IRC-Galleria

"Mä ihmettelinki et mitä sä juonit mut ne oliki noi sun kulmakarvat" xD

Muutaman kuukauden annos riittäis toistaiseks. Tai jos tukkuhintaan sais, niin parin vuoden satsi saman tien.

Ei tästä tule nyt yhtään mitään. Mulla on tota märkää loskaa varmaan kenkien lisäks myös pää täynnä, ku opiskelu tökkii vastaan yhtä pahasti ku äyriäiset. Hyi hitto. Haluun vaan saada tutkinnon kouraan ja tehdä duunia. Niitä riittäis ja ne kiinnostais ja ne hyödyttäis. Niistä jää jotain osaamistakin plakkariin, toisin ku näistä helvetin 'international management' -kursseista, joissa toistetaan samoja asioita jo kolmatta kertaa. Teoreettinen viitekehys työlle? Ja paskanmarjat. Millä tavalla mua auttaa duuneissa se, että istun luennolla kuuntelemassa, että globalisaatiota on vauhdittanut mm. internetin ja langattoman viestinnän kehittyminen? No shit, Sherlock..

AAAAARRRRRGH. No toisaalta, sama kai se. Viime syksynäki jo vedin koulun melkoisella vasurilla ja numerot pysy silti kohdillaan. Opettejat varmaan luulee, että tiedän jostain jotain ku oon niin kova selittämään. Mitä mä äskenkin luennolla sanoin, en edes ite muista. Punastuinki vielä. Vakuuttavaa, indeed. Mut mitäs tulee kysymään jotain ku toinen yrittää ajankuluks poistaa tekstiviestejä.. "Green values have become a trend", niinkö mä sanoin. Siis niinku..WOOOT?? Anyways, en jaksa oikein enää laittaa yritystä tohon opiskeluun, ku ei niitä työnantajia juurikaan kiinnosta mikään muu ku se tutkinto. Enkä mä opettajia varten noilla luennoilla istu. Siks käy vähän turhauttamaan jos luennoista ei tunne hyötyvänsä mitenkään, ku saman ajan olis voinu käyttää duuneihin.

Niitä kun todella riittäis ja niiden tekemisestä olis hyötyä muillekin ku itselle. Ainahan töitä voi tehdä tunnilla, ja ajaa kanssaopiskelijat sekopäisiks näppiksen rapinalla. Onpa reilua.

Vähän tekis mieli repiä tukkaa päästä, mut ei viitti ku yritän sitä epätoivosesti kasvattaa. Teen jokatapaukses juurikasvulle kemiallisen tukanrepimisen tossa kohtapuoliin. Ei, en siis ole synnynnäinen punamustapää.

VITTU KUN VITUTTAA.

No jaa. Viime aikoina monia on enemmän tai vähemmän ahdistanu. Vuodenvaihteen jälkeen käynnistysvaikeuksia on yhdellä jos toisellakin. Jengi yrittää polkea vuotta käyntiin, mut tulpat on märät ja joku laittanu bensatankkiin dieseliä (tai sitä jotain eekymppiä, mitä se sit ikinä onkaan). Eikä tää loskakeli kyllä yhtään auta asiaa. Ite kuulun vielä siihenkin itseään kiusaavaan joukkoon, joka on toistaseks kieltänyt itseltään herkut ja ryypyt ja alkanu yhtäkkiä hytkyttää ylimääräisiä pehmusteita sekopäisesti. Mulla oli tänään koulussa nilkkapainot jaloissa. NILKKAPAINOT!! Voi pyhä lehmä.

Tää kuulostaa tässä mielentilassa täydelliseltä itselleenvalehtelulta, mut treenistä saa virtaa ja fiilis paranee ja lässytiläpälää. Eli vaikka ei TODELLAKAAN huvittais nyt muuta ku maata levynä olkkarin lattialla ja ihan pikkusen vihata maailmaa, ni revin hampaat irvessä treenitossut jalkaan. Vedän edes sen puol tuntia vaikka kuolisin.

Motivaatio, senkin kusipää, miksi minut hylkäsit..

System Of A Down - Vicinity of obscenity

Olotila on jotakuinki yhtä hehkee ku noilla natsizombeilla, joita mies listii vieressä boksilla. Vuosi on alkanut siis ihan odotetusti, ideahan oli että juhlitaan kunnes tipahdetaan. Loistoilta ja vuodenvaihde, aina tinanvalamisesta siihen, kun porukka luuli paperipalloja pähkinöiks. Nyt on virallisesti ja vallattomasti sanottu morjens menneelle vuosikymmenelle. Tervetuloa siis seuraava kaikkine mahdollisine käänteineen, nousuineen ja laskuineen.

Päässä jumittaa. Ei mitään uutta. Auttaiskohan jos söis loput briejuustosta.. Tuskin. Kiva kun päätä särkee muutenki ja sitten on vielä otsassa ihan jäätävä finni. Ei oo helppoo, ei. Jos vetäis vaan otsiksen siihen eteen ja leikkis ettei oikeesti oo vajaa kakskutonen mimmi, jonka naama ei vieläkään toimi niinku pitäis.

Vuos 2010. TAAS yks vuos täynnä elämää eri puolineen. Alkoi melkein kymmenen kiloa hoikempana. Ei sitä kyllä voi ku nauraa. Ja ehkä lopettaa sipsien mässytys.

Oli Budapestit ja islannin räjähdykset, aatut, moulin rouget, vaput ja ihania iibeilyjä. Elämän ja itsensä määrittämistä uusiks. Tahkon promoja, kasaribailuja, tenttejä ja töitä. Rakkauden kesä, Helsingin kadut, hellettä, hikeä, laastareita kantapäissä. Tutustumista ja kasvamista kiinni tohon ihanaan zombientappajaan. Botelloa, ruissaloa, landelan kesäyötä. Syksy Vähä Hämeenkadun kahden kämpän kesken, lisää tenttejä ja töitä. Lisää itsensä määrittämistä, elämän muotoutumista. Tuutorointia, torstaibileitä, xboxia, rapujuhlia. Vanhojen kavereiden kasvamista ystäviks. Ihastumisen kasvamista rakastumiseks, rakastumisen rakkaudeks. Kuukausittaisia kukkia, keikkareissuja, halloweenia. Loppuvuoden kouluduunirutistus ja mukava joulu rakkaan ja hassun perheen kanssa. Lukemattoman monia muita hetkiä ja tapahtumia. Elämää. Sitä tavallisen erikoista, joka ei onnistuis ilman kaikkia niitä aivan MAHTAVIA ihmisiä, joita tän naisen elämään kuuluu.

Ziisus että tossa pelissä on vajakit soundit. Homoryssiä? Wot?

Muisti pelaa viime vuoden kohdalla ja tällä aivotoiminnan määrällä näköjään valikoivasti. Mieleen tulee lähinnä ne jutut, joista on valokuvia. Ja tietty ne, jotka on tuntunu eniten, mut joita ei juurikaan oo tarvetta muuttaa tekstiks.. no, whatever.

Sain joulupukilta pullon tequilaa (sain mä kyllä muutakin). Se saa nyt sit odotella avaajaansa. Alkaa tää lässähtämisen määrä siepata siinä määrin, et tän viikonlopun jälkeen saa jäädä mässyt ja tipat. Kroppa kaipaa muutakin ku pelkkää julkisivuremppaa. Saa jäädä Koskenlaskijat ja Koskenkorvat. Nyt on siis pakko vetästä loput namit kaapeista, ettei jää mitään houkutuksia. Kjäh kjäh ja omnomnomnom.

Loistavaa, että ei malttais odottaa mitä tällä(kin) vuodella on tarjottavanaan. Life <3 Melkoisen imelää lässytystä, mut minkäs teet ku kaikki on niin pirun hyvin. Sitä lukuunottamatta, että farkuista jäi vyötärökaistale käteen. Mut mitäs pienistä.

Aika kevyt tää henkisen euforian ja fyysisen pahoinvoinnin tasapaino.

Vastaus: suo.

Vaikka nyt on miestenviikko, niin pakko kääntää Iltalehden julkaisema brittitutkimus päälaelleen http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010111012669911_lz.shtml

Eikä siis pelkästään siks et feilaan niin pikkutissien ku ajotaidonkin kohdalla. Tai treenaamisen, joka on välillä ihan mitä sattuu. Ja monen muun kohdan. Oon mitä oon, ei nyt oo siitä kyse.

Mut tehdäänpäs pieni kääntötemppu, eli käännetään tasa-arvon tai jonkun muun feministisen vittuilufilosofian nimissä nää vaatimukset ympäri. Jos mies kerran toivoo naisen olevan kaikkea tätä, niin miksipä ei sitten sais vaatia samaa:

- Pitää enemmän makeista kuin suolaisista herkuista (öötuota... mitä väliä tällä on?)

Omaa pienet, terhakat rinnat, hyvän takamuksen ja pitkät hiukset
(--> timmi yläkroppa, hyvä takamus ja tukka sitte sen mukaan mikä päähän sopii)

- Rakastaa viiniä (olutta), mutta tietää rajansa, mitä tulee alkoholiin (! :D)

- Voi lähteä ovesta ulos ilman meikkiä tai on ainakin valmis alle kymmenessä minuutissa
(okei, myönnetään. Sallittu vaatimus, jonka miehet pääosin täyttää)

- On miestä lyhyempi (pidempi)

- On urheilullinen ja treenattu ja pitää painonsa kurissa (indeed)

- On hyvä kuski (rehellisyyden nimissä tästä pointsit miehille)

- Omistautuu perheelle ja lapsille, mutta on korkeasti koulutettu ja tienaa miestä paremmin sekä on hyvä raha-asioissa (mitenkä tämä sitte käytännössä onnistuu, kysyn vaan?)

- Nauttii isoista ja raskaista annoksista (mitä väliä tälläkään on?)

- Tykkää katsella jalkapalloa (chick flickejä, lässyleffoja, romanttista komediaa. Ei sisustusohjelmia, ne on perseestä. Eikä BB:tä)

- On nainen, josta miehen kaverit pitävät ja pitää myös miehen kavereista (sama toisinpäin)

- Kannustaa miestä viettämään íltoja äijäporukassa (mimmiporukassa)

- Nauraa ja vitsailee (tähän lisävaatimus: nokkelasti, ei siis pissakakka- ja/tai blondivitsejä, joille ei naura kukaan muu ku kertoja itse. Sarkasmi kunniaan!)

- Rakastaa löhöilyä sängyssä ainakin viikonloppuisin (indeed)

- On sinut itsensä kanssa, oli päällä mikä vaate tahansa (indeed)

- Nauttii ruuanlaitosta ja kotiruuasta (indeed)

Mihin se seksivietin tärkeys oli tässä listassa unohdettu?

Ja nyt; moniko mies (tai nainen!) täyttää yllämainitut vaatimukset?

Loppuenlopuks mua huvittaa aina, kun jossain ohjelmassa/leffassa/in real life joku (yleensä nainen) luettelee pitkän listan ominaisuuksia, joita toisessa (miehessä) pitäis olla. Ja sit ihmettelee miks on yksin. Raivostuttavaa. Tai sitten ei tajuta katsoa peiliin. Jos on pokkaa vaatia jos jonkinlaista piirrettä ja taitoa, niin tuleeko mietittyä että onko sitä itse sitten niin täydellisen ihana?

Jos vaikka ensin miettis, että mitä annettavaa mulla on sille toiselle, ja vasta sitten alkais esittää vaatimuksia siitä, mitä sen toisen pitäis olla. Ihmiset on niin helvetin itsekkäitä nykyään, kaikki mulle heti nyt. Enkä edelleenkään kuvittele, että oon jotenkin tän itsekkyyden ja vaatimisen yläpuolella vaan siks että huomautan asiasta. Kyllä sitä tulee sorruttua jos jonkinlaiseen älyttömyyteen, analysointiin, turhanpäiväiseen itsekkyyteen Pitäis vaan muistaa ottaa se peili siihen naaman eteen tasaisin väliajoin. Miettiä vähän. Ei tarvii tyytyä, saa kyllä olla mieltymyksiä ja toiveita, mut ei nyt tarvii helvetti tehdä mitään sadan kohdan pisteytyslistaa aina korvien muodosta kielitaitoon ja tulotasosta silmienväriin.

Oon monesti kelannu sitäkin, että ei ihme että meidän ikäluokka eroilee. Valinnanvaraa on joka ikisellä muulla elämänalueella aina ruokavaliosta koulutukseen, matkakohteesta pukeutumistyyliin. Sitten sitä puolisoakin analysoidaan joka ikisestä asiasta ja punnitaan, että onko vaiko eikö. Ja vaihtoon vaan jos ei miellytä. Ei nyt ehkä ihan näin kärjistetysti, onhan eron syitä vaikka minkälaisia ja parisuhde on aina kahden ihmisen omanlainen soppa. Mut periaatteessa, jos ajatellaan johonki sadan vuoden taakse niin se oli suurinpiirtein se naapurin piikatyttö, joka siitä viereisestä torpasta otettiin. Simppelisti. Siitä toisen puoliskon etsinnästäkin on tehty varsinainen markkinahulina. Jengi on ku karjaa tuolla pitkin kaupunkeja, yökerhoja, tapahtumia, kahviloita. Sieltä yritetään sitten noukkia parasta mahdollista sonnia ja mansikkia kotiin vietäväksi.

Täydellistä ihmistä ei oo, ja tuskin ketään sellasta edes haluais omassa epätäydellisyydessään. On enemmän ku tarpeeks, jos onnistuu löytämään sen 'tarpeeks sopivan', sen ITSELLE melkein täydellisen. Palapelitaulun toisen puoliskon, jonka palaset ei hankaa liian pahasti vastaan, vaikka joitain paloja pitäiskin vähän sovitella ja hioa kulmia.

Perusasiat on kuitenki niitä tärkeimpiä. Luottamus, avoimuus, toisen huomioon ottaminen. Näitä on jokaisen lupa vaatia toiselta. Kunhan muistais myös itse täyttää samat vaatimukset.

Päivän biisi: Sara Bareilles ~ Fairytale

Kyllähän se ensilumen aiheuttama euforia sitten kestikin sen kaks sekuntia. Hetken jo tuntu siltä, että on valoisampaa eikä masenna niin pahasti mut EIII, nyt on taas pussi päässä; pimeetä ja väsynyttä. Hellurei. Ja sitä eilen satanutta höttöä oli sitten pakko lanata puol kolmelta aamuyöllä ikkunan alla. Kiitos tästä. Kuski varmaan tarkotuksella peruutteli päin talon seinää ja pyykkitelinettä silkkaan vitutukseensa. Onhan se kuitenki aika turhaa työtä työnnellä veden yhtä olomuotoa edestakas keskellä yötä, kun tietää että seuraavana päivänä se kuitenkin sulaa ihan itellään pois.

Sais tulla sitä lunta sit ihan kunnolla ja pysyvästi, tää nyt alkanut litsläts -kausi ei paljon naurata. Ei tossa harmaassa paskassa voi tehdä edes enkeleitä. Tai voi tietysti, mut se tuskin tuntuu kovin kivalta.

Näkisinpä Lidlin valvontakameramatskua tältä iltapäivältä, kun pyörin siellä varmaan puol tuntia puhelin korvalla ja kananugettipaketti kädessä. Jostain mainosvideomatskusta soittelivat. Toinen puoli aivoista keskittyi loppuviikon ravitsemukseen ja toinen puoli ens vuoden markkinointiin. Hyvä etten ajatuksissani sanonut, että halutaan siihen videoon meidän käyttöliittymäkuvia ja täysjyväleipää. Vartija varmaan ajatteli, ettei oo tollakaan mimmillä ihan kaikki muumit laaksossa kun tuijotin maapähkinälevitettä kaks minuuttia.

Äääh, nyt on pakko lukee huomiseen tenttiin eikä unohtua sijaistoimintoihin. Menee muuten tentti varmaan loistavasti, kun kyseessä on kevään kurssi jonka matskuja ei oo enää missään ja mulla on väärä kirja. Jos menee runoilulla ja maalaisjärjellä läpi niin lupaan tehdä sen loskaenkelin. Luotan siihen et a) ei mee läpi ja b) ku tulokset joskus tulee, ni on jo kunnolla lunta.

..sitä, kun imurin johto irtoaa seinästä ihan milloin sattuu

..sitä, että se imurin johto ei kuitenkaan suostu sitten siinä vaiheessa kelautumaan, kun pitäis saada se helvetin vehje takas kaappiin

..märkää pyykkiä

..miljoonia miesten sukkia, jotka lisääntyy pesukoneessa mut hävittää kuitenkin aina parinsa

..Take Thatin paluudokumenttia

..märkiä hiuksia rätissä, sormien ympärillä, lavuaarin pinnassa, joka paikassa

..typeriä raportteja, joiden deadline on maanantai-iltana klo 23

..työsähköpostia

..mainospostia

..laskuja

..ylipäätänsä postia

.typeriä radiomainoksia tyyliin; "Anna ihmisten hiihtää". Voi vittu sentään.

..rumaa muovimattoa

..kelloa, joka ei viitsi yhtään hidastaa

..sitä, että jumiutuu blogittamaan galleriaan tai feissariin

..sitä, että kohta on taas pimee. TAAS.

Maanantai. Hiphei.

Sataakuuttakymppiä kohti Turkua Jaffapullo kainalossa ja suklaata paidalla. Lähdin junailee itseäni Helsinkiin PUOL SEISKALTA aamulla. Ihan sairasta jos herätyskello näyttää 05 jotain. Mut ei se tiukkaa tehny, kauluspaita niskaan, hiukset sutinalla taakse, suukko murun uniseen takkutukkaan ja menoks. Ihmiset tosin on aamuisin ihan hulluja, ihan ku härkälauma olis hyökänny päälle ku juna pysähty Kupittaan asemalla. Mä olin luonnollisesti yli vaununmitan väärässä kohdassa laituria, eli saan syyttää itseäni et jäin jalkoihin.

Olin siis Digibusinessin international business programin seminaarissa kuulemassa vähän ajatuksia ja ideoita ja ottamassa boostia firman touhuun. Kannatti mennä vaikka päivä oli pitkä eikä koulutuskaan mikään halpa (duuni maksaa tosin). Spotifyn ja Sulakkeen presentaatioo muun muassa ja paljon hyvää keskustelua erityisesti suomalaisesta (start-up) yrityskulttuurista ja mentaliteetistä.

Voi piru, mun piti kirjottaa siitä vaikka mitä ku on pää täynnä ajatuksia, duunidraivia, menestyksenmakuisia fiiliksiä. Mut Kupittaan laituri häämöttää jo kohta ja niskatkin on ihan jumissa ku kirjotin jotain company descriptionia alkumatkan. Näytän varmaan just tasan sellaselta nuorelta toimistokiipijänaiselta tekniikkavehkeineni, tekokynsineni, kauluspaidassa, harmaassa mekossa ja hillityssä meikissä. Hahaa, oon kuivakka sihteerityttö!!Onpa hauskaa.

Jos lähtis nyt menee tästä junasta.

Mikä tätä maanantaita vaivaa?? Jotenkin ihan täydellisen karsee, laimee, puuduttava päivä. Ja se ei päde pelkästään muhun, tuntuu et kaikilla on tänään ollut melko hoovee -fiilis. Ilmassa innottomuutta, levottomuutta ja lievää ahdistusta. Kellot siirrettiin vissiin virallisesti harmaaseen aikaan. Järjettömällä halloween -juhlimisellakin saattaa tosin olla vielä jotain jälkivaikutuksia, ei oo helppoo olla vanha. Alkaa juhlanivelet ruostua vaikka pitkästä aikaa voitelin niitä tequilalla.

Oli kyllä ihan mahtavat meiningit, ei voi muuta sanoa. Hulluja hetkiä ja loistavaa seuraa. Kaikenmaailman kurpitsat ja skeletorit, merimiestytöt, maajussit, 20's girlit ja zombiet sheikkaili samassa jengissä ympäripäissään. Mahtoi olla fiksun näköstä. Innostuttiin ton paremman puoliskon kanssa riehumaan tekoveren ja haavavahan kanssa aika huolella. Ihmettelin ku ne katto Siwassa pitkään, mut sit tajusin et valtaosalla asiakkaista ei vissiin oo luodinreikää otsassa.

Mut hyi helvetti mikä päivä, lakiluentoa ja -tenttiä, jotain case studyn presentaatioo ja irtonaisia tehtäviä, joista oon yhtä innostunut ku kilosta paskaa. Pitäis varmaan yrittää olla tehokas ja tehdä edes se parin sivun individual assignment pois.

EIPYSTYVENYY. Paistan siis kanaa.

UAAAAAAAHHHH, tässä se taas nähdään kun ottaa iisisti niin eiköhän sitä samantien sairastu. Lauantaina tytseille tarkoitettu 'radalla tänään?' -tyyppinen viesti päätyi lopulta viestiluonnoksiin kun päätin, että nyt ei nappaa lähteä yhtikäs mihinkään. Sen sijaan chillailin keskellä peltoa mutsin, parin punkkulasillisen, saunan, ja Prinsessapäiväkirjat kakkosen parissa. Ajattelin, että lepo tulee tarpeeseen. No juupajuu, hetkeks ku hellittää ni samantien puskee flunssa päälle.

Aamuinen lakipresentaatio oli hikinen ja räkäinen, ja koko ajan joku helvetin hiiri steppailee kurkussa. Olo on aivan järkyttävä, tekis mieli hajottaa jotain. Ku ei tätä oloa pääse karkuun! Panadol hot on ihan perseestä. Ainoo mikä auttaa on iso vuori suklaanougat -jäätelöä, jota sitäkään en anna itseni syödä. Tajusin meinaan eilen, ettei tässä voi enää ku nauraa omaa peilikuvaansa. Pehmustetta riittää. Sen takia tietty sitten fiksuna likkana aamulla ennen kouluunlähtöä ja siinä aivastelun lomassa päätin treenata, eikä se kyllä oo kipeenä kovin järkevää. Hassuja valopilkkuja vaan vilisi silmissä. Itseäni saan syyttää tästä flunssasta, pitääkö riehua aina niin jumalattomasti että sit kun yhden päivän lepuuttaa niin kroppa huokasee helpotuksesta, pudottaa kaikki puolustuksensa alas ja kuvittelee, että se rauha jatkuu pidemmänkin aikaa.

Näinhän se menee, syyslomat on ovella ja lomien myötä kohta varmaan kaikki pärskii ja niiskuttaa. Mikä ihmeen kirous seki sitte on..

No mut kävinpä ainakin viikonloppuna Ikeassa ostamassa riemastuttavan karseen hajuisia tuoksukynttilöitä, jotka pitää nyt tossa olkkarin pöydällä huolen siitä ettei päänsärky ainakaan hellitä.

Voi hyvänen aika sentään mikä maanantai.

Strategisen johtamisen tunnilla. Sääli Nicholasta, kun jengin keskittymiskyky näyttäis olevan jotain 4 -vuotiaan luokkaa. Mäkin näytän siltä, että teen jotain järkevää kun tosiasissa kirjotan tätä höpöhöpöö. Ei sillä etteikö mua kiinnostais organizational control ja cost leadership, ne vaan tuntuu aiheina niin tutuilta ja maalaisjärjellä tentittäviltä et riittää ku toisella korvalla kuuntelee ja toisella silmällä vilkuilee powerpointteja (vammasen näköstä, tosin).

Viimesen parin viikon aikana oon huomannut lähipiirissäni sellasta syksyn aiheuttamaa tahmaisuutta, levottomuutta, ahdistustakin. Ollaan kesän ja joulun puolivälissä, pimeys hyppäs ku huppu niskaan ja duuneja/kouluhommia on takana ja edessä aika lailla. Itelläkin vähän levoton olo, tuntuu siltä et pitäis tehdä jotain mut toisaalta ei oikein tiedä et mitä. Koulua ja duunia ja frendejä riittää kyllä nyt just sillä mitalla et kovin tylsiä hetkiä ei pääse syntymään. Silti olis kiva jos olis joku reissu tiedossa, joku härpäke, jotain arjesta poikkeavaa mitä odottaa. No, Halloween on ainakin semisti sitä. Vielä kun osais päättää miten pukeutua..

Anyways, viimeisetkin rippeet menneen kesän rusketuksesta on hävinny ja jättäny jälkeensä punavalkoisen Suomen kansan, joka potee nyt sitä "voi vittu näitä duuneja/kouluja/pimeyttä/ tylsyyttä/tahmaisuutta/saako käpertyä peiton alle 7 kuukaudeks" -antipatiaa. Olikohan liian laaja yleistys puhua koko Suomen kansasta.. no, hälläväli.

Tää on vähän sama juttu kun VR:llä: mihinkään vuodenaikaan ei osata varautua ja sit se "yllättää", joka ikinen vuosi. "Lumentulo/helle/lehtien putoaminen (!) yllätti, junaliikenne seisoo". Eiks ne hitto soikoon osaa varautua yhteenkään vuodenaikaan, ne kun joka vuosi toistuu ihan samalla syklillä ku aiemminki? Tää viimeisin, eli syksyn lehdistä johtuva junien myöhästely oli mun mielestä ihan loistava. Vaahteranlehtiä kiskoilla, beware!! Ite porskuttelin ku pikkumukula läpi kaikista kaduille kertyneistä lehtimassoistaa. En menny kuitenkaan hyppimään talkkareiden työllä ja tuskalla kokoamiin lehtikasoihin (lähinnä siks et niissä saattaa olla koiranpaskaa).

Ehkä meillä kaikilla on nyt vähän sama ongelma ku junilla; pimeyden/kylmyyden/väsymyksen/märkyyden takia ajatus seisoo, ja pirteydessä ja tyytyväisyydessä on pieniä katkoksia.

Täytyy yrittää löytää niitä pieniä piristyksiä, jokaisesta itsestä ja asenteesta tämäkin on kiinni. Voihan sitä märehtiä olotilaansa seuraavan puol pimeetä vuotta. Henk. koht. mieluummin kuitenki teen jotain ihan muuta. Aloitan kuuntelemalla Anna Puun Onnen viipaleet ja Corinne Bailey Raen Put your records on.

Oho, Blue ocean strategy? WTF.. nyt ei maalaisjärki enää riitä, pitäs varmaan kuunnella. Mahakin murisee niinku paraskin Harley, onneks on vadelmajuustokakku -Kismettiä laukussa.