IRC-Galleria

Omakohtainen anekdootti kun kaikki on mua vastaan :cry:
Pari vuotta sitten veli konsultoi naishahmoista kirjallisuudessa minua lukion äidinkielen tehtävää varten. Hän jäljensi useimmat esimerkkini aika sanasta sanaan. Opettaja kirjoitti "hieno homma, että mietit asioita naistenkin kannalta". Hv, ei se mitään miettinyt, minä ne mietin. Nainen jos kirjoiuttaa miehistä, se on normaalia: ei monessa asiassa ole edes dataa naisista olemassa, on pakko kirjoitta miehistä. Kaikkiahan nyt miehet kiinnostaa, tai siis on pakko, koska miestutkimus saa esim rahoitusta helpommin. Ai mikä miestutkimus? No historia tai lääketiede vaikka... Jos nianen taas kirjoittaa naisista, niin tietysti, sehän on ihan normaalia, mitä sitä ihailemaan. Mutta miehiä pitää tukea tässä oudossa valinnassa, otappa vähän parempi numero tästä aineesta, taidan antaa huonon käsialankin anteeksi, kun olet poika. Olikohan veljellä sama äidinkielenopettaja, tota käsialajuttua voisi vertailla, että kumpi sai siitä enemmän huomautuksia.

Miksi sukupuolet täytyy erotella, alkuperäiset epäilykseni:
Olen aina tunnistanut, että pakonomainen sukupuolen määrittely kumpuaa lisääntymisvietistä: vieraista ihmisistä katsotaan, että panisinko vai yrittääkö se panna samoja kohteita.
Ilmeisesti on kuitenkin hauskakin vitsi, että vauvan sukupuolta kysyvälle hypitään silmille, että haluuksä panna mun vauvaa vai täh? Minusta se on oikea reaktio. Sossussa kysyvät, onko lapsi poika vai tyttö. "Saanksmä enemmän tukia, jos se on poika?" En ymmärrä pakkomiellettä sukupuolen tietämiseen, vaikka teorioita minulla onkin.
Toinen syy pikapäätöksiin on ilmeisesti se, että tapaamme liikaa ihmisiä ehtiäksemme tutustua yksilöihin. Ihmistä on kohdeltava ohikiitäessä mahdollisimman tehokkaasti, siis jotta hänessä tarjolla oleva hyöty on omassa käytössä. Vihainen ihminen ei symppaa sua, ja suurin osa naisista on tottunut odottamaan tietynlaista kohtelua, miehet toisenlaista. Jos teetkin jotain outoa, tulee vastareaktio. Hitaissa kohtaamisissa tämä ei toki ole merkityksellistä, siksi itse välttelenkin esim ryhmätilanteita.
Minua kohdellaan väärin. En halua, että miehet itkee mulle huoliaan, koska olen nainen ja niin saa muka tehdä. En halua, että naiset kertoo mulle, miten sheivaaminen on niin ärsyttävää, mut on pakko, tiiäthänsä. En tiedä. En halua, että miehet kertoo mulle, miten söpö olen, miten olen tarpeeksi kaunis heidän huomiolleen. Olen mieluummin yksin kuin vähän väliä pää syvällä siinä, mitä kaikkea teen väärin.

Uusi lisäsyy:
Kirjaa Middlesex lukiessani (todellakin voin suositella, paitsi että se on hyavä kirja, se rullaa hermafrodiitin elämän ympärillä, eli ihmettelee sukupuolia) tuli kuitenkin vastaan pala tietoa, joka on todennäköisesti totta ja takuulla järkeenkäypä. Sukupuolet oli pakko erotella aikana, jolloin perimisessä oli merkitystä sukupuolella. Tästä on siis jäänyt esim. lakeihin tuo kiinnostus sukupuolta kohtaan. Niin kauan, kun esim. naiset eivät saaneet äänestää, oli pakko selvittää, onko henkilö nyt sitten nainen vai mies. Middlesexissä on siis henkilö, joka syntyy ja kasvaa tyttönä, mutta ei murrosiässä muutukkaan naiseksi, vaan enemmän miehen suuntaan.

Analysointia omasta sukupuolesta, ulkopuoli suhteessa sisäpuoleen:
On tietysti eri asia, kun henkilö (esim minä) on ulkoisesti täysin naisen näköinen: on takapuoleen kertyvä rasva ja pienet jalkaterät. Mutta riittääkö se? Minut on kasvatettu väärin, miehenä olisin tehokkaampi yhteiskunnalle ja sukupuolista vapaana onnellisempi. Hiusrajani ja leukani ovat miehiset (passikuvassani on selvästi mies, minulla oli silloin lyhyt tukka ja sitä joutuu kyllä kahdesti katsomaan, että sukupuoli määrittyy). Asperger saa minut tietysti käyttäytymään miehille sallitulla tavalla, siis tunnetyhmästi, en monesti kelpaa naiseksi. Olen tosin oppinut pehmentämään kaikkea, mitä sanon tai kirjoitan, ehkä. (Se oli esimerkki). Tulen tunnevammaisesta suvusta: vanhempani ovat kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei osaa olla tunteidensa tai toisten ihmisten tunteiden kanssa. Olenko siis mies; ovatko miehet tunneidiootteja; vai olenko sukuni ja aivorakenteeni sekoitus? Itse pidän täytenä huuhaana, etteivätkö miehet voisi saavuttaa rauhallisen yhteiselon vaatimaa tunneälykkyyttä. Ei se ole mitään taikaa tai siunaus, se on koko lapsuuden jatkuvan harjoittelun tulos. Harjoituksen, johon minua ei kotona kutsutta ja jonka puuttesta johtuen minua kouluun menon jälkeen karsastettiin.

Sukupuolistereotypioiden haitallisuudesta, vaikka yksittäinen lapsi muka ei kärsisikään, vaan suorastaan nauttisi:
Ja siitä päästäänkin prinsessavaiheeseen. Voi kun se meidän teinityttö tykkää hepoista, niin ne tytöt on semmoisia. Parisataa vuotta sitten: kyllä se meidän poika hevosia käsitellä osaa, kunnon hevosmies siitä kasvaa. Huomaa erot lauseiden rakenteissa, taas yksi tapa ohjata henkilö: tytöillä söpöjä heppoja, pojilla ylpeys. Nopeimmat liikeet on varattu miehille: nyt nopeimmat lentokoneet tai avaruusalukset, autolla ajo silloin, kun sillä pääsi vain 20 km/h. Nykyään lapsetkin voi ajaa semmoista autoa. No, ehkei tytöt.
Nanosekunnin epäröinti, jos poika pyytää laittaa mekon tarhaan, ei jää lapselta huomaamatta! Tytär leikkii barbeilla, tyytyväisyytesi on erilaista kuin jos hän leikkisi autoilla. Tottakai on normaalia kuvitella, ettei näin ole. Ei tarvita niin imiselvää (lapsen törkeää pahoinpitelyä) kuin baby-x testeissä, joissa siniseen vaippaan puetulle annettiin vasara, jolla heilutella, ja punavaippaiselle nukke, jota ohjattiin hellimään. Ei tarvita idioottia huutamaan, että miehet ei itke. Nämä eivät ole mitään ilmiselviä punaisia ja keltaisia huutomerkkejä, joita katsella, vaan erittäin hienovaraisia kaikkeen tekemiseen työntyviä ohjauksia suuntaan ja toiseen, helliä töytäisyjä, otatko pillin, tässä sinulle tämmöinen missä on glitteri. Kun mä ajattelin että kyllähän tyttö siitä ilahtuu. Ihmisen aivot ovat superlaiskat. Emme halua tuhlata energiaa ajatteluun. Emme halua pakottaa muita ajattelemaan. Teemme siis mielellämme juuri niin kuin meiltä odotetaan. Kyse on pikkuriikkisistä nyansseista, ja olisi todella ylimielistä vaittää, että muka pääsee niitä karkuun. En itse todellakaan pääse. Minä esimerkiksi rakastan lastani enemmän, kun tällä on mekko. Tunnen sen hyvin selvästi. Ja tämä tosiaan on niitä helposti huomattavia juttuja. Se voi kyllä johtua siitä, että olen itse mekkoonpukeutuja, eli olemme silloin enemmän samanlaisia. Parempi esimerkki voisi olla, että käskin hänen heti laittaa vaatteet päälle ja lakata kärttämästä parasta kaveriaan nakuilemaan (kaveri poika), vaikka tyttären kohdalla en olisi varmaan sanonut mitään.

Jatkuu...
Dissaan prinsessatyttöjään hehkuttavia vanhempia siksi (no en siis dissaa, mutta tuon esiin asian ongelman enkä anna tämän kukan vaan kukkia), että kyse ei ole vakuumissa tapahtuvasta lapsen ja vanhemman välisestä asiasta. Kun "meidän tyttö on just semmonen ihana prinsessa" yhdistyy koko prinsessatarustoon, jossa esim pojat ei saa pitää hörhelömekkoa, on se suora viesti minun pojalleni, että tälläiset kokemukset eivät ole hänelle sallittuja, ja minulle, että joo, tossakin taas tein väärin/en tehnyt tarpeeksi oikein, ilmankos mä en saa huomiota. Esimerkkinä, silmän ja käden kordinaatio (pallopelit) ovat tärkeitä kaikkien kehitykselle ja riekkuminen ja pomppiminen erityisen tärkeää naisille/tytöille, koska meillä on luurappeumaongelmia, joihin tärinäliikunta auttaisi. Mutta oikeat tytöthän istuu siivosti, älä viitti olla vanhemmillesi niin hankala (eli "ompa ihanaa kun tämä toinen lapsi on tyttö, se on niiin paljon helpompaa"). Olen viime aikoina opettemalla opetellut ottamaan tilaa ja pomppimaan, ja se tuntuu käsittämättömän hyvältä. Jooga auttoi, siinä oli pakko levittää kädet. Naiset oppivat väistelemään ja pienentämään itsensä. Olin siihen suullisesti liian tyhmä, mutta fyysisesti opin pitämään jalat yhdessä ja kädet kylkiä myöten.

Ajatuksia tyttöbakteereista
Minusta on myös erittäin tuomittavaa, jos lapsi inhoaa kaikkea toiseen sukupuoleen viittavaa. Aikusilla tämä johtaa mm. raiskauksiin, en katselisi oman lapseni naisvihamielisyyttä hetkeäkään. Todellakin kaikkea pitää ymmärtää, kyllä, kiellän lastani lukkiutumasta sukupuolensa poteroon. Taas, miltä se näyttäisi, jos valkoinen lapsi inhoaisi kaikkea mustiin viittaavaa? Olisiko sekin vaan "no mun lapsi nyt on tämmönen arjalainen, minkäs sille voi, ihan oikeinhan se on kun hän kerran näyttääkin tähän rotuun kuuluvalta".

Esimerkki toisenlaisesta jaottelusta, joka voisi olla sukupuolijärjestelmän tilalla ihan yhtä hyvin:
Voisimme elää maailmassa, jossa sini- ja ruskeasilmäisyys olisivat kaksi ryhmää johon jakaudutaan. Silloin olisi sinisilmäisten vessat ja ruskeasilmäisten vessat: miksei. Ensimmäisenä uudesta ihmisestä katsottaisiin silmien väri, ja sitten käyttäydyttäisiin sen mukaan. Sinisilmäiset ehkä alkaisivat pitää neilikkaa rintapielessä, kun sitten on helpompi nähdä, että mitä väriä on silmissä. Ruskeasilmäiset söisivät suklaata mieluummin kuin hedelmäkarkkeja. Tarhassa lapset jaettaisiin silmien värin mukaan ryhmiin, hei, ahaa, olet sinisilmä, no Marikilla ja Kallella onkin just leikki alkamassa, menehän mukaan. Nallekarkkeja popsivaan ruskeasilmään suhtauduttaisiin vähän oudoksuen, ja jos sen lisäksi tykkäisi vielä tuijotella taivastakin, kannattaisi hankkia silmien väriä korjaavat piilolinssit, että ei ole niin oudon näköinen. (Huom en vertaa tässä sukupuolenkorjausleikkaukseen, jota en tunne yhtääbn tarpeeksi hyvin voidakseni sillä tekstissä leikitellä).
Esimerkkieni on tarkoitus viitata siihen, että sukupuolten mukaan jaettu maailma, ja vielä niin rajusti jaettu kuin nyt, ei ole mikään luonnonvoima. Voimme tunnistaa sen syntysyitä ja muuttaa maailmaa haluamallamme tavalla. Aikanaan maailma oli jaettu valkoihoisille ja tummaihoisille. Siitäkin päästiin. Miksi emme siis tähtäisi sukupuolettomaan yhteiskuntarakenteeseen? Eivät ne ihonväritkään minnekkään kadonneet (ja mustat saavat yhä vankilarangaistuksensa yläkanttiin, valkoiset alakanttiin...), vaikka kaikki pääsivät bussissa haluamilleen pakoille.

Vastaus pukuhuonetoiseisiin:
Mitä tulee pukuhuoneisiin, minä menen mukisematta naisten puolelle, koska en kuulu kumpaankaan sukupuoleen, mutta näytän naiselta. Voisin mennä yhtä hyvin miesten puolelle, mutta siitä tulisi napinaa. Tai joku idioottimies ei osaisi käyttäytyä. Mieluiten menisin kaikille sukupuolille avoimiin tiloihin, ja koska se ei ole neuronormaalien mieleen, tehdään ne kopit. Kaikenlaisten nakujen näkemistä pitäisin vain terveellisenä. Minä en siis kaipaa muutosta, mutta tuen ja vaadin sitä suuntaan, joka sallii kaikkien sukupuolten mukavan elämisen.
Minusta on väärin pakottaa naisten nännit piiloo ja sallia miesten nännit, joten uimapuvunkin pitäisi olla vaatimuksiltaan kaikille sama. Yksilö saa tottakai edelleen valita itse, mitä pukee päälleen, mutta perussäännön/vaatimuksen tulee kohdella kaikkia vartaloita samanlaisena. Samaan aikaan, kun naisille vaaditaan tissit piiloon, eivät musliminaiset monissa paikoissa saa uida koko vartalon peittävässä uimapukukankaisessa uimapuvussa: mitä ihmettä hei??

Lisäkysymysten esittämisestä:
Tyhmät tai nolot tai oudot tai ihan vaan kaikki kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta jo se riittää, että yhteiskuntatasolla tunnistetaan sukupuolen moninaisuus, ajetaan samoja vapauksia ja velvollisuuksia kaikille ja yksilötasolla annetaan sukupuolisten itse kertoa toiveistaan ja kunnioitetaan niitä, jos ei ehsitäkkään jokaiseen vastaantulijaan syvällisesti tutustua. Neutraali ilmaisu kunnes toisin toivotaan.
Rautalangan pointti siitä, että ei todellakaan houkuta astua valokeilaan, on tasan totta. Sukupuolenkorjauksen läpikäyneen housuihin kurkitaan, ainakin verbaalisesti, sellaisella intensiteetillä, että ei ole ihme jos asia halutaan pitää omana tietona. Minä tietysti esittelisin uuta penistäni kuin pahimmat dickpic:ien lähettelijät, mutta tässä erona on se, että sukupuolenkorjaukseen päätyvät lienevät enimmäkseen neurotyypillisiä, joiden tavoista ja toiveista en voi itse sanoa juuri mitään.

mä tykkään tehdä pitkän lenkin

ja siihen oikein tukevan solmun.

http://korva.kapsi.fi/pekka/

auh. Pekka Autiovuori. Toinen auh.

Dark humor is like food.


Not everyone gets it.

No eipä ollut juuri vaikutusta. Jotain amfetamiinijohdannaista se oli, mutta joko otin niin vähän tai olen muutenkin niin sosiaalinen ja energinen... öhöm.

Sama juttu kuin aikanaan avaruuskeksien kanssa: silloinkin alkoi vain nukuttaa, eikä vaikutuksista tietoakaan. Käyttäisihän minä huumeita, mutta kun juhlien jälkeisestä rivakasta kävelystä bussipysäkille saa enemmän kiksejä.

Ensi kerralla ehkä vähän enemmän sitten.

Mikä ärsyttää (älähän huoli, pääsen kyllä asiaankin) on sellainen "hih hih, nyt meillä onkin tässä pussillinen huumeita, hih hih" pelleily. Vedä ne huumeesi ja sitten turpa kiinni. Ei mitään tuntikausien suunnittelua, mistä huumeita, missä salakuljetetaan juhliin, mitä kaikkea otetaan, hi hi hi hi hi hi hi hi hi hi, onpa jännää. Ärsyttää myös alkoholinkäytössä, appelsiinimehuahan meillä tässä vaan, hih hih, "appelsiinimehua" ;). Jos juotte niin juotte, mutta mistä tuo ihmeen kähmäily tulee? Enkä ole katkera kun en ole piirrissä, ei mua piireissäkään kiinnosta muiden aineidenkäyttö tai omakaan kovin paljoa.

Tutkimukset jatkuvat, raportoin kun taas tiedän jotain uutta. Menschkurs kuittaa.

Setäni tarjosi käyttööni kulman maatilastaan kesäksi.

Nyt voi lopettaa sen huutamisen.

Oikeasti, sudet alkaa hermostua.

No huutakaa viel vähän, en mä oo päättäny, tuunko.

Sanomalehdessä ilmastokokousuutisen yhteyteen oli kirjoitettu jotain että "pellin voi ruuanlaiton yhteydessä vuorata paksulla leivinpaperilla, näin säästyy about kaikkea, koska ruokahävikki pienenee ja samoin tiskaaminen on helpompaa".
Ai että oikein -paksua- leivinpaperia, onneksi leivinpaperin valmistus on täysin päästövapaata ja puiden kaataminen on ilmastokriisissä tosi fiksu veto. Lisäksi tämä lause oli (aivan oudosti keskellä muuta juttua) ammattikeittiöstä puhuttaessa, siellä nyt voidellaan vuuat ihan vuokarasvalla eikä todellakaan pelailla paperilla, eikä tämä vaikuta ei hävikkiin eikä pesuun.

Lopussa oli teineiltä (aikuiset on ihan samanlaisia, mutta kysely tapahtui kouluruokalassa) kysytty, että luopuisitteko liharuuista, korkeasta sisälämpötilasta vai lentämisestä ilmaston hyväksi.
-no enhän mä oikeestaan lihaa syö, et se
uudestaan ja udestaan sama mielipide kunnes
-apua, eiks kukaan sano lentäminen, ku mä pelkään sitä?

Jes, näin se planeetta pelastuu, kun lihakrantut taputtaa iyseään selkään ja lentämistä pelkäävä jättää lentämättä. Kunhan nyt ei mistään tartte luopua, niin tietty tehdään kaikki mikä voidaan.

www.eroakirkosta.fi
Vielä ehtii levittää joulumieltä.

"A couple of hundred people in Paris died... a couple of thousand of people die of hunger everyday. But they are not white and not rich and we are used to this fact. If a bomb would go off in Munich I wouldn´t care much either, unless it causes the S-Bahn to be delayed, that would be bad.."

Jos minä olisin hallitus, ja haluaisin saada kansalaiset luopumaan yksityisyyden suojasta, tämmönen terrori-isku olis tosi näppärä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Jos olisin terroristisolu, joka on soluttautunut valtion tarkkailuelimiin, tekisin tämmöisen terrori-iskun, että kansa on ihan innoissaan lisäämässä valvontaa, koska sillon mä saan myös ne kaikki tiedot. Ps. Tekisin sen myös terroristisoluna niin, että näyttäisi, kuin se olisi hallituksen inside job, jotta myös poliitikkoja pitää tietty valvoa, ja tarkasti.

Edit: Kirjoitin vähemmän salaliittosen myös:
Solidaarisuus ja lipun värien lisääminen facebook-kuvaan toki voi osoittaa julkista terrorisminvastustusta. Mikäli ihminen on vaikka kaikkea väkivaltaa vastaan, antaa mennä tämäkin kannanotto.
Kuitenkin mikäli kyseinen ihminen on esimerkiksi vastaanottokeskusten polttopullotuksen puolesta, ollaan ongelmallisemmassa tilanteessa. Jos oletamme, että lipun värit kertovat terrorismin vastustuksesta, tulee sellainen kuva, että henkilö on polttopullovastainen, mutta henkilö itse ei ehkä laskekkaan sitä terrorismiksi. Ehkä tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan saa hyökätä, mutta täällä meillä meitä kohtaan ei saa.
Kun valkeat lähellä kuolee, se onkin huomionarvoinen juttu. Eikä siitä voida syyttää pelkästään mediaa: "tuhat kuoli keniassa tylsässä heimotappelussa" saa paljon vähemmän klikkauksia kuin "sata kuoli pariisissa terrori-iskussa". Koska silleen me ihmiset toimitaan, samannäköiset ja samoin toimivat ja maantieellisesti lähellä olevat merkitsee enennän, koska heihin on helpompi samaistua ja koska he osoitaa, että suhunkin voi sattua.
Mua ärsyttää, kun toisten kokema kärsimys ei saa yhtä paljon huomiota. Maailma on niin täynnä tuskaa, että eihän sitä kukaan kestä ajatella, mutta älkää nyt sitten ruvetko välittämään, kun jotain tapahtuu naapurissa.

Edit: Oho, huomasin, että aika moni on, jopa pitkän tauon jälkeen kirjautunut galleriaan, kirjoittaakseen jutun liittyen Pariisi-hässäköihin. Koska en ehkä stalkkaa just sua, laitahan kommentti tähän alle niin käyn lukemassa sun ajatuksen.