IRC-Galleria

Pinsetti

Pinsetti

::Mukava ta-va-ta::

Selaa blogimerkintöjä

Maaginen TO DO -listaTiistai 26.01.2010 02:11

Olis hirmu kiva jos pankkitili kasvais samaan tahtiin ku to do -lista jonka tein eilen ajatellen että siitä sitten alan yks toisensa jälkeen vetää juttuja yli, myöskin niitä jotka on roikkuneet. Eilen siinä oli 18 kohtaa, nyt 23. No, oon saanut siitä nyt pois 3 ja puol eli parisenkymmentä tehtävää jäljellä.

Pirusti duunia, jonkun verran koulujuttuja (voi helvetti, tulevat case studyt, tenttiin lukemiset, tutorhommat ja ibsan jutut puuttuu listalta, paskan paskan paska), ja sit muita enemmän ja vähemmän tärkeitä. Kaikki siivoukset, pyykkäämiset, sun muut juoksevat perusjutut nyt ei edes kuulu tolle listalle kun vaikka ne vetäis yli niin kohta ne siellä taas möllöttää. Voi HELVETTI sieltä puuttuu myös palkanmaksut ja tiliöinnit kun kuu on taas lopuillaan. AAAAARRRRGH.

Eikä siinä mitään, tekemällähän lista lyhenee mutta kun aika on rajallista ja energiatkin aika low. Ja kun haluuuuuuun tehdä kaikkea muuta.

Soittaa pianoa (sormet syyhyää päästä koskettimille), lukea (ja hyviin kirjoihin uppoudun ja hukun täysin enkä voi lopettaa), käydä kaikissa niissä kivoissa jutuissa mitä tässä nyt olis. Esimerkiks tällä viikolla ennen viikonloppua; pikkuveli tulee käymään, kaverin kanssa kahville, TGI, Turku Bandstandin alkuerät, kaverin tuparit, tytsikaveri yökylään, Klubilla keikkaa.. Nämä siis viikon iltaohjelmaa. Siihen sitte päälle päivä koulua ja töitä, plus nää kaikki omaa aikaa vaativat lukemiset ja zumbaamiset. Voi herraisä..

Sit vielä ikuisuusprojektit; valokuvista parhaat printiks, Indesign ja Illustrator kurssille, jonkun uuden kielen opettelu, jazzpianotunnit. Hiton valkosipulinkynsien säilömiset ja chilikastikkeet purkkeihin. Se, että olisin parempi ystävä, nukkuisin kunnolla, ehtisin antaa aikaa ja olla mukavampi ja vähemmän hölmö, ja mitä näitä nyt on elämää suurempia tavoitteita.

Täyttä elämää for sure :D

Ai niin, viime TGIn kuvat oli loistavia (viitaten tohon edelliseen merkintään, niin myös hetket kuvien ympärillä). Sen tosin näistäkin kuvista taas totesin, etten koskaan tuu olemaan pieni ja söpö nainen. Höh. No mut ehkä meitä pitkiä punaisiakin tarvitaan, jotta maailmankaikkeus on tasapainossa noin niinkuin naisten ulkoisten eväiden puolesta :)

Niin ja ai niin, kuulin tänään että jos (ja kun) haluan maisteriohjelmaan niin keskiarvon pitäis olla vähintään kolme. Hyvä että kuulin tässä vaiheessa. Sen economicsin ykkösen meen kyllä sit korottamaan, riman alitushan se oli muutenkin.

Jospas jatkais järkevämpien juttujen parissa. Kuten TE -raportin... *huoh*
Taas yks viikko takana niin täytenä etten enää muista ilman kalenteria mitä maanantaina tein. Ei käy aika pitkäks tai tunnu siltä että on turhaan ollut olemassa. Viikonloppu vilahti ohi rauhallisen perjantaikahvittelun, landella vierailun, hyvän kirjan, mahtavien naisten, hillittömän tanssimisen ja lopulta lököilysunnuntain merkeissä. Täydellisiä naisia ruotsinkielisillä teksteillä xD Laiskanpulskean naisen ratkaisu kielitaidon virkistämiseksi.

Kipukin pitänyt viime päivinä kyllä huolen siitä että muistaa olevansa elossa.. Selkä vihloo ympäri niskaa ja rintakehää, hakkaa ohimoihin, säteilee pieniä piikkejä käsiin, särkee koko rangan mitalta. Mikäköhän sitä nyt kiukuttaa? Ärsyttävää, rasittavaa, mut jo niin tuttua.

Luulis eilisen tanssimisen lepyttäneen kiukkusen kivun. Mitäköhän askelmittari olis hakannut jos sellanen olis sattunut mukaan? Loistavaa settiä taas loistavassa seurassa. Ei voi ku olla kiitollinen siitä miten monipuolinen repertuaari erilaisia ystäviä eri yhteyksistä mulla on. Hulluja, fiksuja, ihania, hauskoja, värikkäitä, ajattelevia, sympaattisia, eläväisiä, ymmärtäväisiä, parhaita.

Pitäis ostaa halpa videokamera, pikkunen ja huoleton, ja pitää se mukana aina. Parhaat jutut säilyy tietysti ainoastaan muistoissa mut mitä enemmän hyviä hetkiä sais tallennettua kameroihin, sitä parempi. Oon aina ollut jotakuinkin addiktoitunut valokuviin. Tulipalosta kainaloon lähtis ensin päiväkirjat, sitten valokuvat ja ehkä sitten myös mahdolliset kanssaeläjät :)

Valokuvat on muutenkin monitahoisia. Jotenkin epärehellisiä, koska kukaan ei kaiva kameraa esiin riidan aikana, tai itkun, surun, kiukun. Huonoista hetkistä harvemmilla on todistusaineistoa. Hyvä niin, mutta vähän petollista. Jos aika kultaa muistot niin vanhat valokuvat sen illuusion ainakin aikaansaa. Kontrastina kymmenen vuoden ajan kirjoitetut päiväkirjat, tunteiden kaatopaikat, pitää huolen siitä ettei lipsu realiteeteista.

Toisin ku valokuvat, päiväkirjat menettää kuitenkin jossain vaiheessa merkityksensä. Ne jää historiaks ja nostalgiaks, ajanjakso toisensa jälkeen. Valokuvien merkitys ja ote säilyy pidempään, se miten paljon tunteita mikäkin otos herättää. Eikä mikään kuva herätä tunteita yksinään, vaan siihen liittyy aina se ympäröivä tilanne. Muisto kuvan ympäriltä.

TUO haastatteli surffaamisesta Tuokio -lehteen ja siihen piti etsiä surffikuvia viime kesältä. Se tuli selväks ettei vielä oo aika ihmetellä niitä kuvia, hyviä hetkiä lähihistoriasta. Ehkä joskus, mut ensin saa kyllä kulua vähän enemmän aikaa loppuvuoden tapahtumista. Kolme kuukautta ei vielä tee ihmettä.

Sen tosin oon viime päivinä huomannut että kolme kuukautta valittamista, älytöntä oloa, miljoonaa ajatusta, liiallista analyyttista ajattelua ja hajoilua saa riittää. Ärsytän itseäni olemalla niin omituinen nykyään. Time to get a grip ja vaan nauraa elämän omituisuuksille.

MigreenipäätelmiäKeskiviikko 13.01.2010 17:59

Maailman kaikki kliseet pitää paikkansa. Raivostuttavaa.

Niin kuin myös tää järkyttävä, kaikki aistit repivä päänsärky. Ajattelin värjätä juurikasvun, ehkä se auttaa. Ehkä ei.

Joulu oli meni, uusvuosi samoin, loma myös. Mukavastihan ne, ehkä vähän liikaa aikaa ajatella ja olla itsensä kanssa. Tekemättömyys ei sovi mulle, tuntuu että pää puuroutuu ja koko olemus jumahtaa ja ameeboituu. Ei sillä etteikö mulla ajatus jumittais ihan normaalioloissakin vähän väliä.

Kamalaa ku tuntuu et on tyhmentyny viime aikoina, voiko sen pysäyttää? Jos tää pahenee ni hymyilen kohta tyhmänä ja imen peukaloa. Valmistu siinä sitten jostain koulusta. Pitäs tehdä joku äo -testi taas, näkis onko tulokset muuttunu.. Pakkasen puolelle menee, ainakin tän päänsäryn kanssa.

Ei, kyllä mä tiedän mitkä ne syyt on miks olo on niin omituinen, miks oon outo, pihalla. Tuntuu ku mut olis heitetty pesukoneeseen täydellä linkouksella saippuaa silmissä ja nyt yritän kuivua takas normaalimuotoon. Kyllähän se aina hetken vie, varsinkin kun on tällainen iso punainen tunteellinen villapaita. Hetken kestää kuivahtaa.

Aqueduct: Hardcore days & Softcore nights

Ihana talvi, koulussa kivaa, tuutoriksikin pääsin. Uuden kämpän nurkkiin kotiutunut sekä nainen että villakoirat.

Matt Pond PA: Champagne Supernova

Päänsärky ei siedä edes musiikkia. Ei hyvin mene, tää on varmaan se kuolemasta seuraava. Nukkumaan siis.
Hyvä meininki, aivan loistava porukka. Liikaa mustikkashotteja taksimaksuna tosin. Reidessä mustelma ku kaaduin VAATEKOMEROSSA, kuka tekee niin? Ja aamulla ihmettelin kun harja ei mee hiuksista läpi, ei kai kun niissä oli majoneesia. Ikean imukuppitiskiharja on seinässä pystyssä (jonkun näkemys taiteesta ehkä?), kylmää glöginjämää löytyy kattiloista ja kupeista, ja patonginmuruja on kaikkialla.

Hyvät bileet siis! xD Lukukausi loppui vauhdikkaasti ja hauskasti. Kivalla porukalla on ilo juhlia. KIITOS kaikki mahtavat iibeet! Nyt pitäis vielä vääntää enkun pofo. Vähän hapokasta. Ja ostaa joulu- ja valmistujaislahjat. Vielä hapokkaampaa..
Elämä voittais jos sais niskahieronnan.

Kauppalaista tuli kolmonen, miten se on mahdollista??! Jos economics menee vielä läpi ni heitän voltin (ikään ku niitä mustelmia ei olis jo muutenkin tarpeeks).

Ihmismieli on todella kummallinen instrumentti.. Just to state the obvious.

Hyvän olon aineksetMaanantai 14.12.2009 01:33

Hitto, vois olla paljon veemäisempikin fiilis ottaen huomioon kaiken sen keskeneräisen tekemisen määrän mitä tässä vielä olis ennen huomista.

Mut mitäpä noista stressaamaan. Viimeisen puolentoista vuorokauden aikainen lihapullashow, joulumarkkinat, ulkoilu, tanssahtelu, syöminen, shoppailu, höpöttely, jumittelu ja etenkin loistava seura pitää tytön kyllä tyytyväisenä kaiken keskellä :) Ja tuntuu sujuvan koulukin, vaikka en olis kyllä uskonut kun miettii minkälainen syksy on takana.. MOB tentti ja assignment 4, presentation skills 4, EBA tentti 5. Ilmeisesti ihan laadukasta liibalaabaa oon kirjoittanut xD Economics ja commercial law menee kyllä ihan reisille, niissä kun ei auta selittäminen. Mut hälläväli.

Camp IBkin sujui ihan loistavasti. Ja huomisen jälkeen voi sykkiä töissä ja sit vetää tonttulakin päähän ja rallatella läpi joululoman. Ja luntakin tuli, tekis mieli tehdä enkeli partsin alle. Joku viimeöinen kulkija oli jo ehtinyt piirrellä auton konepeltiin "sunset boulevard", se olikin liki ensimmäinen mitä tänään näin kun partsilla sain silmät auki.

Hips, onpa ällön tyytyväistä tekstiä. Suomessa pitäis vaan parkua ja valittaa. Ei pysty, ei kiinnosta, on parempaakin tekemistä.

Joululahjalista osa 1Keskiviikko 09.12.2009 01:04

Vaikka mulla kaikkea jo onkin, niin aina sitä nainen jotain haluaa..

* Lisää kylpyvaahtoa! Ja öljyä! Ja kaikkea kylpyilyyn, ankkakin olis kiva

* Kynttilöitä, tietysti. Erityisesti erilaisia ruskeita ja punertavia, isoja ja pieniä

* Porakone

* Riisinkeitin

* Calvin Kleinin Euphoria

* kymmenen kultaharkkoa ja uus naama

Hitto, mullahan on se piparitaikina sulamassa!! No kerrankos niitä yöllä paistellaan. Ei ne tontutkaan tähän aikaan vuodesta nuku.

Hips.

Every song I hearLauantai 05.12.2009 02:35

Olis se kiva jos joskus vois aikaansaada jollekulle samanlaisen fiiliksen ku Koop Arponen vetää ekassa sinkussaan. Sellasen ettei mikään ota edes päähän ku tykkää vaan, ja musiikkikin liittyy siihen tykkäämiseen (mikä on jo mun mielestä aika paljon).

No mut ässynlää ja hyvää yötä. Punatulkku kuittaa.

Vanhaa Vilkkumaata: Jäässä.

Suora puhe kunniaanMaanantai 30.11.2009 23:36

Melko "haista maailma paska" -olo. Onneks oon nyt yksin, koska musta ei oo nyt sosiaaliseen kanssakäymiseen. En pystyis yhtään kaunistelemaan tai miettimään mitä sanon, suoruudellakin jotkut rajansa on kuitenkin..

Mut noin niinkuin yleisesti kyllä aitous ja suora puhe on ihan suotavaa. Lapsellista joskus, ylimielistäkin, epämiellyttävää. Mut kuitenkin rehellistä ja kasvattavaa. Ja mikä on avoimuuden ja suoruuden ero? Aitouden ja avoimuuden? Toivoisin et joku muakin joskus kouluttais ja sanois ihan kunnolla päin naamaa mikä mussa on vikana. Ei veemäisesti, ei kiukulla tai loukatakseen, vaan kertoakseen suoraan. Ite ei omia virheitään ja piirteitään kuitenkaan näe, eikä ainakaan objektiivisesti.

Tän vastapainoks toivoisin et maailmassa muistettais myös kehua enemmän, Suomessa etenkin. Jos on jostakusta jotain hyvää sanottavaa, niin mitä siinä ainakaan menettää jos huomaa sanoa sen? Päinvastoin, saattaa pelastaa toisen päivän ja aikaansaada paljon hyvää. Itekkään en kyllä muista aina sanoa kaikkea sitä hyvää mitä niin monesta ihmisestä ajattelen. Ja oonhan mä kuullut sitäkin että musta saa ylpeen kuvan.. Surullista jos se niin on, mut pitää varmasti myös paikkansa. Muurinsa kullakin. Ite kyllä tiedän ettei mulla olis varaa tai syytä olla ylpee ja koppava. Ei kellään oo.

No, kaipa tää älytön olo tästä taas helpottaa. Nukkua kai pitäis joskus kunnolla..

Pitäis keskittyä duuneihin, mut ei saa aikaseks sitten millään. Laiska ja levoton. Täytyy pakottaa itsensä tekemään. Kaikenmaailman sijaistoimintaa kyllä löytyy, siivoilua ja kavereille kirjottelua ja Bridget Jonesia. Voi venäjä.

Kelis - Caught out there

Iso bluesSunnuntai 29.11.2009 19:11

Joskus on näitä hetkiä kun kaikki vaan tuntuu paskalta. Märältä pahvilta, laimeelta, tylsältä, inhottavalta.

Torstain Marilynin tappelukaksikko olis kiva tavata. Eilen oli jo olkapää ja kyynärvarsi mustelmilla, tänään huomasin että kainalon alta taitaa olla kylkiluu rikki. Ensin luulin että se on vaan normaalia selkäkipua vähän oudossa kohdassa, mut mustahan sekin näyttää olevan. No, se nyt on vaan kipua. Paskamaista silti.

Tekemistä on niin homona ettei tiedä mihin yks ajatus loppuu ja mistä toinen alkaa ja mistä päästä kaikkea tätä alkais purkaa. Koulutehtäviä varmaan toistakymmentä, myöhässä niistäkin osa. Aikaavievää esite- ym. duunihässäkkää, joilla dedikset ens viikolla ja marraskuukin loppuu just eli tiliöinnit ja muut kuun vaihteeseen liittyvät hommat odottaa tekijäänsä. Ja mitä mä saan aikaseks? En mitään. Keskittymiskyky nolla, olo niin sininen että luovuus ei hirveesti kukoista. Ja kun musiikki ei edes auta niin se kertoo jo miten paha tilanne on..

Ja siihen vielä päälle kaikki elämään liittyvät ajatukset, jotka oon yrittänyt lukita jonnekkin takaraivoon jotten joutuis ajattelemaan, tuntemaan mitään koska ei riitä voimat. Ja nyt ne yrittää puskea sieltä takaraivosta väkisin vaikka miten yrittäis tiskata ja lähetellä kuitteja ja lukea commercial lawn tehtävää. Voi helvetin helvetin helvetti.

Joskus on näitä hetkiä. Joskus on vaan pakko itkeä, ja jatkaa vasta sitten.

Uus tukka ja vanhat kujeetPerjantai 27.11.2009 14:11

Hiphaphai, siisti olo.. Se viimenen salmari oli ehkä liikaa.

Hauskat pikkujoulut, vaikka tosin mä tonttuilin punasessa mekossa muiden viipottaessa pikkumustissa mut väliäkö hällä, ei se mekko bilettä pahenna. Ihania ihmisiä, hauskoja hetkiä, hillittömiä valokuvia (joista huomasin etten osaa a)pitää kieltä suussa tai b) naamaa kurissa).

Tanssittua tuli siinä määrin ettei harmita että eilen jäi zumbat väliin. Nyt pitäis taas alkaa ketkuttaa mutta on pikkusen huonohko olo. Jos veis pyykit pesutupaan ja yrittäis sen jälkeen zumbailla oksentamatta.

Uus tukka löytyi lopulta eilen kaiken joka suuntaan viilettämisen välissä ja on nyt yhtä päivimäinen ku ennen. Punainen, ylläri.

Information managementin koe meni ihan reisille, mut muutoin aivan loistava päivä/ilta. Mitä nyt loppuillasta tyhmää lässytystä (hohhoijaa) ja lopulta joku tappeleva kaksikko röökikopissa jonka myötä sekä minä että Mari lennettiin lasinsirujen joukkoon lattialle ja nyt odotan että mitä selkä sanoo siitä että lensin päin pöydänreunaa.

Nyt meen pesee sen mekon, helmasta vois imeskellä varmaan ihan hyvät humalat, sen verran märkä se kaatumisen jälkeen oli. Kiitos ja anteeks taksikuskille... :)

Ekojen treffien vuosipäivä. Tuntuu että siitä on pieni ikuisuus. Oonko vielä sama ihminen? En ihan kaikilta osin.