IRC-Galleria

Jiihaa, viiden tunnin päästä mä istun bussissa viidenkymmenen muun daamin kanssa kampauksessani ja meikissä (jota alan tehdä tossa puolenyön jälkeen).
Ja sitte Haminaan.

Okei, myönnetään, mun tukka.. ääh. Raidat ei tarttunu eli näyttää siltä ku mun tukassa olis ruskeita raitoja kirkkaan oranssin ja punasen sijasta. ja kampaus lähentelee Marge Simpson -tyyliä. Mut mä fiksaan sen vahalla ja lakalla ja se on sit sellanen ku on.
Se olis saanu olla räväkämpi, tyylikkäämpi ja värikkäämpi.
Mut hälläväli.

Nyt mä meen lakkaamaan varpaankynnet.

**Mieleenpainuvaa uutta vuotta itse kullekin!!**

Ja tiedoksenne; uus vuosi, uudet kujeet. Mulla ainakin.

Vieläki ihan jäätävä olo. Kasikymppinen viru valge ei sovi mulle, mut toisaalta, kenelle se sopii?

Ei hevonvitunhelvetti, mua risoo oma typeryyteni suuressa määrin. Mitä mun pitäis itseni kanssa tehdä että toimisin niinku normaalit ihmiset. Ja sit kuitenki, life is a bitch, eikä mun tekemiset kuulu muille niin kauaa ku en ketään muuta satuta ku itteeni (ja seki johtuu yleensä humalatilasta ja harvinaisen vinkeestä aivotoiminnasta tai sen puutteesta).

Joo oli hauska setti eilen. Ja joo piti lähtee frendin kanssa vaan parille, mut loppuen lopuks se heräs jokirannasta jonkun tyypin luota ja mä Jäkärlästä. Ei kaduta mut kaduttaa kuiteski. Mä kiroon alkoholin alimpaan helvettiin nyt enkä juo sitä ennen ku.. noh, lauantaina Haminassa.
Seki yks vitun hiihtäjä veti jonkun palon nenään vaikkei se sitä myönnä.
Toistan itseäni: mun tekemiset ei kuulu muille.

Siihen on miljoona syytä miks mä haluaisin lähtee menee täältä, ja yks niistä miljoonasta on se, et mä pääsen karkuun sitä, et mun pitäis kohdata ketään tai selittää mitään kenellekkään. Tai selvitellä ihmissuhteita tai yhtään mitään. Mä haluan johonki missä mä en tunne ketään eikä mun tarvii välittää kenestäkään.
Polttelee jalkojen alla, on poltellu jo vähän aikaa.

Ihmissuhteet on pahimpia, kun niitä toisia osapuolia ei saa toimimaan niinku haluais, ei tietenkään saa. Mut se olis utopistisen helppoa jos ihmiset sanois ja tekis edes hetken just niinku sä toivoisit niiden tekevän.
Paraski puhuja, joku varmaan jossain miettii että millä helvetillä ton pikku-Päivin sais tekemään mitään niinku pitäis.
Uaah.

Okei, nyt mä pyyhin morkkikset pois mielestä (ei onnistu, koko päivä sitä on yritetty) ja yritän väkisin olla niin kylmä etten välitä mistään. Eilinen oli ja meni, huomenaamulla ku herää ni ei oo vastassa darraa, vaan parturi, pakkaaminen ja Haminaan lähtö. Mut toisaalta vastassa on kuitenki ne ihmiset.
Kai mun pitäis pyytää anteeks monelta ja paljon, mut toisaalta, mä en voi elää niinku kaikki muut toivois. Jos mä en nuku nätisti Marimekkokukkapeittojeni alla ja hymyile kauniisti ja muuta...neutraalia, vaan biletän, puhun, teen, menen, otan, kärsin, nautin, pompin, hypin, selitän ja elän ni ok. Mun elämä tää kuitenki on.

Nyt pitää mennä nukkumaan. En saanu tänään mitään aikaseks (paitsi tummaa riisiä aamupäivällä jota en syöny), hävetti kulkee kaupungilla yrittämässä hoitaa asioita ku näytin just niin viiltävän kipuselta ku oloki oli. Silmät tummat ku vettyneet mustikat, tukka täysin out of control, puuhka pörrössä ja tupakalta tuoksuen.

That's life :)

Kauniita unia.

Joulut meni. Vedettiin kunnon perheidyllisettijoulu. Soitettiin iskän ja broidien kanssa skittaa, bassoa, akustista ja minä pianoa ja mutsi hymyili vieressä että onpas ne ihania :)

Hähää, mut oli oikeesti aika hauska joulu. Kaikenlisäks sain aika ihania juttuja lahjaks vaikka mä luulin että mulla on kaikkee. Hajuvettä, pyjaman, oloasun, pehmolelun (kyllä, pehmolelun), Armageddonin, Kartio-laseja ja kaikenlaista. Mitä mä niitä tänne selostan, ketä OIKEESTI liikuttaa mitä pukki mulle toi.. Uaah!

Näin Akia pitkästä aikaa vähän enemmänki, on se kyllä hullu mut silti niin loveable frendi. Ja lauantaina oltiin baarissa ihan jäätävällä kokoonpanolla, tsih, ja hauskaa oli.

Hautajaiset oli tänään, soitin sielläki pianoa niin tunteella että unohdin hengittää. Mut nyt voi taas rauhottua.

Aion jättää mediakulttuurin sikseen ku on niin helvetisti tekemistä alkuvuodesta.
Sössötisössöti, ei mun pitäny jumittaa koneelle selostamaan täysiä mitättömyyksiä kaikenmaailman karvakorville. Mä annan tän prkleen kosteusnaamion olla vielä viisminuuttia ja meen ompelemaan loput strassit iltapukuuni joka on UPEE, enkä jaksais odottaa sitä että pääsen parturiin ja tukka veks (no ei kokonaan hölmöt) ja valvon koko perjantaiyön koska lähden puol neljältä aamuyöstä Haminaan elämäni bileisiin!

Brassailenko? No kyllä varmasti :)
Ja ku tulen ni hehkutan vielä enemmän.

No oli ihan hyvä baari.

Mun on niin hirvee ikävä. Mulla ei oo enää pappaa-

Pappa meni parempaan mut silti.
On niin ikävä että sattuu.

Tulee erilainen joulu.

Ikävä jäi.

Nuku hyvin pappa.

Poets of the Fall ~ Sleep

Anteeks mitä?

Mä HALUAN ulkomaille, niin lujaa että kohta katkee joku verisuoni päästä.

Enkä mä halua Irlantiin tiskaajaks tai Ranskaan au pairiks. Mä haluan Brasiliaan rakentamaan kouluja tai Guatemalaan opettamaan muksuille englantia.

Ja sitten ku mä etsin lähettävää organisaatiota niin parhaimmillaan saisin maksaa tonneja siitä että pääsen. Ei se niin voi mennä.

Viidellä tonnilla mä rakennan oman savimajan ja etsin itse käsiini jonkun apua kaipaavan perheen. Ehdin jo naiivisti toivoa, että apua kaivattais jossain niin kipeesti että joutuisin itse maksamaan lennot ja ehkä ruoat mutta saisin nukkua jollain patjalla jossain ja auttaa ilmaseks.

Ihme maailma, miten mä tänne oon joutunu kun ei täällä mee mikään oikeudenmukasesti tai oikein, eikä ainakaan ilmaseks.

*huoh*

Noh, mun etsintä on vasta käynnistyny, mä löydän kyllä jonkun kanavan että pääsen karkuun ja tekemään jotain mielekkäämpää ja merkittävämpää ku gallerian päiväkirjaan kirjottaminen....

Jos jollain on kokemusta vapaaehtoistyöstä tai apuvälineitä mulle, niin niian ja kumarran ja pussaan kättä, niitä kaivattais. Kaikki organisaatiot kaipaa rahaa. Sitä mulla ei ole.
Halua auttaa ja halua päästä maailmalle kyllä löytyy.

Sit kun mä jaksan ni mä kerron tän kauniin ja kiltin matkailukuvan kääntöpuolen.

Nää on näitä muka-lupauksia. Mä voin pyhästi luvata vaikka lopettaa tupakanpolton. Ei tuu tapahtumaan. Riippuvaisuuteni lisäks mä TYKKÄÄN polttaa, sanokoot ja kauhistelkoot kuka tahansa mitä tahansa.

Eihän sitä ääneen sais sanoo että tykkää polttaa. Mut se on tapa. Tietyissä tilanteissa mä tarviin sen, tietyissä tilanteissa mä haluun sen viisminuuttisen.

Mut sen mä tiedän että vuodenvaihteen (joka tulee oleen UPEE) jälkeen alkaa muutama proggis (Elojuhlat, Nuorisotiimi, mahd. Elisenvaara -hankehässäkkä, Popzoo Promotions..).

Sen lisäks mä aion tehdä talvilomilla (siis ei mun lomilla, mulla mitään lomia oo) ihan homona töitä koska mä tahdon Kaliforniaan tai Thaimaaseen. Tosin jälkimmäiseen vois ehkä lähtee vapaaehtoistyöhön. Mut tarvitaan siinä kuitenki vähän ylimäärästä. Se Olivia Joules aiheutti mussa vielä entistä suuremman matkakuumeen.

Istuin eilen tuolla katolla (siis oon vanhempien luona, en istunu kerrostalon katolla Turun keskustassa :) ) ja poltin sitä nimenomaista tupakkaa ja koin yhden ihanimpia hetkiä vähään aikaan.

Mä inhoon sitä ettei kaupungissa näe tähtiä.
Täällä näkee.
Mä näin kolme tähdenlentoa ja toivoin ihan huomaamattani.

Voi aamen, olenpa mä runollinen.

Tein satamiljoonaa piparia äsken ja nyt meen leikkii kissanpennun kanssa. Mitäköhän a)eläimet ja b) pikkulapset miettii ku aikuiset ihmiset heiluttelee sormia niiden edessä ja kujertelee ja pitää ihme ääniä ja tekee ihme ilmeitä.

"Helvetin sekopäät", niin ne varmaan ajattelee ja päättää ettei niistä koskaan tuu tällasia hulluja.
Ja sit niistä kuitenki tulee. No ei ehkä kissoista.
Mitä mä selitän..

Toi meidän karvanen ja raidallinen pikkukundi (kissa) löyty reilu kuukaus sitte uima-allashuoneesta yhdestä pahvilaatikosta ylpeän, joskin vähän hidasälyisen emonsa suojista. Saakelin nymfo toi emo, taas se pyöräytti pennun vaikka mutsi on tunkenu e-pilleriä lihapullaan vähän väliä.

No mut anyway, mä meen nyt ihmettelemään että onko se pentu saanu jotain vajakkivaikutteita emonsa hormonipillereistä.

Ilmeisesti on. Ainaki se heiluu kävellessä eikä oikein tajuu. Mut niinhän mäki teen.

"Lalalalala. Rockin' around the christmas tree.."

2000-luvun supersankariagenttinainen!

Luen Helen Fieldingin Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus -kirjaa. Aivan huippu.
Äärettömän pinnallinen stoori; huulikiiltoa, valkoista hiekkaa, puuteria, kauniita ihmisiä ja täyteläisiä huulia. Ja samalla uskomattoman syvällinen journalistin ajatuksenvirtoja mukaileva nykypäivästä ja tämän hetken mediasta ja epäkohdista kertova tarina.

Siis ihan parasta viihdettä.

En oo pitkään aikaan ehtiny lukea, nyt en malta lopettaa enkä haluakkaan. Kirjoista, hyvistä kirjoista, saa aina irti tosi paljon.

Monet ihmiset ihan iästä riippumatta dissaa kirjoja ja lukemista tylsänä ja turhana, homeisten ja harmaiden ihmisten ajanvietteenä. Asiahan ei oo näin.

Kirjojen kautta oppii elämää eri tavalla, näkee asioita muutenkin kun sen oman pienen ymmärryksen ja lasin läpi.
Ja jösses että mä oon nauranu tätäki kirjaa lukiessa. Osaahan tietysti Fielding kirjottaa (Bridget Jones) mutta tää on melkein parempi.
Agenttitrilleriparodia.

Terrorismia, Los Angelesin ja Miamin upeutta, rakkautta, itsenäisyyttä, vahvaa naiseutta, raikkautta, glamouria, funkkia, kiiltoa, surua, totuuksia, vinkeitä ilmaisuja. Mä rakastan tällasia kirjoja.

Ja tässä toinen jolla virkistää elämää ja mieltä ja omaa luonnetta:
Deborah Spungen: Nancy

Nää kaks kun lukee vastapainoks toisilleen. Sillon tietää jo jotain elämän värikkyydestä.

Ja tämä, joka jokasen pitäs lukea osatakseen hitto soikoon elää: Laila Hietamies; Hylätyt talot, autiot pihat.

Siinä teille, prkl. Uskokaa tai älkää. Se jos muut ei tajua lukea ei oo multa mitenkään pois mut sääliks käy.
Hähä.

Nyt mä lähden frendien kanssa kahville. Helvetin tukka kun ei suostu asettumaan. Kummallisia piikkejä ja sarvia. Mä kuritan sen.. jotenkin.
Aikamme taistelu :)

Mun tanssiaispuku on kohta valmis. Upee. Ja korut. Ja kaikki. Olispa jo uusvuosi.

Että mä oon levoton.
Destiny's Child // 8 Days of Christmas

Jos mulle tulee kusihätä yöllä ni sit sattuu. Olen taas järjestänyt huoneeni lattian kauniiksi ja sulavaksi vaatteiden, korujen, papereiden, kirjojen, joululahjojen ja epämääräisten kasiien ja pussien valtamereksi.

Ja herranjestas, entäs aamulla ku hyökkään ilman piilareita herätyskellon kimppuun ja hampaita pesemään.

Paska jos mä kompastun. Tällä volyymilla ekassa kerroksessa asti tärisee jos heitän tosta nupat naamalleni, hyvällä tuurilla vielä päin hamsterinhäkkiä. Seki sais sydärin.

En mä kyllä enää siivoo. Saatana.

Ja MITÄ VARTEN mä istun tällä typerällä koneella ja kirjotan johonki typerään päiväkirjaan ku aamulla pitäs lähtee kouluun?!?! Väsyttää jo muutenki ihan homona.

Voi veenus, nyt mä meen sängyn alle ja vedän peiton polviin.

PusuhaliihQdaaraxupoxuommataannuQQQQ SWEET DREAMS.

Mulle ei sais tulla minkäänlaisia opintotukia, palkkoja tai veronpalautuksia. Mut tulipa urheiltua jalat rakoille tuolla kaupoilla viilettäessä. Ja olin mä frendin kanssa Rentossa kahvilla (miks sanotaan et mennään kahville jos ykskään osapuoli ei oikeesti käytä kyseistä nautintoainetta?).

Joululahjojen ostaminen on ihme touhua. Ensinnäki mun pitäis tatuoida kysymysmerkki otsaan (tästä on puhutta monta kertaa, oon yks iso problema) koska osaan järjestää tästäki antamisen ihanuudesta itselleni jonkunkokosen ongelman. Kimmafrendeille tunkis lahjaa ja sukkaa ja pörröä ja pehmeetä ja kimaltavaa ja kaunista ja tuoksua ja hauskaa joka vitriinistä ja tiskiltä.

Mut odotas ku yrittää löytää jotain pikkubroideille tai kaverikundeille...

Helvetin opiskelijabudjetti AAARGH. Mä ostaisin frendeille ja perheelle koko maailman jos olis varaa. Mut ei oo.

Ja sitte ostin vielä itelleni satasen Pilgrimin korusetin, jotta hallelujaa. Ei mut se oli oikeutettu ostos (tai näin mä itselleni väitän) koska mutsi halus ostaa (lue: maksaa) niistä puolet mulle joululahjaks. Ja se oli oikeutettu myöski niiden upseeritanssiaisten takia. Sinne mä en mitään rihkamaa kyllä laita.

Pukua aletaan tehdä huomenna ja tehdään se mustin kanssa viikonloppuna valmiiks. Varasin kampaajan tänään. Hitto että tulee yhdet bileet kalliiks mut ne tulee oleen niin ainutlaatuset, että mä panostan siihen ihan mielelläni.

Haluun että tukka on mun näkönen, puku istuva ja naisellinen, korut ja meikki juhlavat ja kaikki ah niin bueno.
Ja haluun mä näyttää hyvältä ihan tän mun upseerioppilaskavaljeeriexänki takia. Sen juhlathan ne on.

Syy miks mä sättään näin helvetisti (tai siis eilen ja tänään ja koko ajan) on se että yritän pitää järjen ja ajatukset kasassa vaikka sitä pappaa mietinki lähes non-stoppina. Yöllä se sit vasta iskee ajatuksiin voimalla.

Jee jee rok rok vuokrasin Kuninkaan paluun, siinä menee seuraavat kolme tuntia ja sitte siivoon niin kauan että varmasti väsyn ja nukahdan mopin kanssa olohuoneen seinää vasten.

Annie // Heartbeat