IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Pinsetti

Pinsetti

::Mukava ta-va-ta::

Selaa blogimerkintöjä

Sohva ei siirry ajatuksenvoimalla, tahdonvoimalla eikä ainakaan yksin tän naisen voimin. Tähän siis niitä miehiä tarvitaan, selvishän sekin. Kovasti yritin pyllyllä ottaa ikkunasta vauhtia ja potkutella joka suuntaan mut meinas hajota sohva, nainen ja ikkuna. Eli nyt siis edelleen sohva keskellä olohuonetta. Hyllyt sentään paikoillaan (marilynin siirsin IHAN ITSE, vaikka se painaa tuhat kiloa ja varpaisiin vähän sattui).

Eipä kyllä muutenkaan vaikuta ihan siltä että ylihuomenna on bileet. Tähän suloiseen sekamelskaan ei uskalla päästää ihmisiä. Eläimiä ehkä, pölykoirien seuraks. Siivoon sit.. huomenna tai joskus. Miten täällä onkin näin pirusti tavaraa..

Antennijohdon kiinnitin kuin ammattilainen, vähän se on tosin vimpulassa ja vasaran pää irtos pari kertaa mut eipähän pyöri enää jaloissa.

Lisäks päivään mahtui asun pohtimista ja sovittelua, jonka jälkeen näytin ihan alan ammattilaiselta. Halvalta sellaiselta. Stay upit meni rikki, sukkanauhat meni solmuun ja kokonaisuus näytti niin homssulta että en ehkä halua julkisesti näyttäytyä niissä vetimissä. Paitsi tietty jos päätän vaihtaa alaa.

Leipätikut on ihan uus tuttavuus. Eilen leivoin ihan perus sämpylätaikinameiningillä tikkuja valkosipulilla ja tuoreella korianterilla. Niistä tuli vähän paksuja mut ihan hyviä ja oikein pariisilaisia Punaisen Myllyn teeman mukaisesti. Äsken tein ruispaahdosta pikkutikkuja pannulla oreganon, chilin ja suolasokerin kanssa. Saa nähdä tekeekö mun kokeilut kauppansa.

Tarjoiltavissa taitaa nopeet syödä hitaat, mut ne nopeet syökin sitten niin montaa sorttia että saa nähdä mahdutaanko korsetteihimme.. (mä en kyllä mahdu nytkään, sen verran tullu kiloja taas). Mutsi tekee mokkapaloja ja pitsaa, Anna jumalaista kakkua, mä tonnikalapiirakkaa ja noita tikkuja. Lisäks suklaakeksejä, karkkia, sipsejä, dipattavia, juustoja, oliiveja, kermavaahtoa ja hedelmiä. Ainakin siis jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja budjetti kestää. Booli luonnollisesti punaista, mausteista ja vahvaa, tehdäkseen meistä kaikista oi niin syntisiä.

Päivän ihana piristys oli ihana synttärikortti ihanalta ihmiseltä, täydellisen ihana yllätys :) ihanaa ihanaa. Ei kun oikeesti, oli mahtavaa tulla kotiin toimistolta, potkia luukusta tipahtaneita mainoksia eteisen matolla, luulla valkoista kuorenkulmaa laskuks ja huomata, että se onkin synttärikortti ihmiseltä jonka en olis odottanut mua muistavan :)

Huomenna 25 mittarissa, huh huh. Juhlin sitä sitten human resource managementin luennolla, wuptiduu!

Note to selfTiistai 23.03.2010 16:43

Kun tekee vierekkäin mehua ja nuudeleita, niin ne nuudelit kannattaa heittää sinne kattilaan kiehuvaan veteen, ei siis kannuun mehutiivisteen joukkoon. Ne EI kypsy siellä, maustuvat kylläkin.

Toiseksi, kun tilaa netistä karvasaappaat helmikuussa (ja ne on pakko saada vaikka ollaan jo menossa kevättä kohti) ja ne saapuu tässä vaiheessa maaliskuuta, niin ne kannattaisi lähettää takaisin. Etenkin kun tili on miinuksella ja muutaman päivän päästä pitäis juottaa 30 ihmistä humalaan. Ongelmana on, että mä haluan ne popot.

Lisäksi oli mieltäylentävää huomata, että pyykkituvan pesukone on rikki. Kuivain kyllä toimii! Kätevää.
Miten tän saa loppumaan, miten pysäyttää kelaaminen, muistot, ajatukset, kaikki tää levottomuus, ärsyyntyneisyys, viha, kipuilu.

Jatkuvasti ajatukset palaa vuoden päähän. Missä olin silloin, missä nyt. Päivi, 24,99 vuotta. Kahden päivän päästä 25. Miten paljon muuttui taas vuodessa? Miten erilaista oli, miten erilainen mä olin, Päivi 23,99 vuotta..

Miten kukaan voi ikinä suunnitella mitään? Se on niin turhaa. Miks suunnitella, asiat menee kuitenkin ihan just miten menee, eikä kaikki riipu itsestä vaikka paljon riippuukin. Mut jos itse ensin suunnittelee, sitten muut vaikuttaa niihin suunnitelmiin sillä tavalla, että on itse myöskin pakko muuttaa niitä suunnitelmia, niin voiko silloin syyttää levottomuudesta a) itseään, b) muita vai c) ylipäätänsä elämää ja sen sekopäisyyttä? Ja täytyykö syyttää, kiittää, vai mitä?

On ihan helvetin kamalaa kyseenalaistaa kaikki. Kun ajatukset palaa koko ajan taaksepäin, ja olo on kummallinen. Levoton. Kun kysyy itseltään, että onko elämä parempaa nyt kuin silloin ja jos on tai ei niin miks. Teinkö oikeita valintoja? Entä jos en tehnytkään? Ja mitä valintoja pitäis tulevana vuotena tehdä, ettei taas kaikki menis uusiks. Onhan se joo rikasta ja värikästä ja vaikka mitä, että koko ajan tapahtuu, muuttuu, on elämänmakuista elämää, tunnetta ja tekemistä.

Mut sekoaa siihen saatana kuka tahansa jossain kohtaa.

Lahjoitetaan aivot, loppuunkulutetut mutta silti käyttämättömät.

Kai tää on vaan taas joku hajoiluviikko oikein virallisesti ja kohta olo tasottuu, kevät tulee, lumi suli, puli puli ja niin edelleen.

Tää litsläts -fiilis sopii hyvin tähän keliin.

Itselleen valehtelemisen helppousSunnuntai 21.03.2010 13:38

Viime yö ei mennyt liskoille, pyhitin sen tahtomattanikin vilpittömälle itselleen valehtelulle tai vähintäänkin kyseenalaisille ajatuksille. "Ei, mä en oo kylmä". "Se illan viimenen drinkki oli fiksu veto". "Muistan ja ehdin ihan tarpeeks ottaa ystäviäni huomioon". "Saan kyllä koulun ja duunit hoidettua ihan hyvin". "Nautin täysillä siitä et saan olla rauhassa ja yksin". "Oli oikeesti hyvä idea ostaa ne saapikkaat". "En mä kadu mitään".

Ja paljon, PALJON muuta mitä en kenenkään edes halua tietävän. On se niin helppoa. Everybody's doing it. Välillä on pakko selittää itelleen asioita, joita ei halua myöntää. Muuten sen pään hakkais seinästä läpi eikä vitutuksella olis mitään rajaa.

"Ei, en mä oo lihonu" (miks ne farkut ei sitten mene kiinni, mitä??) :)

Nyt sitten sunnuntaiaamu avautui täydellisen kaaoksen vallitessa sekä päässä että olohuoneessa. Onnistuin jo sotkemaan itseni valkoseen maaliin kun keskittyminen on mitä on, eikä edes tajua miettiä missä se pensseli oikein viuhuu. Onneks elämäni nainen tulee kohta ja ottaa ohjat käsiinsä. Ystävät on ihania, miten ne aina mua jaksaakaan :) näitä loputtomia ajatuksia.

Lemmenlatta oli ok. Ei mitään tajunnanräjäyttävää. Kivaa, meidän hauskaa porukkaa, ihan hyvää meininkiä. Olin aika off, itestähän se on kiinni miten huisia milloinkin on. Vale tämäkin, paskat se aina itestä ole kiinni.

Viikon keikat oli kyllä hyviä, niistä nautin kunnolla. MyForever ja OpenSkyRetreat, thank you guys!

Tunteet tekee elämästä hankalan. Ihmiset tekee. Ite mä teen. Plää plää. Neljän päivän päästä oon 25, hurjaa.

Suti käteen ja volumet kaakkoon.

Guano Apes - Living in a lie

Maaginen TO DO -listaTiistai 26.01.2010 02:11

Olis hirmu kiva jos pankkitili kasvais samaan tahtiin ku to do -lista jonka tein eilen ajatellen että siitä sitten alan yks toisensa jälkeen vetää juttuja yli, myöskin niitä jotka on roikkuneet. Eilen siinä oli 18 kohtaa, nyt 23. No, oon saanut siitä nyt pois 3 ja puol eli parisenkymmentä tehtävää jäljellä.

Pirusti duunia, jonkun verran koulujuttuja (voi helvetti, tulevat case studyt, tenttiin lukemiset, tutorhommat ja ibsan jutut puuttuu listalta, paskan paskan paska), ja sit muita enemmän ja vähemmän tärkeitä. Kaikki siivoukset, pyykkäämiset, sun muut juoksevat perusjutut nyt ei edes kuulu tolle listalle kun vaikka ne vetäis yli niin kohta ne siellä taas möllöttää. Voi HELVETTI sieltä puuttuu myös palkanmaksut ja tiliöinnit kun kuu on taas lopuillaan. AAAAARRRRGH.

Eikä siinä mitään, tekemällähän lista lyhenee mutta kun aika on rajallista ja energiatkin aika low. Ja kun haluuuuuuun tehdä kaikkea muuta.

Soittaa pianoa (sormet syyhyää päästä koskettimille), lukea (ja hyviin kirjoihin uppoudun ja hukun täysin enkä voi lopettaa), käydä kaikissa niissä kivoissa jutuissa mitä tässä nyt olis. Esimerkiks tällä viikolla ennen viikonloppua; pikkuveli tulee käymään, kaverin kanssa kahville, TGI, Turku Bandstandin alkuerät, kaverin tuparit, tytsikaveri yökylään, Klubilla keikkaa.. Nämä siis viikon iltaohjelmaa. Siihen sitte päälle päivä koulua ja töitä, plus nää kaikki omaa aikaa vaativat lukemiset ja zumbaamiset. Voi herraisä..

Sit vielä ikuisuusprojektit; valokuvista parhaat printiks, Indesign ja Illustrator kurssille, jonkun uuden kielen opettelu, jazzpianotunnit. Hiton valkosipulinkynsien säilömiset ja chilikastikkeet purkkeihin. Se, että olisin parempi ystävä, nukkuisin kunnolla, ehtisin antaa aikaa ja olla mukavampi ja vähemmän hölmö, ja mitä näitä nyt on elämää suurempia tavoitteita.

Täyttä elämää for sure :D

Ai niin, viime TGIn kuvat oli loistavia (viitaten tohon edelliseen merkintään, niin myös hetket kuvien ympärillä). Sen tosin näistäkin kuvista taas totesin, etten koskaan tuu olemaan pieni ja söpö nainen. Höh. No mut ehkä meitä pitkiä punaisiakin tarvitaan, jotta maailmankaikkeus on tasapainossa noin niinkuin naisten ulkoisten eväiden puolesta :)

Niin ja ai niin, kuulin tänään että jos (ja kun) haluan maisteriohjelmaan niin keskiarvon pitäis olla vähintään kolme. Hyvä että kuulin tässä vaiheessa. Sen economicsin ykkösen meen kyllä sit korottamaan, riman alitushan se oli muutenkin.

Jospas jatkais järkevämpien juttujen parissa. Kuten TE -raportin... *huoh*
Taas yks viikko takana niin täytenä etten enää muista ilman kalenteria mitä maanantaina tein. Ei käy aika pitkäks tai tunnu siltä että on turhaan ollut olemassa. Viikonloppu vilahti ohi rauhallisen perjantaikahvittelun, landella vierailun, hyvän kirjan, mahtavien naisten, hillittömän tanssimisen ja lopulta lököilysunnuntain merkeissä. Täydellisiä naisia ruotsinkielisillä teksteillä xD Laiskanpulskean naisen ratkaisu kielitaidon virkistämiseksi.

Kipukin pitänyt viime päivinä kyllä huolen siitä että muistaa olevansa elossa.. Selkä vihloo ympäri niskaa ja rintakehää, hakkaa ohimoihin, säteilee pieniä piikkejä käsiin, särkee koko rangan mitalta. Mikäköhän sitä nyt kiukuttaa? Ärsyttävää, rasittavaa, mut jo niin tuttua.

Luulis eilisen tanssimisen lepyttäneen kiukkusen kivun. Mitäköhän askelmittari olis hakannut jos sellanen olis sattunut mukaan? Loistavaa settiä taas loistavassa seurassa. Ei voi ku olla kiitollinen siitä miten monipuolinen repertuaari erilaisia ystäviä eri yhteyksistä mulla on. Hulluja, fiksuja, ihania, hauskoja, värikkäitä, ajattelevia, sympaattisia, eläväisiä, ymmärtäväisiä, parhaita.

Pitäis ostaa halpa videokamera, pikkunen ja huoleton, ja pitää se mukana aina. Parhaat jutut säilyy tietysti ainoastaan muistoissa mut mitä enemmän hyviä hetkiä sais tallennettua kameroihin, sitä parempi. Oon aina ollut jotakuinkin addiktoitunut valokuviin. Tulipalosta kainaloon lähtis ensin päiväkirjat, sitten valokuvat ja ehkä sitten myös mahdolliset kanssaeläjät :)

Valokuvat on muutenkin monitahoisia. Jotenkin epärehellisiä, koska kukaan ei kaiva kameraa esiin riidan aikana, tai itkun, surun, kiukun. Huonoista hetkistä harvemmilla on todistusaineistoa. Hyvä niin, mutta vähän petollista. Jos aika kultaa muistot niin vanhat valokuvat sen illuusion ainakin aikaansaa. Kontrastina kymmenen vuoden ajan kirjoitetut päiväkirjat, tunteiden kaatopaikat, pitää huolen siitä ettei lipsu realiteeteista.

Toisin ku valokuvat, päiväkirjat menettää kuitenkin jossain vaiheessa merkityksensä. Ne jää historiaks ja nostalgiaks, ajanjakso toisensa jälkeen. Valokuvien merkitys ja ote säilyy pidempään, se miten paljon tunteita mikäkin otos herättää. Eikä mikään kuva herätä tunteita yksinään, vaan siihen liittyy aina se ympäröivä tilanne. Muisto kuvan ympäriltä.

TUO haastatteli surffaamisesta Tuokio -lehteen ja siihen piti etsiä surffikuvia viime kesältä. Se tuli selväks ettei vielä oo aika ihmetellä niitä kuvia, hyviä hetkiä lähihistoriasta. Ehkä joskus, mut ensin saa kyllä kulua vähän enemmän aikaa loppuvuoden tapahtumista. Kolme kuukautta ei vielä tee ihmettä.

Sen tosin oon viime päivinä huomannut että kolme kuukautta valittamista, älytöntä oloa, miljoonaa ajatusta, liiallista analyyttista ajattelua ja hajoilua saa riittää. Ärsytän itseäni olemalla niin omituinen nykyään. Time to get a grip ja vaan nauraa elämän omituisuuksille.

MigreenipäätelmiäKeskiviikko 13.01.2010 17:59

Maailman kaikki kliseet pitää paikkansa. Raivostuttavaa.

Niin kuin myös tää järkyttävä, kaikki aistit repivä päänsärky. Ajattelin värjätä juurikasvun, ehkä se auttaa. Ehkä ei.

Joulu oli meni, uusvuosi samoin, loma myös. Mukavastihan ne, ehkä vähän liikaa aikaa ajatella ja olla itsensä kanssa. Tekemättömyys ei sovi mulle, tuntuu että pää puuroutuu ja koko olemus jumahtaa ja ameeboituu. Ei sillä etteikö mulla ajatus jumittais ihan normaalioloissakin vähän väliä.

Kamalaa ku tuntuu et on tyhmentyny viime aikoina, voiko sen pysäyttää? Jos tää pahenee ni hymyilen kohta tyhmänä ja imen peukaloa. Valmistu siinä sitten jostain koulusta. Pitäs tehdä joku äo -testi taas, näkis onko tulokset muuttunu.. Pakkasen puolelle menee, ainakin tän päänsäryn kanssa.

Ei, kyllä mä tiedän mitkä ne syyt on miks olo on niin omituinen, miks oon outo, pihalla. Tuntuu ku mut olis heitetty pesukoneeseen täydellä linkouksella saippuaa silmissä ja nyt yritän kuivua takas normaalimuotoon. Kyllähän se aina hetken vie, varsinkin kun on tällainen iso punainen tunteellinen villapaita. Hetken kestää kuivahtaa.

Aqueduct: Hardcore days & Softcore nights

Ihana talvi, koulussa kivaa, tuutoriksikin pääsin. Uuden kämpän nurkkiin kotiutunut sekä nainen että villakoirat.

Matt Pond PA: Champagne Supernova

Päänsärky ei siedä edes musiikkia. Ei hyvin mene, tää on varmaan se kuolemasta seuraava. Nukkumaan siis.
Hyvä meininki, aivan loistava porukka. Liikaa mustikkashotteja taksimaksuna tosin. Reidessä mustelma ku kaaduin VAATEKOMEROSSA, kuka tekee niin? Ja aamulla ihmettelin kun harja ei mee hiuksista läpi, ei kai kun niissä oli majoneesia. Ikean imukuppitiskiharja on seinässä pystyssä (jonkun näkemys taiteesta ehkä?), kylmää glöginjämää löytyy kattiloista ja kupeista, ja patonginmuruja on kaikkialla.

Hyvät bileet siis! xD Lukukausi loppui vauhdikkaasti ja hauskasti. Kivalla porukalla on ilo juhlia. KIITOS kaikki mahtavat iibeet! Nyt pitäis vielä vääntää enkun pofo. Vähän hapokasta. Ja ostaa joulu- ja valmistujaislahjat. Vielä hapokkaampaa..
Elämä voittais jos sais niskahieronnan.

Kauppalaista tuli kolmonen, miten se on mahdollista??! Jos economics menee vielä läpi ni heitän voltin (ikään ku niitä mustelmia ei olis jo muutenkin tarpeeks).

Ihmismieli on todella kummallinen instrumentti.. Just to state the obvious.

Hyvän olon aineksetMaanantai 14.12.2009 01:33

Hitto, vois olla paljon veemäisempikin fiilis ottaen huomioon kaiken sen keskeneräisen tekemisen määrän mitä tässä vielä olis ennen huomista.

Mut mitäpä noista stressaamaan. Viimeisen puolentoista vuorokauden aikainen lihapullashow, joulumarkkinat, ulkoilu, tanssahtelu, syöminen, shoppailu, höpöttely, jumittelu ja etenkin loistava seura pitää tytön kyllä tyytyväisenä kaiken keskellä :) Ja tuntuu sujuvan koulukin, vaikka en olis kyllä uskonut kun miettii minkälainen syksy on takana.. MOB tentti ja assignment 4, presentation skills 4, EBA tentti 5. Ilmeisesti ihan laadukasta liibalaabaa oon kirjoittanut xD Economics ja commercial law menee kyllä ihan reisille, niissä kun ei auta selittäminen. Mut hälläväli.

Camp IBkin sujui ihan loistavasti. Ja huomisen jälkeen voi sykkiä töissä ja sit vetää tonttulakin päähän ja rallatella läpi joululoman. Ja luntakin tuli, tekis mieli tehdä enkeli partsin alle. Joku viimeöinen kulkija oli jo ehtinyt piirrellä auton konepeltiin "sunset boulevard", se olikin liki ensimmäinen mitä tänään näin kun partsilla sain silmät auki.

Hips, onpa ällön tyytyväistä tekstiä. Suomessa pitäis vaan parkua ja valittaa. Ei pysty, ei kiinnosta, on parempaakin tekemistä.

Joululahjalista osa 1Keskiviikko 09.12.2009 01:04

Vaikka mulla kaikkea jo onkin, niin aina sitä nainen jotain haluaa..

* Lisää kylpyvaahtoa! Ja öljyä! Ja kaikkea kylpyilyyn, ankkakin olis kiva

* Kynttilöitä, tietysti. Erityisesti erilaisia ruskeita ja punertavia, isoja ja pieniä

* Porakone

* Riisinkeitin

* Calvin Kleinin Euphoria

* kymmenen kultaharkkoa ja uus naama

Hitto, mullahan on se piparitaikina sulamassa!! No kerrankos niitä yöllä paistellaan. Ei ne tontutkaan tähän aikaan vuodesta nuku.

Hips.