IRC-Galleria

Rauha.
Siis piis.
Hengitä syvään, älä panikoi, ajattele.
Et sillee.

Ja sano suorat sanat illalla kokouksessa. Joo, näillä mennään.

AAAAARGH!!! Lujaa menee joo, uus päivä, voihan vinetto.

Miten siis MITEN siellä Kultilla voidaan kuvitella, että se on ok nakittaa 14 tonnin hommaaminen opiskelijalle, ja miten ne voi kuvitella voivansa tehdä sen kuukautta ennen ku lähden reissuun, ikään ku täs ei olis muutaki elämää, matkavalmisteluja, tiimiduunia, lautakunnan jotain saakelin seminaaria ja muuta??

Kyllä se varmaan on tiedossa ollu jo ties miten kauan että rahaa ei oo piste com ja nyt sitte keksitään että "hei toi tyttö on hyvä lähettää valmiiks väsyneenä Bosniaan". 12-15 tonttuu jostain, voi äiti. Jos joku siihen pystyy tosta noin vaan sormia napsauttamalla ni kiitti moro, mä en pysty. Ja mä epäilen ettei se keltään luonnistu tosta vaan jos ei isukki satu olee joku kultalusikkainen toimitusjohtaja.

Apurahojen hakuajat on menny useimmat umpeen tammikuussa, ei sitte tullu niitäkään tsekattua vai? En mä niille enää mitään voi tehdä. Sponsoritukee on vaikee saada koska isot firmat ei hyödy siitä paljookaan kun ei niiden asiakaskanta oo bosnialaisista koostuva.

Söin äsken sipulia ja pitäs lähtee Karjaalle kokoukseen.
Huh hah hei vaan.. Sanon kyllä pari valittua sanaa siellä kokouksessa.

Voi elämän kevät..

Voi jumalauta, saan ihan palttiarallaa näillä sekunneilla jonkun kohtauksen.
Tekis mieli heitellä kadullakulkijoita joillain perunoilla tai jotain muuta typerää, lapsellista ja kiukuttelevaa. Ottaa rankasti päähän ihan kaikki. Liian monta juttua ja tekemistä päällekkäin, ei mun tippaleipäni pysy enää mukana. Ku on niin monta kokonaisuutta ja kaikki erilaisia, kaikis eri ihmiset ja kuviot, ja pitäs pitää ne sitte koossa ja olla vastuussa ja saada hommat hoitumaan ja päivät vähenee all the time.

AAAAARGH!!! Kerrostalos ei voi edes huutaa kovin lujaa. Jotenki vaan sieppaa tää tilanne ku lähtöön on vajaa kolme viikkoo, jotka olin täysin aikatauluttanu valmiiks ja jättäny monii juttuja juhlien jälkeiseen elämään ja sit viime viikol kerrotaan että hupsistakeikkaa, Päivi sähän haet meille sen rahotuksen. Ei sitte voinu aikasemmin tällastakaan pikkuasiaa valottaa mulle. Eikä siellä tunnuta ymmärtävän että mulla on ihan oikeesti muutakin elämää, jos ajattelee että on tässä tätä säätämistä ja tekemistä ollu ilman Etnokultin kuvioitakaan.
Rassaa vaan nyt taas tää tilanne ku huomen on jo joku helvetin torstai ja koht ollaa viikonlopus ja aika loppuu kesken ja mä haluan olla hetken ennen matkaa IHAN RAUHASSA ja ihmetellä ja nähdä frendejä.

Mä haluun vaan olla. Olla olla olla. Tänäänkään mitään iltasanomia menny lukee tai improa tsekkaa, viturallatilei, koneella täs on saanu olla ja huomen sit puhelin korvalla koko päivän kunnes juna vie Karjaalle kokoukseen.

Okei rauha.
Viinaa, viiniä ja likööreitä mulla on vaikka kuinka, bileissä pitäs ainaki juotavaa olla, riippuen tietyst siitä minkälaisia litrahuulia siinä boolikulhon reunalla lupsuttaa.
Mä taidan lupsuttaa perjantaina vähän valkkaria. Jos jaksan ja viitsin ja haluan.

Noh, onneks nää mun miniraivarit menee ja tulee, hetken aikaa tekis mieli hakkaa päätä kaksin käsin seinään mut sit tekee oliviajoulesit ja hengittää ja on niinku joku zen ja sit on kaikki taas ok.

Ja suom. huom. oon todennu jo moneen kertaan; onneks on musaa.
Ja oranssit satiiniset lehmäbokserit. Maailma on taas paljon parempi paikka.

Nukkuu. Huomenna päivä uus ja lässynlää.

Teinpä äsken elämäni ensimmäisen OIKEEN raha-anomuksen, jee jee rok rok.
Onhan niitä koulussa joskus tehty.

JES, sain postia San Josesta Ginalta, my very new, very nice penpal. International, huh? :)
Gina lähetti pari cd:tä, nyt kuuntelen niitä ja teen rahotuslistaa, joka on melkeen valmis. ESEKin apurahan hakuaika menee umpeen huomenna joten sen kans tulee tänään vähän kiire.
Hitto, nyt ku katoin sitä ni Etnokultin se pitäs tehdä eikä mun. Muutenki tää rahotusnakki tuli vähä yllätyksenä, mut haaste sekin. Jos saan kahdes viikos jostain sellanen reilu 12 tonttua ni lujaa menee ja voin sanoo taas olevani vähän valmiimpi tuottaja. Se jää nähtäväks. Tosin ei oo varaa mokata, se on SAATAVA jostain, muuten koko homma pissaa.

Voisin mennä tänään Improon, mut katotaan nyt. Viinaa ja viiniä mulla olis vaikka kuinka paljon mut taidan jättää ne bileisiin parin viikon päähän.

Pystyn kattoo telkkarii läppärillä, toivottavast musta ei tuu minkäänlaista orjaa, en mä usko. Jos joku TV määrittää elämää yhtään mihinkään suuntaan ni hallelujaa, ei hyvin mene.

Hirveest haluisin nähdä kavereita ennen reissuu mut GRRRRR ku tähän tuli nyt tää duuni, ikään ku tiimin kans ei olis tarpeeks ja matkabudjettiki on vielä ihan perseellään. Siistii.

Kai täytyy jatkaa, parin tunnin päästä lähden kyllä kaupungille ja meen Rentoon lukemaan jotain iltasanomaa ihan rauhas, riippuu tietty siitä mitä saan seuraavan parin tunnin sisäl aikaseks. Taidanpa soittaa Etnokultin Nellille.

Hyvää musaa se tytsi sieltä Kaliforniasta lähetti. Pretty mellow, mut en mä mitään jytkettä tähän nyt kaipaakkaan.
Puhelin soi koko ajan voi paskan paskan paska, on tää taas niin tätä :)

Syntisen hieno ilma. Ja kaikkee.
The Spill Canvas - Burning Up

Tajusin äsken että kolmen viikon päästä en enää ihmettele tätä koneen ruutua omassa sängyssä vaan jossain mäellä Bosniassa.

Kävin tänää ostamassa kunnon vaelluskengät. Ja hommasin vakuutukset. Raakaa peliä, pitää tsekkaa että vakuutus kattaa myöski mahdollisen ruumiin kuljetuksen Suomeen.
NO EMMÄ SINNE KUOLE! Mut voihan sitä kuolla missä vaan koska vaan, Suomessa mulla on siihen sellanen vakuutus että porukat saa viis tonnia jos päätän heittää veivini (typerä sanonta). Halvalla lähtee.

Mut siis kolme viikkoo.
Huhhuh. Nyt ehkä vähän jo jännittää. Toivottavast Kosovo ei kokonaan räjähdä ennen sitä, mä en aio peruu tätä keikkaa, en ikinä.

Nyt sinne nukkuu, pää särkee kahta kovemmin.

Oli muuten vähän hiton hyvät kemut lauantáina mut nyt en ala niitä kelailla.

Nainen, ei tyttö.
Ai jumalauta että särkee pää, emmä jaksa kirjottaa yhtään mitään. On vaan niin kovin siistii ku on nyt vihdoin tää läppäri a.k.a kannettava tietokone ni voi täällä sängyssä riemuita netin ihmemaailmasta. Oon mä aika porvari ku on kaks konetta ja kaks puhelinta, ei jeesus sentää..

Joku hieromaan niskaa ja heti!

No NIIN. Tänään siis viiskybäset, nämä bileet ja humalat tarjoo isukki ja kummitäti. Yhteensä satavuotiaat.

Mä toimin jonkinlaisena juontaja-laulaja-pianisti-ohjelmakoordinaattorina (onpas hieno nimitys). Ennen ku päästään vaniljatäytteisten tuulihattujen, mangotäytekakun, possunfileen ja boolin ääreen ni neiti ohjelmakoordinaattori vetää ensin vähä makaroonilaatikkoa ja sen jälkeen vetää iltapuvun päälle.

Uu mama.

Jaaha. Huomenna juhlat. Aikamoista hulinaa tässä taas koko loppuviikko että tsädäm. Tänään vielä Auran ja meiän tiimien kokoontuminen ja logokilpailuki loppuu...

Nyt sinne juhlapaikalle hakkaa vähä pianoo ja tsekkaa että slideshowt toimii (koneet vihaa mua.. edelleen).

Peaches & Herb - Shake your groovy thing (tai emmä nyt muista tarkkaan sitä tittelii mut melkonen jamitusbiisi anyway).

Ei enempää ajatuksia, this is all I got now. Pää on ihan tyhjä.