IRC-Galleria

Mikä siinäki sit on, että jos jotain YRITTÄÄ niin varmasti menee perseelleen. Tai siis... ei KAIKKI maailman asiat. Nyt puhutaan itsekurista (mulla ei sitä ole sitten yhtään). On kaikenmaailman karkki-, rööki-, suola-, juoma-, hymy- (erit. bussikuskit) sun muita sukkahousulakkoja. Aina kun yrittää tehdä jonkun pyhän päätöksen, että tällä viikolla en VARMASTI syö yhtään suklaata ni koko siunatun päivän ajattelee vaan fazerin bluuta. Röökilakkoa nyt on turha edes mainita.

Mulla on karjalanpiirakkaongelma. Tiukan budjetoinnin alaisena en mene duunista lounaalle, vaan otan mukaan karjalanpiirakkaa ja omenoita. Ihan hyvä idea, noin niinku teoriassa. Mut mitäs pirua mä nyt sitten teen kun kuolaan likipitäen näppikselle ajatellessani Cafe Manuelan kanaleipää?? Ja kun tiedän etten kotiin pääse vielä moneen tuntiin. Voi paska. Paskan paskan paska. Kaikkein järkevintä olis ollut päivällä mennä vetämään joku 8 euron lounasmättö, jonka voimin jaksaa varmasti koko päivän, sen sijaan et kärvistelen typerien reppuruokieni kanssa ja ostan KUITENKI sen viiden euron kanaleivän (josta ei edes tuu täyteen vaan lähinnä kiukkuseks).

Kaikki lakot on ihan suksesta. Kanaleipä, here I come! Syön ja teen mitä huvittaa. Hitonko väliä, elämä on lyhyt (vähän niinkuin nälkäisen naisen pinnakin).