IRC-Galleria

Sa[n]na

Sa[n]na

The foundation to Decrease Worldsuck

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Lauantai 18.07.2009 20:36

Huimaa.

Siis, päässä heittää.

Hyvä alku vuorokauden lähes täysimittaiselle valvomiselle ja stressille.

No, aina voi muuttaa mieltään, ja ottaa lennon lähimmältä kentältä suomeen, jättää tavarat tienposkeen. Aina.

Se on uskomatonta, huisia. A.k.a. minä teen nyt valinnan kantaa tätä sairaanloisen painavaa rinkkaa, saan valita toisinkin. Ja minä teen valinnan mennä vaikeimmat ja jopa varallisen kautta, voisin tehdä toisinkin. Vaikka vaikutan hullulta, oikeasti olen vain sekopää.

Hammasharja ja vaihtoalusvaatteet. Joku oli joskus lähtenyt silleen. Minäkin menen vielä, ehkä ensi kesätä. Otan jonkun liftaamaan vierelle, ehkä Viskin. Tai sinut. Tai molemmat.

[Ei aihetta]Lauantai 18.07.2009 19:38

Aijoo.

Jos jollain galleriassakin olevalla tutullani on vaihtunut numero joulun jälkeen, eikä ole minulle uutta numeroaan koskaan sittemmin antanut, niin vapaaehtoisesti sen voi tähän alle tyrkätä yksityisellä. Puhelin muistissa on kasa numberoita, mutta jos ne on vääriä, mitenkäs mä sitten teitit löydän?

[Ei aihetta]Lauantai 18.07.2009 16:03

Ps. Lähden reissuun luottavaisena, kuten elämään tapani on. Päässäni on kuva tiestä, jolla astelen. Kävelen katsojaa, no siis minua, kohti. Pieni tyttö, iso reppu, tie siellä takana kaukas jonnekin, ei edes näy niin kauas. Ympärillä peltoja, kaukana takana metsää. Reppu on sininen, koska se on. Vaatteissani ei ole väriä, se on yhtä muutosta, jotain mattaa ja vähän pastellista kuitenkin.

Säteilevä hymy, apposellaan olevat silmät.

Maailma, minä ahmin sinut. Etkä tahdo tehdä sille mitään. Minä otan sinut, jalkojeni alla jauhan (Rasmus ja kulkuri, kiitos vinkistä), silmilläni nielen.

Istuin eilen elokuvateatterin melussa, ja yhtäkkiä päätin, että minua ei jännitä, pelota, huolestuta eikä stressaa. Kaksi minuuttia, ja olin aivat tyven. Nytkin olen, vaikka vähän jännittää, niin se on pientä, ja annan sen tulla; jos tahdon sen pois, saan kyllä. Hihittelen itselleni, miten saatoinkaan antaa tunteen, jonka itse epämiellyttäväksi loin, hallita minua.

Hymy.

Ps:n ps:
Jos minä en selviä tuosta reissusta, jos katoan (kuolenko vai varastetaanko minut, mitä tahansa), älä huolehdi; minulla on aina hyvä olla, missä olenkin.
Itke minua, unohda minut.
Muista aineen häviämättömyden laki; muutun energiaksi, ja vaikutan.
"Jumalalla siis ei ole pelkästään oikeutta tappaa ihmistä, vaan Hän on myös rakastava ja armollinen olla tekemättä sitä."

...ah, miten kiitollinen olen... En.
Mutta olishan se ihan siitiä jos Herra Jumalalta irtoaisi vähän suojelua reissulle, eiks jeh. Seurakin kelpaa.

Ok, nyt kaikki onnentoivojat, tämän merkinnän alle saa tulla toivottamaan minulle onnea matkaan.
En tiedä tarvitsenko sitä, toivon etten, mutta ei siitä varmaan rinkkaan lisää painoa kerry, joten antaa tulla.

Kiitos. Ja nähdään (toivottavasti).

Klonkkujen sukukokous.Lauantai 18.07.2009 14:00

"Tuoreen Potterin ympärille on noussut kohuakin. Elokuvan aikuistuvat tai aikuistuneet näyttelijät ovat nimittäin haukkuneet kilvan koulupukujaan, pääosanesittäjä David Radcliffe mm. totesi, ettei kyseisessä asussa pysty pokaamaan ketään. " -YLE (Tuohonko ne mediamaksurahat siis on menosa?)

No voi jee. Miten musta tuntuu, että tuo on hippasen enemmän vitsi kuin kohu.

Mutta siitä elokuvasta. En spoilaa toivottavasti.

Mulla oli vähän vaikeaa katsoa sitä. Koska a) kun ne taioin siellä heitteli toisiaan päin seiniä, mua lähinnä nauratti, ja b) Potter-leffojen tekijöillä on joku himo änkeä leffa täyteen kaksimielisiä juttuja, kuten Cedrik kuiskaamassa Harrylle että "tiedätkö valvojaoppilaiden kylpyhuoneen... ei hassumpi paikka mennä kylpyyn" *pyyhkii silmiään naurusta*. Niin myös tuolla, ja kun Dracosta on tullut yberhottis (haloo, se pukeutuukin niin ettei niitä vaatteita melkein raaski mielessään riisua) ja Kalkaroskin on namu, niin mitä siinä voi tehdä, ellei kuvitella päässään syitä sille miksi Kalkaros tahtoo olla Dracon kanssa kahden... Hehee. Or is it just me.

Puvustusta rakastan. Nyt meni todella nappiin, kaikki sopi kaikille, erityisesti McGarmivan kaapu. Namia. Niin, ja Narsissan puku.

Näyttelyssä pisteet Ronille lemmenjuoman alaisena, mahtava. Ja Bellatrix oli merkittävän paljon nautinnollisempaa katsottavaa. Aivan mahtava sekopää.

Vaikuttavuudesta pisteitä Bellin saamalle kiroukselle.

Leikkauskin oli todella hyvä, vaikka koko elokuva juoksee juonen läpi, todella vaikuttavaa. Ei jätetty kaikkia venosiin astumisia, vaan suoraan pisteestä toiseen. Oikein hyvä. Vaikka typistely häiritsee minua, niin tässä minusta kohdat eivät kärsineet, harmittamaan jäi niin monien juttujen puuttuminen kokonaan.

Ajatuseula oli kai muuttunut jotenkin. Jos oikein muistan. Muutama muukin juttu oli "hiottu" edellisiin leffoihin nähden, mutta minusta hyvään suuntaan, joten ei valittamista.

Luna, ah Luna. Enemmän häntä kuvaa (ja tekstiin myös, jos jälkikäteen voi pyytää).

Olisin kaiken kaikkiaan katsonut pidempäänkin.

[Ei aihetta]Perjantai 17.07.2009 18:18

[Lisää tähän koko maallinen kirosanavarastoni, myös ne joiden käyttämistä pidän typeränä ja jopa moraalisesti arveluttavana ja nekin joita en koskaan ole oppinut ääneen sanomaan, vaan ovat minulle tabuja.]
1. Puoliso ja perhe
2. Koti, asunto, auto
3. Työ, harrastukset
4. Ystävät
5. Ulkoinen olemus

Siinä viisi juttua mitkä "pitää/kuuluu" hankkia tässä elämässä. Mulla on ollu kaikki, monesti, monenlaisina variaatioina. Mikään ei ole kelvannut.

Mä en ensinnäkään tiedä mitä mä haluan elämälläni tehdä. En ole yhdeksässätoista vuodessa löytänyt yhtään toimivaa, kivaa ja hyödyllistä tekemistä (huom, hyödyllisyyys meinaa siis maailmanparannuspuuhaa).
Toisekseen mä en tiedä millainen mä tahdon olla. Mä voin olla mitä tahansa, mä osaan mitä tahansa, mutta mä en tiedä mitä valitsisin. Siksi mulla on niin paljon vaatteita, kun en tiedä miltä haluan huomenna näyttää.
Kolmannekseen mä koen jo nähneeni ja opiineeni ja kokeneeni ihan tarpeeksi, mitään ei enäää ole. Mikään ei säväytä mua. Saan nautintoa monesta asiasta, mutta kaikki mitä siinä välillä tapahtuu, ja homma joka sen eteen pitää tehdä, ei ole vaivan arvoista. Lisäksi tiedän että nautintoa irtoaa milloin vain viitsin sitä ottaa, joten sekään ei tunnu missään.

Olen siis kyllästynyt elämään, mitä teen?
Ei huvita tappaa itseään, muttei myöskään jaksa työstää näitä juttuja, ja miettiä mitä tehdä seuraavaksi. Koska voin tänään päättää näin, ja huomenna toisin. Voin murskata vaivalla rakennetut linnat, ja rakentaa uudet heti.
Kaikki on liian helppoa ja kevyttä, vaikka menisinkin vaikeimman kautta. Ja aina on auki ovi siihen helppoon mahdollisuuteen, ja aina voi muuttaa mieltään ja tehdäkkin jotenkin toisin.

Tiedän kyllästyväni kaikkeen pian. Kyllästynkin. Kaikki kyllästyttää. Eikä se minusta ole häiritsevä tai paha asia, vaan fakta, juttu joka on.

Otetaanpa esimerkiksi neljä miestä. Jokainen heistä olisi erilainen, jokaisella olisi tarjota ihan erilainen elämä minulle, erilaisia ominaisuuksia. 1. Elokuvaohjaaja-to-be, 2. toisessa maanosassa asuva, 3. vakaa ja mukava sekä 4. raastava mutta Mies. Istun tuolilla, ja punnitsen vaihtoehtoja. Saisin kenet hyvänsä, eikä minulta vaadittaisi kuin valinta.
Istun, ja tiedän, että ottaisin kenet hyvänsä, kyllästyisin "uuteen ja ihmeelliseen", tai millaiseen vain, elämään, luultavasti vuodessa. Niin käy, se vaan tapahtuu. Edes maailman täydellisin ja onnistunein mies ei kykene minua kiehtomaan, koitettu on. Edes rikas ja kuuluisa, ei onnistu. Ei kelpaa tyhmä, ei älykäs, ei hidas, ei nopea. Ja sopiva, keskitasoa, on pahin.
Jos en opi siitä tarpeeksi nopeasti, suuntaan itseni muualle, jos opin kaiken, suuntaan muualle.

Mikä on vaivan nimi, ja mitä sille voi tehdä? En tahdo murehtia tätä, mutten myöskään törmäillä ympäriinsä vailla päämäärää (vaikka päämääräkin kyllästyttää jo etukäteen, en tahdo semmoista).

Tiedän elämän tarkoituksen. Tiedän mitä on mahdollista ihmiskunnan saavuttaa, tiedän myös että saatamme kaikki tuhoutua. Olen tavannut toivoa antavia ihmisia. Olen saanut kaiken mitä toivon.

Olen kiinnostava, kaunis, ihana, hauska. Mitä ikinä toivotkin, sitä minä olen. Kaikki mitä teen onnistuu jos huvittaa, jos paneudun yhtään, saan mitä tahansa. En tahdo.

Tukehdun siihen että kaikki on liian helppoa, mutten yritä liian vaikeita, epävarmoja juttuja.

Kaksi ja puoli yötä lähtöön.
- TEE TÄMÄ SISKOSTASI TAI VELJESTÄSI TAI MUUTEN TULEE MAAILMANLOPPU

1. Millä kirjaimella hänen toinen nimensä alkaa? - t, v, p, j, r, o tai s
2. Seurusteleeko hän? - Ei kai. Luullakseni. Ainakaan ei tunnusta.
3. Kuinka monta vuotta teillä on ikäeroa? - En tiedä / muista / osaa laskea
4. Pidätkö hänestä? - Aina rajattomasti. Paitsi jos on mäntti. Sillon pidän pisaran vähemmän.
5. Korvaisiko kukaan toinen häntä veljenä/siskona? - Ei todellakaan. No voisin ottaa toki enemmän, mutta pois en anna yhtäkään.
6. Näytättekö samoilta? - Osittain. Ei tosin paljon. Vaikka ihmiset sanoisi mitä... Odotan sit'ä kun ihmiset alkaa nähdä samaa mussa ja sijaissisaruksissa :D
7. Onko hän kiltti? - Nojaa, miten sen nyt ottaa... Kiltit ei saa mitään, ni parempi ettei oo.
8. Mikä hänen nimensä on? - Biologisilla ei oo (kun ollaan niin köyhiä), ja lainattujen en muista.
9. Oletko velkaa hänelle? - Ne on mulle... elämänsä, noin suunnilleen.
10. Soittaako hän jotain instrumenttia? - ei ihan löydy bändiä, mutta kitaristi ja pienisti (whar)
11. Millaista musiikkia hän soittaa/kuuntelee? - aika vähän mitään, mutta metallia. ja sitten jotain "hauskoja" biisejä...
12. Onko hänellä irc-galleriaa, nick? - ei
13. Osaako hän muokata kuvia? - jos yrittäisi, kyllä
14. Oletko matkustanut hänen kanssaan? - koko perheellä, mutta vähemmän keskenään, vaikka on sitäkin tapahtunut
15. Sano jotain hyvää hänestä? - Ihania, hauskoja, hulluja, mahtavia, älykkäitä, kauniita, viisaita, nopeita, taitavia, parasta seuraa mihinkään koskaan.
16. Minkä ikäinen hän on? - 4-16 -v

Kiitokset abortoimattomuudelle.Torstai 16.07.2009 22:05

Foltsu#blogcomments

Olisin ihan äärettömän katkera, että kuitenkin jouduin syntymään tälle pallolle. No en ehkä. Olisin tyytyväinen että energia ja materia on muotoutunut minun tietoisuudekseni ja ruumiikseni, mutta se olisi mennyt jonnekin muualle jos ei täksi. Lisäksi, musta on kurja ajatella sitä, joka minun abortoinnin seurauksena olisi saanut tilaisuuden syntyä. Eli, jos abortti on "väärin", koska sittenhän sinä et olisi syntynyt, mietippä vetäessäsi käteen / menstruoidessasi kaikkia niitä tyyppejä, jotka eivät nyt saa tilaisuutta elää. Niih. Nyyh.

Ok, asiaan. Kiitos seurasta:
Jeddak
Krishu
Nuuddi
SusieQ
Asta
Molliolli
Heitineiti
Nowotny
Samovarius
Niityllä
Downbeat

Plus kaikki muut ihanat satunnaiset vipeltäjät, joita en muista tähän laittaa.
Olette rakkaita, mutta mulla on stressi.

Sit kans
Ville
Sasha
Katja
Raimo
Meri
Peppi
Kotiväki
Riitta
Nti Nikara
Ja ketkä muut

Rakastan postiluukun kolahdusta. Se on musiikkia, se on musiikkia mun silmille


Ja sitten
Dave
Nimrod
Nimrod´s sister
Amy
Chad
Emma
Nick
Söpö homovaatekaupan myyjä
Kaikki jotka pysäytti kadulla päästäkseen jakamaan näkemyksiään mun pukeutumisesta
Kaikki feissarit jotka tuputti mulle avuntarvetta, mutta saikin elämänkatsomusta
Ja varmaan moni muu

Kiitos myös tälle familiaalle. Kiitos siitä että tiedän nyt millaiseksi tulemista pitää varoa kynsin hampain. Ja kiitos minä, ilman minua tämä olisi varmaan ollut tylsää (vaikka olenkin ihan kamala joskus).

Kiitos kaikkien edellämainittujen vanhemmille, jotka ei niitä abortoineet. Toisaalta harmitus kaikille niille jotka ei siksi päässeet syntymään.

Ps. Olen joskus miettinyt, että en ole suunniteltu lapsi, koska olen syntynyt vähän huonoon saumaan vanhempieni elämässä. Mutta odotettu ja rakastettu olen, plus nytpähän pääsin sitten kuokkimaan näihin hyviin bileisiin.

Jeah!

Nähdään suomessa/maailmalla/englannissa. Tai sitten ei. Kiitokset sille, etten ole yksin tällä pallolla.

Ja kiitos myös kaikille tuleville hippailijoille, joita tapaan. Toivottavasti vielä on aikaa.
"Meille on annettu

• 2 kättä jolla pidämme kiinni

• 2 jalkaa joilla kävelemme

• 2 silmää joilla näemme

• 2 korvaa joilla kuulemme

mutta miksi vain 1 sydän?

♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää"

Ja sitten kun se löytyy, voidaan repiä siltä sydän irti (tai se repii meiltä) ja sitten on tuplaten kaikkea. (Huomaa symbolisuus vaikkapa, siis tuon sydämen suhteen, pitääkö tämä erikseen vielä selittää..?) Mutta mistä löytyisi toinen maksa? Munuaisia onneksi on jo kaksi.
Mutta eihän tämä edes lopu koskaan, koska sitten, kun ollaan kaksilo, onkin neljä jalkaa ja kättä, revitäänkö osa pois ja heitetään menemään, vai alkaako kaksilo etsiä niitä kahta puuttuvaa sydäntä, että saadaan neliö, ja sitten taas puuttuu sydämiä ja.... Argh. En jotenkaan tykkää.