IRC-Galleria

Oon syöny tänä viikonloppuna enemmän ku koko viime viikolla yhteensä. Tulipahan juhlittua serkkujen naimaluvat.

Tosin eihän se naimalupa vielä mitään meinaa, ei sitä autoakaan kortilla ajeta :D

Eilen meni helvetin myöhään, en juonu ku ihan pari. Heidin kans jammattiin Grease lightningia, Jaakon kans juotiin yhdet tequilat ja näin enemmän tai vähemmän tuttuja. Sit mentiin Heidin kans kämpille tsekkaa vanhoja videoita, katottiin Rukan reissua 2005.. :) Sweet memories.

Oon ihmetelly ja ajatellu viimesen parin päivän aikana niin paljon kaikkee et nyt oon ihan poikki. Tai ehkä se johtuu siitä et oon syöny ihan hulluna.
Huomenna taas ruotuun, duuniin illalla, ja ti aamulla. Tiistai-iltana meen puol kympistä puol kahteen VEGASIIN myymään lippuja. Viime vuonna se oli vielä Haarikka, saa nähdä minkälainen ilta tulee. Sama se mulle, keskiviikko on vapaa ja vie mut, Sinin ja Sofian jokirantaan. Pullo vinkkua ja viiniräpylöitä messiin.

Saunaan, kunnon kuumuus ajaa mut siihen tilaan että nukahdan pystyyn ja oon huomenna ku uus tyttö.

Johan on lettu.

Meni viihteelle, ei muuten mitää mut piilarit on ihan viturallaan. Voi ku pääsis jo nukkuu, mutta kun Sofia kullanmuru on ahkera tyttö, Onnelassa töissä ja edelleenki siellä jos ei oo jääny suustaan kiinni johonkin (!).

Sen pitäs viedä mut sillä automaatilla himaan. Huomenna taas rippiäiset, sen jälkeen vedän (unta) palloon.

Suomalaisissa miehissä ei oo munaa edes sen vertaa että niistä olis sanomaan miten asiat on ja miten maailma makaa. Helvetin jee jee. Ihme säveltämistä. Ja suomalaiset naiset on hirveitä haaskoja, ottavat humalaan asti, itseni mukaanlukien (onneks en tänään kuitenkaan, tää myöhänen uniajankohta hirvittää jo ihan tarpeeks).

Ikävä on kasvanu isoks ja lujaks, painaa tuolla jossain takaraivossa ja häiritsee ennen unta. Voisin oikeestaan jo varata ne lentolippuset lokakuulle, haluun takas Amirin syliin ihan kaikessa yksinkertasessa täydellisyydessään.

Ei muuta, Päivi kuittaa.

Ihmeen levoton oon ollu. Oon nytki. Piti vielä rippijuhlinnan jälkeen lähtee Turkuun vailla tietookaan seurasta, Sofian kanssa yhessä tultiin, ajoin ekaa kertaa automaatilla. Seki meni töihin (Sofia, ei automaatti).

Mut nyt siis radalle taas, Kiitoradalle noin niinku tarkennettuna. Heidi on menossa sinne Bauhausin porukalla ja sovin kuulemma uimaan mukaan. Jee jee rok rok, taas mennään.

Pari vodkapunssia naamaan et saa kevyen hiprakan. Humalatilaa en tänään kyllä hae. En mä tiedä mitä mä muutenkaan haen, en osaa rauhottua piste com nyt mennään.

Suu täynnä broileripullia, bosniasta tuodut korvikset kilisee ja kiharat kutittaa niskaa. Ylppärikenkien ohuet narut tuntuu nyt jo ilkeiltä, housut on liian löysät ilman vyötä, en löytäny lakkapulloa mistään.

Katoin dokumentin ajasta samalla ku meikkasin. AJASTA. Siitä, miten ihminen fyysisenä olentona aikaa käsittelee. Miten aivoissa on joku tumake, joka biittaa koko ajan aikaa, siten, että meillä on periaatteessa sisäinen sekuntikello päässä (siis se on se joka siellä hissukseen raksuttaa, selkispä sekin..). Tekivät tutkimuksia siitä, miten ajan käsitys hidastuu ku adrenaliini nousee, ku on hengenvaarassa. Antoivat rotille pilvee, kokaa ja suolaliuosta ja tsekkasivat miten ne tajuaa aikaa. Mua niin nauratti se valkonen pieni olento joka yritti huanapäissään ymmärtää mistään pelleteistä mitään. Puhuivat siitä, voisko aikaa olla mahdollista kääntää taaksepäin testasivat ihmisen kropan toimintoja, elimistön aikaansaamaa omaa kahvikuppia aamulla ku kortisoli on korkeella.

Mä jäin lähinnä ajattelemaan sitä, mikä on nykyhetki. Miten se käsitetään? Miten voi lokeroida menneisyyden, nykyisyyden ja tulevan? Koska kun mä alotan tän lauseen ni se on nykyisyyttä, mut jo tässä vaiheessa lauseen ensimmäinen sana kuuluu menneisyyteen ja piste jonka isken lauseen perään on tulevaisuutta. Nyt, nykyhetki. Ainahan sanotaan että elä tässä hetkessä. Käytännössä, jos sen ajatuksen perimmäinen tarkotus on, että älä jää odottamaan vaan tee se, mitä siirrät tai suunnittelet tulevaisuuteen heti, niin se sanontaki jo suunnittelee tulevaisuutta, lähinnä sitä siirtää vaan lähemmäs. Vai miten se kehotus pitäis käsittää? Elä tässä hetkessä? Tarkottaako se sit kuitenkin sitä, että älä takerru menneeseen? Siihen mitä on jo ollu, ja jonka muistijälkeä ei voi enää poistaa? Ja miten pitkä on menneisyyttä? Menneisyyttä on yhtälailla mun syntymä ku bosnian reissu. Se ku rääkäsin ekan kerran ja lujaa siihen ku tuuletin festariklubilla. Jos nyt isken varpaani penkinkulmaan ni kohta se on menneisyyttä.

Yhtälailla jäin miettimään sitä, miten ajan käsittää. Maitopurkki tossa pöydällä ei tiedä ajasta mitään, se ei TUNNE sitä. Maito kyllä vanhenee, ajan myötä, mut se ei tunne sitä miten nopeesti tai hitaasti puolituntinen kuluu. Ihminen sit taas muuttaa ajan kulua, aika on jokaselle henkilökohtasta. Stressaantuneiden ihmisten aika tuntuu menevän liian nopeesti eteenpäin, koska ne sykkii niin helvetin lujaa, niiden sekuntikello juoksee. Jokaselle ihmiselle puol tuntia on ajassa puol tuntia, mut miten se voi tuntua välillä pitkältä, välillä salamannopeelta?

Aika on henkilökohtasta, se on toisaalta asetettua ja määrättyä, mut toisaalta se on omaa ja sitä voi ite säädellä, sitä miten nopeesti se kulkee. Mä voin nyt päättää, että mulla ei ookkaan kiire vaikka onkin, ja päättää, että tuleva puoltuntinen riittää hyvin vaikka mihin.

Mä aion siis opetella säätämään aikaa. Oon neiti Aika.

Mielenkiintonen dokkari.
Ja ruotsinkieliset uutiset sen jälkeen sai mut tajuamaan että kaipa sekin kielitaito tuolla jossain takaraivossa on.

Nyt ne rippijuhlat haltuun.

Mä en oo kiinni missään. Ihme hattaraa kaikki. Jotenki..

Miten ketään voi ihmissuhdeviidakossakaan selviytyä? Frendit haluis nähdä, mä niitä, ei oo aikaa. Jotkut väittää että on ollu ikävä, on muka kiinnostuneita, ihastuneita, kaipailee. Jos mikään siitä olis totta niin jotain elonmerkkejä olis varmaan niistäkin ilmenny reissun aikana.. Että sellasta. Sosiaalinen elämä lähes pelkästään duunissa, välillä Turussa, välillä landella, siellä täällä. Helvetti ku aika ei riitä ikinä kaikkeen mitä haluais. Tietäis vielä mitä haluais.

Uus kämppis pitäs saada. Pitäs etsii duuni Turusta. Saada rapsat velmiiks ennen kuun loppua. Nähdä Jasmin. Kerätä rahaa että pääsee Bosniaan.

Kelailin tossa tiskatessani sitä miltä se tulee tuntumaan ku meen takas Bosniaan, ku hyppään bussista Banovicin asemalla, kiipeen ylös CaffeBar N:ään ja nään Amirin taas. Se fiilis tulee olemaan mieletön. On niin helvetin luja ikävä, satunnaisista ja kallissta lyhyistä puheluista ei paljon kostu, ikävä vaan kasvaa. Oo siellä jossain mun.. Ja kyllä mä tiedän että se on, kukaan muu ei sitä voi tietää mitä meillä oli. Ei kenenkään muun tarviikkaan tietää, se riittää että mä ja Amir tiedetään, muistetaan.

Luin Pirjo Tuomisen Itkevät syvät vedet töissä, luin sen viime kesänäkin mutta kun mua nyt sattuu kiinnostamaan toi historia ja poliittinen historia. Suomen historiaahan toi on, kansalaissodasta, itsenäistymisen ajasta, veljesvihasta. Mielenkiintosta huomata miten ajattelu kehittyy, mullakin, vaikkei aina uskois. Ennen reissua luin Bosnian sodasta, etnisistä puhdistuksista, niistä raakuuksista ja siitä verisestä historiasta jota se maa kantaa. Mut on Suomessaki osattu vuosisadan alkumetreillä. On todellakin. Ja tietysti samaan aikaan kaikkialla Euroopassa. Ei mun ikäluokka, eikä edes mun ikästen vanhemmat enää tiedä tai muista sitä kuilua joka tässä maassa on kahden suomalaisen välillä voinu olla. Näin kauas sellanen ei kanna, punasen, valkosen, lahtarin, porvarin, torpanpojan leima. Onneks ei, tietysti.

Mut kyllä tänkin pullamössömussukka -sukupolven, johon itekki kuulun, pitäs tietää taustansa. Helvetti ku meidän ikäset ei tiedä vaikeuksista yhtään mitään, ja silti jokasella on niin prkleen PAHA OLLA ja käydään hakemassa jotain nappia polilta. Sairas, ihan paska yhteiskunta ja heikko, mentaalisesti niin kovin muka pahoinvoiva kansa. Nuoret varsinki. Länsimaalainen ku ei osaa olla tyytyväinen, aina on jonkun asian oltava päin helvettiä. Jos ongelmia ei oo, niin niitä on kehiteltävä. Draamaa.

Ja mä en oo mikään asiasta saarnaamaan, oon ite ihan samanlainen, draamakuningatar ja länsimaalaisen omahyväsen typerä ja sokee. Minkä takia mäkin kelaan jotain niin olemattoman turhia juttuja enkä keskity siihen, että mulla menee, on menny ja tulee menemään lujaa jos vaan ite niin haluan? Turha valittaa, kun kaiken pitäs olla paremmin ku hyvin. Frendejä on enemmän ku uskaltaisin ymmärtää, on töitä, koulua, onnistumisia, mahtava perhe, kunnon kämppä, pakopaikka landella, bileitä, hauskaa, reissaamista, rakastumistakin (pitkästä aikaa), kunnon meininkiä ja tunteita.

Säälittäviä ihmisiä ollaan kaikki. Valittavia luusereita, aina eletään että "sitten kun" sitä ja tätä niin ollaan onnellisia. Mä haluun takas sinne Balkanille missä ne ei valita vaikka asiat on oikeestikin päin vittua. Tai sit mä haluan vaan tajuta miten kuuluu elää.

Jaaha, jos vetäis röökin ja ottais paplarit päästä tän kaiken ihmettelyn päätteeks.
Jos aattelee että tässä koneella höpöttää kymmenen minsaa tällasta, niin miten paljon niitä ajatuksia kokonaiseen päivään mahtuu? Pelottavaa.

Kiharoita niskaan, punanen marilynmekko päälle. Vähän kevyemmät mietteet kehiin :)
Saturday night fever.

Hitto ku on aina duunin jälkeen ihan energiajuomissa. Pakko juoda vielä ennen lähtöö etten nukahda rattiin tai aja peuraa päin (no niihin peuroihin se tuskin paljoo vaikuttaa, jos hyppää eteen ni se on menoo vaikka jois mitä).

Oli aivan käsittämättömän ihana nähdä noita meidän kundeja tänään, oltiin Panun luona talonmaalaustalkoissa, tai minä mitää maalannu ku olin lähdössä töihin. Housujani vähän sottasin. En ollu edes tajunnu miten sitä porukkaa on ikävä. Niiden läppää, helppoo, tuttuu, kivaa, rentoo. Melko vekkuleita ne pojat. Enkä oo Heidiäkään ehtiny näkee tarpeeks, siellä se suti sööttinä ja maalisena aitaa.

Duunissa... noh.. mä en oikeen tiedä että miten suhtautua mihinkään. Oon reissun jälkeen jotenki tullu tutummaks ihmisten kanssa, sellasten joita oon sataan kertaan nähny. Kai mä oon muutenki pitäny jonkunlaista etäisyyttä kaikkiin muihin paitsi noihin tärkeimpiin. Mä en tiedä miks oon niin tehny enkä tiedä miks en enää tee. Maailmassa on niin paljon kivoja ihmisiä joita en tunne tarpeeks hyvin vaikka olisinki tuntenu jo kauan aikaa. Ihme hippi.

Edelleenkin taas vahvistu se, miten epäviehättäviks ihmiset voi muuttua siinä illan mittaan drinkki toisensa jälkeen. Bosniassa kyllä juodaan, mut tosi harvoin känniin asti. Olin koko reissun aikana ihan jokusen harvan kerran oikeesti humalassa, sit taas sellasta tissuttelua siellä harrastetaan kyllä (ei ihme jos tuli 5 kiloo lisää, sitä bissee siellä juotiin. Kahen desin mehu makso euron, puolikkaan bisse 75 senttiä). Eikä missään päin maailmaa muidut sillee juo ku suomalaiset, siihen kondikseen ku kundit. Tasavertasuuden edelläkävijämaa tosiaanki, hyvässä ja pahassa kai sitte.

Jos söis banaanin ja yrittäs nukkuu. Heitin yhden kaverin kotiin, se on pidemmän aikaa ollu ihastunu. Se on kiva mut kuiteski vaan kaveri. Miten siinäki pitäs sit osata olla, kaipa mun pitää sanoo sille suoraan että ei tuu kesää ku ei se mun vihjailuista oo tainnu ymmärtää. Reilu peli, ärsyttävää sellanen vitun jahkailu jos ei pysty suoraan sanomaan. Pitää sen verran naista olla.

Hähä.

Tsekkasin tossa et minkälaista kuvaa multa netistä löytyy. Onhan noita, otoksia, hetkiä, naamoja, kaikenlaista :)

Nukuin niin kauan että on energiaa ihan homona, ilta menee duunissa varmaan vallan mainiosti.

Oon selvinpäin selkeesti tasapainosempi ku humalassa. Ziisus mikä oivallus.
Mut oonhan mä sen duunissaki huomannu tuhat kertaa miten typeräks voi mukavin ja parhain tyyppi muuttua ku ottaa tarpeeks. Niin moni tulee tiskille, ottaa sen ensimmäisen, juttelee, on kiva ja hauskaa seuraa. Ja kahden tunnin jälkeen oon totaalisen kypsa ja tekis mieli sanoa että get a grip.
Niin paljon ku ihminen voikaan muuttua. Sellasta se, alkoholi.
Taidan mennä suihkuun.

Voi vitsi, löysin Adiksen MySpacesta!! :) Jee, se on niin kiva tyyppi.
See ya in October, todellakin. Bosnia kutsuu taas, ljubav kerto että se on kaunein kuukausi ja voin asuu sen luona.

Loka-marraskuun vaihde menee juhliessa sitä että mun beibi täyttää neljännesvuosisatasta! :) Ja näen taas kaikki frendit. Helvetin ihanaa, for real.

Nauratti lukee toi oma viimeöinen merkintä. Muistanki vielä että yritin kirjottaa ihan oikein ja tökkiä näppistä hirveen huolellisesti.

Ei ollu sit kuitenkaan mikään paha olo tänään, en mä niin humalassa eilen ollu, se vaan tuntu siltä :) Flunssanen ja hölmö olo on ollu. Today I was just a hollow shell, drained empty, with no dignity what so ever.

Vitutti eilen tanssii sen tuomas tarkin (?) kanssa, ku kundi kuvittelee olevansa niin jääkiekkoilija että voi samantien alkaa suudella niskaa. Teki mieli potkasta sitä nilkkaan, mikä seki kuvittelee olevansa ku pitää heti uida iholle?

Pelotti ajaa duunista himaan, peuroja hyppelee keskeltä pusikoita ja olin nukahtaa rattiin. Join batteryn ennen ku lähdin duunista ja sehän alkaa tietysti vaikuttaa siis nyt. Hieno homma, ku nukkumaan pitäs mennä.

Oon vähä miettiny et jos heittäis valmistumisen jälkeen repun selkään ja suuntais johonki, minne vaan, baariduuniin. Ravintolabisnestä kun on joka maailmankolkassa ja englanti sujuu. Ei tullu sit luettua sitä saksaa lukiossa ku kaks kurssia, nyt ketuttaa.

Jebi ga.

Tänään sit taas tietysti kelannu kaikenlaista, niinku aina. Varsinki ku heräsin siihen et Sofia laukkaa kämpille, ku mä nukun poikittain sängyssä jotakuinki ilman vaatteita (ne kulki ilosena vanana vessasta mun huoneeseen) ja kiharat liimaantuneena poskeen, ja alkaa selvittää ihmissuhdepropagandaa.

Noh, lopputulos tän päivän ihmettelylle on se, että tykkään mun elämästä ihan vitusti ja ihmisistä jotka siihen kuuluu tavalla tai toisella. Enkä jotenki jaksa nyt stressaa, oon miettiny pääni puhki kaikenlaista epäoleellista viimesen viikon. Antanee olla.
Amirii on kyllä ikävä, ja harmittaa ku ei oo tarpeeks aikaa et ehtis nähdä kaikkia kavereita joita ei vielä oo nähny.

Loimaallaki jotenki viihdyn paremmin ku ennen reissua, tuun juttuun kaikkien kanssa ja on hauskaa. Oon kai jotenki laskenu vähän suojamuurejani, en pelkää enää sillee laskee ketään lähelle. Se yks tyyppikin ku on ollu ihastunu jo kauan ei enää ärsytä, mukavahan se on ja minkäs se sitte sille voi, enhän mäkään ikinä voi millekkään tunteille mitään. Poltin sen kanssa muutaman tupakan samalla ku join sitä batterya siellä parkkipaikalla.

Ai niin, maailman raivostuttavin neuvo sillon ku joku vaivaa mieltä tai sekottaa ajatuksia: älä ajattele sitä. Joo, kiitti letuista, tällähän tää selvis. Oliski niin helppoo. Mut eipä kai ajatukset ketään satuta, only if you act on them.

Jaaha. Nukkumaan, kunhan tästä batteryfeveristä selviää.

Feist - Now at last

Ei mun siis pitäny olla humalassa tänään. Jotenki se vaan meni siihen.
Tajusin ehkä et ketä kaipaa ja välittää, hyvähän seki on huomata jossain kohtaa. Jeesus et oon muuten humalassa. En onneks sellasessa järki pois-kuosissa ku viikko sitte. En mät tiedä mitä suruja yritän hukutta vai miks mulla menee näin päähän mut... rakija on kai vaan erittäin viisasten, siis joku sormusten herrojen viisasten juoma. Bosnialalaista viinaa, voi äiti.

Juotiin Sinin kanssa, höpötettiin, ihmeteltiin, ja loppuenlopuks juotiin Marko Kiprusofin (vielä ku tietäs miten se kirjotetaan) ja tanssin jonkun tuomas ratin tai vastaavan kanssa. Kai ne kuvitteli olevas tähtösiä. Me oltiin enemmän.

Mä olisin tasan muuten selvillä ihan kaiken kanssa mutta KUN ihmiset ja yks varsinainen osaa sekottaa pään ja se olis hirveen kiva tietää että miks. Syytä kun ei pitäs järjen mukaan juurikaan olla.

Noh, sama se, hälläväli ja hanskat tiskiin. Tai ainaki kuppi nurin, tänään. Tän jälkeen onki sit niin menoo syyskuuhun asti et ei tässä paljon ehdi ajatella ja hyvä niin.

Sini on ihan ykköstytsi.

Mul on ikävä. Amiria, Jasminia.. Jasmin tulee sentään Suomeen ens viikonloppuna. Amirin kanssa en tiedä mitä tapahtuu.. Pitiki mennä rakastumaan. Pitiki sen olla niin uskomattaman hyvä mulle.

Huomenna duuniin, onneks vasta viideks. Tää ilta oli kaikin puolin mukava, lukuunottamatta sitä että kiroon itseni alimpaan helvettiin huomenna koska sometimes you just have to let go.