IRC-Galleria

Saarioisilla on selvästi Suomen tiukin markkinointitiimi.

Niiltä irtoo aina koko Suomen kansaa ilahduttavia mainoksia, joissa siis käytännössä myydään folioon pakattua maksaa, valmiskastikkeita jotka maistúu jauholta ja leikkeleitä, jotka joku onneton lätkii pakkaukseen jossain tehtaassa.

Mut ne mainokset on ihan parhaita! Niillä brändätään eineksistä enemmän ku houkuttelevia. Äitien tekemää ruokaa, se pikkulikka ku kilju kurkku suorana "meiän äiti tekee teiän äitien ruuat" ja kohta kaikki hoki sitä, samalla tavalla ku pari vuotta sitten kaikki hoki "Syökää kanaa".

Ja nyt Saarioisilla on tää uus rallatus "oli joku kastike, ja tirlittan ja pippuri ja joku Tiina", en mä muista miten se menee. Äidin kanssa keittiössä.

Ja kaikki on niin leppoisaa :)

Lasten suusta -jutu on kyllä ihan parhaita.

"On se kumma miten vähän saa aikaan kun vain lakkaa yrittämästä"

REPS REPS REPS.

Lasten ja humalaisten suusta todellaki kuulee totuuden. KUmman vähän oon itekki saanu tänään aikaan ku vaan lakkasin yrittämästä olla reipas.

Söin liikaa äitin lättyjä ja ruisleipää, voi perkele. Nyt oksettaa.

Mua ottaa ihan hulluna päähän kärpäset tähän aikaan vuodesta ku ne on ihan tokkurassa ja totaalisen pihalla ku ne ei tajua kuolla jo tässä vaiheessa ku yöt alkaa olla kylmiä, ne luulee et "vielä on kesää jäljellä".

Landelomailua viimeset neljäpäivää. Maaseutumatkailua ja sen sellasta, tule, koe ja näe luonnon ihmeellinen maailma. Jep jep.

Olin haravoimassa äsken, vaahteranlehtiä. Niitä on miljoona ja ne on kaikki ihan keltasia. Keltanen ei oo yhtään mun väri mut vaahteranlehdistä tykkään. Ne on niin viattomia ja tanssii vaan ku huidon niitä Fiskarsin rumalla haravalla. Sellasta. Tulipahan ulkoiltua, kaupungissa ei paljoo tuu reippailtua ku mitä siellä menis ulos tekemään? Potkimaan liikennemerkkejä? No, jotkuthan tekee sitäkin. Ei ehkä mun hommaa kuitenkaan..

Duunissa oli eilen ihan USKOMATON tahti. Myynti oli parempi ku joulupäivänä. Kymmenestä kahteen oli turha kuvitella tekevänsä mitään muuta ku juomaa toisen perään, uutta asiakasta kehiin, mitäs sais olla, viinanmittailua, lantrinkeja, mixauksia, läiskytystä, pyöritystä, taiteilua. Mun ja Annan meininki siellä tiskin takana lähentelee välillä akrobatiaa ku molemmilla on käytössä viis kättä ja tehdään suurinpiirtein voltteja ettei törmätä toisiimme siinä menossa. Mut kivaa oli, yks bädni soitti vanhoja rokkicovereita ja porukalla oli hyvä meininki. Huutaa ei tarvinnu ku kerran ku yks kundi heitti lasinsa paskaks lattiaan. Sillon pärähdin ja lujaa että jumalauta poika, sä lähdet pihalla justiinsa nyt. Kerran piti sanoo suorat sanat yhdelle pervolle papalle. Ei sellasta kenenkään tarvii kuunnella. Niitä rivouksia en viitti edes toistaa.

Ja sit se siivoominen sen jälkeen.. Tupakkahuoneen lattia oli vaihtanu väriä valkosesta mustaan ja lasinsirut narsku kenkien alla. Juomia oli läikkyny ja tippunu pitkin lattioita, ja tahmeet drinkit muuttuu iloseks mustaks liemeks kenkien alla ku ketään ei ehdi siivota.

Mut siis kaikkinensa kiva ilta, paljon hauskempaa olla duunissa ku saa tehdä kunnon tahdilla eikä vaan venailla että onko porukka tänään liikenteessä vai ei. Jääpalakone ei pysyny meidän tahdissa vaan teki tuskallisen hitaasti niitä kuutioita. Piti sitte tarjota viskiä jäillä ilman jäitä, ole hyvä, viis kakskyt kiitos.

Oon taas lukenu noita Tuomisen romaaneja. Aina vaahtoon niistä, mut syystäkin. Helvetin hyviä teoksia, ihan oikeesti. Vuosisadan alun elämää Suomessa ja muuttuvassa maailmassa. Mä vaan tykkään niistä. Siitä faktapohjasta ja historiantietämyksestä mihin ne perustuu, vahvasta naispäähenkilöstä, lujasta luonteesta ja tempperamentista, siitä ettei luovuteta. Politiikasta. Luonnon ja tän maan korpien kuvailusta. Liike-elämästä. Muutoksista, jotka värittää historiaa aina, nytkin. Joskus joku lukee tietokirjaa tai faktaan perustuvaa romaania tästä ajasta, 2000-luvun alusta, ja niistä muutoksista jotka nyt on meneillään. Niistä, mitä me ei nyt edes nähdä. Siitä, miten Suomessa alkaa olla taas luokkajakoa ja ihme poliisivaltion vikaa, riistämistä vaikkakin hyvin toimivaa demokratiaa ja kuitenkin hyvinvoivaa yhteiskuntamallia. Muutoksia kunnissa ja julkishallinnossa. Ilmastonmuutoksia. Amerikan sekoiluja ja isojen valtioiden sotapolitiikka ja ihme isoveljeilyä.

Sekavaa mun tekstini mut sekava on tyttökin. Löysin farkut joihin aion vielä mahtua vaikka henki menis. Haravointi edesauttaa sitäki asiaa. Mother-freakin''-nature indeed :) Kolmen viikon päästä Bosniaan.

Oon päättäny että musta tulee liikenainen, businesspakkaus ja sen sellasta. Sellanen kylmä ja tunteeton ämmä joka painaa menemään jakkupuvussa eikä halua sen enempää miestä ku lapsiakaan eikä osaa ajatella enää muuta ku menestystä ja tehokkuutta ja jolla ei oo aikaa ystäville.

No tulee varmaan joo. Jossain määrin ehkä, haluun kyllä menestyy, mut noihin raameihin en suostu kyllä millään. Teen elämästäni sellasen ku haluan, elämä potkii varmasti joskus päähän eikä asiat mee niinku suunnittelis ja aina sattuu jotain mikä masentaa ja vaikeuttaa, mut sit ei auta ku potkii takas ja lujaa. Luovuttaminen ja valittaminen ei ainakaan edesauta mitään, vaikka joskus on pakko vähän marista.

Tässä esimerkki; mä en millään saa aikaseks sitä Skotlannin raporttia vaikka pitäs. LAISKOTTAA! Teen mä sen vielä tänään mut en nyt. Ei jaksa eikä huvita. Marmar.

Oh shit.

On aina yhtä suloista mennä verkkopankkiin maksaa laskuja, mut vielä sulosempaa siitä tekee se että tili on melkeen tyhjä. Oho.

Mihin mun rahat on menny?

Oon taas budjetoinu tekemisiäni tosi mallikkaasti. He he. Ja naurattaaki vielä. Mut miks mä alkaisin jonkun rahan takii itkee? Töissäkäyvä ihminen, herranjesta sentään. Ja itehän oon rahani käyttäny ni turha itkee ku maito on jo lattialla -filosofia käyttöön.

Oon ollu tänään hurjan aikaansaava, nyt lähden kyllä pyöräilee tonne kurkiaurojen ja keltasten lehtien sekaan niinku joku äiti-Luonto ainakin.

Hmm.
Perjantai, landella. Viikonloppu, landella.
Huomenna illalla duunissa, landella (Loimaalla).

Sain Bosnian rapsan lopullisesti valmiiks, wuuhuu! Olis varmaan kyllä kannattanu lukee ite kirjottamansa teksti läpi ennen ku lähetti sen kaiken kansan luettavaks intranettiin. Lueskelin sen tossa ite läpi ja tajusin että siellä on ihan olennaisia virheitä. Niinku se, että Antsa olis tehny toiminnallista opparia. Tai että Koka Koma olis muslimibändi (ei oo ku kroati). Ja sit jotain epämääräsiä yleistyksiä ja muotovirheitä. Niinku oli ja ovat ja sellasia. En mä kyllä kirjottaa osaa näköjään vieläkään.
Milläköhän helvetillä se äikän ällä sillon joskus nuorena tyttönä lukiosta irtos...

Se tuntuu heti tekstissä jos ei oo lukenu tai kirjottanu pitkään aikaan mitään. Teksti on sellasta tylsää. Tasasta, sisällötöntä, tylsää. Harmi sinänsä, olisin toivonu ton bosniarapsan olevan ihan kunnollinen ja värikäs ja fiksu raportti. Yhtä värikäs ja fiksu ku se projekti oli. Mut voiko sitä kouluraporttiin ja asiallisesti kuvailla miten värikäs koko homma oli? No ei voi :D

Voiko sinne kirjottaa, että vedettiin festarinjälkeisinä heti suoraan ihan jäätävät kannut, kaikki me tiiminvetäjät? Tai etten lähteny Tuzlaan ettii tortillalettuja aamukymmeneltä ku olin tullu seiskalta kotiin ku olin poikien kanssa roadtripillä jossain vuorilla?

Noh, se on sellanen ku se on. Livejournalin reissupäiväkirja on tylsä ja siitä puuttuu viimenen kuukausi koska mulla oli vähän muutakin ja parempaakin tekemistä viimesen kuukauden aikana ku istuu koneella kertomassa suomen ihmisille että mitä tapahtuu. Ehti sen sitte Suomeen palattuaki tehdä.

Soitin just Amirille. Reilun kolmen viikon päästä nään sen taas. O-MI-TUIS-TA. Jännä fiilis, kaikin puolin. Sillä lailla se neljä kuukautta sitte hujahti. Voi jee.

Kohta alkaa perjantailevottomuus, pitää ennen sen iskemistä yrittää lähettää vielä tiimimailia eilisestä kokouksesta.

Ai niin..
Mä oon tosiaan se "aina ilonen" -tyttö, niinhän ne mut töissäkin nimes.

Yeah,right.

Ottaa päähän. Kaikki.
Se, etten töiltäni ehtiny hoitaa tiimiasioita illan aikana.
Se, että selkä sattuu jumalauta aina.
Se, että huominen päivä on taas yhtä juoksemista.
Se, että ihmisillä on odotuksia mua kohtaan.
Se, että aikuiset ihmiset käyttäytyy ku kakarat eikä varmasti lähde pilkun jälkeen ennen ku tasalta.
Se, että mandariini purskautti mehua silmään.

Ja muutama muu asia.

Ja minkä takia tutkimukset ja oppimateriaalit pitää olla kirjotettu niin helvetin pätevällä akateemisella kielellä?? Mua ihan suoranaisesti sieppaa sellanen 'ollaan olevinaan' -meininki joka tavalla. Mutta että pitää käyttää sanoja ertritäärinen tai attraktiivinen. Neki suoraan jostain englannista, ei voi sitte käyttää suomenkieltä helvetti. Mu mielestä se on naurettavaa, että lukee ensin lauseen, jonka sen jälkeen kääntää järkevään muotoon, ku sen olis voinu alusta asti kirjottaa ilman ainasta pätemistä. Mä vihaan kyseistä piirrettä muutenki. Että kuunnellaan marginaalimusiikkia tai pidetään performanssitaiteesta tai pukeudutaan valtavirtaa vastaan vaan jotta voitas olla ollakseen. Kaikkee sitä sopii tehdä, jos siitä oikeesti tykkää, mut ei pelkästään siks että se nostaa jotain vitun statusta. Turha kenenkään yrittää nostaa itteensä muiden yläpuolelle, se on kanssa piirre jota vihaan. Ja itsekkyys. Ja huumorintajuttomuus. Ja laiskuus. Ja marmatus turhasta (enkö mä ite tee juurikin nyt sitä..). Ja itsesääli. Ja vastuuttomuus.

aaaaaAAAAAARGH!

Saako olla lapsellinen; mä haluan mennä peiton alle kuuntelee musaa enkä haluu tehdä enää ikinä mitään tai nähdä ketään. Kiitos.

Töihin taas. Se rasvanpolttoaerobic oli just niin pönttöä ku voi kuvitella. Rumat tennarit ja huono permanentti, Tuija ja Unna, huh huh.. Noh,tulihan siinä kuuma. Mut teki mieli heittää läppäriä jollain ku ne oli niin upbeat ja 80-luku.

James Bluntin uus levy toimii. Love it.

Ei jaksais lähtee duuniin mut toisaalt miksei jaksais. Otan vähän koulujuttuja mukaan ja toivon et on hiljanen ilta ni voin siellä viihdyttää itseeni lukemalla esimerkiks "kunta ja kulttuurin talous" tai "Kulttuuriomaisuuden suojelu osana kriisityötä" tai "Kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistyötä" ku pitää ne jokatapauksessa jossain välissä lukee kahden viikon aikana. Ja viis muuta teosta. Nice.
No panic, turha stressaa, asiat menee aina niinku niiden kuuluu, sen oon huomannu. Just lay low and let go, mä en jaksa enää olla ihan kireenä ja hiillostaa itteeni ku maailma ei kaadu yhtään mihinkään.

Ihmissuhteet.

On siinäki aihe. Siitä vois kirjottaa loputtomiin, ja niinhän kirjotetaanki; kaiken aikaa, biiseissä, kirjoissa, tutkimuksissa, päiväkirjoissa, runoissa, artikkeleissa.

Elämän vaikein aihealue. Raha-, työ-, ja terveysasioihin on aina joku selkeehkö ratkaisu. Jotain töitä saa aina, rahaa tulee ku hoitaa asiansa oikein eikä istu vaan perseellään, terveyteen vaikuttaa ihan yhtälailla toi perseensä nostaminen penkistä.
Mut ihmiset... Sä et sen toisen pään sisälle pääse vaika miten yrittäisit. Ja jos konkreettisesti yrität ni siinä ollaan jo sitten tekemässä raakaa murhaa. Mut siis oikeesti; kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, ei tiedä miks se tekee asioita niinku tekee, mitä tuntee. Eikä pysty vaikuttamaan siihen, mitä se ajattelee, tekee tai tuntee. Aina voi yrittää mut tässä asiassa se ei oo kokonaan itestä kiinni miten homma menee. Melkeen jokasessa muussa asiassa on. Itestä kiinni tää elämä on. Mut ne ihmiset siinä elämässä..

Tajusin tänään että pitäs ostaa kunnon osoitekirja kalenterin ja iänikuisen perusvihon seuraks, joita aina kannan mukanani siinä missä piilarikoteloa ja kännykkääkin. Alkaa olla niitä ihmisiä ja yhteystietoja niin paljon että pitäs saada ne johonki kondikseen. Ehkä siinä tulis sitte samalla kartotettua, että ketä mun elämään nyt tai enää kuuluu, ja mitkä on ne verkostot joita oon tehny projektien ja duunien kautta.

On jotenki junttimaistaki tai lapsellista lopettaa ystävyys sanomatta mitään. Ja ihan ku seinään. Voi jeesus sentään. Enhän mä varmaan muuten asiaa edes ajattelis mut olis joskus kiva kuulla et mitä kuuluu. Oonhan mä herran tähden vähemmänki tärkeisiin ihmisiin edelleen satunnaisen harvoin yhteydessä. Toivon vaan hartaasti että nää tän hetkiset tärkeet ihmiset pysyy. Pitää tehdä kaikkensa sen eteen.. Mut mitäpä sitä ei frendien ja rakkaiden vuoks tekis :)

Duunissa perus, melko kiire. Tapsa tarjos vielä pilkun jälkeen laivatuliaisista mullekkin kermalikööriä ja Ovipalvelun toimitusjohtaja oli kiltti ja jätti reilun tipin. Se nyt oli muutenki fiksu ihminen ja asiakas. Suomalaiset ei oo oikein sisäistäny tätä tippikulttuuria. Palvelua on niin monenlaista, jos se on hyvää ni kymmenen senttiäki on jees.

Öitä maailma.