IRC-Galleria

Kirjotan opparin kolmessa päivässä.
Oon laskenu että jos kirjotan palttiarallaa sivun puolessa tunnissa ni 30 tuntia riittää. Esitarkastukseen keskiviikkona.

Kulttuurituottajakollegat tietää mitä opparin tekeminen tarkottaa. Niin myöskin kaikki jotka on lopputyön tehneet tai tekemässä.
Kusessahan mä olen, kun en vielä riviäkään oo kirjoittanut, mulle on sanottu että oon tyhmä ja että tää on mahdotonta. En olis tässä tilanteessa jos olis ollut enemmän aikaa ts. jos en olis ottanut itelleni niin paljon tekemistä. Suorittamisen tarve on kova, halu kehittyä, kasvaa, ylittää itsensä. Tää tuntuu melko ylivoimaselta ja oon jaksamisen rajoilla unenpuutteen ja vapaapäivien puutteen takia jo ennen ku oon aloittanut.

Mut arvatkaa mitä:
mä teen tän, ja teen kolmessa päivässä, ja teen hyvin.

Uskokaa huviksenne, maalaistytöt pärjää aina ja sisulla mennään vaikka läpi titaanin.

Keskiviikkona pamautan kuoharipullon auki. Hyvillä mielin ja itseni ylittäneenä. HAH.

Hellurei ja hellät tunteet! Tää tyttö lähtee tanssimaan. Tukka on kiharalla niinku Charlien enkeleissä ikään ja kohta maskit nassussa. Radalle on päästävä, raskaat työt vaatii raskaat huvit.
MTV on syyllinen mun tanssihimoon, sieltä kun tulee välillä jopa ihan oikeesti MUSIIKKIA jonkun helvetin Cribsin tai Pimp my riden sijaan.

Vittu mikä musiikkikanava.
Poppi soi ja papiljotit rokkaa.

Jaha. Alkaako elämä palata uomiinsa vai mitä tapahtuu kun pitkästä aikaa kirjotan tänne päiväkirjaa?

Ja mihin uomiin? Mulla ei oo ollu tasasta elämää tai rutiineja kolmeen vuoteen.

Kolme kuukautta parisuhdetta. Maaliskuu täynnä opinnäytetyö ja Lemmenlautta -risteily -paineita. Huhti-toukokuun vaihde vielä kunnon vääntöä koulun kanssa ja sitte kesäkuussa: OON VAPAA JA VALMIS!

Oon menny kouluun sillon pienenä seitsenvuotiaana pellavapäänä ja sillä tiellä ollaan edelleen,nyt oranssitukkaisena eikä niin pienenä kakskakkosena. Mut nyt se loppuu.
Kesällä en aio tehdä muuta kun myydä bisseä. Olla yhdessä, ja vaan yhdessä, työpaikassa, tehdä tietyt tunnit joiden jälkeen oon vapaa tekemään mitä haluan. Ilman puheluita, maileja, suunnitelmia, raportteja, liibalaabaa.

Voih miten odotan sitä hetkeä kun kaikki tekemättömät ja vielä tehtävänä olevat koulujutut on valmiit. Loppu. Pois. Syksy pitää huolen itsestään, ei mua pelota.

Ja ihmiset tässä elämässä on kuitenki tärkeintä. Se, että niille on aikaa. Se, että niille on voimia stressin sijasta, tukea, turvaa, iloa, hymyjä, huomioonottamista, naurua, halaamista, olemista.

Rakastan mun ystäviä, perhettä, Petee. Haluan olla niille enemmän olemassa. Ja enemmän omana itsenä.. Nyt oon jotain päänsärkysen ja kiireisen tapaista, hetkittäin iloista ja lepposaa.

Kaikkein tärkeintä on tietää itse mitä on, mitä jaksaa ja uskoo siihen että osaa ja onnistuu, vaikka vaikeelta välillä tuntuukin. Ja tärkeetä on myöskin voida luottaa läheisiinsä.

Perkele mä selviin tästä keväästä ja onnistun. Sehän ei oo mistään muusta kiinni ku musta itsestäni.

Nyt mä selviin kyllä ensin pyykeistä. Ja sitten menen tiskin taakse, siis sille puolelle jossa tuoppi on täynnä energiajuomaa ja promillet nollassa.
Syntymähumala tuskin on laitonta..?

Elämä on toisinaan niin tajuttoman omituista.

Itseään ei silti pidä koskaan menettää.

Facebookista löytyy Intian reissukuvia.
En jaksa niitä tänne lisätä kun en jaksa pienentää tiedostokokoa.

Tein siis niinkin suuren synnin että lähdin lomalla ja NAUTIN ihan järjettömästi, ja siitä rangaistuksena oon ollut vatsataudissa viikon.

Kiitti letuista.

Elämä alkaa jo voittaa, viikonlopuks luksushirsimökille ja nakuna hankeen kierimään.
(Mihin hankeen? Parin hiutaleen ja kylmän kävyn keskelle lähinnä). Minttuviinakaakaotermari reppuun, uudet sukset suihkimaan ja makkara teleskooppitikun päähän.

Ui nam, elämä on kyllä aika lepposaa.

Tuulee niin että tukka lähtee. Tein päivimäisen sisääntulon toimistolle äsken tupakalla käydessäni, kun juutuin oviaukkoon. Tuulen syytä sekin, ei siis mun.

Nukuin kaks yötä ku vauva ja oon tuntenu itseni ku uudeks ihmiseks sen jälkeen. Ehkä se pitää paikkansa että uni ja ravinto on ihan oleellisia ihmiselle.

Illalla pakataan ja aamuyöstä lähtee lento kohti Goaa.
Pete kiipee palmuun ja mä meen pesee norsuja.

Että sillee.
Suomessa taas joskus loppukuusta.

Nauttikaa paskasäästä :) Kjäh kjäh! Sanon delfiineille terkkuja kaikilta.

Intiaan! Viikoks! Beibin kanssa! WUPTIDUU!

Oon niin mahdottoman rakastunu että en tiedä miten päin olisin. Kämpilläki vaan käyn aina sillon tällön, roudaan hiustenkuivaajaa mukanani.
Uusvuos meni duunissa. Niin menee tämä(kin) viikonloppu. Maanantaina uuteen työharjotteluun. Uus vuosi uudet kujeet. Rakkauden loppuvuosi 2007. Ja alkuvuosi 2008. Ja luultavasti kaikki vuodet tästä eteenpäin.

Joulupukki toi mulle monitoimikoneen. Mulla on kynnet ja oon laihtunu viis kiloo.
Päivi kuittaa.

Oho. Ennätys. En oo kirjottanu melkeen kuukauteen.
Ei vaan ehdi. Jaksa. Ehkä joskus mäkin tuun siihen pisteeseen ettei oo enää mitään sanottavaa (no joo varmaan..).

Tykkään joulusta vaikka tää onki tällasta valojen, tiptapbiisien, punasten pallojen ja pumpulin sekasta lahjapakettiteippikaaos -aikaa :)

Kaupungilla mainostettiin lämpösaunaa. Multa on varmaan menny jotain ohi, onko saunoja muunkinlaisia kun lämpimiä??

Taas uus maanantai.
Fiilis on hilpee, en mä nyt oikee tiedä miks, mut hyvä niin. Käyn läpi vaatekaappia ja testaan mitä vetäis päälle ens viikonlopun pikkujouluihin. Elänkö viikonloppuja varten? :DD Noh, täs on taas arki välissä, ja paljon asioita joita tehdä ja johon keskittyy. Kyllä ne tulee hoidettua, vaikka sovittelis kotelomekkoja ja sisäänajais uusia avokkaita. Aina mä hoidan tehtäväni, pakko kun on. Tai ei pakko mut halu.

Viikonloppu meni ohi taas melkosella ryminällä. Perjantaina en lähteny puhelimen pirinästä huolimatta mihinkään, ja olin pirteenä duunissa jo aamutuimaan. Duunin jälkee rullat päähän, lakat kynsiin, tuparilahjat kainaloon ja Raisioon. Bussitaksi, koska mun suuntavaisto on ihan perseestä. Bussissa joku laivalta tullu keski-ikänen yritti saada mua lonkerolle ja sillä oli vaahtoa suupielissä. Hyi helvetti. Vesikauhu? :)

Anyways, oli ihana nähdä vanhoja kavereita pitkästä aikaa. Meininki oli hulppee, ja jatku aamuseittemään asti, tosin loppuillasta vähän oudoissa ja yllättävissä merkeissä, terapeuttisesti ja terapeuttina jutellen.

Mä en ymmärrä miten taju kankaalla oon voinu olla eilen sen jälkeen ku aamuvarhain menin nukkuu. Puhelin oli soinu ja soinu, ja ihan korvanjuuressa mut mitään en tajunnu. Heräsin puol kolmelta edellisen illan meikeissä naama turvoksissa enkä tiedä vieläkään missä mun piilarit on. Rillit päähän, hammaspesu, nopee suihku, ja kaupan kautta kolmen bussilla duuniin. Oli tuore olo.

Mut onneks oon duunissa paikassa, joka on ihan mahtava :) Tykkään hirveesti fiiliksestä ja ihmisistä Vesihiidessä. Elämä voitti batteryn ja lohileivän jälkeen, hotshotteja meni neljä tarjotinta ja ihmisiä oli yllättävässä määrin sunnuntaikeitolla.

Öinen Turku on aika mielenkiintonen kaveri. Sato vähän vettä, jalat sattu ja oli fyysisesti jyrätty olo. Mut täysin tyhjät kadut, yksinään vaihtuvat liikennevalot, pieni vesisade, kirpee ilma ja jokiranta rauhottaa monella tapaa. On mulla tosin puhelin taskussa koko ajan ja poliisin numero valmiina ku yksin kävelen kohti kaupunkia..

Facebookissa mua on 'compare friends' -applicationissa äänestetty 'toughest', 'best listener' ja 'most confident'. Tän viikonlopun perusteella pitänee kai paikkansa, mut toi toughest vähän yllätti. En mä haluu olla mikään kovis. En ees oo.
Facebookin noi kaikenmaailman applicationit on sekä rasittavia et mielenkiintosia. Ei mua mitkään vampire tai luau invitationit kiinnosta. Mut sit siellä on tällasia juttuja, joiden kautta pääsee ehkä näkemään itseensä vähän toisten silmin.
Ja SE jos joku on mielenkiintosta. Koska jokanen varmasti haluais tietää miten toiset sut määrittelee.

Luulen tuntevani itteni melko hyvin, ja jos mun pitäis kuvailla persoonaani ni ehkä tietäisin miten sen tekisin. Sen takia onkin niin erikoista huomata, miten muut sua määrittelee.
Virtuaalimaailma.. Samaan aikaan raa'an rehellinen ja suora, toisaalta niin pirun petollinen.