IRC-Galleria

puro solisee /
lapsi kukkien alla /
on hukkumassa /

"
Sinulla on edessäsi ruutu jonka avulla voit ottaa asioista selvää, hakukoneet tekevät asian puolestasi, laitat vain sanan ja ruutu kertoo siitä kaiken mitä maailmassa tiedetään.

Muistan lapsena haaveilleeni kristallipallosta josta saduissa kerrottiin, nyt meillä jokaisella se on, mutta kuten saduissa, kristallipalloa pitää osata tulkita, pitää olla viaton jotta totuus näkyisi, katkera ja myrkyllinen mieli ei näe kristallipallossa kuin oman kuvansa.
"

Tykkään tästä kristallipallukasta aina välillä, vaikka jokin on jäänyt ytimeeni varoittamaan. "Netti on paha paikka." Arvatkaa onko maailma? Mutta ei siitä niin innolla varoiteltu..

"Kauneus ja järki samassa päässä. Voi vaan kuvitella, minkä ryöpyn tuollainen kahden perisynnin -kauneuden ja järjen - ihminen ulostulostaan kohtaa."

*snif* Ihanaa että joku ymmärtää.

"Miksi armeija on tarkoitettu niin nuorille kuin se on? Siksi, että ihmiset eivät ehtisi ajatella itse sen mielekkyyttä/mielettömyyttä, arvelen ma."

*snof* Ihanaa että joku arvelee.

"”Go with the flow” on ohjenuora kaikille, jotka haluavat päästä elämässään mahdollisimman helpolla. Kaikenlainen poikkeaminen ruodusta tuo ongelmia. Vaikka omilla aivoilla ajatteleminen ei olekaan laissa kiellettyä, käytännössä sitä ei voi suositella. Mitä keskinkertaisempi olet, sen helpommalla pääset."

*snuf* Ihanaa että saa valita.

PS. Joskohan tolle huumelainsäädännölle sais tehtyä jotain järkevää vihdoin. Millasia tonttuja sitäkin on säätämässä ollu (ainiin; arpa). Mua pelottaa nykyään ne enemmän ku huumeet, vaikka koulussa kerrottiin että humeet on pahoja ja demokratia hyvä. Kumpaakaan en kyllä oo ite kokeillu.

EDIT://
"Pitäiskö lääkekannabis laillistaa?"
-ei ikinä!
Nim. Merk. äiti 67

No joo sori, ei pitäskään, äiti67 vetää vaikutusvallalla minun tyhmien ajatusten yli. Huoh.

Heräsin unesta, jossa kirveen kanssa heiluva tyyppi irrotteli päitä ihmisiltä. Tosin vain jo kuolleita ihmisiltä. Aina kun kirves heilahti, laitoin (unessa) silmät kiinni, ja kurkin vaan että milloin voi taas katsoa. Lopulta yhdestä ruumiista levisi valtava musta verilammikko, joka lainehti kuin paraskin lampi tuulella.
Siinä sitten (vihdoin) keksin että silmät avaamallahan minä pääsen näkemästä.
Epäilen tällaisen unen syyksi sitä kun eilen katselin Lost-sarjaa sivusilmällä samalla kun yritin kirjoittaa mailia. Tiedän ettei minun pitäisi (heeh, noin juuri käy) mutta itsepetoksesta tuli liian helppoa.
Ei minua unessa pelottanut tai ahdistanut. Olin tarkkailijana (enkä kuollut, joten mitä pelättävää minulla edes olisi ollut). Mutta ihan kuten valveilla, en tahdo nähdä katkottuja päitä.

Herättyäni laiskuudessani pohdin että olisi katsyä jos olisi taikasauva, semmoinen että kun napauttaa päälakea niin siitä sitten valuu päälle kulloinkin halutut vaatteet. Säästyisi se vaiva mitä pukemiseen tarvitaan (äänestän alastomuutta).

Kun valmiiksi jo ruumiita mietin, niin mietin omaa ruumistani. Minulla on elinluovutustestamentti lompakossa. En ole toistaiseksi kirjoittanut sitä paperia, joka kieltää pappia siunaamasta kuollutta ruumistani, mutta sekin pitäisi tehdä (niin, jos sitä ei käy kirkontornista kuuluttamassa, vaadi kymmensivuista plaria johon tulee sen seitsemän todistajan ja muutaman arkkipiispan allekirjoitukset, voi hyvin käydä niin että kaikesta huolimatta joku pappi on pyhää maata arkkuni päälle lapioimassa - kirkosta eroaminen esim. ei todista mitään).

Molemmat ovat papereita, ja nehän hukkuvat nopeasti. Niinpä mietin, että voisi olla hyvä tatuoida nämä tiedot ihoon, sanotaan oikean lapaluun kohdalle, ettei jää epäselvyyksiä. Hmm, sinne ei voi kyllä laittaa omaa allekirjoitusta, ehkä sittenkin nuo jonnekkin muualle... Mutta kuitenkin. Selkeä teksti "Tästä ruumista saa leikellä paloja irti niin paljon kuin siitä vain hyötyä jollekkin irtoaa [älkää unohtako nälkäisiä afrikkalaislapsia (huh millaisia ajatuksia pääni joskus tuottaa...)]. Yksikään kirkkolainen älköön sitä uskolla häpäiskö."
No ehkä vähän runollisemmin.

Lopulta muistin viimeisimmän. Olen miettinyt, että kun noita nekrofiilejä on maassa pilvin pimein (vai oliko se vain minun maailmani...) niin minun puolestani, noh varsinkin jos kuolen nuorena, joku semmoinen saa ihan rauhassa repiä tyydytystä ruumiistani. Tästäkin pitäisi joku lappu allekirjoittaa (tatuointi arveluttaa kun olen neulapelkoinen).

Martin Page taitaa tykätä itsemurhista kirjoittamisesta.
Minä taidan tykätä hänen tekstiensä lukemisesta.

"Minä
olen hankkinut aseen."

"Yhdistämme neuvotteluhuoneeseen."

Niin.
Onko niin,
loppujen lopuksi,
etten vaan osaa.

En osaa olla osaamatta.

Itseasiassa olen aika tyytyväinen siitä että kuolen joskus - pääseepähän tästäkin repaleisuudesta ja kenties eheytyy johonkin suurempaan kokonaisuuteen, tai edes katoaa.

Onko mahdollista että päiväni tästä muuksi muuttuu?
Onko mahdollista että muu täksi päiväksi muuttuu?
Onko mahdollista että muusta päivä täksi muuttuu.

Feat:
"Miltä tuntuu kun irti päästää.
Miltä tuntuu kun on irti päästään."

Syön (nam nam ommomom) tomaatti-juusto -leipää. Kattelen sitä, ja ihmettelen että mitä toi kimaltava punanen on. Kas, uusin glitterhuulipunani se siinä vaan varisee hyvää vauhtia nielustani alas.

Mutta kyllä toistaiseksi asian tiimoilla hauskinta on ollut syödä juustohampparia kun on vahvaa hehnnonpunasita huuliväriä.