Herään kello kolme. Tai muksu herää, enkä minä saa enää unta kun ensin olen palauttanut hänen turvallisuudentunteensa. Yleensä siihen liittyy kuristamista, siis hän kietoutuu kaulani ympärille.
Tarvitsen enemmän unta. Kaltaiselleni hämäränhommarikolliselle kolmelta herääminen on kuitenkin varsin hyvä asia. Kävin pitkästä aikaa dyykkaamassa.
Saalis oli vaatimaton, yksi pussillinen sekalaista lelua. Semmoisia rappusia alas laskevia vieterijutsia oli pari, niissä oli yksi kierros väärin päin eli epäkunnossa. Vei pari minuuttia hokata, miten ne korjataan. Noita oli kolme, eli kotiin jäi vielä varmaan pari - mutta eihän minulla vanhemmalla ole aikaa korjailla sinun lapsen leluja, kun käyn töissä, että saa ostettua niitä lisää.
Roskisten tutkiminen vie yhä epätoivoon. Jätteitä ei tietenkään lajitella, niitä ei laiteta siististi, sinne kuuluu vaikka mitä sekaisin.
Lapselle lisää krääsää, oppii luulemaan, että tavaraa tippuu taivaasta. Niihän sitä tippuukin, tavallaan.
![Sa[n]na](/img/bashi/1x1trans.gif)
Uusimmat blogimerkinnät
- 24 tuntia aikaa kommentoida - kritiikki para... 12.01.
- Mitä järkeä, että henkilönpalvonta lä... 01.12.
- Ja Trump näyttää ihan vogonilta. 27.09.
- Lunta 19.09.
- Delfiiniseksilelut 17.09.
- Freud Kyvytön 12.09.
- En pärjännyt kaupassa. 10.09.
- Kauneinpia asioita, joita ihminen voi toisell... 31.08.
- Sanataidetta 14.08.
- Rakastan kauniitä kenkiä 17.07.