IRC-Galleria

Jos ihminen ei pysty olemaan onnellinen silloin kun kaikki on hyvin, niin mitä sitten tekee kun elämässä tulee väistämättä vastaan tilanteita ja aikoja jolloin kaikki ei todellakaan oo niin hyvin? Itsestä riippumatta jokaseen elämään kuuluu paskaa, mut ei sitä kannata omaan niskaansa kaataa syyttä suotta.

Tupakointi, laihduttaminen, blaa blaa.

Asia yks: syödä saa kunhan syö nälkäänsä
Asia kaks: työnteko pitää kunnossa jos aika tai energia ei muuhun riitä
Asia kolme: tupakointi on paska tapa, mut jokasella on tapansa

Laihuusvouhotus on onneks pikkuhiljaa väistymässä sen tieltä, että ihmiset ymmärtää että terve on kaunis.
Ja terveenä ei pysy jos vaan makaa perseellään.

Mut on seki sitte taas yks helvetin risti, että aina sanotaan että kyllä liikunnalle löytyy aikaa.
Entä jos ei löydy? entä jos aikaa ei melkein oo löytyny edes kavereille tai normaalille olemiselle? entä jos ei todellakaan kiinnosta lähtee rehaamaan niissä väleissä ku aikaa on? Ja sitäpaitsi ku seisoo ja juoksentelee kahdeksan tuntia tiskin takana ni eiköhän siinäki joku kalori kulu.

Mut nyt mä lähden ulos. En siks että masu pienentyis, yks hailee. Vaan siks että haluun raitista ilmaa.

Jos ei kelpaa ni olkoon kelpaamatta. Terve mä olen ku pukki, selkäkipua ei lasketa.
Piimää ja banaania.

Mulla varmaan flippaa päästä ihan kohta.

Oon ollu koko maaliskuun ihan off. Tehny vaan pirusti duunia, tuottanu lemmenlautan ja kirjotin ku kirjotinki sen opparin kolmessa päivässä!! :D

Mut nyt alko helpompi huhtikuu. Tää viikko on vielä aika täys ja valmistuminen vaatii pitkin kevättä aikalailla kirjottamista, mut otin duunista vapaata ens viikon alusta toukokuun puoleenväliin. Tekeminenhän ei lopu koskaan mut jostain täytyy hellittää jotta ehtii olla olemassa ihmisille. Ne on kuitenki tärkeintä tässä elämässä, rakkaat.

Lopetin nuorisotiimityön.. Vähän haikee fiilis on ollu hetkittäin. Mut ei mulla oo jääny sille enää aikaa. Ja kyllähän mä sen tiesin että valmistuminen muuttaa monta asiaa. En mä tiedä mihin oon menossa, vaikka vahvasti tiedän mistä oon tulossa.

Tää on muutosten vuosi monella tapaa. Yhtäkkiä ihan puskista seurustelen, asun ihmisen kanssa jonka kanssa mielelläni olisin joka sekunti. Niitä sekuntejakaan ei niin hirveesti oo ollu viime aikoina ku oon koko ajan menossa ja töissä. Istuttelen kukkia parvekkeelle ja pesen pyykkiä ku paraskin kodin hengetär. Mut ei musta mitään rouvaa noin vaan tehdä. Itsepäisyys ja itsenäisyys säilyy omalla tavallaan. Rokki soi ja nuudelit maistuu edelleen. Mut onhan se iso muutos, olla yhtäkkiä kaksikko yksikön sijaan..

Valmistuminen muuttaa mun maailmaa. Seitsemänkesäisenä pellavapäänä painelin koulun penkille ja sillä tiellä ollaan. Ja nyt se loppuu. Kesän myyn vaan bisseä ja oon hetken puhtaasti duunari.

Kaikenlaista.
Oltiin viime viikolla Good Charlotten konsertissa, yövyttiin hotelli Vaakunan sviitissä :D Mentiin Luxiin vippinä. Typerä, anorektinen Paris Hilton heilu siellä ja mua nyt tietysti sieppas se suuresti. Ei muuten, mutta mä en vaan voi tajuta minkä ihmeen takia jengi juoksee sen muijan perässä ku lehmälauma vaikkei se osaa mitään. Vai osaako? Voiko joku kertoa mulle mitä se on ikinä saavuttanu tai osannu? Helppohan sitä on lanseerata jotain helvetin hajuvesiä tai tehdä musavideo ku pappa betalar ja oikeet työt tekee joku muu. Se on pelkkä kasvo. Nuppineulan näkönen tyhjäpäinen diiva. Ja SILTI porukka riemusta kiljuen ihmettelee että eikö sillä oo rintsikoita.

Voi elämän kevät. Tollaset nostaa mun agressioita. Fiksuja naisia kunnioitetaan. Ei ihmisiä jotka on sairaita, rehaa ja bilettää ja vilauttelee eikä osaa tosiaan varmaan nimeään kirjottaa.

Rauha maassa ja ihmisten kesken. Pikkurouva jatkaa parvekeviidakon kasvattamista. Näillä viherpeukaloilla tosin kuolee kyllä sitkeinkin kaktus.

Mut nyt oon taas olemassa, helpompi huhtikuu. Moi vaan kaikille frendeille taas, oon back.

Kirjotan opparin kolmessa päivässä.
Oon laskenu että jos kirjotan palttiarallaa sivun puolessa tunnissa ni 30 tuntia riittää. Esitarkastukseen keskiviikkona.

Kulttuurituottajakollegat tietää mitä opparin tekeminen tarkottaa. Niin myöskin kaikki jotka on lopputyön tehneet tai tekemässä.
Kusessahan mä olen, kun en vielä riviäkään oo kirjoittanut, mulle on sanottu että oon tyhmä ja että tää on mahdotonta. En olis tässä tilanteessa jos olis ollut enemmän aikaa ts. jos en olis ottanut itelleni niin paljon tekemistä. Suorittamisen tarve on kova, halu kehittyä, kasvaa, ylittää itsensä. Tää tuntuu melko ylivoimaselta ja oon jaksamisen rajoilla unenpuutteen ja vapaapäivien puutteen takia jo ennen ku oon aloittanut.

Mut arvatkaa mitä:
mä teen tän, ja teen kolmessa päivässä, ja teen hyvin.

Uskokaa huviksenne, maalaistytöt pärjää aina ja sisulla mennään vaikka läpi titaanin.

Keskiviikkona pamautan kuoharipullon auki. Hyvillä mielin ja itseni ylittäneenä. HAH.

Hellurei ja hellät tunteet! Tää tyttö lähtee tanssimaan. Tukka on kiharalla niinku Charlien enkeleissä ikään ja kohta maskit nassussa. Radalle on päästävä, raskaat työt vaatii raskaat huvit.
MTV on syyllinen mun tanssihimoon, sieltä kun tulee välillä jopa ihan oikeesti MUSIIKKIA jonkun helvetin Cribsin tai Pimp my riden sijaan.

Vittu mikä musiikkikanava.
Poppi soi ja papiljotit rokkaa.

Jaha. Alkaako elämä palata uomiinsa vai mitä tapahtuu kun pitkästä aikaa kirjotan tänne päiväkirjaa?

Ja mihin uomiin? Mulla ei oo ollu tasasta elämää tai rutiineja kolmeen vuoteen.

Kolme kuukautta parisuhdetta. Maaliskuu täynnä opinnäytetyö ja Lemmenlautta -risteily -paineita. Huhti-toukokuun vaihde vielä kunnon vääntöä koulun kanssa ja sitte kesäkuussa: OON VAPAA JA VALMIS!

Oon menny kouluun sillon pienenä seitsenvuotiaana pellavapäänä ja sillä tiellä ollaan edelleen,nyt oranssitukkaisena eikä niin pienenä kakskakkosena. Mut nyt se loppuu.
Kesällä en aio tehdä muuta kun myydä bisseä. Olla yhdessä, ja vaan yhdessä, työpaikassa, tehdä tietyt tunnit joiden jälkeen oon vapaa tekemään mitä haluan. Ilman puheluita, maileja, suunnitelmia, raportteja, liibalaabaa.

Voih miten odotan sitä hetkeä kun kaikki tekemättömät ja vielä tehtävänä olevat koulujutut on valmiit. Loppu. Pois. Syksy pitää huolen itsestään, ei mua pelota.

Ja ihmiset tässä elämässä on kuitenki tärkeintä. Se, että niille on aikaa. Se, että niille on voimia stressin sijasta, tukea, turvaa, iloa, hymyjä, huomioonottamista, naurua, halaamista, olemista.

Rakastan mun ystäviä, perhettä, Petee. Haluan olla niille enemmän olemassa. Ja enemmän omana itsenä.. Nyt oon jotain päänsärkysen ja kiireisen tapaista, hetkittäin iloista ja lepposaa.

Kaikkein tärkeintä on tietää itse mitä on, mitä jaksaa ja uskoo siihen että osaa ja onnistuu, vaikka vaikeelta välillä tuntuukin. Ja tärkeetä on myöskin voida luottaa läheisiinsä.

Perkele mä selviin tästä keväästä ja onnistun. Sehän ei oo mistään muusta kiinni ku musta itsestäni.

Nyt mä selviin kyllä ensin pyykeistä. Ja sitten menen tiskin taakse, siis sille puolelle jossa tuoppi on täynnä energiajuomaa ja promillet nollassa.
Syntymähumala tuskin on laitonta..?

Elämä on toisinaan niin tajuttoman omituista.

Itseään ei silti pidä koskaan menettää.

Facebookista löytyy Intian reissukuvia.
En jaksa niitä tänne lisätä kun en jaksa pienentää tiedostokokoa.

Tein siis niinkin suuren synnin että lähdin lomalla ja NAUTIN ihan järjettömästi, ja siitä rangaistuksena oon ollut vatsataudissa viikon.

Kiitti letuista.

Elämä alkaa jo voittaa, viikonlopuks luksushirsimökille ja nakuna hankeen kierimään.
(Mihin hankeen? Parin hiutaleen ja kylmän kävyn keskelle lähinnä). Minttuviinakaakaotermari reppuun, uudet sukset suihkimaan ja makkara teleskooppitikun päähän.

Ui nam, elämä on kyllä aika lepposaa.

Tuulee niin että tukka lähtee. Tein päivimäisen sisääntulon toimistolle äsken tupakalla käydessäni, kun juutuin oviaukkoon. Tuulen syytä sekin, ei siis mun.

Nukuin kaks yötä ku vauva ja oon tuntenu itseni ku uudeks ihmiseks sen jälkeen. Ehkä se pitää paikkansa että uni ja ravinto on ihan oleellisia ihmiselle.

Illalla pakataan ja aamuyöstä lähtee lento kohti Goaa.
Pete kiipee palmuun ja mä meen pesee norsuja.

Että sillee.
Suomessa taas joskus loppukuusta.

Nauttikaa paskasäästä :) Kjäh kjäh! Sanon delfiineille terkkuja kaikilta.

Intiaan! Viikoks! Beibin kanssa! WUPTIDUU!