IRC-Galleria

Pinsetti

Pinsetti

::Mukava ta-va-ta::

Selaa blogimerkintöjä

Vakavasti otettava aikuinenTorstai 17.06.2010 13:53

Minäpä join juuri kupillisen vahvaa kahvia kauluspaidassani toimistolla niinkuin aikuinen ihminen ainakin. Nyt olen siis viisas, tasapainoinen, vastuullinen ja looginen. Kaikki yhden kahvikupillisen myötä. En kyllä oo nyt ihan varma siitä oliko se kahvi vahvaa vai ei, kun ei ole hirveän montaa kuppia vertailukohteena. Renton mokkalattea ei lasketa, eikä niitä muutamia hassuja kupillisia joita elämäni aikana oon sosiaalisissa pakkotilanteissa hörpännyt. Mutta oon vakaasti sitä mieltä, että se oli vahvaa. Laihan kahvin juominen ei kuulosta askeleelta aikuisuuteen.

Erilaiset ikään ja olemiseen liitettävät rituaalit on jokseenkin mielenkiintosia. Lapsenomaisuus ja aikuisuus määritellään osittain täysin epäolennaisten pienten tekemisten kautta. Se oleminen ja tekeminen, mikä mihinkin ikään hyväksyttävästi liitetään on kulttuurisidonnaista ja syntyy ihan meidän omissa päissämme, paljolti kasvatuksen ja ympäristön myötä. On tiettyjä biologisia ja fyysisiä juttuja, jotka määrittää lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta (vanhuuteen en vielä siirry, bloggaan siitä sit joskus 50 vuoden päästä). Mut miks mä olen 'lapsenomainen' jos isken saparot päähän ja meen hyppimään pomppulinnaan? Miten se tekee musta vähemmän aikuisen? Käytännössähän mulla on vaan yhdenlainen kampaus ja hypin kumipatjalla.

Yks mitä oon monesti kelannut on meidän suomalaisten tarve päästä takas lapsiksi. Suomalainen mentaliteetti on melko vaativa, töitä töitä töitä, kouluja kouluja kouluja, ei mitään siestaa tai taiteilua. Sisulla perkele ja niin edelleen. Niin sitten vastapainoks tää pimeen maan pimee kansa juo. "Nautiskelee" alkoholia tavoitteenaan olla taas lapsi. Ei tietenkään aina, eikä kaikkien kohdalla. Mut monesti baariduunia tehdessä sitä mietti et on tääkin yks lastentarha. Kiellät, komennat, pyydät, käsket. Katsot kun aikuiset ihmiset leikkii. K-18 playground.

Mä en ole yhtään aikuisempi kahvikupin myötä. Enkä yhtään sen enempää lapsi hypätessäni riemusta nauraen keinusta (tosin fyysiset rajat tässä määrittää ikää, kymmenen vuotta sitten luut vielä jousti, nyt napsahtais varmaan jotain poikki). Ikä on numero. Pukeutuminen, teot, tavat, rituaalit kulttuurisidonnaisia. Se on se mieli mikä määrittelee, ajatukset. Ja siihen jos syventyisin niin menis koko päivä, mut töitäkin pitäis tehdä. Sehän kuuluu siihen aikuisuuteen. Ei enää pelkkää leikkiä. Eipä sillä ettenkö sitäki edelleen tekis. Enkä ikinä lopeta.

PMMP - Lapsuus loppui

Tänään tämän suoritan
saan taas uuden ohjelman
Ylle paljon painavaa
raskaat saappaat jalkaan laitetaan

Huonommin jo paranee
nyt jos polven kolhaisee
Kirkkaat hauskat vaihdetaan
laastariin valkoisenruskeaan

Ja miten kävikään
että lapsuus, se vain loppui
Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui

Kun ainoastaan ajatellaan
voiko ukkosella uidakaan
Ja sitten ollaan huolissaan
mistä kuollut hiiri haudan saa

Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet

Ja miten kävikään
että nuoruus, se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui

Kun ylipäätään ajatellaan
aina kahta poikaa kerrallaan
Aamulla ensimmäisen kaa
toisen kanssa ollaan illalla

Aika pakenee (niin monta on aukeavaa)
Päivä lyhenee (ovea houkuttavaa)
Päivä pitenee (ja sitten toista muistuttaa)
Aika matelee (päivä päivää seuraa)

Valo vähenee, ilta on

Vaikka on tähtiä tuhansittain
(vaikka on tähtiä tuhansittain)
minulle on niistä yksi vain
Se mihin kerrot minun menneen
vihonviimeisen laulun kun teen

Skitsoile rauhassa rakkaani munKeskiviikko 16.06.2010 00:21

GGGRRRRRAAAAAAUUUUUHHHH!! Virallinen 'haistakaa kaikki vaikka paska' -fiilis.

Ei voi syödäkkään kun on tää olemus taas niin vallattoman tuhti.

VOI HELVETINHELVETINHELVETTI KRÄÄÄÄÄÄH, mitä saa hajottaa?? Ei auttanu edes siivoominen ja rokitus. Onneks edes ilta-aurinko lopetti typerän paistamisensa ni voin valehdella itselleni et ei ne ikkunat oikeesti oo niin paskaset ku miltä näyttää.

Joo plää plää, tiskaan.

Kanaleipä, kiitos.Tiistai 15.06.2010 18:04

Mikä siinäki sit on, että jos jotain YRITTÄÄ niin varmasti menee perseelleen. Tai siis... ei KAIKKI maailman asiat. Nyt puhutaan itsekurista (mulla ei sitä ole sitten yhtään). On kaikenmaailman karkki-, rööki-, suola-, juoma-, hymy- (erit. bussikuskit) sun muita sukkahousulakkoja. Aina kun yrittää tehdä jonkun pyhän päätöksen, että tällä viikolla en VARMASTI syö yhtään suklaata ni koko siunatun päivän ajattelee vaan fazerin bluuta. Röökilakkoa nyt on turha edes mainita.

Mulla on karjalanpiirakkaongelma. Tiukan budjetoinnin alaisena en mene duunista lounaalle, vaan otan mukaan karjalanpiirakkaa ja omenoita. Ihan hyvä idea, noin niinku teoriassa. Mut mitäs pirua mä nyt sitten teen kun kuolaan likipitäen näppikselle ajatellessani Cafe Manuelan kanaleipää?? Ja kun tiedän etten kotiin pääse vielä moneen tuntiin. Voi paska. Paskan paskan paska. Kaikkein järkevintä olis ollut päivällä mennä vetämään joku 8 euron lounasmättö, jonka voimin jaksaa varmasti koko päivän, sen sijaan et kärvistelen typerien reppuruokieni kanssa ja ostan KUITENKI sen viiden euron kanaleivän (josta ei edes tuu täyteen vaan lähinnä kiukkuseks).

Kaikki lakot on ihan suksesta. Kanaleipä, here I come! Syön ja teen mitä huvittaa. Hitonko väliä, elämä on lyhyt (vähän niinkuin nälkäisen naisen pinnakin).

Helsinkiläinen omenamehuTorstai 10.06.2010 18:31

Iso mehu 4,20e, ei ZIISUS. Teki muuten mieli sanoa että kaada pois ja anna siideri, se maksaa varmaan saman verran. Oon järkyttynyt. Onks toi tehty jostain pyhistä omenoista, mitä? Sokeet nunnat puristanu käsin joka pisaran? WHAT?

Hintoja lukuunottamatta Helsinki on kyllä ihan kiehtova, autolla en tosin tänne tule ikinä. Nää tiet menee ihan mihin sattuu! Hyvä ettei kävellessä mee pää pyörälle. Oon sen verran simppeli likka, että Turun ruutukaava sopii mulle vallan mainiosti.

Vaikuttaako asuinkaupunki siihen minkälainen on? Pitääkö kaikki legendat turkulaisista, tamperelaisista, nakkilalaisista, porilaisista (oho, tuli snägärinälkä..) pääkaupunkiseudun asukeista paikkansa? Vaikuttaako silloin jos ei oo paljasjalkanen? Jos mä olisin muuttanu landelta Turun sijasta vaikka Jyskylään ni olisinko nyt jotenki erilainen? No, kokemukset olis varmasti niin erilaisia et se tietty vaikuttais. Mut ajatellaan teoriassa, että kokemukset, ihmiset ja tilanteet olis olleet samat viimeisen viiden vuoden aikana, ainoostaan asuinkaupunki eri. Olisinko minä minä?

No joo. Jos jois tän pyhän mehun eikä miettis niin kauheesti. En ikinä pääse yli tästä hinnasta. Kuuluuko mun analysoida tätä niinku viiniä? Tamminen, savuinen, nahkainen? Joo ei. Teollisen omenainen ja liian makea, lievästi oksettava.

Tää oli muuten hyvä ostos.

Women on wheelsMaanantai 07.06.2010 20:45

Huh, olipa taas näkyjä Turun katumaisemassa kun jokirantaa poljin duunista kotiin. Se on kyllä nyt sellanen juttu, että NAISET, jos teillä on jopo -tyyppinen pyörä niin sitä ei ole aivan pakollista ajaa mekko päällä ja haarat levällään. Toiseks, en puutu kenenkään pukeutumiseen, tärkeintä on se että itse tuntee olonsa hyväks. Mut ihan OIKEESTI, jos se reidenympärys on sama ku useimmilla lantio niin ei ne hätinä pikkuhousua suuremmat minisortsit näytä niin kovin imartelevilta pyöräillessä. I'm so sorry.

Sama pätee liian avonaiseen paitaan, koska esimerkiks Tuomiokirkon tärisyttävän mukulakivetyksen yli ajaessa se on hirmusen pelottavaa kun näyttää siltä että ne tissit hyppää kohta omistajaltaan karkuun ja jatkaa matkaa ihan keskenään.

En nyt mene sanomaan ettenkö itekkin näyttäis täysin tärähtäneeltä mutsin 27 -vuotiaan Kaunottaren satulassa millon missäkin kledjuissa, tukka silmillä ja typerä laukku tipahdellen (kun ei se PYSY siellä selässä KELE). Mut silti.. joku raja huumorillakin ja nämä aiemmin mainitut näyt saattaa aiheuttaa pahoja ohjausvirheitä kanssapolkijoille.

Miehillä ei taida olla näitäkään ongelmia, on se pirullista ja epäreilua. Erityisesti kun ottaa huomioon, että vastakkainen sukupuoli voi mm. pissata seisaaltaan ja olla kesällä kaupungilla ilman paitaa aiheuttamatta kaaosta. Sitä en tosin tuu koskaan ymmärtämään miten miehet voi ajaa polkupyörällä, vieläpä kapeella satulalla. MIHIN TE LAITATTE NE?!? Emmävoitajuta.

Lily Allen - LDN

Viha-rakkaussuhdeTorstai 03.06.2010 13:26

Jos mä jotain vihaan ni elmukelmua, sukkahousuja ja juustoa silloin kun se on melkein loppu ja sitä pitää tahkoa sen helvetin höylän kanssa kunnes järki jättää.

Yks mitä mä myös vihaan on PASKANPUHUMINEN, erityisesti selän takana ja erityisesti silloin kun ei tiedä mistä puhuu.

*raivo*

Minimal momentsTiistai 01.06.2010 20:01

Hmm. Jokilaivalla toimiston jälkeen porkkanapiirakkaa mussuttaen, kohta ihana morsian seurana. Aurinko paahtaa varmaan läppärin hajalle, olo on nuutunut mut tyytyväinen. Nää on näitä pieniä hetkiä. Nää mä haluan muistaa. Kuvia ei tuu otettua kun silloin tällöin, liian paljon ihminen unohtaa niitä ihan pieniä hetkiä pitkin matkaa. Muistanko muka viiden vuoden päästä et istuin tässä, et olo oli tällanen, et olin onnellinen just tässä ihan muuten vaan? En, jos en kirjota sitä ylös.

Pitäis joka ikinen päivä pysähtyä hetkeks ja tajuta, että TÄÄ on mun elämää, ei pelkästään ne kaikki reissut ja häppeningit mitä aina silloin tällöin valokuvataan ja joista puhutaan vielä pitkän ajankin päästä. Kaikkien niiden 'isojen' hetkien väliin mahtuu paljon niitä pieniä, ihania.

Unelmia ja toimistohommiaTiistai 25.05.2010 16:47

Oon tulossa pikkuhiljaa siihen tulokseen, että kouluttaudun ehkä jotenkin ihan väärin. Tai sitten en. Mut toimistoduuni ei sovi mulle, se nyt ainakin on varmaa. Pelkkää kasista neljään koneella istumista en kyllä tule loppuikääni harrastamaan, se on varma. Eipä sillä, että muutenkaan oikein tietäisin mitä tuun tekemään. Sellasta se on kun haluu kaiken eikä tiedä mitä haluaa. Jotain suuntaa-antavaa pientä fiilistä tietysti on. Edelleen ne festarit kiehtoo, pääsis tekee vähän kaikkea. Ja kun musiikki on elämä, vaikka en ikinä tuukkaan olemaan lavalla. Noh, sinne suuntaan mennään, mahdollisesti jotain kiertoteitä, mut kuitenkin. Ja tärkeintä kai on ettei polje paikallaan, vaan tuntuu et on menossa johonkin suuntaan.

Joskus pikkulikkana mietittiin serkkutytsien kanssa et mitä tehtäis jos saatais vaikka viis miljoonaa tai ne kolme toivetta. Raha nyt yksinään tee ketään onnelliseks, mut helpottaa kummasti elämää. Vois tehdä mitä haluaa ilman sitä huolta et on PAKKO. Etenkin kun on näin itsepäinen et kaikki 'pakot' ottaa pahasti vastaan. Mut ne kolme toivetta... Kolme unelmaa? Mä en oikein tiedä mitä ne olis. Kun ehkä mulla on jo jotakuinkin kaikkea, ja sitä mitä ei vielä ole niin haluan itse yrittää saavuttaa. En hieroo jotain kämästä taikalamppua ja napsauttaa sormia ja sit ihmetellä, et nyt ne unelmat sit toteutu, mitäs seuraavaks.

Just parhaillaan unelmoin lähinnä chilisuklaasta. Ja lempparijogurtista.. *huoh*

Rokkenroll, toimistohommat jatkuu PLÄÄÄH. Onneks on kuitenki jo tiistai eikä esimerkiks eilinen.

"Occasionally in life there are those moments of unutterable fulfillment which cannot be completely explained by those symbols called words. Their meanings can only be articulated by the inaudible language of the heart."

- Martin Luther King, Jr

Jalat pellossa, pää pilvissäSunnuntai 23.05.2010 16:48

En mä kyllä kaupunkiin varmaan osaa lopulta jäädä. Vähän pidempi vierailu landelassa, sipulinistutukset, prinsessa ruususen puskanperkaamiset, pulahdukset lampeen, terassitalkoot ja öinen pyöräily down the memory lane taas muistutti elävästi tuoksuin, äänin, värein ja tunnelmin et maalla on oikeesti aika mukavaa. No, ainakin sitä osaa arvostaa nyt kun on ollut muutaman vuoden täällä keskellä betonia. ..ttu mikä marjanpoimija ;D

Se tosin ei nyt ollut niin kovin "maalla mukavaa", että joku piru ruiskutti pellonreunassa myrkkyjä, joista sain oman osuuteni tuulen mukana kun pyöräilin ohi. No, tuskinpa pienet myrkyt mua enää hölmömmäks tekee. Mistä sitä tietää vaikka ko. lannoitteet sais mun punatukan kasvamaan hulluna, ei olis pelkästään tollasta maalisutia tuolla takana ponnarilla. Tai ehkä mulle kasvaa viikset tai jotain muuta kivaa.

Eipä sillä, kaupungissakin on melkoisesti hyviä puolia. Turussa etenkin, kesällä varsinkin, talvella jotenkin. Elämänsykettä eri tavalla. Tää on niin story of my life; kun haluu kaiken. Tee siinä sit joku kompromissi. Jalat pellossa, pää pilvissä :) Juuret ja siivet, mihin ne sitten lopulta viekään, sitä ei tiedä. Mielenkiinnolla itse kukin odottaa et mitäköhän elämä tuo tullessaan, odottamattomuuksia ainakin. Bring it on.

Owl City - Fireflies

Suoraan sydämestäPerjantai 21.05.2010 00:47

Aina silloin tällöin löytyy niitä helmiä. Tällä kertaa löysin yhden sellasen rautatieaseman Ärrän kirjatelineestä.

"Yhteensattuma? Ehdottomasti. Jotain enemmän. Kenties. Toivottavasti. Tosin milloin yhteensattuma on pelkkä yhteensattuma? Ja milloin, jos koskaan, se pitäisi tulkita joksikin muuksi? Tällaisella hetkellä? Kun olen eksyksissä ja epätoivoinen, suren lasta joka ei koskaan saanut syntyä, ja nuolen haavojani epäonnistuneen avioliiton jäljiltä? Olen huomannut, että tässä elämäntilanteessa se mikä oli ennen selvää on nyt sumuista, ja se mitä pidettiin ennen järjenvastaisena tuntuu nyt mahdolliselta.

Ihmiset näkevät kirkkaasti juuri tällaisina vaikeina aikoina. Mielen raskaus johtuu yksinomaan kaikkien uusien ajatusten painosta. Kun vaikeuksista selviytyneet ja toipuneet ihmiset omaksuvat yhtäkkiä uudet uskomuksensa varauksettomasti, muut suhtautuvat heihin kyynisesti. Miksi?

Ongelmien kanssa painivat ihmiset nimittäin etsivät vastauksia kiihkeämmin kuin ne, joiden elämä on huoletonta, ja nimenomaan nämä vastaukset auttavat heitä selviytymään."

"Oivallan yhtäkkiä miten lähellä toisiaan onni ja suru ovat. Ne nivoutuvat tiiviisti yhteen. Niiden välillä on niin hento viiva, langan kaltainen vedenjakaja, että tunteiden myllerryksessä se värisee, ja täydellisten vastakohtien raja muuttuu sumeaksi. -- Miten sota ja rauha seisovat täysin samoilla perustuksilla. Mietin synkimpinä hetkinäni, kun olen ollut ensin pelokkaimmillani, olenkin ollut rohkeimmillani joutuessani kohtaamaan vastoinkäymiset silmästä silmään.

Nämä kaikki vastakohdat rajautuvat toisiinsa, ja miten nopeasti me voimmekaan muuttua. Epätoivo voi haihtua taivaan tuuliin yhdestä ventovieraan ihmisen väläyttämästä hymystä; yksi pieni häiriötekijä voi muuttaa itsevarmuuden peloksi. Kaikki keikkuu rajalla aivan pinnan tuntumassa. Hienonen ravistus, ja tärinä saa rakennelmat sortumaan. Miten samanlaisia tunteet ovatkaan."

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä (2008)

Ajatustten ja oivallusten lisäks itse tarinakin oli lukemisen arvoinen (nainen saa tuntemattoman verta onnettomuuden jälkeen ja saa luovuttajan muistoja ja taitoja, ja kaikkea sellasta hienoa ja vähän hämärää, huumoriakin). Pitäis todellakin lukee enemmän tai ainakin useemmin, siitä saa niin järjettömästi energiaa. Pirjo Tuomisen romaaneja jaksan lukee uudelleen ja uudelleen, ne jotenki auttaa saamaan asiat oikeisiin suhteisiin ja tasapainottaa tätä hersyvää mieltä. Ja esimerkiks Sophie Kinsella viihdyttää nokkelalla huumorilla ja älyttömyyksillä. Mä en oo lukenut yhtäkään 'must read' -teosta, ei vaan kiinnosta lukee mitään buumin takia. Lapsellista kapinointia mut hälläväli. Kyllä mä vielä joskus luen ne Da Vinci -koodit ja Harry Potterit.

Anyways, tää päivä aikaansai kevyen aurinkoihottuman, josta ärsyyntymisen sijaan nautin täysin rinnoin. KESÄH!! Voi kun tää jatkuis aina vaan, lempee lämpö. Siitepölyä tosin on ilmassa ihan huolella, läppäriäkin sai käsitellä strutsinsulkaisella pölyhuiskalla ku kotiin pääsin. Vaikka ei mun tee mieli konetta millään huiskalla käsitellä, vaan esimerkiks lekalla tai pesismailalla.

Kiitti Photoshop, oikeesti mä halusinkin tehdä perjantaiyöllä mölkkyturnauksen jälkeen turhaan töitä ja lähtee la aamulla sen takia väsyneenä Helsinkiin. Nyt saa sit tehdä saman uusiks.. KIIIITTTTTIIIII!! Piirrän meidän esitteen tussilla ja vien Multiprinttiin kopioitavaks jollekki normi aaneloselle. Modernia ja tyylikästä, jollei peräti uskottavaa (etenkin B2B -bisnekseltä). Ainoo tekniikka mihin voi luottaa on meidän FirstView. Että sillee.

Aaaargh, tein sellasen reisilihastreenin äsken etten pyöräile enää ikinä. Ehkä parempi niin, koska matkalla töistä kotiin olin törmätä kahteen pyöräilijään ja sain mustelman nilkkaan viehkeellä laskeutumisellani matkan päätteeks. Ihme kouho.

Leevi & the Leavings - Raparperitaivas