IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Pinsetti

Pinsetti

::Mukava ta-va-ta::

Selaa blogimerkintöjä

Hippa!Keskiviikko 28.09.2011 16:19

Öömtuota, tää syksy pelaa mun kanssa jotain hippaa tai nattaa tai vastaavaa kummallisen nimistä lastenleikkiä. Mä juoksen nyt siis perässä ja ihmettelen, miks jotenki tuntuu etten saa duuneja tai mitään aikaseks vaikka tääkin on eka kerta pitkään aikaan ku en tee töissä ..no, töitä. Pari yötä pyöriny sängyssä miettien et missäs nyt mennään. Yllättäen, kirjottamisentarve iskee siinä vaiheessa kun ajatukset alkaa tippuilla päästä ja pomppia ympäriinsä.

Viime yönä tulin muun muassa seuraaviin tuloksiin:

- Valtaosa ihmisistä on aina enemmän tai vähemmän pihalla siitä, mitä tai kuka itse on, mitä haluaa, mitä haluaa sitten kun on saanut aiemmin haluamansa, eikä kukaan oo koskaan täysin valmis paitsi sitten lopulta (hautaan). Tai jos sattuu olemaan sellainen tilanne, että kaikki tuntuu valmiilta ja vois olla tyytyväinen, niin sit on levoton (tosin tää ei mee edellisen yleistyksen piikkiin vaan on lähinnä henkilökohtainen dilemma).

- Mun on pakko mennä parturiin, koska kohta mua ei erota betoniseinästä tän harmaanvaaleen juurikasvun kanssa

- Tää syksy on TAAS, taas taas taas ihan erilainen ku aiemmat, kaikki muuttuu joka vuosi, koko ajan, vaikka periaatteessa mikään ei oo muuttunu: oon edelleen opiskelija samassa koulussa, töissä samassa duunissa, parisuhteessa saman pörröpään kanssa, ystäviä samojen ihmisten kanssa, asun samassa kaupungissa. Ja niin edelleen. Eli mikä sit lopulta on muuttunu niin paljon, että tuntuu et kaikki on taas ihan eri tavalla?

- Parvekkeen ovi ulvoo

- En muistanu ostaa niittejä

- Tässä elämä on

Meillä on olkkarissa digitaalinen valokuvakehys, jonka yhtenä kuvana aika ajoin ruudulle pyörähtää Jonathan Elleryn teksti "Be fearful of mediocrity". Mä sen kuvan sinne oon lisännyt. Mitä oon silläkin yrittäny itelleni todistella? Että keskinkertainen on pelottavaa? Senkö takia nyt on rauhaton olo, että keskivertoelämää tässä kuitenkin eletään. Pitäiskö olla aina tiedossa jotain hypeä tai draamaa, jotta mulla pysyis draivi päällä?

Mitä odotettavaa nyt on? Aina pitäis olla jotain mitä odottaa. Joulu tai parturissakäynti ei ihan riitä sytyttämään.. Täytyy siis keksiä jotain.

Siinä keksimisen lomassa voisin photoshoppailla pari tuntia ja opiskella vähän espanjaa. Osaan sitten ens vuoden tomaattisodassa laskea yhdestä kymmeneen ja kysyä mitä kuuluu, en mä kuitenkaan muuta muista. Kätevää.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.