IRC-Galleria

Landelomailua viimeset neljäpäivää. Maaseutumatkailua ja sen sellasta, tule, koe ja näe luonnon ihmeellinen maailma. Jep jep.

Olin haravoimassa äsken, vaahteranlehtiä. Niitä on miljoona ja ne on kaikki ihan keltasia. Keltanen ei oo yhtään mun väri mut vaahteranlehdistä tykkään. Ne on niin viattomia ja tanssii vaan ku huidon niitä Fiskarsin rumalla haravalla. Sellasta. Tulipahan ulkoiltua, kaupungissa ei paljoo tuu reippailtua ku mitä siellä menis ulos tekemään? Potkimaan liikennemerkkejä? No, jotkuthan tekee sitäkin. Ei ehkä mun hommaa kuitenkaan..

Duunissa oli eilen ihan USKOMATON tahti. Myynti oli parempi ku joulupäivänä. Kymmenestä kahteen oli turha kuvitella tekevänsä mitään muuta ku juomaa toisen perään, uutta asiakasta kehiin, mitäs sais olla, viinanmittailua, lantrinkeja, mixauksia, läiskytystä, pyöritystä, taiteilua. Mun ja Annan meininki siellä tiskin takana lähentelee välillä akrobatiaa ku molemmilla on käytössä viis kättä ja tehdään suurinpiirtein voltteja ettei törmätä toisiimme siinä menossa. Mut kivaa oli, yks bädni soitti vanhoja rokkicovereita ja porukalla oli hyvä meininki. Huutaa ei tarvinnu ku kerran ku yks kundi heitti lasinsa paskaks lattiaan. Sillon pärähdin ja lujaa että jumalauta poika, sä lähdet pihalla justiinsa nyt. Kerran piti sanoo suorat sanat yhdelle pervolle papalle. Ei sellasta kenenkään tarvii kuunnella. Niitä rivouksia en viitti edes toistaa.

Ja sit se siivoominen sen jälkeen.. Tupakkahuoneen lattia oli vaihtanu väriä valkosesta mustaan ja lasinsirut narsku kenkien alla. Juomia oli läikkyny ja tippunu pitkin lattioita, ja tahmeet drinkit muuttuu iloseks mustaks liemeks kenkien alla ku ketään ei ehdi siivota.

Mut siis kaikkinensa kiva ilta, paljon hauskempaa olla duunissa ku saa tehdä kunnon tahdilla eikä vaan venailla että onko porukka tänään liikenteessä vai ei. Jääpalakone ei pysyny meidän tahdissa vaan teki tuskallisen hitaasti niitä kuutioita. Piti sitte tarjota viskiä jäillä ilman jäitä, ole hyvä, viis kakskyt kiitos.

Oon taas lukenu noita Tuomisen romaaneja. Aina vaahtoon niistä, mut syystäkin. Helvetin hyviä teoksia, ihan oikeesti. Vuosisadan alun elämää Suomessa ja muuttuvassa maailmassa. Mä vaan tykkään niistä. Siitä faktapohjasta ja historiantietämyksestä mihin ne perustuu, vahvasta naispäähenkilöstä, lujasta luonteesta ja tempperamentista, siitä ettei luovuteta. Politiikasta. Luonnon ja tän maan korpien kuvailusta. Liike-elämästä. Muutoksista, jotka värittää historiaa aina, nytkin. Joskus joku lukee tietokirjaa tai faktaan perustuvaa romaania tästä ajasta, 2000-luvun alusta, ja niistä muutoksista jotka nyt on meneillään. Niistä, mitä me ei nyt edes nähdä. Siitä, miten Suomessa alkaa olla taas luokkajakoa ja ihme poliisivaltion vikaa, riistämistä vaikkakin hyvin toimivaa demokratiaa ja kuitenkin hyvinvoivaa yhteiskuntamallia. Muutoksia kunnissa ja julkishallinnossa. Ilmastonmuutoksia. Amerikan sekoiluja ja isojen valtioiden sotapolitiikka ja ihme isoveljeilyä.

Sekavaa mun tekstini mut sekava on tyttökin. Löysin farkut joihin aion vielä mahtua vaikka henki menis. Haravointi edesauttaa sitäki asiaa. Mother-freakin''-nature indeed :) Kolmen viikon päästä Bosniaan.

Oon päättäny että musta tulee liikenainen, businesspakkaus ja sen sellasta. Sellanen kylmä ja tunteeton ämmä joka painaa menemään jakkupuvussa eikä halua sen enempää miestä ku lapsiakaan eikä osaa ajatella enää muuta ku menestystä ja tehokkuutta ja jolla ei oo aikaa ystäville.

No tulee varmaan joo. Jossain määrin ehkä, haluun kyllä menestyy, mut noihin raameihin en suostu kyllä millään. Teen elämästäni sellasen ku haluan, elämä potkii varmasti joskus päähän eikä asiat mee niinku suunnittelis ja aina sattuu jotain mikä masentaa ja vaikeuttaa, mut sit ei auta ku potkii takas ja lujaa. Luovuttaminen ja valittaminen ei ainakaan edesauta mitään, vaikka joskus on pakko vähän marista.

Tässä esimerkki; mä en millään saa aikaseks sitä Skotlannin raporttia vaikka pitäs. LAISKOTTAA! Teen mä sen vielä tänään mut en nyt. Ei jaksa eikä huvita. Marmar.