kun vihdoin aloittaisin elämäni ensimmäisen virallisen liikuntaharrastuksen. Woah. Odottelen tosin suomeen asti. (Eli voin näillänäkymin muuttaa vaan Helsinkiin, Ouluun tai Tampereelle - joskin harrastuksen suosio on kasvussa tai voin hankkia oman tangon himaan ja käydä vaikka jotain alkeita opettelemassa jossain yhden kerran kurssilla.) (Ai mutta, vakkari-nightclubillanihan täällä on tanko... "Joo, mä käyn siellä joka perjantai.. niin, ihan vaan tän liikuntaharrastuksen vuoksi...")

Edit:// Har har har, ihmettelin että mikä kumma tunne minulla on, fyysisesti nälkä ja rintakehää ahdistaa, silmiä kirveltää itkemistä enteilevästi, pää ei tahtoisi ajatella ja kädetkin vähän tärise... no mikäs muukaan se oli päällä, kuin yksinäisyys. Ehkä tämän vuoksi öisin voisi nukkua...

Pelle auttaa. Vaikka Jonne Aaron tässä laulaakin
http://www.youtube.com/watch?v=Sj35MluAlGo&feature=related

Edit2:// Nyt valun kuitenkin unelmiin. Taas. Mielipuuhaani aamuin illoin. Ensin yritän nukahtaa unelmoimalla miehistä. Sitten nään miehistä unia (joka yö solmin unelmaliiton eri miehen kanssa...). Ja sitten herään ja ylös nousemisen sijaan makailen tuntitolkulla haaveilemassa miehistä.
Tosin nyt taidan ensin hakea voileivän (paha paha valkea vilja). Mutta älkää huoliko, puoliksi aukinapitetut paidat, palaan kyllä.
Ps. "tee hyvä työ tänä yönä ja tuu mun luo älä huomista mieti"

Edit3:// (En ehkä mene ikinä nukkumaan... mutta sain aikaan hyvää leipää.) Parisuhteessa eläville todistus omasta parhaudesta löytyy kotisohvalta: sieltä käsin se kulta ottaa luulot pois ja sanoo että olet maailman paras ja kiltein ja kultaisin ja hienoin ihminen. Sen sijaan sinkkuna sitä on ikäänkuin vähän pakko olla yksin, pärjätä yksin ja ennen kaikkea uskoa itsekseen että on arvokas, vaikka sitä ei keltään voi tarkistaa. Sekä yksin että kaksin elävien mieleen tulvii joskus, että ehkä minä en olekkaan hyvä, oikeastaan taidan olla tosi surkea, kaikki vihaa mua, mitään en osaa [tai sitten se olen vain minä jolle tuollaiset hiipii mieleen...]. Aikaa myöten itselleni nousee (/on noussut) aika kova varmuus siitä, että en kelpaa. Semmoinen on meidän parisuhdekeskeinen maailmamme. En kelpaa. En kyllä haluakkaan kelvata nk. normaaliin parisuhteeseen (sitä mielen köyhyyttä! sitä henkistä itsemurhaa!) mutta voisi olla kiva jos olisi joku vakikehuja.

"Are you in love whit someone?"
*growing dreamfull smile* "Yes."
"Is that someone yourself?"
"Yes."
"Does not count."