IRC-Galleria

. "Ja jos kaadut, nouse ylös,
. pane heftaa polveen,
. ja etene taas.
. Jos kaadut aina vain, ajattele, että
. kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
. niin suoraan mahalleen
. ja näköalapaikalle.
. Sillä autuaita ovat ne,
. jotka osaavat nauraa itselleen,
. koska heiltä ei tule hupia puuttumaan."
.
. - Aino Suhola; Rakasta minut vahvaksi (1998)

Nyt jo hymyilyttää.
Ihania, IHANIA ihmisiä tiimiläiset, kaikki mun takana seisovat aikuiset ja nuoret, vanhemmat jotka ymmärtää, ihmiset joilla on huumorintajua.
Huomisesta tulee mielenkiintonen päivä :D

HAHAH!

Kiukuttaa siltiki.
Surettaaki vähän.

*huoh*

Nyt ku oon tätä tässä kelannu, ni loppuen lopuks oon ihan tyytyväinen.
Mieluummin mä oon mukana tekemässä jotain mikä aiheuttaa mielipiteitä ja halootakin, kun että tekisin jotain laimeeta mitä tähänki asti on tehty.

Ei mitään muutosta tapahdu koskaan, jos ei rikota vähän rajoja. Mielelläni mä niitä rikon.
Ja turha sanoo että oon juureton ja moraaliton. En oo mikään typerä pyryharakka eikä tiimiläiset mitään aivottomia teinejä, kyllä tästä järki löytyy ja tahto.

On jo aikaki joidenki asioiden muuttua tuolla landen nuorisotyössä.
Nuoria ne on neki, ei ne mitään piirileikkejä tai polttopalloja halua bileissä harrastaa.
Pieni kaksmielinen huumori ei varmasti aja ketään ennenaikaseen neitsyyden menetykseen. Epäilen suuresti.

Ja tietty sitä Viikkolehden juttuakin voi lukee kriittisesti, niinku tietysti mitä tahansa muutaki tekstiä. Tätäki. Aina ne on jonkun ihmisen ajatuksia eikä kellään oo täydellisen oikeeta maailmankuvaa tai ajattelutapaa kaikesta.

Vähän sieppaa kyllä, ku kaikkensa teki ja joku mistään tietämätön tulee vielä mollaamaan ja leimaa mut jokski hemmetin vähäjärkiseks tytönheitukaks. Mut mulle riittää se, että nuorilla oli hauskaa.
Niille mä tätä tein ja teen, en jollekki satunnaisille vanhan polven lehdenlukijoille.

Löysin muuten kämppiksen ja oon lukenu kahden päivän aikana sekä Itkevät syvät vedet että Sillat yli joen. Molemmat Pirjo Tuomisen historiallisia romaaneja. Ihania.
Kuulostan tosi hissukalta mut mitä siitä :)

En oo saanu oikeestaan mitään aikaseks koko viikkona. Ollu töissä vaan ja kirjottanu jotain vastinetta ja hoitanu sen vuokralaisen. Ja bileiden jälkiselvittelyt.
Mut käytännös olisin voinu tehdä paljon enemmän.

No mut huomenna duuniin, jos alkais siellä tehdä sit työoppimisrapsaa.

Nuorten Akatemian hommatki olis jo alotettava.
God dammit eiks tää ikinä lopu.
Mä haluun opetella tekemään itelleni vaatteita, en oo ottanu ompelukonetta edes laatikosta vielä, ei oo ehtiny. Ärsyttävää. Helvetti.

Mä haluun Hollantiin Sofian luo as soon as possible.

MÄ TARVIIN KÄMPPIKSEN!!!

Hitto ku tää kuukausi valuu käsistä.
Pitäs vähä nopeesti löytää joku kämppään ku Sofia otti ja lähti Hollantiin.

Apua.

Olen olemassa taas.
Turussaki varmaan alkuviikosta.

Nii ja keskiviikkona oli ihan tajuttoman hauskaa. Ta-jut-to-man.
Onneks ei ollu hirveesti tuttuja liikenteessä, oli aikamoinen vauhti päällä mulla, Heidillä ja Lauralla..

Auran Salesta ei saa kurkkuja. Kumma paikka.

Valot on, tukus on käyty, dj on, pahvit ja maalit on, vaihtokassa on, järkkärit on, huviluvat on, palkinnot on, safkat on, skabat on, skabarekvisiitat on....

Vittu mä unohdin ne appelsiinit ja kurkut.

Eli kauppaan ja sit vast maalaamaan. Pitäs ehtii tehdä budjetti ja suunnitelma viel tänään.

Ensimmäinen tapahtuma jonka järjestän alusta loppuun hyvän tiimin tuella.
Jänskättää mut hyvin se menee.

Jeehaw beibit :D

Päätä särkee.

Itse Kaarina Juhanantytär on yöpyny joskus Pöytyän pappilassa.
Vaude.

Luin eilen 500-sivusen romaanin 1500-luvun puolväliin sijottuvasta Suomi-Ruotsin valtakaudesta. Historia on ihan tajutonta. Nyt en malttais tehdä mitään muuta ku lukeelukeelukee mut onhan näitä muitaki velvollisuuksia.

Pitää esimerkiks käydä ostamassa toinen puhallettava Barbara tosta nurkan takaa ala liikkeestä. Jos ottasin tällä kertaa sen vaaleetukkasen ku viimeks otin punapään.
Ne pitää siellä mua varmaan vähän skitsona tyttönä.
Mut työt on töitä :)

Illalla juhlimaan Heidin kakskymppisiä, pudotin komeesti kuoharipullon portaikossa eli ku avaan sen Heidin partsilla ni hyvin mahdollisesti Tuomiokirkon kellot kumahtaa ku korkki paukkuu sinne asti. Puhumattakaan helmeilevästä kuohuviiniryöpystä jonka luultavimmin saan päälleni ja voin sitte imeskellä paidanhelmaa loppuillan päästäkseni tunnelmaan.

Niinku aina, kirjat vaikuttaa muhun.
Oon ihan euforisissa olotiloissa ihmetellessäni ympäröivää maailmaa taas ja kelailen sitä miltä Suomen Turku näytti sillon ku Juhana asu jalkavaimonsa Kaarinann kanssa Turun linnassa ja kuningas Eerik, Kustaa Vaasan poika piti valtaa ja mestas veljensä herttua Juhanan lähimmät miehet iskien niiden päät seipää päähän. Tai ku Katarina Jagellonica toi Puolan loiston Turun linnaan.

Turun linnas on siis pakko ehtii käydä viel tänä kesänä. Ei voi ketään. Pakko.

Hitto nyt on pakko jatkaa töitä.