IRC-Galleria

Löysin tosiaan säkillisen jonkun lapsen kamoja roskiksesta. En tiedä, onko itse ne kerännyt ja laittanut vai kuinka. Futiskortit kuuluisivat paperinkeräykseen - kierrätystä opetellaan jo nuorena, hopi hopi.
Ajoittain löytyy pikkuvikaisia leluja. Muovileluja ei kuitenkaan oikeen korjata mitenkään.

Millaisen viestin tämä nyt sitten antaa. Kun vertaa itse tehtyihin käpylehmiin, jotka ei tuottaneet jätettä, ja olivat täysin lapsen hallittavilla.

Haitallinen kulutus vaan jatkuu ja jatkuu.

Pelottavaa.

Mietin, että jos olen pitkään poissa kotoa, voisi naapurin lapsen varmaan pyytää kastelemaan kasvit. Mietin, että mikähän olisi sopiva summa tästä maksettaksi. Väärin väärin väärin. Lapset voi johdattaa vaihtotalouden ja yhteisöllisyyden saloihin heti tuoreeltaan.

Miksi en siis ehdottaisi, että kun hän kastelee kasvit, minä puolestani vaikka opetan ompelemaan. Tai leivotaan yhdessä. Tai maalataan. Tai pelataan lautapelejä, järjestän vaikka lautapeli-illan. Mikä nyt sitten häntä kiinnostaa, missä hän kokee, että minä voisin vuorostani auttaa häntä.
Joo, pyyteetön auttaminen ja mitä vielä. Mutta jos ajatuskulku on (mitä en tiedä, teen vain teoriaa), että en viitti tehä mitään jos siitä ei saa vastinetta, niin tämä olisi jo alku parempaan.

Tietty verot tosta pitää maksaa. Voisinkohan mennä vaikka johonkin lastentarhaat tunniksi apukäsiksi, olisiko se suunnilleen sen arvoinen, mitä laskennalliset verot tuosta vaihtokaupasta? Ja voinko kuitata molempien puolesta ne verot?