IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Pinsetti

Pinsetti

::Mukava ta-va-ta::

Selaa blogimerkintöjä

Iron maiden (rautaneiti)Tiistai 05.04.2011 12:06

Voi tätä itsetutkiskelun ihanuutta.. Väkisinkin tulee aikoja, jolloin on pakko pysähtyä, ottaa se peili siihen naaman eteen ja nähdä muutakin ku tummat silmänaluset. Mielelläni karistaisin nää ajatukset, läästäisin vähän meikkiä silmänalusiin, ja jättäisin katsomatta sinne silmiin asti, että ketäs se siellä ja millä tavalla.

Mut viime viikot oon ollu jotenki erilainen, enkä oo ihan vakuuttunu siitä et se on hyvä juttu. Ironmaiden. Rautalady. Tehot päällä vähän niinku jatkuvasti. Ei oo osannu ensinnäkään rentoutua kunnolla, eikä toisaalta keskittyä mihinkään 100%. Jatkuvasti on jo joku seuraava asia mielessä tai menossa. Eikä se haittais jos se pätis vaan koulu- ja duunihommiin, koska ne on pakkokin selvittää yks toisensa jälkeen. Mut kun se on vähän jo hiipinyt muuhunkin tekemiseen ja kanssakäymiseen. Levottomuus. Kylmyys. Poissaolevuus. Itsekkyys. Se, ettei tajua olla kunnolla tilanteessa läsnä ja ottaa asioita ja ihmisiä huomioon.

Ihmisillä on monia rooleja elämässä. Ystävä, puoliso, vanhempi, sisarus, sukulainen, työkaveri, tuttu. Työminä, vapaaminä, milloin mikäkin minä. Miten pitäis pystyy erottamaan missä minkäkin raja menee? Erityisesti siis työminän ja sen muun minuuden? Kai se on ihan hyvä, että oon töissä "rautalady" (niinku oon kuullut). Vähän pakkokin, kun aika on rajallista ja oon töissä kuuden miehen kanssa. Ja alakin on aika miehinen. Ja tehtävää paljon. Ja hirvee halu ja tarve aina suoriutua.. Ei sekään pakollista olis, kai sitä vois vähän vasurilla vetää välillä eikä syyllistää itseään joka helvetin typerästä asiasta. Mut en mä muuten haluu olla mikään tehopakkaus tai rautaneiti. Kylmä ja kova.

Jeih, Voicella soi Nellyn Just s dream. Tykkään. En tosin tajua mikä sen lentävän, palavan auton (???) tarkoitus tossa videossa on.

Ympärillä olevat ihmiset toimii hyvinä peileinä itselle. Lähimmät aika nopeesti heijastaa sen, jos itessä on tapahtunu muutoksia. Mut kyllä ihminen sen itse itsessäänkin tuntee. Jossain siellä takaraivossa, nenänpäässä, kulmakarvojen välissä. Rautaisuus ei oo vielä ulottanut ruostettaan työelämän ulkopuolelle, mut en myöskään halua et niin käy. Olkoonkin businessopinnot. Olkoon businesta duunissa. Olkoon miten bisnestä tahansa, menestys ei oo, eikä tuu olemaan mulle koskaan se tärkein. Ihmiset on. Ei musta oo mikskään jakkupukukiipijäks, joka aikatauluttaa minuutilleen kaiken palavereista seksiin.

Silti on hirvee tarve suoriutua, auttaa, onnistua, kyetä olemaan ja tekemään kaikenlaista. Ja typerää itsensä soimaamista ja syyllistämistä milloin mistäkin. Hitto, on hetkiä jolloin tulee huono omatunto ku bussissa ei oo muita ja kuski joutuu mun takia pysähtymään. Tai kaupassa myyjä ehtii just lähteä kassalta täyttämään jotain hyllyjä ja sit ilmestyn vetämään jotain plussakorttia kukkarosta. Että sillä lailla.. (sarjassamme 'ei näitä viitsis edes ääneen sanoa'). Aina ku teen jotain muuta ku koulu- tai työjuttuja, ni omatunto kolkuttaa koska tekemisen lista on pitkä eikä tunnu hirveesti tekemällä lyhenevän. Aina ku teen koulujuttuja, ni työt kärsii. Aina ku teen työjuttuja, koulu kärsii. Aina ku stressaan molemmista enkä osaa relata tai keskittyä, ni lähimmät kärsii. Aina jostain lävähtää napakka FAIL vasten kasvoja.

Asenteesta tääkin on pitkälti kiinni, ja nyt just se ei oo paras mahdollinen. Vituttaa vaan ku tuntuu et ei oo missään täysillä mukana, ihme vauhkoomista sinne ja tänne, keskittymiskyvyn jakamista sataan suuntaan. Eilinen prese oli hyvä esimerkki tästä -hirvee tahti ja painokas ääni, mut ei loppuenlopuks päätä eikä häntää. Jos kävis kartottamassa tämänhetkisen tilansa psykan sivustolla, jonka psykologiserkkuni joskus vinkkas http://www.skeematerapia.fi/moodit.htm. Sais jotain selkoa taas tähän talvenjälkeiseen itsensä ihmettelyyn.

Äh PLÄÄH. Onneks on musaa ja ihania ihmisiä, jotka jaksaa mua milloin missäkin olotilassa ja ajatusmylläkässä. Ja toimii peileinä, Palauttaa maanpinnalle, jos rautaneiti alkaa levittää ruostetta ympäriinsä. Ehkä tää on nyt vaan tällanen suma. Huhtikuu vielä, ni sit on kouluhommat tältä erää taas hoidettu (toivottavasti) ja voi keskittyä vaan duuniin, olla enemmän olemassa ihmisillekki. Relata vähän. Ja pääsee Puolaan, kahteen kertaan vielä. Ja alkaa toka kesä peikkopojan kaa <3

Jakoivat muuten kauppatorilla tossa pari viikkoa sitten Arlan jotain margariininäytepakkauksia. Ihan hyvä promo, ei siinä mitään. Mut miks jakaa niitä AAMULLA? Kuka haluaa työntää margariinia laukkuun ku on menossa kouluun tai duuniin?

Niin ja ostin sen H&M:n mainoksissa liehuneen kesämekon mut noi nirunaru-yläosat saa mut näyttämään sitomisleikeistä pitävältä muumilta. Kivaa. Onneks kello on jo sen verran, että voin töihin mennessä käydä viskaamassa sen takas sinne mistä tulikin.

Kuukaus vielä.
Siihen asti: SOAD - Vicinity of Obscenity
ja: Corinne Bailey Rae - Put Your Records On

Vappuna soi taas haukibiisit ja Ukkivainaat ja Norah Jonesin Sunrise. Sitä odotellessa normimäärä töitä, luennot, kuus tenttiä, ja 9 muuta rapsaa/preseä/tehtävää. Onneks väliin mahtuu Lemmenlauttaa, piraattibileitä, leffailtoja, treeniä, mokkalatteja, ja muuta pientä karkumatkaa arjesta. Ja omatunto takaraivossa saa kiljua äänensä käheeks. Rautaneiti, hitonmarjat.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.